pöllöilyä pöllönsuolla

Kuva:Heli Laitinen

Marraskuisen harmaana ja kylmänä sunnuntaina järkkäiltiin pienimuotoinen vinttimiitti Joensuun ohuiden koirien omistajien kanssa. Sovittiin paikaksi Iiksenniitty, jossa POKS pitää joskus viehetreenejä. Toiveikkaina ajelimme Raja ja Riikka kyydissä kohti Iiksenraittia ajatuksissa ja muistoissa ihana hurjan iso sänkipelto, mutta mikä meitä määränpäässä odottikaan. Kukaan ei ollut käynyt pellolla aikoihin ja sinne innokkaina rynnättyä huomattiin, että se oli kynnetty. Onneksi susirajalta löytyy metsää vaikka muille jakaa, mutta tämä koiranomistaja ei ollut ensimmäisenä ajatuksena pitänyt ison vinttilauman juoksuttamista metsässä. Kauhukuvia silmissäni maalailin siitä, kuinka joku epähuomiossa törmää puuhun tai puhkaisee silmänsä oksaan. Vaikka toki mekin metsissä paljon samoillaan, mutta vauhti pysyy yleensä sopivan verkkaisena oman porukan kesken.

Eikun varasuunnitelmaa kyhäämään siinä pakkasen kovettamalla pellonreunalla palellessa. Edellisen yön hyytäväksi puhaltanut pakkasukko oli kovettanut myös kaiken hiekan, joten hiekkakuopistakaan ei olisi ollut iloa herkille whippetintassuille. Pikainen mietintätuokio ja  päädyttiin kokeilemaan "meidän ja Aatu-porokoiran" vahingossa löytämää niitty/peltoaluetta Pöllönsuolla. Neljä nelipyöräistä ajoi siistissä jonossa muutaman kilometrin matkan uuteen kohteeseen allekirjoittaneen johtaessa joukkoa. 

Manu ja Ilo, Kuva.Heli Laitinen

Pöllönsuon niitty on kolmisen hehtaaria iso niittypelto, jossa ei minun maanviljelystietämykseni (MINKÄ?) mukaan kukaan mitään viljele ainakaan kovin onnistuneesti, koska pohja on osaltaan tosi märkää ja toiselta reunalta hiekka paistaa ohuen heinäkerroksen läpi. Ei niittyä ollut kukaan koskenutkaan siitä, kun viimeksi whippetin tassut siellä ottivat laukkaliidon välissä maasta potkua.

Kuva:Heli Laitinen

Itse vinttimiittiimme eksyi oman tyttötrioni lisäksi harvinaisen sosiaalista ja hyvätapaista porukkaa: Vauhtia riitti! Mukana oli Unin, Bean ja Ilon lisäksi Iloa puolisen vuotta vanhempi Pippa (Besties Poli Di Umbuendo), Manu 5kk (Manoush Dexter Jettster), Luga slouhgi ja iiiihana ystävämme Raja (Aziz Inam). 

Kuva:Heli Laitinen

Manua kiinnosti juuri se, jolla ei narttuhajuja enää erity, vähän liikaakin, ja Ilo poliisin kasvattamana puuttui heti seksuaaliseen häirintätilanteeseen.

Kuva:Heli Laitinen

Bea(tartun_hampailla_kiinni_sun_takajalkaan) ja Uni (mene_v*ttuun_roikkumasta) sekä symppis Raja. Raja on kyllä harvinaislaatuinen saluki. Allekirjoittanut on monet kerrat upeita hapsukorvia ihastellessaan yrittänyt saada nämä uljaat itämaiset pitkäjalat antamaan itselleen edes pienen eleen siitä, että niitä kiinnostaa edessään hääräävä ja lässyttävä outo whippetharrastaja siinä onnistumatta. Mutta mustuainen tuli suurine tummine silmineen autoon ja tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Pitkä hapsuhäntä heilui kuin kapellimestarin käsi puolelta toiselle Rajan ihastellessa uusia ihania ihmisolioita lenkin alussa.

Kuva:Heli Laitinen

Omistaja ajatteli Ilon hetken tarkastelevan tilannetta, jonne ilmestyi kaksi isoa vinttikoiraa ja kaksi pienempää oman porukan lisäksi lähtemättä ensimmäiseksi juoksemaan päättömänä pitkin peltoa kaikki nelijalkaiset perässään. Väärin ajateltu. Neiti reisilihas lähti samantien irtipäästyään vauhtiin ja vauhtia kesti koko ulkoilun ajan. Nipokaksikko Uni&Bea oli myös yllättävän avoimella tuulella isoja vinttejä kohtaan ja nekin juoksi sydämensä kyllyydestä! Jopa valeraskaana roikkuva Uni sai hepuleita. 

Kuva:Heli Laitinen

Ei voi, kun ihmetellä tuon vuosikkaan ilopillerin mielenlaatua. Se on kyllä harvinaisen hyväpäinen kaveri. Siinä missä Bea vuoden ikäisenä arasteli vielä isoja koiria ja kiusasi pienempiä & Uni aloitti jo silloin roturasistin puuhat ja leikki vain Bean ja muiden whippetien kanssa, on Ilo ajattelemassa kaikista koirista ensimmäiseksi lämpimiä ajatuksia. Tuo on kaikkien kaveri ja valkkaa aina vuorotellen porukasta jonkun, jonka kuntoa ja vauhtia se testaa esittämällä pakoon pötkivää jänistä.  

Kuva:Heli Laitinen

Vaikka valittiin hyvin avoin ja esteetön paikka, sattui se törmäys siitäkin huolimatta. Heti alkurevittelyjen aikana, jolloin Ilo vei Pippaa pitkin peltoa, sattui Manu juoksemaan suoraan päin Pipan kylkeä. Kaikki muutkin koirat tuntuivat hetkeksi pysähtyvän katsomaan, miten Pipalle kävi, kun se huusi kovan kolauksen jälkeen paikallaan keskellä peltoa. Pippa rukka joutui viettämään loppulenkin hihnassa, eikä se havitellutkaan juoksemaan. Nyt neiti alkaa kuulema onneksi olemaan jo oma iloinen itsensä. :)

Kuva:Heli Laitinen

Kuva:Heli Laitinen

Luga Sloughi antoi Ilon treenata itseään moneen otteeseen ja hyvin osui tällä kaksikollakin leikit yksiin. Tai no liekö se nyt kovin reilua leikkiä ollut, kun toinen lällättelee karkuun koko ajan ja toinen tekee kaikkensa saadakseen liian ketterän ja nopean whippetin kiinni. Välillä koko porukka intoutui kiusaamaan lauman untuvikkoa Manua ja pariin otteeseen Ilo kokeili niittää heinää myös Rajalla. Reilu kerho ry. 

Yksivuotias pitkäjalkainen, siskonsa lyhythäntäinen ja niin edelleen..

Onnea rakas, rakas Ilo! Whiplandian W-pennut, Ilo, Bette, Riesa, Riemu, Nitro ja Puh, täyttivät eilen kokonaisen vuoden. Hui, miten nopeasti aika on kulunutkaan. Eilen ei ehditty juhlia suurta päivää, joten tänään pidettiin oman lauman kesken kakkukestit ja Ilo selvästi nautti kaiken keskipisteenä olemisesta!:)

Lauantaipäivä panikoitiin Jyväskylän Paviljongissa koiranäyttelyiden merkeissä. Whippetkehän ympäristö oli täynnään jättiläiskoiria jättiläishäkkeineen, ja vaikka saavuttiin paikalle ajoissa, jouduttiin tovi miettimään häkkien paikkaa. Kun kamat oli saatu ojennukseen ja whippetit nukkumaan, saapui sopivasti Puh Paviljonkiin Nellin kera ja sain tehdä tuttavuutta uudestaan Ilon toisen pikkuveljen kanssa! Puh oli aivan mahtava tyyppi, pienempi, kuin Ilo, mutta yhtä suuri sydän ja luonne samoiten täysi kymppi! Sain pojan esitettäväksi kehään ja hetimiten junnuluokka starttasikin. Tätä handleria jännitti tuntematon koira ja sen handlaaminen, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui erittäin hyvin ja Puh treeniinsä nähden suoriutui kehäkoitoksesta todella hienosti! Tai siis Erittäin Hyvin, kuten myös Ilo ja Riesa. Kaikki kolme saivat siis EH:n kera kivan arvostelun. 

Puh kehässä.

Lilli eli Ilo pöydällä.

Ilo oli sitten niin mahtava!! Handleriomistaja on pennusta maailman ylpein! Kotiharkkailu oli tuottanut tosiaan tulosta ja ekassa virallisessa näyttelyssä Ilo näytti, mitä se on oppinut. Pöydällä seisottiin upeasti paikallaan ja korvatkin pysyi ruusulla melkein koko ajan. Ja neiti näytti reippaalle ja sillä oli selvästi kivaa. Liikkuminen sujui kivasti ja kaikki meni niiiin nappiin. Voi että voinkin olla tyytyväinen likkaan!!

Ipanan arvostelu meni näin: "11 months. Correct head. Dark eyes. I'd like better ear placement. A bit upright. Long legs. Short body. Correct shoulder. Short, straight upper arm. Good topline. I'd like more angulations behind. Happy temperament. Easy on the move but I'd prefer more extension on the move."

Eli vapaasti suomennettuna pää on oikeanlainen ja silmät tummat. Korvat saisivat olla paremmin asettuneet. Hieman takakorkea(?) ja pitkäjalkainen. Lyhyt kroppa, oikeanlainen olkapää, mutta lyhyt ja suora olkavarsi. Hyvä ylälinja. Tuomari haluaisi enemmän kulmauksia taakse. Iloinen luonne. Liikkuu sulavasti, mutta askel saisi olla pidempi. 

Tuosta kropan lyhyydestä en voi olla ihan samaa mieltä, koska Ilolla on yhtä pitkä selkä, kuin Unilla! Mutta tosi noi hämähäkkijalat antaa toisenlaisen kuvan.. :D Tuo "happy temperament" oli ihana lause arvostelussa. Mukavaa, että tuomarikin huomasi neidin luonteenlaadun ja kirjoitti sen ihan arvosteluun asti. 

Mutta onnistunut debyytti kehiin ja EH on oikein hyvä laatuarvosana Ilolle! (tosin kyllä me se ERI sille vielä saalistetaan tulevaisuudessa, on sillä ihan selvät mahkut siihen..)

Uni oli avoimessa luokassa ja koska Iitu, eli Unin kasvattaja oli paikalla, pyysin, että esittäisikö hän Unin. Näkisi kerrankin itse, mille se näyttää kehässä ja miten se liikkuu tai seisoo. Noh, kuten kuvasta näkee: Ei seisonut. Ahne kehari jahtasi Iitun käsiä namin toivossa ja steppaili pöydällä ihan vammaisesti! Liikkui kuitenkin hyppimättä, mitä tekee siis minun kanssa aina. Hyvin Iitu kuitenkin Uni handlasi ja ihan mukavalle meno näytti: Uni olikin avoimen luokan (vissiin 13 narttua) kolmas kera SA:n! 

Otin sitten itse asiakseni handlata keharin PN-kehässä ja ajattelin, että sieltä tavalliseen tapaan lennetään ulos ekojen joukossa. Eipä lennetty, muuten kun ravatessa, vaan sijoituttiin Nemin (TC this is e'nuff) ja Pokan (TC Nonstop Plaudite) jälkeen kolmanneksi kaikista nartuista!! Uni seisoi kyllä kauniisti minun kanssa, mutta oli jotekin saanut hommasta tarpeekseen ja ihan kamalan ahne! Se meinasi viedä kavereilta namit suusta häpeilemättä kehässä seisoessa.. Tyhjin käsin tietty jäätiin, kun molemmat nartut ennen Unia olivat avoimen luokan koiria, mutta ihan sama! Omistaja oli yhtä hymyä ja hyyyyyyyvin tyytyväinen Paras Narttu kehässä sijoittumiseen. Eka kerta meille, toivottavasti ei viimeinen!:) 

Unin arvostelu: ''2,5 years very alert in temperament. Nice expression and foreface. Long arched neck. A bit large in size. Good shoulders. Straight in front. Nice topline. Well developed brisket. Beautiful angulations.''

Eli suomeksi: "2,5v erittäin pirteä/valpas luonne (koska jahtasi nameja!!). Hyvä ilme ja kuono (siis meidän puikkonokka??) Pitkä kaareutuva kaula, hieman isokokoinen. Hyvät olkapäät, suora edestä. Hyvä ylälinja ja hyvin kehittynyt rinta. Kauniit kulmaukset" (vika lause selittää, miksei Ilon riittävät kulmaukset olleet tuomarin mieleen, jos kerran Unin kulmaukset oli riittävät)

Mutta siis, jopas oli hieno päivä! Kyllä se vaan taitaa vakiintua niin, että Uni on meidän lauman näyttelyponi ja saa kiertää kehissä muidenkin edestä. Uni kävi tänä vuonna neljä kertaa kehässä ja tässä tulokset:

Kajaani, tammikuu: NUO ERI

Oulu, heinäkuu: AVO ERI4 SA

Oulu, heinäkuu: AVO EH

Jyväskylä, marraskuu: AVO ERI3 SA PN3

Bea kävi myös kehässä kolme kertaa ja sai joka kerta EH:n. 

Ilo oli Oulussa pentuluokassa ROP-pentu kera KP:n ja nyt sai virallisesta luokasta EH:n. 

Palatakseni tekstin otsikkoon, Riesa esiintyi myös hienosti ja sai ihan kivan arvostelun, mutta liike ei kuulema ollut rodunomainen ja häntä liian lyhyt!:D Puh oli tuomarin mielestä kauttaaltaan pieni, mutta muuten kiva. 

Sunnuntaina olin turistina koko päivän ja nyt pitäis alkaa purkaa videokamerasta whipujen esiintymiset. Ainiin, onnea vielä hirmuisesti Annalle ja Aavalle sunnuntain VSP:stä, SERTistä ja CACIBista!!! 

Sukulointia!

Hullu koiranomistaja lupautui joskus kuukausi tai pari takaperin jälleen Hillakujan ruoskahäntälauman palvelijaksi ja talonvahdiksi kotiväen Turun reissun ajaksi. Mitäpä sitä nyt turhia paikallaan olemaan: Allekirjoittanut on viettänyt yhden ainoan viikonlopun Joensuussa koko syksyn aikana ja sinäkin viikonloppuna Bette palvelijoineen saapui Helsingistä "mummolaan" tuohon kivenheiton päähän Kuoringalle. Hyvä vaan, että elämä on ohjelmoitu aina pitkälle tulevaisuuteen, eipähän käy aika pitkäksi!;) Ensi viikonloppuna ei ole sitten minkäänlaisia suunnitelmia ja sen aionkin pyhittää ehkä pikkuisen koulutehtäville ja koirien kanssa ulkoilulle ja vaihdekeppinelipyöräistä käytän vain sen verran, että päästään Utralle ja takaisin.

No hei jotain positiivista, onpahan Ilo saanut matkustaa ekan elinvuotensa aikana. Niin semmoiset, hmmm, 12 000 kilometriä Puntolla ja enpä laskekaan talven ja kevään aikana junalla, bussilla ja porukoiden autoilla tehtyjä reissuja..(joihin lukeutuvat mm. lähes joka viikonloppu vähintään 400km, sitten esim. pääsiäisen ajan Helsingin reissu, Suomi Cupit ja niihin hurahtanut 700km jnejne) Luku olisi aika huima. Kyllähän sen pikkukoirasta huomaakin, että auto on tuttu paikka ja auton hurinaan on mukava nukahtaa. Sitten jos ruettaisiin laskemaan kuluja näille kilometreille. Eli jos Punto juo n. 5litraa / 100km ja bensan hinta on pilvissä, joten semmosen 7-8e maksaa 100km. 1000 kilometriä maksaa siis 80 euroa ja siitäpä voikin jokainen päässään laskea jatkoa.. Itse en laske, alkaisin itkeä.

koirien yksiö. Tosin Bea matkustaa pidemmät matkat takapenkillä häkin vieressä autovaljaissa. Vähän väljempää :) Ärsyä, ettei tuota häkkimallia voinut olla isompana olemassakaan!

No mutta kirjoitetaanhan nyt sitten otsikkoonkin liittyvää asiaa. Ilo se on sitten venähtänyt siskoista(toivottavasti veljet on jo kasvaneet sentään isommiksi) korkeimmaksi ja lie jo äitiäänkin isompi.. :D Mitäpä sitä nyt mittakoiralla tekee, ykshän noita jo on! Ja kerran Uni on näyttelykoira (buahahahahahahah!) niin eihän se nyt ois yhtään kivaa, että Bea ja Ilo kisais samassa sarjassa. Paitsi, ettei Bea pahemmin enää juokse maastoissa, joten ei tuo olisi haitannut. Ja radallahan sillä ei ois ollu mitään väliä, koska ei Bean ja Ilon nopeuksista voi puhua samassa lauseessa. No ei tosiaan, mollaaminen sikseen, Ilo on ihana tuollaisena kun se on ja se on ennen kaikkea sopusuhtainen, vaikka iso nyt onkin. Ja taas eksyttiin aiheesta.

^pystykorvat päivystää, kuvasi ELINA!

Perjantaina mentiin jo Keski-Suomeen herättämään yövuorossa ollut Whiplandian kasvattajan vaimo ja lähdettiin montuille koko ruoskahäntälauman kanssa. (nojoojoo, kyllä rotat jäi Hillakujalle) Disa the_saksalaiset kasvatusperiaatteet_omaava äiti testasi jälleen etälapsensa kuntoa, kestävyyttä ja vauhtia ja saipa samalla Uninkin unohtamaan pupujahdin ja juoksemaan pitkästä aikaa kunnolla rallia. Kaksi selvästi liian monta käynyttä pihlajanmarjaa maistellutta ja suuntavaistonsa kadottanutta pikkulintua leikki hengellään tai muuten vain halusi kokeilla jotain extremeä ja ne vuorostaan testasivat Disan kestävyyttä, kuntoa ja vauhtia lentäessään matalalla pitkin hiekkamonttua järjettömän pitkän ajan. Broilerista olisi myös lintukoiraksi, kyllä ajoi esimerkillisesti ja antaumuksella(hypäten mm. pari/kolme metriä korkealle kivellekin lintujen jäljessä..)

Koiralauma oli taas oikein hyväkäytöksinen kotiväen jättäessä ne kenneltytön hoiviin pyhäinpäivän aamun koittaessa. Disa kyllä masentui hieman ja oli entistä huomaamattomampi sohvaruusu koko lauantain. Muutenhan homma olisikin ollut aivan liian helppo, (kun keksin, että tulen hullun puudelinkin kanssa toimeen, kun en vain puhu sille!) joten Uni oksensiripuloioksensieripuloi koko perjantai-illan ja Ilo aloitti saman shown lauantaina. Siinä vaiheessa huomasin, että Uni on todellakin kipeä, kun koira joka syö takin taskutkin, jos niihin on jäänyt nameja, ei maistanutkaan ruokaansa tai edes leikkelettä! Olin siis jo pessimistin asenteella valmistautunut siihen, että juoksutan vuoron perään jokaista koiraa ulkona koko lauantaiyön ripaskalla, kun tauti kiertää kaikki talon sudensukuiset. Yllätys olikin suuri, kun jouduin ainoastaan suruaan huutavan Riesan ottamaan kolmen omani lisäksi sänkyyn nukkumaan ja muuten sain nähdä unia koko yön häiriöttä! Muutenkin oli aika outo mahatauti, se kiersi Unin ja Iloon jäi pidemmäksi aikaa, mutta Beaan ei tarttunut?:O

Riesakin nukkuu joskus ;)

Sunnuntaina tulomatkalla kiepautettiin Punto (huomaatteko, puhun itsestäni ja koirista me -muodossa) Kuoringan kautta ja lähdettiin parin tunnin metsäreissulle Betsyn kanssa. Nätti pääkaupungin likka oli landella käymässä ja selvästi riemuissaan whippetseurasta. Ilo teki työtä käskettyä ja juoksi siskon kanssa hymyssä suin pitkin hiekkapolkuja ja ihanaa kangasmetsää. Hyvälle näyttää Bettenkin meno, kun laittaa kropan venymään ja potkaisee tosissaan vauhtia. Ja on se niin kaunis pystykorvineen :D Aivan mahtavana säilynyt sen väri.

kuva:Ella

Viikonlopun jäljitä on kotona kolme ruoskahäntää, joita ei ole nähnyt kuin ruokakupilla ja pakollisilla pissatusulkoiluilla. Väsyneitä(kö?) viikonlopun riennoista.

 ^takas kotona.
(otin tähän tekstiin meidän vanhoja vähän epäolennaisia kuvia, mutta itsestäni on tylsää lukea pelkkää tekstiä, jossa ei ole yhtään piristävää kuvaa mukana ja kameraa ei tällä kertaa ollut messissä.)

Qopio ja Cuppilistaus

Viikonloppu vietettiin jengin kanssa Kuopiossa ja treffattiin perjantaina Rosie ja sunnuntaina edellisen lisäksi myös Sima. Kaikki allaolevat kuvat on sitten Elinan ottamia!

Perjantaina käytiin kylässä Elinan ja Rosien kotona ja R. tuumasi, että tuo kamala kakara täytyy pistää ojennukseen ja komenteli Iloa tekemästä mitään arvon Nyrpelön mielestä sopimatonta. Ilo näki vilaukselta myös Elinan ohuet(ja yhden paksumman) kissat. Murinaa oli suuntaan, jos toiseen. Unikin oli vähän ihmeissään, oli varmaan hänen aivoistaan poistunut tieto siitä, että kissat on kivoja ja ne kuuluu laumaan jos samassa tilassa tavataan.. Ilo nyt on muutenkin vähän kaavoihinsa kangistunut ja on vähän epäluuloinen tuollaisia vähän epämääräisiä uusia tuttavuuksia kohtaan.

  Ilo juoksutti Rosieta pitkin Antikkalan rinnettä ja -golfkenttää ja olipahan vauhtia! Neiti oli ihan mielissään, kun Rosie juoksi nätisti sen perässä ja Uni ja Bea eli runttailijakaksikko oli hihnassa. Kyllä on papua noissa kintuissa, mutta Ilo osasi hyvin ottaa iisimmin liukkaalla lyhyellä nurmella ja painaa sitten siitäkin edestä hieman pidemmässä heinikossa.

Sunnuntaina käytiin Norolla ajamassa hieman ravihevosta ja syömässä sipuleita.

Sima-kehari ryntäili mielellään muita päin, joten Ilo ei turhia viitsinyt juoksutella porukkaa. Tyypit tyytyi sitten sekoilemaan muuten vaan. Kaikilla vaikutti olevan oikein hauskaa ja Noron kuopat oli kyllä huikean hienot! Sipulipellon ympärillä kulki jonkinsortin hiittirata heposille ja siinä niitä kaasutti ees taas muutaman kerran, jolloin jouduin ottamaan Ilon kiinni, koska se selvästi hönki heppajahtiin. Mietittiin, että paree lähteä takaisin hiekkamonttuun, ettei vaan yllätä kavioeläin niin, että koirat vielä lähtee perään. No siinä juurikin astumassa alas kuopalle Ilo sai jonkin hepulintapaisen ja juoksi sitten "väärään suuntaan" Rosie ja Sima perässään ja sielläpä ne sitten painelikin seuraavaksi amerikkalaisen lämminverisen vauhtia pellonlaitaa.. Uni ja Bea ei lähteneet ollenkaan tähän hommaan, Unin nenään haisi vaan jäniseläin, joten ne jäi pyörimään jalkoihin. Rosie ja Sima tuli aika nopsaan takaisin, mutta Ilo kiritti hevosta varmaan puoli kilometriä tai enemmän, kunnes päätti vastata omistajan ei-enää-niin-pyyteleviin-kutsuihin ja lähti juoksemaan takaisin päin. Sieltä se sitten pikkuhiljaa tuli(matka tuntui ihan tajuttoman pitkältä, kun pahimmillaan koira näkyi enää pienenä pisteenä hurjan suuren sipulipellon vastarannalla) täysiii takaisin hymyssä suin. Onneks heppa ei säikähtänyt Ilon tempausta, vaan taisi olla mielissään pienestä kiritysavusta.

Sitten SuomiCup -listaan. Wh-narttuja oli taas listattu 79kpl, joista Cup-kutsun saavat:

1Tuulikellon Diivaco

2 Kiiturin NN-Black Pearl
3 Tuulikellon Disco
4 Tuulikellon Dinaco
5 Tuulikellon Daamico
6  Pikkunokan Bedazzled
7  Infamous Calormene Dawn
8 Tuulikellon Didco

Näin olin jo vähän veikkaillutkin kärkeä. Kivaa oli, että neiti olen_oppinut_oikomaan ylsi 6.sijalle(/79!) kovatasoisessa narttusarjassa, vaikka olisi siis cup-kutsun saanut joka tapauksessa! :) Hieno, hieno Bea! Eli Tuulikellot, Viima, Dawnie ja Bea kisaavat CVM-tittelistä ensi keväänä vissiinkin Iitissä. Elina jo kertoi, että kisapaikka on tasainen hiekkakuopan pohja, jossa ei ole näköesteitä.. Eli meille oikein otollinen oikomispaikka :D Jos sitten taas seuraavana päivänä on äitienpäivämaastot, voisi Ilo ja Uni päästä kisaamaan sinne samalla reissulla.

Käytiin tänään sivistäytymässä iltalenkillä keskustassa ja sen tuntumassa ja käveltiin tarkoituksella sellaisia reittejä, joissa tapaa sopivan paljon muitakin koirakkoja. Niin, vaikka asutaan joo korttelin päässä Joensuun torilta, me aika harvoin liikutaan remmissä omia nurkkia tai autoa pidemmälle. Ja yleensä tuolla meidän perusremmilenkin varrella ei törmää niin paljoa koiriin. Ilollahan oli tuossa mörkökausi, jolloin se aukoi päätään muille koirille(lähinnä isoille, karvaisille ja tummille), jos ne tulivat vastaan jossakin "pimeillä kujilla ja hänen mielestään epäilyttävästi". Nyt tavattiin sitten oikein sopivia koiria, niitä isoja ja karvaisia sekä pienempiä ja räksyttäviä.. Ja niin hienosti oma tyttötrioni kulki muiden ohi, että oksat pois. Uni ja Beahan on aina olleet hirveän hienoja remmikulkijoita, mutta Ilolla tuo haukkuminen on ollut ihmeellisen epämääräistä ja satunnaista. Ilo ei tosiaan huutele kenellekään kisoissa tai näyttelyissä, jolloin ärsykkeitä on liikaa. Mutta sitten esim omalla nurkalla iltapissillä joku sattuu kulkemaan ohi, luulee Ilo olevansa oikeutettu ajamaan tunkeilija pois. Neiti on muutenkin harvinaisen haukkuherkkä whippet. Se tuhisee rapun äänille. (ei hauku enää, koska kielsin muutaman kerran) ja huutelipa Antikkalan rinteessä ihmisellekin, joka ilmestyi metsänreunasta nurtsille. Ei kuitekaan mene iholle ja tulee kutsumalla luokse. Porukoilla ollessa myös haukkuu vieraat ulkona ja sisällä, mitä ei tee todellakaan täällä Joensuussa. Ihmeellinen koira :D

söpöläinen.

Ilo näkyy kehittyvän hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan tulee "varmemmaksi". Vaikkei se mikään epävarma ole ollutkaan, mutta hieman varovainen uusissa tilanteissa. Se on muiden koirien kanssa järkevä ja osaa alistua, muttei tosiaan jää muistelemaan toisten komenteluja ja osaa pitää puolensakin tarpeellisissa tilanteissa. Hirmu fiksu tyyppi. Ilo on myös siitä mukava, että se ottaa tosi lungisti, eikä harrasta Unin ja Bean ärsyttävää tapaa seurata minua esim porukoilla ympäri taloa.