Sydän kultainen kertaa kaksi

Ilo ja Nopsa kävivät Evidensialla Taru Kangasniemen tutkimuksissa sydämen ultraäänitsekkauksen osalta.

Eläinlääkäri sai ihmetellä, ovatko tyypit edes hereillä koska niiden sykkeet olivat niin tasaiset ja matalalla koko tutkimuksen ajan. Kertoo jotain heidän rennosta ja stressittömästä elämänasenteestaan. :D 

Ilolla ultraus oli uusinta, ja kaikki arvot olivat pysyneet tismalleen samoina reilun kolmen vuoden ajan. Se sai siis täysin puhtaat paperit. 

Tyttärensä Nopsa oli ekaa kertaa tutkimuksessa ja sen arvot olivat lähes identtiset äitinsä kanssa. Sekin sai terveen paperit kaikilta muilta osin, mutta DCM-diagnoosi jouduttiin jättämään avoimeksi koska arvot olivat vähän yli viiterajan. Ilolla arvot olivat siis suunnilleen samat, mutta se voitiin lausua terveeksi myös DCM:n osalta, koska sillä oli seuranta-arvot ja ne olivat pysyneet muuttumattomina. Arvot lasketaan nykyään suhteutettuna koiran painoon ja koska kevyellä Nopolla on yhtä suuri sydän kuin mammallaan, olivat sen arvot joiltain osin tällä laskukaavalla sen verran yli viiterajan, ettei ell pystynyt lausumaan sitä tältä istumalta muuta kuin avoimeksi. Hän oli kuitenkin aivan varma, että vuoden päästä Nopsakin saa kaikilta osin puhtaan lausunnon, koska arvot tuskin muuttuvat yhtään mihinkään. 

Kaikenkaikkiaan siis oikein huippujee tulokset, vaikka toki se näyttäisi KoiraNetissä kivemmalle, jos Nopsallakaan ei lukisi siellä DCM: avoin. :D sairauksia ei kuitenkaan löytynyt, se on pääasia. 

Ja miten reippaita ja maailman helpoimpia nuo kaksi taas oli. Voi että mitä tyyppejä. Nyt voidaan hyvillä mielin lähteä etsimään valkeata Joulua savvoon! 

Joulun odotusta

Blogi on viimeaikoina elellyt hiljaiseloa ja jonkinlaista lepokautta elettiin koirienkin kanssa kisakauden loputtua. Tarkat viikkorytmit ja aikataulut unohdettiin, käytiin juoksemassa sillon kuin huvitti ja koirat sai juosta niin paljon kuin huvitti. Paljon käytettiin aikaa myös ihan vain lepäämiseen ja marraskuu vesisateineen ja pimeyksineen olikin oikein oivaa aikaa tuohon. 

Juoksuttaminen täällä onkin ollut monena viikkona lähes mahdotonta, koska ensin on tullut hiukan lunta, päälle vettä ja lopuksi kunnolla pakkasta. Kaikkialla on siis aivan älyttömän jäistä ja vinttikoiran tassuille vaarallisen terävää ja kovaa. Jospa sitä luntakin saataisiin jossain vaiheessa, että pääsisi kunnolla koiria vuodenvaihteen jälkeen juoksuttamaan. 

Mei tosin tekee kiimaa ja olen aika varma, että Nopsa tekee perään. Siitä sitten taas löysistyvät, mutta nyt olisi kyllä oikeasti maailman loistavin aika kiimat pitää jos pitää meinaa. Hope for the best. 

Lunta odotellessa on remmilenkkeilty ja käyty Hyvinkäällä koirauimalassa Voiton, Potin ja Iivarin kanssa. Nopsa ja Mei ovat päässeet parille ekalle kerralle mukaan, mutta Ilokin niiiin tykkäisi joten eiköhän sekin pääse seuraaville kerroille, nyt kun Nopsakin alkaa oppia rampilta loikkaamisen. Ilo tosin tarvitsee liivit ja edelleen pärskii korvansa täyteen vettä. Nopsa ja Mei taas ovat kyllä varsinaisia vesipetoja, todella taitavia uimareita. 

Ainiin, Mida kävi sydänultrassa ja terve on pumppu! jes! :)

Ilolla ja Nopsalla on virallinen sydänultra ensi viikolla. Jos kaikki on ok, ollaan taas askel lähempänä ensi kesän pentuprojektia. Jännää. Niin ja joo, allekirjoittanut suoritti kasvattajakurssinkin joulukuun alussa Vääksyssä. :D 

Nyt kuitenkin joulua ja kauan odotettua minilomaa odottelemaan. Ihanaa joulunaikaa kaikille!