whippetin wauhtia

Day 7

2012-02-05T14:02:00.000+02:00

ilman, että kolme ruoskahäntää olisi päässyt sinkoilemaan metsiin. Todellisuudessahan yhden ainoan kerran on päästy korttelia kauemmas lenkille koko viikolla. Silloinkin omistaja sai hyvää treeniä, kun yritti juosta itse koko lyhyen lenkin ajan. Bea, joka rrrrakastaa talviulkoilua, jäi aina tassu pystyssä seisomaan niille sijoilleen, eikä liikkunut askeltakaan. Ihan hiki siinäkin tuli, kun kantoi lähes koko matkan ajan kymmentä kiloa kainalossaan.

Sisällä on keksitty kaikkea pientä tekemistä, kuten näyttelyharjoituksia. Tuusniemellä parin viikon päästä pääseekin Uni esittämään yhden koiran sirkustaan taimitarhoille. On vähän sellainen aavistus, että käydään tänäkin vuonna hakemassa sininen vajaan 40 euron arvoinen muovinauha näyttelyremmiä koristamaan. Viime vuonnahan sora-alustalla kävi kokeilemassa ravaamista Bea, joka sai sinisen pystykorviensa takia. Nytkin tuomari on tuosta länsinaapurista ja kuulema todella tarkka liikkeistä, jotka ovat Unilla.. eh.. varsin lennokkaat. :) Sinällään hauskaa, että on vaan käynyt meidänkin näyttelyharrastuksen suhteen niin, että nälkä kasvaa syödessä. Ennen sitä hihkui riemusta, jos omat koirat sai tosiaan sen Erittäin Hyvän.

Ei kukaan edes oikeastaan huomaisi, että täällä asuu kolme vinttikoiraa, jotka eivät ole viikkoon pääseet kunnolla ulkoilemaan. Yllättävän rauhassa on tyypit chillailleet, vaikka Ilosta huomaa, että sen pää alkaa tarvita jo revittelyä. Muutenhan täällä on oltu tavalliseen tapaan hirmu kiltisti, mutta Ilo on uudelleenmuotoillut kaikki suuhunsa osuneet pikalukot. Omistaja voinee syyttää ihan itseään, että on jättänyt takkeja ja valjaita lattioille lojumaan.

No, ettei todellisuus unohtuisi, niin mehän saatiin taas RIPULI tänne kyläilemään. En hitto tajua, miten tästä meidän nurkilta saa kaikki s**tanan mahataudit, mitä on vaan mahdollista saada. Voin sanoa, että tässä viimeisen kolme päivän aikana omistajan yöunet on keskeyttänyt useampaan kertaan Unin piippaus tai Bean ravaaminen. Ja koska omistaja ei todellakaan ole täydellinen vaan sangen kärsimätön ja heikkohermoinen varsinkin juuri heränneenä, on välillä raivo pursunnut suustakin ulos. Varsinkin, kun Bea perjantaiaamuna ei viitsinyt ilmoittaa mitään vatsavaivoistaan, vaan omistajan uneen tunkeutuui se epäilyttävä ääni, johon herään nykyään vaikka vettä väkevämpää nauttineena baarireissun jälkeen.

Bea oli sitten vesisuihkun tavoin päästänyt perästään ruskeaa liejua pitkin niiden petiä, häkkiä ja Iloa. En oikeastaan viitsi edes kirjoittaa, mitä kaikkea päässä liikkui sinä aamuna. Ilo ottaa kaiken minun äksyilyn heti itseensä ja vaikka koitan siivota paskaa sanomatta mitään kenellekään, se menee heti vaikeaksi ja välttelee tekemästä mitään pientäkään väärää. Iloa ei oikeastaan ole tarvinnut niin paljoa ravuuttaa ulkona, on senkin maha sekaisin ollut, mutta se on tehnyt asiansa ilman erikkoreissuja. Uni tai Ilo ei ole kumpikaan tehnyt sisälle mitään, mutta Bea sitten siitäkin edestä. Kaiken hyvän lisäksi näillä pakkasilla on miellyttävää käyttää koiria pihalla, kun niitä saa ensin pukea sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen pitää vielä hankkiutua omiin ulkoiluvaatteisiinsa, ettei jäädy pystyyn. Ja kun kolme koiraa jokainen haluaa ulos eri aikaan.. No happihyppelyä!

Meillä sitä on yllättävän usein näitä paskatauteja, en tiedä mistä ihmeestä tämä johtuu. Ruokamuutoksia ei ole nyt tullut ja samoja aineita on pantu kuppiin, kuin aiemminkin. Viime viikollahan näiltä meni mahat hieman kuralle sellaisista kuivatuista ydinluista. Muuten ei yleensä luut aiheuta mitään vaivoja, eikä oikeastaan pahemmin mitkään ruuatkaan. Ja kun musta tuntuu, että näiden ripulit Iisalmessa ollessa on laskettavissa yhden käden sormilla koko tämän lähes neljän vuoden aikana. No, jospa tämä taas tästä.

Day 5

2012-02-02T16:52:00.000+02:00

Sisällä. Ilman pissalenkkejä pidempiä ulkoiluja. Pakkanen ei ole lauhtunut -20 asteen paremmalle puolelle kohta viikkoon. Oikeastaan elohopea on pysytellyt lähempänä -30 celsiusta. Punto on jäässä. Polkupyörä on jäässä. Keittiön nurkassa vetää ja lattia on kylmä.

"Itä-Suomessa pakkasvaroitus"

Mitäs tänään keksitään, whippetit? Harjoitellaanko vielä istu-maahan-istu -sarjaa, vai otetaanko tämänkin päivän tavoitteeksi nukkua mahdollisimman paljon? Se, joka nukkuu eniten saa isoimman palan lihaa iltapalalla. Sovittu.

Mutta, viikon päästä pitäisi olla enää -10 astetta! Sehän on ihan shortsikelit sitten.

lovely winter?

2012-01-30T16:55:00.002+02:00

kaikkee muuta.

Ja tätä on luvattu ainakin viikoksi. Ai että, miten ihanaa. Noo katellaan, kenellä alkaa pää leviämään ekaksi.. Saattaa olla omistaja.

Joensuu, 10 vrk sää

Kuvien puute

2012-01-24T21:11:00.000+02:00

hidastaa blogipäivityksiä! Omistaja meni lainaamaan kameraansa whipusten "isovanhemmille" Thaimaan reissua varten ja digipokkari on vielä sillä tiellään, kun Punto ei ole ottanut joulun jälkeen suunnaksi Iisalmea ollenkaan.

Kuninkaallisille koirille kuuluu erittäin hyvää. Ilo luulee, että treenikausi on jo hyvässä vauhdissa ja juoksee umpihankirallia harva se päivä kasvattaen reisiensä ympärysmittaa entisestään. Mitenhän pitkälle nahka venyy.. Uni the suuri saalistaja menee myös hyvää vauhtia kohti huippukuntoa, kun se haahuilee ja syöksyilee lumihangessa metsän keskellä pitkäkorvien hajujen perässä monia kilometrejä. No, Unin kunto on taas vain väliaikaista, kun johan se kohta taas aloittaa juoksunsa. Sterkkaussuunnitelma on venynyt ja venynyt, kun omistajan ammatinhankkimisyritykset ammattikorkeakoulussa estävät houdinin jatkuvan vahtimisen leikkauksen jälkeen ainakin viiden päivän ajan.. Mennee siis ensi kesälle..

Palataas tähän masentavan kylmään ja lumiseen maisemaan. Näiden kahden vauhtihirmun perässä laahustaa yksi raidallinen ja yksi punainen (haltin takki) hiki päässä lunta, kylmyyttä ja pimeyttä jokaisella askeleella kiroten. Bea on aivan nakki otsassa heti, kun se tajuaa, että lähdetään ulkoilemaan ja yrittääkin telepaattisesti viestittää palvelijalleen, että se jäisi kyllä nyt paljon mieluummin untuvapeiton alle jatkamaan päiväuniaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä kikkoja keksin tälle keväälle Bean kisakuntoon saamiseksi, se kun näkyy laiskistuvan joka kevät aiemmasta. Ilon kanssa tuota ongelmaa ei ole: Jos sen vie juoksemaan ilman isosiskoja jonkun kaverin kanssa, se tuntuu unohtavan kokonaan, että whippet on SPRINTTERI, jonka kisasuoritus lasketaan kymmenissä sekunneissa, ei tunneissa. Kun muut huilivat, menee Ilo huutelemaan korvaan ja härnäämään taas jonkun kissa & hiiri -leikkiin. Kun neiti on vielä frisbee- & pallohullu, ei tarvitse olla ruudinkeksijä miettiessään sen treeniohjelmaa keväälle.

Uni senkin missi, saa mennä kauhistuttamaan ruotsalaistuomaria Tuusniemelle helmikuun lopulla ja Kangasniemen näyttelyä on myös tuumailtu ja katseltu sillä silmällä, että sinne pääsisi näytille myös edellisen lisäksi Ilo. Kisakalenteriakin on jo hieman tutkailtu, iiiiks kohta on taas uusi kausi!!!

Riemu ja Nami ovat palvelijoidensa kanssa käymässä Susirajalla ja voi hyvänen aika, kun neiti "rakastan kaikkia" jumaloi pikkusiskoaan. Niin muuten jumaloi allekirjoittanutkin, voih! Pieni koppakuoriainen sulattaa kenen tahansa sydämen, se on niiiiin ihana!! Kutistettu versio Ilosta ja niiiin tomera! :) Nami, Riemu, Uni, Ilo ja Bea saivat omistajien suut loksahtamaan auki tänään Jaamankankaalla, kun niin kauniisti keskenään juoksivat koko parituntisen ajan ilman mitään runttailuja tai pikkupärinöitä. Todella hyvin keskenään toimeentulevaa sakkia. En voi sanoa, että voi kun tuo porukka asuisi vielä Joensuussa, kun itsekin täältä olen poistumassa Kuopioon huhtikuussa, mutta siis kyllä olikin ollut niiin kamala ikävä! Onneksi on päästään vialla ja tykkää ajaa autoa niin voi taas ravata kevään mittaan Espoossa ihastuttamassa ja pikkuisen vihastuttamassa Riemua ja Namia palvelijoineen.

Niin hullu koiranomistaja päättikin jatkaa tällä mielenlaadulla ja vaihtoi ratakaupunki Tampereen sittenkin Kuopioon ja tiedossa on siis jatkossakin ajamista ja ajamista.. ja ajamista.. :D Kuopiossa sentään on ratasuora ja Mikkeliin hurauttaa nopeasti harkkailemaan ihan oikealle radallekin. Vitostietä pääsee suoraan etelään ja Kuopiossa asuu myös kisakaverit Elina ja Rosie, joten ei tarvitse yksinkään ajella. Ja Kuopijosta on Jyväskyläänkin vain 140 kilometriä, eli ihan naurettavan lyhyt matka! Eli sirkus muuttaa huhtikuun alusta Savoon ja kalakukkokaupunkiin, en malta odottaa! Whipuset on onnellisia missä vain ja on ne jo Kuopiossa sen verta paljon ravanneet, että tuttu kaupunki. Onhan Bea siellä ekan puoli vuotta asunutkin ja tuntee hoodit! Nää on kyllä niin kotonaan kaikkialla, helppoja tyyppejä.

Ei muuta tällä kertaa, palaamme uusilla jutuilla, kunhan niitä on!;)

Ilo

2012-01-11T20:31:00.000+02:00

tuo täydellinen pieni eläin.

Miten joku vuosikas koiranalku voikin olla noin upea ja järkevä? Ilo hämmästyttää omistajaansa, ja varmaan muitakin, päivittäin olemalla niin äärettömän iloinen ja ystävällinen. Ilolla on omistajaansa erityinen suhde. Se on täydellinen kaikessa mitä se tekee. Jos pyydän lenkeillä siltä kontaktia muita koiria ohittaessa, katsoo se heti tiiviisti silmiin ja unohtaa kaiken ympärillä tapahtuvan. Se on kiitollinen kaikesta, mitä sille antaa tai tekee. Kun sen vie ulos, se juoksee. Kun sen tuo sisälle, se nukkuu. Kun sen laittaa autoon, se nukkuu. Kun se näkee uusia koiria, se tutustuu niihin avoimesti. Kun sille antaa ruokaa, se syö kiitollisena. Kun sitä opettaa, se oppii. Kun se näkee tuttuja, se osoittaa lämpimän rakkautensa. Kun siltä pyytää jotakin, se tekee kyseenalaistamatta. Kun sitä komentaa, hmm.. ei sitä tarvitse komentaa? Se on ottanut opikseen kaikesta. Kun sitä rakastaa, se rakastaa takaisin. Kun ankeana aamuna herätyskello soi, Ilo hyppää sänkyyn toivottamaan hyvää huomenta. Tuota täydellisempää koiraa ei ole olemassa. Se lukee minua, kuin avointa kirjaa ja osaa toimia tilanteessa, kuin tilanteessa juuri niinkuin sen toivon toimivan. Ajatus.

En voi sanoin kuvailla, miten äärettömän tyytyväinen olen, että päätin ottaa Disalta pennun. Kiitos Disa, kiitos Nuka. Kiitos Lotta ja Teemu. Minulla on vierelläni puhdasta kultaa.

What's up?

2012-01-09T17:17:00.000+02:00

Typerä talvi ja liikaa lunta. Omistaja ei nauti talvimaisemasta yhtään niin paljon, kuin Ilo ja Uni siitä nauttivat. Bean kanssa molemmat ollaan sitä mieltä, että lumi pois ja vähintään plussakelit takaisin mahdollisimman pian. Joensuu on taas ihan umpihankea joka puolelta, minnekään ei oikein pääse ulkoilemaan, jos haluaa siis välttää reisilihastreeniä tarpomalla umpihangessa kengät kastellen. Nekin vähät reitit, joita me käytetään on taas aurattu laduiksi hulluille hiihtäjille. Vttu!

Autonsaaminen on laiskistuttanut omistajaakin sen verran, ettei remmilenkkeilyt kilometritolkulla enää nappaa.. Ja irtijuoksupaikat on vähissä, kun jäällekään ei vielä uskalla mennä.

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Oltiin Kuopiossa ja ihan satamassa, jossa raketteja paukuteltiin taivaalle paljon. Ilo ei ollut sisällä huomaavinaan kuuluvaa pauketta ja ulkonakin vilkaisi hetken taivaalle, mietti pissiäkö vai ei, katsoi, mitä Uni ja Bea tekee ja jatkoi aivan normaalisti eteenpäin!:D Aika mahtava tyyppi.

Uni taas.. Sterkka-aikaa en ole saanut vielä aikaiseksi varata, koska meiltä puuttuu se haavasuojapuku, joka estää tuon apinan repimästä leikkaushaavan tikkejä auki. Koulussa on myös aika kiirettä, joten pitää tarkkaan miettiä, milloin ehtii olla leikkauksesta toipuvaa koiraa kotona vahtimassa. Unihan, jonka taisin tuossa kehua aikuistuneen, on taas palannut samoihin vanhoihin tapoihinsa. Se on ihan pentu jälleen ja touhottaa milloin mitäkin omiaan pöytäsurffailun ja roskiskaivelun ohella. Eli ihan valeraskauttahan se rauhallisuus taas oli.. :D Jotain hyvääkin: Ilon kanssa se painaa mielellään kivaa vauhtia ulkona ja on taas alkanut saada kuntonsa ja lihaksensa takaisin. Mutta tuntuu aika usein, että mulla on kaksi aikuista ja fiksua whippetiä ja yksi pentu. Ilo ja Bea siis ne aikuiset..

soihdut sammuu, kaikki whiput nukkuu..

2011-12-22T14:30:00.000+02:00

Joulufiilis on kadoksissa kokonaan, mutta ainakin lomasta on osattu nauttia ruoskahäntäisten kanssa. Ilo on pitänyt huolen, ettei rakas oranssi kumilätty jää minnekään ja osaakin noutaa sen vaikka yläkerrasta, kun siltä kysyy, missä tuo heittoväline on.

Ilon mielestä joulun ei tarvitse olla rauhallinen vaan vauhti on vakio päivästä riippumatta!

Ketjureaktio.

Bea ei edelleenkään kovin nautiskele ulkoilusta, vaikka sillä tuo ihana haalari onkin. Kyllä se silti selvästi enemmän laittaa jalkaa toisen eteen ja jopa umpihangessa! Tosin vain, jos Uni saa hepulin ja intoutuu juoksemaan. Silloin Bean pieni poliisi astuu esiin ja se lähtee rikollisen takaa-ajoon huutaen "pysähdy, tämä on Poliisi!"

Kaunis harmaanaama <3

Ilo kasvaa ja kaunistuu.. Eh, kuvat ei ehkä mustanaamiota imartele, se on luonnossa hurjan paljon nätimpi naamastaan! Ja sillä on oikeesti hyvä whippetinpää, alaleukakin olemassa!!

Whiplandian tiimiläinen zoomailee isosysteriään Unia pupujahdissa

Unsku alaleuaton vai liian pitkänenäinen?! Kaunis nassu on myös alkanut vaalenemaan uhkaavasti!

Harvinainen bongaus: Dumbon korvat PYSTYSSÄ! (tais olla tuulensuunta oikea.. :D)

Onse niin älykäs kaveri.

Onneks oli takki, ois muuten napannu Unin harvahampaat Ilon vauhtijalasta! Uni on taas ryhdistäytynyt kulkemaan porukoiden portaissa ja könyää niissä harva se päivä. Se ei osaa kulkea portaissa siis kuten normaalit koirat, vaan se loikkii tasaloikilla portaalta toiselle. Aina ei näköjää osu loikka ihan kohdilleen..

osaa se tuokin joskus näyttää pöljälle..!

Kyllä maalla on mukavaa!

2011-12-12T23:46:00.000+02:00

Oli kohtaaminen varsin riemullinen, kun Ilon "isomummo" (eli omistajan isän äiti) kaivoi lokakuussa kahvireissulla Ilolta sohvan nurkkaan unohtuneen oranssin kumirinkulan kaapistaan ja toi sen näytille. "Kyllä se on täällä.." Sanoi mummo selvästi mielissään siitä, että sai sankarillisesti ojentaa frisbeen sitä kovasti kaivanneelle pienelle koipieläimelle, kun omistaja kysyi, jäikö tuo niin rakas frisbee meiltä viime kerralla tänne.

Heti piti lähteä ulos frisbeetä hakemaan hangesta ja sitä on pieni mustanaamio kannellut mukanaan ihan joka paikkaan ja koko ajan. On se hauskaa, miten voikin koira kiintyä esineeseen noin kamalasti!

Siinä missä Uni ja Ilo sukeltelevat hankeen innoissaan ja saavat lumia pöllyttäviä juoksuhepuleita, viettäisi Bea kaikista mieluiten aikaansa takan ääressä vilttiin käärittynä. Mieluiten koko talven. Annen tekemä umpihaalari on kuitenkin mahdollistanut mahdottoman, eli Bea rallaa enemmän muiden mukana myös puuterilumihangessa! Yleensä se siis tekee vain pari hassua kierrosta, kunnes tajuaa mokansa ja juoksee äkkiä ovelle ja sujahtaa sisälle, jos joku ymmärtää päästää pienen kaljun whippetin pois karusta kohtalostaan. On tuo haalari kyllä ihan paras hankinta Bean talvivarustukseen!

Kun sunnuntaina saavuttiin Suursaarentie 58 pihaan ja whippetit pääsi autosta ulos..

Alkoi itseä kylmäävä hepuliralli pitkin porukoiden pihaa. Unilta en ehtinyt edes takkia riisua, kun vauhtia oli niin hurjasti.

Nopeasti sai whippetit koskemattoman uneliaan maiseman näyttämään lasten temmellyskentältä, kun Ilo pisteli pitkillä jaloillaan pitkin ja poikin perässään kaksi muuta ruoskahäntää.

Ukki oli löytänyt ullakkoa siivotessaan tuommoisen ihanan punaisen ketun, jonka whippetit automaattisesti ajattelivat kuuluvan heille ja joku nappasi sen mukaan ulos ja kettukin pääsi lumihankirallille!

Uni on aivan ihanan innokas juoksemaan taas, kun on unohtanut "pentupuuhat". Tammikuun alkuun varmaankin menee sen sterilointi kuitenkin, koska se on vielä hieman nestepöhössä ja haluan, että se on täysin timmissä kunnossa. Eli, että ei siis ole enää yhtään valeraskaana. Päästään sitten pikkuhiljaa kuntoilemaan tulevaa kisakautta kohti ja nyt on tarkoitus siis viedä Unikin pariin maastokisaan, kun ei pitäisi olla juoksut ja valeraskaudet riesana enää ensi kesänä!

Uni ja Ilo on kyllä ihan bestikset. Naureskelen usein Ilolle, joka työntyy ihan Unin iholle ja pesee sitä pitkään ja hartaasti-.

Täällä on kyllä niin unelma lomailla koirien kanssa.

ja whippetitkin nauttii ihan täysillä!

Ilo näki "mummun" tulossa alakertaan kesken joulukorttikuvausten ja ilme muuttui heti tuollaiseksi. Seuraavassa hetkessä tuo hammaspusuttelija oli hypännyt sohvalta alas, napannut suuhunsa oranssin frisbeensä ja mennyt mummun jalkoihin pyörimään häntä heiluen. Ilon häntä heiluu porukoilla kyläillessä ihan taukoamatta!

Kaunis Unsku.

Ilo 1vee osaa seistä aikas hienosti! Se on kyllä tosi hieno ratahämähäkki!

Uni tsuumailee porukoiden takapihaa ja lumista järveä, jonka jää on petollinen. Näyttää paksulle, kun lunta on reilusti päällä, mutta alla on kuulema ihan ohut jää. Pitää varoa, ettei ruoskahännistä kukaan keksi hepuleissaan juosta rantaan.

ihanaa joulunodotusta blogin lukijoille!!

2011-12-08T18:35:00.000+02:00

Oiii, omistajalla alkaa huomenna joululoma.. Mennään whippetneitosten kanssa huomenna Kuopioon reiluksi viikonlopuksi, jonka jälkeen nelijalkaisetkin pääsee joulunviettoon maalle ja ovat varmasti hyvin mielissään. Ilon ja sinne lokakuussa unohtuneen frisbeen jälleennäkeminen on varmasti liikuttavan onnellinen.

Tänään iltalenkki olikin mielenkiintoinen, kun Joensuun rusakotkin oli päättäneet lähteä jaloittelemaan piiloistaan.. Koirapuistoa sivuavan kävelytien yli loikki yksi pitkäkorva ja meidän edessä pyörällä ajanut nainen pysähtyi kääntyäkseen katsomaan, mitä ihmettä teen koirilleni, kun ne kuorossa kiljuivat tuolle uskaliaalle jäniseläimelle. Tuli vähän hölmö olo, kun eihän rusakko enää ollut näköpiirissä ja nainen edelleen tuijotti meitä parinkymmenen metrin päästä. Nainenhan siis näki vain kävelytiellä seisovan punatakkisen koiranomistajan, joka oli kärsivällisesti paikoillaan sanaakaan sanomatta hihnoissaan kolme riemunkirjavaan takkiin puettua vinttikoiraa tuijottamassa ja huutamassa metsikön suuntaan. Eihän niitä voinut siitä edes torua, joten annoin niiden aikansa ulista jänön menosuuntaan ja pidin kaksin käsin remmeistä kiinni välillä jotakin taskussani olevasta juustopalasta whippeteille vihjaisten. Onneksi näillä ei ole tapana lähteä yhdessä ryntäilemään pupun perään, koska sitten varmaan oltaisiin menty whippetinvauhtia pitkin liukasta ja lumista nurtsia (omistaja narun perässä vieheen tavoin roikkuen..) Koska kun ne kerran kokeilivat omistajansa voimia päättämällä kaikki laskeutua ojaan, oli haba koetuksella. Ehjänä kuitenkin selvittiin!

Kotimatkalla Uni harjoitti taas tuota ihanaa tapaansa, jonka se aina muistaa rusakon nähtyään, eli hyökkäili kadulta remminmitan verran pihoihin, koska siellä on aina rusakko tai useampi. Tässä tilanteessa omistaja yleensä yrittää puhella Unille, että keskittyisi kuitenkin mieluummin juustopalaan, kun "ei siellä mitään pupuja ole" Uni oli toista mieltä ja niin olikin ruskea pitkäkorvainen hahmo yhden omakotitalon pihassa. Se seisoi selkä meihin päin hievahtamatta ja oli hauska huomata, miten whippetien päässä raksutti. Ensin ne pysähtyivät myös jokainen tuijottamaan tuota kymmenen metrin päässä sijaitsevaa möykkyä ilmasta hajuja neniinsä keräillen. Ne odottivat selvästi jokainen toistensa reaktiota ja jokainen oli valmis salamannopeaan nyhtäisyyn pihaa kohti. Tässä tilanteessa tyhmänrohkea omistaja olisi voinut sanoa jännittävällä äänellä: "onko siellä pupu, missä se on..?" Tämä koiranomistaja oli kuitenkin vielä sen verran järki päässä, että halusi minimoida riskin orapihlaja-aidan läpäisystä remmien perässä roikkuessa ja puhuikin:"hööhh, ei se mikään pupu ole, jatketaas matkaa." Tällä kertaa whippetit uskoivat, että jaa, ehkä se onkin kissa tai jonkun päästä pudonnut karvahattu, ja matka saatiin jatkumaan.

Eilinen iltalenkki tehtiin pitkin kaupunkia ja käveltiin kauppakatua pitkin takaisin kotiin. Kyllä oli taas ihmisillä ihmettelmistä ja jokainen vastaantullut lapsi kommentoi jotenkin whippetejä tai niiden takkeja. Omistajakin sai hymyn lähes jokaiselta joululahjapussukoidensa kanssa vastaan tallustelleelta ihmiseltä.

Pyydän anteeksi vanhoja kuvia, mutta digikameran muistikortti on edelleen Jonnan läppärissä. Saadaan se viikonloppuna vihdoin takaisin ja sitten luvassa tuoreempia kuvia ja kuulumisia.

"vain" koira?

2011-12-02T17:32:00.001+02:00

Mielestäni ihmiset, jotka eivät halua voida nauttia ihmisen parhaan ystävän kanssa arjen jakamisesta, menettävät hyvin paljon. He eivät tiedä, mitä todellisuudessa tarkoittaa sana "rakkaus" tai mikä merkitys on sanalla "luottamus". Kukaan ihminen ei koskaan kykene samanlaiseen pyyteettömään suhteeseen toisen ihmisen kanssa, kuin millainen on saavutettavissa koiran kanssa. Koira ei laskelmoi, se ei vaihda sinua tarvittaessa parempaan tai jätä sinua hädän hetkellä. Se on aina aidosti läsnä. Se osaa lohduttaa ja olla vierelläsi juuri silloin, kun sitä eniten kaipaat. Sillä ei ole koskaan kiire luotasi pois.

Tämän vuoksi en vain kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä koirista tai jopa inhoavat niitä. En osaa samaistua mitenkään heidän ajatusmaailmaansa. Olen onnellisessa asemassa sen suhteen, että kaikki ystäväni ovat myös koiraihmisiä ja ymmärtävät, mitä nämä ruusukorvaiset minulle merkitsevät. Minulle koirat ovat elämänkumppaneita, oikeastaan ne ovat elämäntarkoitus. Minua saa aivan vapaasti pitää hulluna tai tyhmänä, se ei ole minulta pois. Pikkuhiljaa lähelläni olevat ihmiset ovat joko hyväksyneet tai aidosti ymmärtäneet suhteeni omiin whippeteihini ja sen äärettömän onnen, jonka ne minulle antavat.

On minulla ollut koiria jo lapsuudessa, mutta vasta ensimmäinen ikioma koirani Bea teki minusta koiraihmisen. Vaikka kalenterissa vuosi on vaihtunut jo kolme kertaa siitä, kun tämä pieni nyytti tarttui mukaamme Pusulasta..

..tuntuu, kuin tuo raitapaita olisi kulkenut mukanani paljon pidemmän ajan. Ja tämä kolme ja puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. En osaisi kuvitella päivääkään ilman tätä suloista kymmenkiloista kultakimpaletta. Suuren suuri sielu pienessä paketissa. Pikkuinen pessimisti, joka ei tykkää paljoakaan muusta, kuin äipästä, ruoasta ja pupujahdista (vieheen tahi oikean riistan perässä), on tehnyt minuun aivan lähtemättömän vaikutuksen. Monet kerrat huomaan miettiväni, miten hyvä onni minua ja Beaa potkaisi, että tiemme yhdistyivät tuona elokuisena sunnuntaina. Bean poissaoloa ei varmasti arkipäivässä huomaisi mistään muusta, kuin siitä, että minun sydämessäni olisi hurjan suuri ammottava aukko.

Uni on ihastuttanut ja vihastuttanut päiviäni nyt reilun kahden vuoden ajan. Joskus on tehnyt mieli heittää ko.tyyppi ikkunasta ulos tai viedä se Joensuun torille kaulassaan kyltti: "saa ottaa!" Enemmän, kuin kymmenen kertaa olen seisonut metsässä ja kironnut tuon viheliään whippetin, joka on hävinnyt omille tuntemattomille teilleen, eikä korvaansa lotkauta kutsuhuudoille. Olen jopa ajatellut, että jääköön sinne.

Kuitenkin, joka kerta, kun se on palannut reissultaan suloisella naamallaan ilme: "häh, mikäs sulla on hätänä?" olen päästänyt helpotuksen raskaan huokaisun ja kiittänyt suurempia voimia siitä, ettei tuolle apinamaiselle valikoivan kuulon omistavalle päivänpiristykselle ole sattunut mitään.

Uni rakastaa ruokaa. Kaiken, minkä se yhdistää ruokaan, pääsee hyvin lähelle sen sydäntä. Oikeastaan se ei kykene käsittelemään aivoissaan mitään muuta asiaa, kuin vatsantäytteen. Arjessa äärettömän helppo kaveri aikuistuttuaan viimein. Neiti aiheuttaa vaan omistajalleen ennenaikaista vanhentumista ja harmaita hiuksia turhan usein metsälenkeillä lähtiessään jänisjahtiin lupaa kysymättä. Ehkäpä se on tarkoituskin, että muistan aina arvostaa Unin tuomaa elämäniloa ja lämpöä. Jos Unia ei olisi, kuka aamuisin sanoisi minulle huomenta? Kuka leikkisi leluilla jutellen ennen uloslähtöä? Kuka hyppäisi syliin ja purisi hellästi nenää osoittaakseen, että se rakastaa omistajaansa, koska tämä antaa sille säännöllisesti ruokaa?

Ilo iloinen. Voi, tuo täydellinen pikkukoira. Se on ollut elämässäni vasta vajaan vuoden, mutta se on tehnyt jo niin hurjan suuren vaikutuksen.

Suurisydäminen vauhtijalka ei tiedä mitään ikävää tai pahaa, eikä se epäröi osoittaa rajatonta rakkauttaan. Olen yllättynyt Ilon kanssa erityisesti siitä, miten se jaksaa aina kaiken sen vauhtinsa keskellä pitää huolen, että omistajakin pysyy lenkeillä mukana ja miten se aina jaksaa tulla kutsuttaessa heti luokse aina yhtä onnellisena. Jos Iloa ei olisi, kuka aamuisin heti kellon soitua hyppäisi hieman nöyränä sänkyyn suukottelemaan uuden päivän kunniaksi? Kuka tulisi heti syliin, kun saa siihen mahdollisuuden? Kuka jaksaisi muisuttaa siitä, miten jokainen päivä on täysillä elämisen arvoinen?

Ilo vetää uskollisuudessa vertoja Bealle. Menee ehkä ohikin. Joka päivä jaksan hämmästyä sen järkkymättömästä luottamuksesta omistajaansa kohtaan.

pöllöilyä pöllönsuolla

2011-11-28T18:43:00.001+02:00

Kuva:Heli Laitinen

Marraskuisen harmaana ja kylmänä sunnuntaina järkkäiltiin pienimuotoinen vinttimiitti Joensuun ohuiden koirien omistajien kanssa. Sovittiin paikaksi Iiksenniitty, jossa POKS pitää joskus viehetreenejä. Toiveikkaina ajelimme Raja ja Riikka kyydissä kohti Iiksenraittia ajatuksissa ja muistoissa ihana hurjan iso sänkipelto, mutta mikä meitä määränpäässä odottikaan. Kukaan ei ollut käynyt pellolla aikoihin ja sinne innokkaina rynnättyä huomattiin, että se oli kynnetty. Onneksi susirajalta löytyy metsää vaikka muille jakaa, mutta tämä koiranomistaja ei ollut ensimmäisenä ajatuksena pitänyt ison vinttilauman juoksuttamista metsässä. Kauhukuvia silmissäni maalailin siitä, kuinka joku epähuomiossa törmää puuhun tai puhkaisee silmänsä oksaan. Vaikka toki mekin metsissä paljon samoillaan, mutta vauhti pysyy yleensä sopivan verkkaisena oman porukan kesken.

Eikun varasuunnitelmaa kyhäämään siinä pakkasen kovettamalla pellonreunalla palellessa. Edellisen yön hyytäväksi puhaltanut pakkasukko oli kovettanut myös kaiken hiekan, joten hiekkakuopistakaan ei olisi ollut iloa herkille whippetintassuille. Pikainen mietintätuokio ja päädyttiin kokeilemaan "meidän ja Aatu-porokoiran" vahingossa löytämää niitty/peltoaluetta Pöllönsuolla. Neljä nelipyöräistä ajoi siistissä jonossa muutaman kilometrin matkan uuteen kohteeseen allekirjoittaneen johtaessa joukkoa.

Manu ja Ilo, Kuva.Heli Laitinen

Pöllönsuon niitty on kolmisen hehtaaria iso niittypelto, jossa ei minun maanviljelystietämykseni (MINKÄ?) mukaan kukaan mitään viljele ainakaan kovin onnistuneesti, koska pohja on osaltaan tosi märkää ja toiselta reunalta hiekka paistaa ohuen heinäkerroksen läpi. Ei niittyä ollut kukaan koskenutkaan siitä, kun viimeksi whippetin tassut siellä ottivat laukkaliidon välissä maasta potkua.

Kuva:Heli Laitinen

Itse vinttimiittiimme eksyi oman tyttötrioni lisäksi harvinaisen sosiaalista ja hyvätapaista porukkaa: Vauhtia riitti! Mukana oli Unin, Bean ja Ilon lisäksi Iloa puolisen vuotta vanhempi Pippa (Besties Poli Di Umbuendo), Manu 5kk (Manoush Dexter Jettster), Luga slouhgi ja iiiihana ystävämme Raja (Aziz Inam).

Kuva:Heli Laitinen

Manua kiinnosti juuri se, jolla ei narttuhajuja enää erity, vähän liikaakin, ja Ilo poliisin kasvattamana puuttui heti seksuaaliseen häirintätilanteeseen.

Kuva:Heli Laitinen

Bea(tartun_hampailla_kiinni_sun_takajalkaan) ja Uni (mene_v*ttuun_roikkumasta) sekä symppis Raja. Raja on kyllä harvinaislaatuinen saluki. Allekirjoittanut on monet kerrat upeita hapsukorvia ihastellessaan yrittänyt saada nämä uljaat itämaiset pitkäjalat antamaan itselleen edes pienen eleen siitä, että niitä kiinnostaa edessään hääräävä ja lässyttävä outo whippetharrastaja siinä onnistumatta. Mutta mustuainen tuli suurine tummine silmineen autoon ja tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Pitkä hapsuhäntä heilui kuin kapellimestarin käsi puolelta toiselle Rajan ihastellessa uusia ihania ihmisolioita lenkin alussa.

Kuva:Heli Laitinen

Omistaja ajatteli Ilon hetken tarkastelevan tilannetta, jonne ilmestyi kaksi isoa vinttikoiraa ja kaksi pienempää oman porukan lisäksi lähtemättä ensimmäiseksi juoksemaan päättömänä pitkin peltoa kaikki nelijalkaiset perässään. Väärin ajateltu. Neiti reisilihas lähti samantien irtipäästyään vauhtiin ja vauhtia kesti koko ulkoilun ajan. Nipokaksikko Uni&Bea oli myös yllättävän avoimella tuulella isoja vinttejä kohtaan ja nekin juoksi sydämensä kyllyydestä! Jopa valeraskaana roikkuva Uni sai hepuleita.

Kuva:Heli Laitinen

Ei voi, kun ihmetellä tuon vuosikkaan ilopillerin mielenlaatua. Se on kyllä harvinaisen hyväpäinen kaveri. Siinä missä Bea vuoden ikäisenä arasteli vielä isoja koiria ja kiusasi pienempiä & Uni aloitti jo silloin roturasistin puuhat ja leikki vain Bean ja muiden whippetien kanssa, on Ilo ajattelemassa kaikista koirista ensimmäiseksi lämpimiä ajatuksia. Tuo on kaikkien kaveri ja valkkaa aina vuorotellen porukasta jonkun, jonka kuntoa ja vauhtia se testaa esittämällä pakoon pötkivää jänistä.

Kuva:Heli Laitinen

Vaikka valittiin hyvin avoin ja esteetön paikka, sattui se törmäys siitäkin huolimatta. Heti alkurevittelyjen aikana, jolloin Ilo vei Pippaa pitkin peltoa, sattui Manu juoksemaan suoraan päin Pipan kylkeä. Kaikki muutkin koirat tuntuivat hetkeksi pysähtyvän katsomaan, miten Pipalle kävi, kun se huusi kovan kolauksen jälkeen paikallaan keskellä peltoa. Pippa rukka joutui viettämään loppulenkin hihnassa, eikä se havitellutkaan juoksemaan. Nyt neiti alkaa kuulema onneksi olemaan jo oma iloinen itsensä. :)

Kuva:Heli Laitinen

Luga Sloughi antoi Ilon treenata itseään moneen otteeseen ja hyvin osui tällä kaksikollakin leikit yksiin. Tai no liekö se nyt kovin reilua leikkiä ollut, kun toinen lällättelee karkuun koko ajan ja toinen tekee kaikkensa saadakseen liian ketterän ja nopean whippetin kiinni. Välillä koko porukka intoutui kiusaamaan lauman untuvikkoa Manua ja pariin otteeseen Ilo kokeili niittää heinää myös Rajalla. Reilu kerho ry.

Yksivuotias pitkäjalkainen, siskonsa lyhythäntäinen ja niin edelleen..

2011-11-21T18:40:00.000+02:00

Onnea rakas, rakas Ilo! Whiplandian W-pennut, Ilo, Bette, Riesa, Riemu, Nitro ja Puh, täyttivät eilen kokonaisen vuoden. Hui, miten nopeasti aika on kulunutkaan. Eilen ei ehditty juhlia suurta päivää, joten tänään pidettiin oman lauman kesken kakkukestit ja Ilo selvästi nautti kaiken keskipisteenä olemisesta!:)

Lauantaipäivä panikoitiin Jyväskylän Paviljongissa koiranäyttelyiden merkeissä. Whippetkehän ympäristö oli täynnään jättiläiskoiria jättiläishäkkeineen, ja vaikka saavuttiin paikalle ajoissa, jouduttiin tovi miettimään häkkien paikkaa. Kun kamat oli saatu ojennukseen ja whippetit nukkumaan, saapui sopivasti Puh Paviljonkiin Nellin kera ja sain tehdä tuttavuutta uudestaan Ilon toisen pikkuveljen kanssa! Puh oli aivan mahtava tyyppi, pienempi, kuin Ilo, mutta yhtä suuri sydän ja luonne samoiten täysi kymppi! Sain pojan esitettäväksi kehään ja hetimiten junnuluokka starttasikin. Tätä handleria jännitti tuntematon koira ja sen handlaaminen, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui erittäin hyvin ja Puh treeniinsä nähden suoriutui kehäkoitoksesta todella hienosti! Tai siis Erittäin Hyvin, kuten myös Ilo ja Riesa. Kaikki kolme saivat siis EH:n kera kivan arvostelun.

Puh kehässä.

Lilli eli Ilo pöydällä.

Ilo oli sitten niin mahtava!! Handleriomistaja on pennusta maailman ylpein! Kotiharkkailu oli tuottanut tosiaan tulosta ja ekassa virallisessa näyttelyssä Ilo näytti, mitä se on oppinut. Pöydällä seisottiin upeasti paikallaan ja korvatkin pysyi ruusulla melkein koko ajan. Ja neiti näytti reippaalle ja sillä oli selvästi kivaa. Liikkuminen sujui kivasti ja kaikki meni niiiin nappiin. Voi että voinkin olla tyytyväinen likkaan!!

Ipanan arvostelu meni näin: "11 months. Correct head. Dark eyes. I'd like better ear placement. A bit upright. Long legs. Short body. Correct shoulder. Short, straight upper arm. Good topline. I'd like more angulations behind. Happy temperament. Easy on the move but I'd prefer more extension on the move."

Eli vapaasti suomennettuna pää on oikeanlainen ja silmät tummat. Korvat saisivat olla paremmin asettuneet. Hieman takakorkea(?) ja pitkäjalkainen. Lyhyt kroppa, oikeanlainen olkapää, mutta lyhyt ja suora olkavarsi. Hyvä ylälinja. Tuomari haluaisi enemmän kulmauksia taakse. Iloinen luonne. Liikkuu sulavasti, mutta askel saisi olla pidempi.

Tuosta kropan lyhyydestä en voi olla ihan samaa mieltä, koska Ilolla on yhtä pitkä selkä, kuin Unilla! Mutta tosi noi hämähäkkijalat antaa toisenlaisen kuvan.. :D Tuo "happy temperament" oli ihana lause arvostelussa. Mukavaa, että tuomarikin huomasi neidin luonteenlaadun ja kirjoitti sen ihan arvosteluun asti.

Mutta onnistunut debyytti kehiin ja EH on oikein hyvä laatuarvosana Ilolle! (tosin kyllä me se ERI sille vielä saalistetaan tulevaisuudessa, on sillä ihan selvät mahkut siihen..)

Uni oli avoimessa luokassa ja koska Iitu, eli Unin kasvattaja oli paikalla, pyysin, että esittäisikö hän Unin. Näkisi kerrankin itse, mille se näyttää kehässä ja miten se liikkuu tai seisoo. Noh, kuten kuvasta näkee: Ei seisonut. Ahne kehari jahtasi Iitun käsiä namin toivossa ja steppaili pöydällä ihan vammaisesti! Liikkui kuitenkin hyppimättä, mitä tekee siis minun kanssa aina. Hyvin Iitu kuitenkin Uni handlasi ja ihan mukavalle meno näytti: Uni olikin avoimen luokan (vissiin 13 narttua) kolmas kera SA:n!

Otin sitten itse asiakseni handlata keharin PN-kehässä ja ajattelin, että sieltä tavalliseen tapaan lennetään ulos ekojen joukossa. Eipä lennetty, muuten kun ravatessa, vaan sijoituttiin Nemin (TC this is e'nuff) ja Pokan (TC Nonstop Plaudite) jälkeen kolmanneksi kaikista nartuista!! Uni seisoi kyllä kauniisti minun kanssa, mutta oli jotekin saanut hommasta tarpeekseen ja ihan kamalan ahne! Se meinasi viedä kavereilta namit suusta häpeilemättä kehässä seisoessa.. Tyhjin käsin tietty jäätiin, kun molemmat nartut ennen Unia olivat avoimen luokan koiria, mutta ihan sama! Omistaja oli yhtä hymyä ja hyyyyyyyvin tyytyväinen Paras Narttu kehässä sijoittumiseen. Eka kerta meille, toivottavasti ei viimeinen!:)

Unin arvostelu: ''2,5 years very alert in temperament. Nice expression and foreface. Long arched neck. A bit large in size. Good shoulders. Straight in front. Nice topline. Well developed brisket. Beautiful angulations.''

Eli suomeksi: "2,5v erittäin pirteä/valpas luonne (koska jahtasi nameja!!). Hyvä ilme ja kuono (siis meidän puikkonokka??) Pitkä kaareutuva kaula, hieman isokokoinen. Hyvät olkapäät, suora edestä. Hyvä ylälinja ja hyvin kehittynyt rinta. Kauniit kulmaukset" (vika lause selittää, miksei Ilon riittävät kulmaukset olleet tuomarin mieleen, jos kerran Unin kulmaukset oli riittävät)

Mutta siis, jopas oli hieno päivä! Kyllä se vaan taitaa vakiintua niin, että Uni on meidän lauman näyttelyponi ja saa kiertää kehissä muidenkin edestä. Uni kävi tänä vuonna neljä kertaa kehässä ja tässä tulokset:

Kajaani, tammikuu: NUO ERI

Oulu, heinäkuu: AVO ERI4 SA

Oulu, heinäkuu: AVO EH

Jyväskylä, marraskuu: AVO ERI3 SA PN3

Bea kävi myös kehässä kolme kertaa ja sai joka kerta EH:n.

Ilo oli Oulussa pentuluokassa ROP-pentu kera KP:n ja nyt sai virallisesta luokasta EH:n.

Palatakseni tekstin otsikkoon, Riesa esiintyi myös hienosti ja sai ihan kivan arvostelun, mutta liike ei kuulema ollut rodunomainen ja häntä liian lyhyt!:D Puh oli tuomarin mielestä kauttaaltaan pieni, mutta muuten kiva.

Sunnuntaina olin turistina koko päivän ja nyt pitäis alkaa purkaa videokamerasta whipujen esiintymiset. Ainiin, onnea vielä hirmuisesti Annalle ja Aavalle sunnuntain VSP:stä, SERTistä ja CACIBista!!!

Sukulointia!

2011-11-07T17:03:00.001+02:00

Hullu koiranomistaja lupautui joskus kuukausi tai pari takaperin jälleen Hillakujan ruoskahäntälauman palvelijaksi ja talonvahdiksi kotiväen Turun reissun ajaksi. Mitäpä sitä nyt turhia paikallaan olemaan: Allekirjoittanut on viettänyt yhden ainoan viikonlopun Joensuussa koko syksyn aikana ja sinäkin viikonloppuna Bette palvelijoineen saapui Helsingistä "mummolaan" tuohon kivenheiton päähän Kuoringalle. Hyvä vaan, että elämä on ohjelmoitu aina pitkälle tulevaisuuteen, eipähän käy aika pitkäksi!;) Ensi viikonloppuna ei ole sitten minkäänlaisia suunnitelmia ja sen aionkin pyhittää ehkä pikkuisen koulutehtäville ja koirien kanssa ulkoilulle ja vaihdekeppinelipyöräistä käytän vain sen verran, että päästään Utralle ja takaisin.

No hei jotain positiivista, onpahan Ilo saanut matkustaa ekan elinvuotensa aikana. Niin semmoiset, hmmm, 12 000 kilometriä Puntolla ja enpä laskekaan talven ja kevään aikana junalla, bussilla ja porukoiden autoilla tehtyjä reissuja..(joihin lukeutuvat mm. lähes joka viikonloppu vähintään 400km, sitten esim. pääsiäisen ajan Helsingin reissu, Suomi Cupit ja niihin hurahtanut 700km jnejne) Luku olisi aika huima. Kyllähän sen pikkukoirasta huomaakin, että auto on tuttu paikka ja auton hurinaan on mukava nukahtaa. Sitten jos ruettaisiin laskemaan kuluja näille kilometreille. Eli jos Punto juo n. 5litraa / 100km ja bensan hinta on pilvissä, joten semmosen 7-8e maksaa 100km. 1000 kilometriä maksaa siis 80 euroa ja siitäpä voikin jokainen päässään laskea jatkoa.. Itse en laske, alkaisin itkeä.

koirien yksiö. Tosin Bea matkustaa pidemmät matkat takapenkillä häkin vieressä autovaljaissa. Vähän väljempää :) Ärsyä, ettei tuota häkkimallia voinut olla isompana olemassakaan!

No mutta kirjoitetaanhan nyt sitten otsikkoonkin liittyvää asiaa. Ilo se on sitten venähtänyt siskoista(toivottavasti veljet on jo kasvaneet sentään isommiksi) korkeimmaksi ja lie jo äitiäänkin isompi.. :D Mitäpä sitä nyt mittakoiralla tekee, ykshän noita jo on! Ja kerran Uni on näyttelykoira (buahahahahahahah!) niin eihän se nyt ois yhtään kivaa, että Bea ja Ilo kisais samassa sarjassa. Paitsi, ettei Bea pahemmin enää juokse maastoissa, joten ei tuo olisi haitannut. Ja radallahan sillä ei ois ollu mitään väliä, koska ei Bean ja Ilon nopeuksista voi puhua samassa lauseessa. No ei tosiaan, mollaaminen sikseen, Ilo on ihana tuollaisena kun se on ja se on ennen kaikkea sopusuhtainen, vaikka iso nyt onkin. Ja taas eksyttiin aiheesta.

^pystykorvat päivystää, kuvasi ELINA!

Perjantaina mentiin jo Keski-Suomeen herättämään yövuorossa ollut Whiplandian kasvattajan vaimo ja lähdettiin montuille koko ruoskahäntälauman kanssa. (nojoojoo, kyllä rotat jäi Hillakujalle) Disa the_saksalaiset kasvatusperiaatteet_omaava äiti testasi jälleen etälapsensa kuntoa, kestävyyttä ja vauhtia ja saipa samalla Uninkin unohtamaan pupujahdin ja juoksemaan pitkästä aikaa kunnolla rallia. Kaksi selvästi liian monta käynyttä pihlajanmarjaa maistellutta ja suuntavaistonsa kadottanutta pikkulintua leikki hengellään tai muuten vain halusi kokeilla jotain extremeä ja ne vuorostaan testasivat Disan kestävyyttä, kuntoa ja vauhtia lentäessään matalalla pitkin hiekkamonttua järjettömän pitkän ajan. Broilerista olisi myös lintukoiraksi, kyllä ajoi esimerkillisesti ja antaumuksella(hypäten mm. pari/kolme metriä korkealle kivellekin lintujen jäljessä..)

Koiralauma oli taas oikein hyväkäytöksinen kotiväen jättäessä ne kenneltytön hoiviin pyhäinpäivän aamun koittaessa. Disa kyllä masentui hieman ja oli entistä huomaamattomampi sohvaruusu koko lauantain. Muutenhan homma olisikin ollut aivan liian helppo, (kun keksin, että tulen hullun puudelinkin kanssa toimeen, kun en vain puhu sille!) joten Uni oksensiripuloioksensieripuloi koko perjantai-illan ja Ilo aloitti saman shown lauantaina. Siinä vaiheessa huomasin, että Uni on todellakin kipeä, kun koira joka syö takin taskutkin, jos niihin on jäänyt nameja, ei maistanutkaan ruokaansa tai edes leikkelettä! Olin siis jo pessimistin asenteella valmistautunut siihen, että juoksutan vuoron perään jokaista koiraa ulkona koko lauantaiyön ripaskalla, kun tauti kiertää kaikki talon sudensukuiset. Yllätys olikin suuri, kun jouduin ainoastaan suruaan huutavan Riesan ottamaan kolmen omani lisäksi sänkyyn nukkumaan ja muuten sain nähdä unia koko yön häiriöttä! Muutenkin oli aika outo mahatauti, se kiersi Unin ja Iloon jäi pidemmäksi aikaa, mutta Beaan ei tarttunut?:O

Riesakin nukkuu joskus ;)

Sunnuntaina tulomatkalla kiepautettiin Punto (huomaatteko, puhun itsestäni ja koirista me -muodossa) Kuoringan kautta ja lähdettiin parin tunnin metsäreissulle Betsyn kanssa. Nätti pääkaupungin likka oli landella käymässä ja selvästi riemuissaan whippetseurasta. Ilo teki työtä käskettyä ja juoksi siskon kanssa hymyssä suin pitkin hiekkapolkuja ja ihanaa kangasmetsää. Hyvälle näyttää Bettenkin meno, kun laittaa kropan venymään ja potkaisee tosissaan vauhtia. Ja on se niin kaunis pystykorvineen :D Aivan mahtavana säilynyt sen väri.

kuva:Ella

Viikonlopun jäljitä on kotona kolme ruoskahäntää, joita ei ole nähnyt kuin ruokakupilla ja pakollisilla pissatusulkoiluilla. Väsyneitä(kö?) viikonlopun riennoista.

^takas kotona.
(otin tähän tekstiin meidän vanhoja vähän epäolennaisia kuvia, mutta itsestäni on tylsää lukea pelkkää tekstiä, jossa ei ole yhtään piristävää kuvaa mukana ja kameraa ei tällä kertaa ollut messissä.)

Qopio ja Cuppilistaus

2011-11-01T18:54:00.000+02:00

Viikonloppu vietettiin jengin kanssa Kuopiossa ja treffattiin perjantaina Rosie ja sunnuntaina edellisen lisäksi myös Sima. Kaikki allaolevat kuvat on sitten Elinan ottamia!

Perjantaina käytiin kylässä Elinan ja Rosien kotona ja R. tuumasi, että tuo kamala kakara täytyy pistää ojennukseen ja komenteli Iloa tekemästä mitään arvon Nyrpelön mielestä sopimatonta. Ilo näki vilaukselta myös Elinan ohuet(ja yhden paksumman) kissat. Murinaa oli suuntaan, jos toiseen. Unikin oli vähän ihmeissään, oli varmaan hänen aivoistaan poistunut tieto siitä, että kissat on kivoja ja ne kuuluu laumaan jos samassa tilassa tavataan.. Ilo nyt on muutenkin vähän kaavoihinsa kangistunut ja on vähän epäluuloinen tuollaisia vähän epämääräisiä uusia tuttavuuksia kohtaan.

Ilo juoksutti Rosieta pitkin Antikkalan rinnettä ja -golfkenttää ja olipahan vauhtia! Neiti oli ihan mielissään, kun Rosie juoksi nätisti sen perässä ja Uni ja Bea eli runttailijakaksikko oli hihnassa. Kyllä on papua noissa kintuissa, mutta Ilo osasi hyvin ottaa iisimmin liukkaalla lyhyellä nurmella ja painaa sitten siitäkin edestä hieman pidemmässä heinikossa.

Sunnuntaina käytiin Norolla ajamassa hieman ravihevosta ja syömässä sipuleita.

Sima-kehari ryntäili mielellään muita päin, joten Ilo ei turhia viitsinyt juoksutella porukkaa. Tyypit tyytyi sitten sekoilemaan muuten vaan. Kaikilla vaikutti olevan oikein hauskaa ja Noron kuopat oli kyllä huikean hienot! Sipulipellon ympärillä kulki jonkinsortin hiittirata heposille ja siinä niitä kaasutti ees taas muutaman kerran, jolloin jouduin ottamaan Ilon kiinni, koska se selvästi hönki heppajahtiin. Mietittiin, että paree lähteä takaisin hiekkamonttuun, ettei vaan yllätä kavioeläin niin, että koirat vielä lähtee perään. No siinä juurikin astumassa alas kuopalle Ilo sai jonkin hepulintapaisen ja juoksi sitten "väärään suuntaan" Rosie ja Sima perässään ja sielläpä ne sitten painelikin seuraavaksi amerikkalaisen lämminverisen vauhtia pellonlaitaa.. Uni ja Bea ei lähteneet ollenkaan tähän hommaan, Unin nenään haisi vaan jäniseläin, joten ne jäi pyörimään jalkoihin. Rosie ja Sima tuli aika nopsaan takaisin, mutta Ilo kiritti hevosta varmaan puoli kilometriä tai enemmän, kunnes päätti vastata omistajan ei-enää-niin-pyyteleviin-kutsuihin ja lähti juoksemaan takaisin päin. Sieltä se sitten pikkuhiljaa tuli(matka tuntui ihan tajuttoman pitkältä, kun pahimmillaan koira näkyi enää pienenä pisteenä hurjan suuren sipulipellon vastarannalla) täysiii takaisin hymyssä suin. Onneks heppa ei säikähtänyt Ilon tempausta, vaan taisi olla mielissään pienestä kiritysavusta.

Sitten SuomiCup -listaan. Wh-narttuja oli taas listattu 79kpl, joista Cup-kutsun saavat:

1Tuulikellon Diivaco

2 Kiiturin NN-Black Pearl
3 Tuulikellon Disco
4 Tuulikellon Dinaco
5 Tuulikellon Daamico
6 Pikkunokan Bedazzled
7 Infamous Calormene Dawn
8 Tuulikellon Didco

Näin olin jo vähän veikkaillutkin kärkeä. Kivaa oli, että neiti olen_oppinut_oikomaan ylsi 6.sijalle(/79!) kovatasoisessa narttusarjassa, vaikka olisi siis cup-kutsun saanut joka tapauksessa! :) Hieno, hieno Bea! Eli Tuulikellot, Viima, Dawnie ja Bea kisaavat CVM-tittelistä ensi keväänä vissiinkin Iitissä. Elina jo kertoi, että kisapaikka on tasainen hiekkakuopan pohja, jossa ei ole näköesteitä.. Eli meille oikein otollinen oikomispaikka :D Jos sitten taas seuraavana päivänä on äitienpäivämaastot, voisi Ilo ja Uni päästä kisaamaan sinne samalla reissulla.

Käytiin tänään sivistäytymässä iltalenkillä keskustassa ja sen tuntumassa ja käveltiin tarkoituksella sellaisia reittejä, joissa tapaa sopivan paljon muitakin koirakkoja. Niin, vaikka asutaan joo korttelin päässä Joensuun torilta, me aika harvoin liikutaan remmissä omia nurkkia tai autoa pidemmälle. Ja yleensä tuolla meidän perusremmilenkin varrella ei törmää niin paljoa koiriin. Ilollahan oli tuossa mörkökausi, jolloin se aukoi päätään muille koirille(lähinnä isoille, karvaisille ja tummille), jos ne tulivat vastaan jossakin "pimeillä kujilla ja hänen mielestään epäilyttävästi". Nyt tavattiin sitten oikein sopivia koiria, niitä isoja ja karvaisia sekä pienempiä ja räksyttäviä.. Ja niin hienosti oma tyttötrioni kulki muiden ohi, että oksat pois. Uni ja Beahan on aina olleet hirveän hienoja remmikulkijoita, mutta Ilolla tuo haukkuminen on ollut ihmeellisen epämääräistä ja satunnaista. Ilo ei tosiaan huutele kenellekään kisoissa tai näyttelyissä, jolloin ärsykkeitä on liikaa. Mutta sitten esim omalla nurkalla iltapissillä joku sattuu kulkemaan ohi, luulee Ilo olevansa oikeutettu ajamaan tunkeilija pois. Neiti on muutenkin harvinaisen haukkuherkkä whippet. Se tuhisee rapun äänille. (ei hauku enää, koska kielsin muutaman kerran) ja huutelipa Antikkalan rinteessä ihmisellekin, joka ilmestyi metsänreunasta nurtsille. Ei kuitekaan mene iholle ja tulee kutsumalla luokse. Porukoilla ollessa myös haukkuu vieraat ulkona ja sisällä, mitä ei tee todellakaan täällä Joensuussa. Ihmeellinen koira :D

söpöläinen.

Ilo näkyy kehittyvän hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan tulee "varmemmaksi". Vaikkei se mikään epävarma ole ollutkaan, mutta hieman varovainen uusissa tilanteissa. Se on muiden koirien kanssa järkevä ja osaa alistua, muttei tosiaan jää muistelemaan toisten komenteluja ja osaa pitää puolensakin tarpeellisissa tilanteissa. Hirmu fiksu tyyppi. Ilo on myös siitä mukava, että se ottaa tosi lungisti, eikä harrasta Unin ja Bean ärsyttävää tapaa seurata minua esim porukoilla ympäri taloa.

Kauden 2011 tuloskimara

2011-10-26T20:36:00.001+03:00

Huh, vaan olipahan loistava kausi! Uni ei osallistunut yhtiinkään virallisiin maastokisoihin juoksujensa ja valeraskauksiensa takia, Ilo on vielä alaikäinen, joten ainut kisaavat oli Bea.

Bea aloitti hienon kautensa Mustialan talvimaastoissa ja teki eritoten finaalissa vaikean ja kylmän talven jälkeen mahtavaa työtä! Bean treenaaminen kun vaatii kaikenlaisia kikkakolmosia, tuo koira ei turhaa juoksentele. Varsinkaan talvella. Hieno suoritus ja likka näytti olevan jo kisakunnossa.

kuva:Karo

Huhtikuussa kyläiltiin Espoossa ja käytiin samalla kiekalla Whippetharrastajien maastomestaruuksissa ottamassa varaslähtö ja hieman jo opettelemassa ennakoimista. Bealla oli intoa liiankin kanssa ja ennen niin helppo lähetettävä luiskahti finaalissa käsistä sekunnin tuhannesosaa ennen lupaa. (Tai no, kuvista kun katsoo, niin lähettäjä jo läppää selkään, kun Bea lähtee liikkeelle..) Mutta tuloksena varaslähtö ja pistevähennys!

Tämän jälkeen oli vuorossa meidän eka kutsukilpailu, eli Suomi-Cup! Bea juoksi jo alkuerissä huimat pisteet johti narttuja koko kilpailun ajan. Itseasiassa se johti kaikkia koko kisan, kun neiti nappasi päivän parhaat pojot ja sen uskomattoman CVM-11 tittelin mukaansa. Huh, vieläkin kyyneleet kohoaa silmiin, kun tuota päivää ja sen tapahtumia muistelen. Oli maailman onnellisin koiranomistaja sinä päivänä Ylistaron Untamalassa pienen tiikerinsä kanssa. On vähän sekalaiset muistot tuosta päivästä, ensin kamalassa jännityksessä pitkä päivä ja sitten onnenhuumassa loppuilta. Mutta siis voinen sanoa jo nyt, että minun koiraharrastuksen ikimuistoisin päivä.

Cupien jälkeen kipaistiin Jyväskylässä Derbyissä ja Bea juoksi yllättävän hyvin, vaikkakin taas ennakoiden ja mutkia oikoen. Pieni breikki maastoilusta olikin paikallaan, ja onneksi kisojakaan ei ollut lähellä pariin kuukauteen!

kuva:Karo

Päätin sitten jossakin vaiheessa, että haluan Bean kanssa opetella nuo ratahommat ennen Ilon kisaikää ja niin parien koppitreenien jälkeen hurautettiin Mikkeliin juoksemaan soolokoe. Beahan kääntyi kopissa ym mukavaa, mutta kiitokset Tiihosille kärsivällisyydestä, saatiin neiti ymmärtämään, mistä vieheen perään pääsee ja soolo kirkkaasti läpi! Juhannuksena lähdettiin Ouluun seuraamaan juhannusjuoksuja ja Bea pääsi siellä juoksemaan ryhmäkokeensa! Ja niiin hienosti painoi molemmat ryhmät läpi! Taas sulka hattuun, yksi huikea saavutus Bealta: Ratakirjat! (ei mikään itsestäänselvyys, jos lähimmälle radalle on Joensuusta 300km ja Iisalmesta 200km ja koirakin on vielä näyttelylinjainen;D!)

Sitten "lomailtiin" vaan koppiharkoissa pari kertaa käyden ja muuten kuntoa ylläpitäen ja Heinäkuun lopussa reissattiin Hyvinkäälle ekoihin ratakisoihin!

Kivasti meni ja Bea juoksi omalla tasollaan hienot suoritukset ja omistajaa puraisi aika äkäinen ratakärpänen.

Omistajalla oli suuret luulot siitä, että saa Unin vihdoin syyskuussa kisoihin, kun koko kesän oli siitä nestepöhöä edellisten juoksujen takia puristanut pois ja nyt se olikin tosi hyvässä kondiksessa! Allekirjoittanut oli siis omalta osaltaan tehnyt kaikkensa, että Unilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset suorittaa kaksi ehjää maastorataa, mutta Uni päätti toisin. Viikkoa ennen Kajaanin maastoja sen perä alkoi vuotaa. Onneksi olin jo aiemmin ilmoittanut Beankin vastoin kaikkia suunnitelmiani kisaamaan, joten matkaan lähdettiin siis vain tiikerin kanssa. Beahan otti ja yllätti voittamalla whippetien yhdistelmän vaativalla radalla ja pokkasi kolmannen SERTin itselleen. Ja minä en alunperin ajatellut koko koiraa kilpailuttaa ennen Hailuotoa!

No kiitos Unin, ilmoitin Bean myös kalakukkomaastoihin, koska tuntui typerältä jättää väliin vain 39km kisamatka. Bea suoritti mukavasti ennakoiden, mutta päätyi kuitenkin hyvälle sijoitukselle, selvästi koirasta jo näki, että nyt on taas tullut liikaa muovipussia jahdattua pitkin peltoa.

Lokakuussa käytiin sitten päiväseltään !hullu! Helsingissä Kartanolla juoksemassa nurmella etanakisoissa. Bea juoksi taas hirmu hienosti ja kiva päivä oli! Kyllä tuo rataharrastus vei ihan mennessään ja onkin tarkoitus, että hullu pääsee muuttamaan koirineen hieman lähemmäksi rataa vielä ensi kevään aikana!

Hailuodon maastoista on päivitys tuossa ihan vasta, joten tarvinneeko siitä enää kirjoittaakaan?:D Toisaalta harmi, että kisakausi päättyi noin "kehnosti" , mutta mitäpä sitä muutakaan pystyi odottamaan, kun huomasi koiran oppineen ennakoimaan ja oikomaan. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin aivan kertakaikkisen mahtava kisakausi ja hyvillä mielin jäädään talvitauolle.

Tässäpä vielä kootusti Bean tämän kauden maastosaldo uusimmasta vanhimpaan(paikka, aika, pisteet ja sijoitus):

______________________________________________

Hailuoto, perinteiset syysmaastot 16.10.2011. 457p. 13./17 SA

______________________________________________

Kalakukkomaastot, Nilsiä 10.9.2011. 468p. 4./11 SA
———————————————————————

Kajaanin maastot, 4.9.2011. 485p. 1./9 SERT
———————————————————————

Derby- ja veteraanimestaruus, Vesanka 20.5.2011. 476p. 4./11 SA
———————————————————————–

Suomi-Cup 2011, Ylistaro 7.5.2011. 516p. 1./7 SERT ja CVM-11
————————————————————————

Vantaa, W-H:n maasto- ja veteraanimestaruus 25.4.2011. 426p. 7./15 SA
—————————————————————————

Mustiala, Talvimaastot 13.3.2011. 501p. 3./10 SA

___________________________________________________

Kuvassa Bea ja tämän kauden palkintosaalis

Hienolle näyttää saldo ja eritoten nuo kaksi voittoa olivat sitten ihan täysin suvereeneja, Kajaanissakin eroa toiseksi tulleeseen oli yli 20 pistettä, samoin ylikorkeiden whippetien yhdistelmän voittajalla oli muistaakseni 10 pistettä vähemmän ja Bea jäikin vain 5 pistettä päivän parhaasta. Eli onnistumiset on ollu sitten todellisia onnistumisia. :) Ihan huikeaahan tämä on, pieni tiikeri.

Ilo kunnostautui turisteraamalla pitkin kesää kisoissa ja harjoitteli myös itse pikkuisen ratahommia! Pääsi likka maastorataakin kokeilemaan! Kylläpä omistaja odottaa innolla, että pääsee oikeasti sellaisen koiran kanssa radalle, ketä kehtaa siellä juoksuttaakin!;) Ilo on muutenkin osoittautunut ihan mahtavaksi tyypiksi, oikeasti se on maailman paras koira, vaikkei ikinä Bean paikkaa tulekaan lunastamaan. Unin kesä meni siis taas hengaillessa, ja se tosiaan sterkataan talven aikana. Jospa sitten ensi kesänä sekin pääsisi pelleilemään maastokisoihin!:D

Näyttelytiivistyksen kirjoittelen Jyväskylän kv:n jälkeen. Se ei onneksi ole pitkä, kun meille mahtui hurjat neljä näyttelyä tälle kaudelle kisakalenteriin!;)

loppukevennyksenä Ilon pakarat ja "huomioliivi", jonka virkaa toimitti 5 mantteli, koska Ilo on lihaksillaan rikkonut jo kaksi tavallista heijastinliiviä :D

kauden päätös: Hailuoto

2011-10-19T20:57:00.000+03:00

kuva: Ilkka Niemelä

Viikonloppu vietettiin aivan ihanien ilmojen kera perämerellä päättämässä kisakausi maastokisojen merkeissä! Aurinko paistoi sekä lauantaina, että sunnuntaina ja lämmin lounaistuuli helli kilpailuttajia ja ruoskahäntäkoiria koko viikonlopun! Matti-myöhäiset, eli me, jotka ei olla turhan ajoissa tuon majoituksen kanssa, saatiin taas tuurilla mökki viikkoa ennen kisaviikonloppua! Lotan, Nemon ja Disan kanssa otettiin whipship ja suunnaksi Oulunsalo jo lauantaina aamupäivästä. Paikanpäällä kasapäin vaatetta varannut allekirjoittanut ihmetteli, miten luodossa ei ollutkaan pakkasta ja räntäsadetta! Katseltiin sitten muiden rotujen finaaleita aurinkolasit päässä ja kylmät fizzit kädessä ja oli kyllä niin mukavaa! Merituuli puhalsi raikkaasti, mutta lämpöisesti kasvoihin, upeat vinttarit juoksivat kilpaa muutaman metrin päässä ja olo oli niiin rentoutunut.

Sunnuntaina edellisillan "nuotiosavut" sattui vähän tukkaan, mutta eikun FRESHinä koiraa vaan eläinlääkärin tarkkiin ja kohtapa jo upealle radalle viemään. Rata oli kyllä huikean hieno taas! Siinä mitattiin niin koiran nopeutta, ketteryyttä kuin seuraamistakin. (ja tyhmyyttä: kuinka moni koira menis pupun perässä mereen? Yksi afgaani lauantaina menikin!)

kuva:Ilkka Niemelä

Bea juoksi alkuerissä Jewgenistajan Rakkauspakkauksen kanssa ja oikomiseksihan se meni. Pari kyllä oikoi vielä enemmän ja Bea omalla ennakoinnillaan meinasi hukata vieheenkin pusikkoon, kun pari meni toisella puolen heinäkasaa ja viehettä piti vetää niin, että kumpikaan ei juoksisi sen eteen. Alkueräpisteet vaivaiset 226 (24pistettä vähemmän, kuin vuosi sitten!:D) ja sijoitus 13. kaikista startanneesta 17:sta nartusta. Finaaliin pääsi kuitenkin viimeisenä, joten eikun taas eläinlääkäriin tarkistelemaan.

Ylläolevasta kuvasta näkee hyvin, miten Bea juoksee vieheen vieressä, eikä seuraa enää ollenkaan niin tarkasti, kuin vielä vuosi sitten. Finaalissa neiti sai siis juosta yksin ja tyyppi piti kivaa.. :D "tuonne pupu ei tasan jää, oikaisempa tästä kohtaa tämän puskan. Ehei, mereen se EI mene, voin hyvin juosta tästä näin.."

kuva:Ilkka Niemelä

Eipähän ainakaan päässyt pilaamaan kenenkää muun juoksua tuolla menollaan. Pisteitä tuli 231, (siis 33 vähemmän, kuin vuosi sitten!!!) ja sijoitus pysyi samana, eli 13./17 ja yhteispisteet 457 :D Ihan kiva, yhteensä siis 57 pistettä kehnommin, kuin vuosi sitten.. Mutta Bea pysyi ehjänä, jaksoi hienosti ja sillä oli hymy kasvoilla koko radan pituuden ja vielä pitkään sen jälkeen, paras palkinto siis.

Tosi mukavaa, että kaksi kautta kisannut koira osaa jo noin lahjakkaasti oikoa ja ennakoida. Suunta on tuskin ainakaan ylöspäin enää tuosta. Johan tämän näki keväällä whippetharrastajien maastoissa ja derbyissä, mutta kun Cupeissa se juoksi niin hyvin, joten ajattelin, että hiekalla&näköesteiden kera se voi vielä juosta omaa tasoaan. No ei näköjään. On tauko ihan paikallaan ja ehkä ensi kaudella Bea ei Cupeja lukuunottamatta maastossa kisaakaan. Katotaan, miten siellä menee.

kuva: Ilkka Niemelä

Lainailen tässä Ilkka Niemelän hienoja kuvia, kun oman kameran kuvat ja Disan huikean hieno finaalijuoksuvideo on vielä kamerassa, kun ollaan lomailemassa siis porukoilla ja kameran piuha Joensuussa..

Disa teki siis aikamoisen hienon juoksun varsinkin finaalissa ja nousi sillä yk-narttujen kolmanneksi! Alkuerien meno oli pelottavaa katseltavaa, vauhtia oli liikaakin ja broileri törmäsi mm.yhteen hiekkadyyniin aika inhottavan näköisesti. Finaalissa Disan juoksu oli upeaa katsottavaa! Nyt pysyi vauhdissa käännöksetkin mukana ja pisteet olikin hienot 254! Yk-narttujen finaalin parhaat siis, mutta kun alkueräpisteet oli niin "huonot" jäi SERT YHDEN pisteen päähän!! Harmitti kyllä niin vietävästi, kun pisteitä laskin ja yhteen ynnäsin ja vertasin muihin narttuihin siinä dyynin reunalla seisoessa.. Suoritus oli kuitenkin tosi mahtava ja Disa näytti, että kyllä se osaa maastoissakin tosiaan painella!

Reissu oli ihan kertakaikkisen mahtava, vaikkei omalle kisakoiralle menestystä tullutkaan. Tuonne on lähdettävä ensi vuonnakin, ja jospa Ilo pääsisi näyttämään omat taitonsa silloin!:)

Nyt jäädään ansaitulle kisatauolle ja lihotaan kaikki talven varalle. Bea teki taas aivan kertakaikkisen loistavan kauden ja omistaja täällä on niin ylpeä pienestä tiikeristään.

makkaramaastoilemassa

2011-10-11T19:15:00.000+03:00

Käytiin viikonloppuna Kuopio-Iisalmi-Nilsiä -rundi ja Uni & Ilo pääsivät SSVH:n makkaramaastoihin sunnuntaina. Ilo juoksi pentujen sarjassa ja tuli toiseksi ruhtinaallisin pistein: 96/100 :D Mutta siis hienosti se vetikin! Vauhtia on hurjan paljon (juoksi taas alkukiihdytyksessä vieheen kiinni, kunnes vetäjä hokasi lisätä kaasua!) mutta Lilli juoksi muuten, kuin olisi ennenkin maastovieheen perässä juossut. Ketterästi kääntyi ja veti n.300 metrisen radan. Tappoi pupun hienosti ja jäi sitä vahtimaan, vaikkei minua nyppylän takaa nähnytkään. Olen erittäin tyytyväinen pentuun! Tuo vauhti vaan hieman hirvittää, luulen, että käydään aluksi varuilta hiekkamaastoissa kisaamassa ja katsotaan, miten pysyy likka pystyssä! :) Mutta radalle, radalle, siellä sitä vauhtia saa ollakin! Erittäin hyvälle näyttää ainakin vielä tässä vaiheessa Lillin tulevaisuus vieheenkauhuna.

Uni juoksi myös, kun ei oikeisiin kisoihin koko kautena kerennyt valeraskauksien, juoksujen ja taas valeraskauden takia. Tai nyt se ei vielä pahasti valeraskaana ole, mutta nestepöhössä kyllä. Uni oli häiritsevän rauhallinen odotellessamme juoksuvuoroa ja lämmitellessä. Arvelin, ettei se lähde ollenkaan perään tai keskeyttää koko vieheenajon. No joo, ei jäänyt paikalleen. Lähti heinät ja mudat lentäen täysiiiiiii ja menikin pirun kovaa! Oikaisi ekaa mutkaa jotenkin oudosti, mutta muuten juoksi yllättävän hienosti ja hurrrjalla innolla. Edellinen koirakko oli vaan jättänyt kaksi vikaa trissaa välistä (viehe palautettiin itse, joten on varmaan jäänyt naru väärälle puolen tai unohtunut kokonaan), joten Uni juoksi hieman lyhyemmän version radasta. Kauhee tappoluisu ja ravistelut päälle. Oli sillä ainakin hauskaa! :D Pisteitä oli Elina taas antanut aika paljon, intoa kyllä piisasi, mutta tuo oikaisu.. 92/100 oli Unin saldo! Ei jääty odottelemaan palkintojenjakoa, koska olisi pitänyt odotella about sata vääränrotuista, vaan lähdettiin kotiin.

Ilo sai palkinnoksi mm.lelun ja sitähän piti juoksuttaa pitkin porukoiden pihaa, jonne päästessään pitkästä aikaa neiti oli silminnähden riemuissaan! Sinne pääseekin Ilo ja Uni nyt ensi viikonlopuksi hoitoon, kun lähdetään Bean kanssa kauden viimeiselle kisareissulle Hailuotoon! Muutenkin ollaan siellä sitten viikko, kun omistajalla on syysloma(töitä!).

^^ ja ^ Unin ja Ilon joka-aamuinen, klo 06:45, "ihana uusi päivä tänään!" -leikki. Ne siis herää joka aamu tuosta asennosta toistensa kainalosta. (kun ne on pariin otteeseen ensin yöllä potkittu alas sängystä)

Team Race ja Etanat Kartanolla 1.10

2011-10-03T21:55:00.001+03:00

Bea sininen 2. kuva: Jaakko Stenroos

Huh, kaikkee sitä tekee oikeesti sen eteen, että koira käy kipaisemassa radalla yhteensä n. 50 sekuntia. Tässä tapauksessa ajaa päiväseltään 900 kilometriä ja kuluttaa tankillisen bensaa. Nooo, jospa me jo ens kesänä asuttais pikkuisen lähempänä ko.harrastusmahdollisuutta ;)

Bea oli siis ilmoitettuna sijoitusmatkalle 350m ja etanakisaan 280 metrille. 350 juostiin ensin ja siihen sattui tämmöinen porukka:

#1 Effloresco's Kajanos 23"61 SERTK
#2 Besties Näin on Näreet 24"16 SERTK
#3 Berenike van de Waterram 24"48
#4 Pikkunokan Bedazzled 25"28

#5 Mallyfield Dream Ace 25"37

Eli ihan kovia menijöitä oli myös. Bea lähti taas viimeisenä, mutta meni koppiin huomattavasti mieluummin, kuin kertaakaan aiemmin ja seisoi siellä etuveräjää kuoputtaen. Otti hyvin kuitenkin kiinni ja tuli takakaarteessa vielä Ässän ohikin! Aika ei päätä huimannut, mutta oli se huima parannus Hyvinkään aikaan, joka oli 26,06! Voi taas miettiä, että jos neiti oppisi lähtemään kopista muiden vauhdilla ja pääsisi juoksemaan väljemmin, joutumatta juoksemaan sumpussa ja ohittelemaan isompiaan (:D) niin se voisi juosta jopa alle tuon 25 sekunnin. No, ensi kaudella taas uudestaan!

Etanalähtöön osui sitten ihan mukavia tyyppejä ja odoteltiin ihan tasainen lähtö ja sitä se olikin:

#1 Tuulikellon Didco 19"46
#2 Pikkunokan Bedazzled 20"18
#3 Infamous Caspian-X 20"20
#4 C'mere Jäätelötötterö 20"54

#5 Play A While Iittala 20"69

Bea teki taas erinomaista työtä nousten hienosti porukassa Nonin(I.Caspian-X) rinnalle ja tiukan taiston jälkeen olikin maalissa aavistuksen ennen. Aika oli huonompi, kuin Hyvinkäällä ja minä jopa odotin, että se olisi voinut mennä nurmella alle 20 sekunnin. No siinä meille tavoite ensi kaudelle! :) Aika oli etanasarjan 9.nneksi paras ööö 19:sta etanasta(?) Nemo (N.Beyond Biceps) oli koko sarjan hitain ja Lotta sai kotiinviemisiksi aivan upean pedin, jossa passaa etanoiden etanan tassujaan lepuuttaa!:D

Väliajalla järjestettiin pennuille jonkin sortin kiihdytyskilpailu käsivieheen perässä etusuoran verran ja me Lauran kanssa ajateltiin, että no hemmetti, kerran täällä ollaan ja pennut mukana niin eiköhän laiteta Ilo ja Riemukin "kisaan". Niin laitettiin ja mietin tovin kopitanko Iloa, mutta päädyin kuitenkin laittamaan sen vain kopin edestä, kun uusi paikka tuo rata muutenkin jne en tiedä, oiskai sen voinu ihan hyvin koppiinkin tunkea ja jättää vaikka takaluukun auki. (Kun se kerran on jo suljetustakin lähtenyt:D) Ilo oli ihan huippu! Se on niin tosissaan tuolla radalla, kun näkee pupun. Silloin unohtuu jopa maailman ihanin kasvistäti Lotta ja silloin keskitytään töihin! Lilli hönki siis vieheen perään jo muiden pentujen juostessa ja taisi omalla vuorollaan yllättää vieheenvetäjänkin: meinasi nimittäin juosta pupun kiinni jo puolessa matkassa ja sai vetäjä veivata viehettä, minkä käsistään jaksoi! Pupu tapettiin huolellisesti ja sitten mentiin muina miehinä pienen jäähdyttelyn jälkeen autoon tyytyväisenä unille. Mainio tyyppi. Turhia ei Ilo radalle huudellut, tuijotti vaan tiukasti muovipussia, eikä päästänyt sitä silmistään. Riemu veti kanssa ihan hirmuisen hienosti ja VAUHDILLA kokoonsa nähden. Pieni taskuraketti. Betsy oli myös katsomassa kisoja, muttei voinut osallistua kiihdytyskisaan, kun oli jättäytynyt hepan kavion alle menneellä viikolla ja varpaat oli vielä hieman hellänä.

Disa teki upeaa työtä K-SVKK:n teamissa ja erityisesti sen 280 m veto oli huikea! Lillin Äippähän ei ole mikään lyhyen matkan koira, mutta nyt näyttää juoksu todellakin kulkevan ja repäisi likka lähtövoiton ajalla 18,98! Wau, hienoa! Kausi vaan loppui kesken, prkl! Disan menoa oli hienoa katsoa ja muutenkin taas sen menoa kisapaikalla. Se on niin mainio, ja ihan sitä samaa on tyttärensä. Ilo on niin samanlainen kuin äitinsä, ettei uskokaan. Ja tosi monessa asiassa :)

Bea sai pokaalin(kuten se näkyy saavan jokaisesta kisasta, mihin ikinä sen ilmoitan, oli sijoitus sitten mikä hyvänsä, ihme tuuria!:D) ja nyt myös Annelta(T:mi Taulukas) tilaamamme aivan ihanan ja kauniin ja suloisen ja upean ja parhaan ja lämpimimmän umpihaalarin talveksi! Voi että, nyt ihan odottaa jo viileämpiä kelejä, että Bea saa haalarin päällensä. Se on niin hieno, kiitos vielä tuhannesti Annelle!

Lillikin sai pari takkia. Lotta oli tilannut lapsille whiplandian tiimitakit(sori, ei oo kuvaa, kamerasta loppu akku ja laturi Jonnan luona..) talven varalle ja pitihän Ilon saada myös ikioma fleece ja kun se on niin tyttömäinen (NOT!;D) niin vielä vaalejanpunainen! Poikosen Heli oli tehnyt nuttunurkkaansa tyrkylle tuon aivan ihanan pupufleecen ja pakottava tarve oli se varata ja Kartanolla se nyt sovitettiin ja lunastettiin kotiin. Hyvin se sopii neidolle ja on oikein sievä.

Unillakin oli varmaan tosi hieno päivä. Se sai makoilla autossa ja käydä välillä pissillä. Palkintojenjakoon sekin sai osallistua ja töhötti omaan tapaansa iloisena kaikille. Mikä oli kuitenkin hienoa, Uni on oppinut tosiaan olemaan autossa rauhassa ja huutamatta. Ennenhän se siis ulvoi aina Bean perään, minkä kitusistaan irti sai. Nyt se oli mielestäni ihan hiljaa, vaikka Ilo oli kiihdyttelemässä ja Bea eläinlääkärin tarkissa ja Uni autossa Disa seuranaan. Hienoa Unsku, kyllä se siitä!

Ens viikonloppuna Ilo ja Uni pääsee SSVH:n makkaramaastoihin ja seuraavalla Bea hailuotoon! Sitten ois tämä kisakausi taputeltu ja saatais jäädä koko sakki ansaitulle talvitauolle. Beakin on ansainnut sitten aimo kasan herkkuja ja paaljon ruokaa ja lepoa. On se niin mahtavan kauden tehnyt taas :)

Ilo sairastaa

2011-09-28T23:13:00.000+03:00

Ilo joutui eilen eläinlääkäriin ja rauhoitettiin. Sille tuli viikonloppuna yläikeneen kulmurin päälle suht iso mätivä paise, joka ei ruennut itekseen parantumaan. Arvelin siihen osuneen Riesan hampaan, kun siskot antaumuksella koko viikonlopun leikkivät omia hammastelupelejään. Tiistaina katsoin taas suuta ja haju oli aivan karmiva, sekä ien punainen ja kipeän näköinen. Koira oli muuten ihan normaali oma itsensä, mutta päätin soittaa klinikalle ja saatiinkin täyden ja kiireisen päivän välissä eläinlääkäri katsastamaan suuhun. Ilo rauhoitettiin ja ientä puristeltiin ja kaiveltiin ja neiti jopa rauhoituksessa ollessaan nosti päätä, kun eläinlääkäri sormella kaivaisi paisetta.

Kotiin tuli mukanani hyvin väsynyt ja minulle loukkaantunut pikkukoira, joka oli koko illan vähän tööt ja pihalla. Se sai eläinlääkäriltä kortisonia piikillä(monen monta piikkiä pieneen kankkuun pistettiin!) ja mukaan parin viikon antibioottikuurin. Jos kahden viikon kuluttua ien näyttäisi enää yhtään epäilyttävältä, pitäisi neiti kiikuttaa vielä näytille. Onneksi paise alkoi heti "tyhjenemään" ja seuraavana aamuna näytti jo paljon paremmalle!

Tyhmä antibioottikuuri kuitenkin pisti pieneltä mahan aivan sekaisin maitohappobakteereista huolimatta ja Ilo näyttää todella helposti hirmu laihalle, kun se kuivuu niin nopeasti. Nyt on sitten yritetty pitää nestetasapainoa yllä, syöty hyvin, otettu antibioottia 8h välein.. Tänään käytiin hiekkamonttuilemassa ja mikä lie pieni kivenmuru eksynyt Ilon silmään ja silmä hoitaa itseään vuotamalla vuolaasti vettä. Jarrunappulakin oli ottanut osumaa ja repsottaa hieman. Voiko enää pieni whippet rikkinäisempi olla? :D

Siltikin Ilo on yhtä iloinen, kun aina normaalistikin ja yhtä hymyä. Kaikesta huolimatta!

kuvassa Ilo ja äitinsä viime lauantaina Whiplandiassa.

koppitreenejä, pennuntuoksuja ja mätsäreitä

2011-09-26T13:14:00.000+03:00

"TUM!" kuului, kun Ilo neiti laitettiin ekaa kertaa suljettuun koppiin ja se potkaisi taaksepäin pamauttamalla takaluukkua. Ulos tultiin kuitenkin oikeinpäin, oikeasta luukusta ja vauhdilla!

Käytiin viikonloppuna Ilon kanssa Jyväskylässä kasvattajia, äippää ja siskoa, sekä muita ruoskahäntiä moikkaamassa parin yön verran. Oli Uni ja Beakin toki mukana, sekä saatiin yksi ällöttävä ja pahanhajuinen whippetpentu Tampereelta mukaan touhuihin, kun kutsuttiin Lotan kanssa ystäväni Mariakin Hillakujalle viikonloppuvieraaksi.

Lilli, Riesa ja Dippi

^maailman ällöttävin ilmestys: Jymy 8vkoa.

Eipä suotta muistuta Beaa pienenä! Sain siis ystäväni ylipuhuttua ottamaan ainoan ja oikeanrotuisen koiran VUODEN palopuheen jälkeen. Kannatti! Jymy on Vi'waun Jaimei, eli se on Jojon poika eli Uni on sen täti!

Unia ja Beaa pentu lähinnä inhotti, ne mulkoili sitä sohvalta välillä hieman minuakin vilkuillen: "eihän toi vaan oo lähdössä meille?!" Onnekseen huomasivat, että Jymy lähti Marian mukana takaisin Tampereelle, eikä siis muuttanut meille :D Sori Uni ja Bea, luulen, että tuutte näkemään ko.kakaraa siltikin tosi usein!

Lauantaina pidettiin penskoille kopitustreenejä, meillä kun homma on vielä ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy heinäkuun jälkeen minnekään treenailee. Nitro, ihanaihana Nitro, haettiin mukaan ja eikun pennut koppiin ja menoks. Ilolle ekana ihan avoimesta kopista, se kun on vaan kerran aiemmin kokeillut koko kopitusta! No ei ongelmia, eikun etuveräjä kiinni. Pidin vielä itse Lillistä kiinni ja se olikin hyvä, koska vieheen lähtiessä liikkeelle neiti otti pari peruutusheittoa, ennenkuin pääsi veräjän auettua painelemaan pupun kiinni. Kyllä me jo takaveräjäkin suljettiin ja kolaus kuului, mutta sieltä se lähti ihan oikein ja hienosti juoksi! Tosi ylpeä oon likasta, se tuntuu heti tajuavan, mitä oikein millonki tehään. Nyt jätetään hautumaan ja luulen, että seuraavalla kerralla se jo muistaa homman jujun!:) Ilo tekee tosissaan töitä vieheen nähdessään ja se on hauska, kun se on niin totisena!

Ja tottahan toki seisotettiin pentuja, mutta kun namin toivossa jokainen muukin koira halusi pöydälle, niin olihan niitäkin kuvattava. Ja Beasta tulikin yllättävän hyvä kuva, jossa korvat, kaula ja asento ovat kerrankin hyvin!

Lilli on ihan vanha tekijä ja osaa tuon poseraamisen todella hienosti. Sitä käytiin myös harjoittelemassa K-SVKK:n mätsärissä sunnuntaina ja vaikka ilma oli kylmä, Lilli esiintyi yllättävän hienosti ja sai erinomaista harjoistusta Jyväskylän Kv:ta varten.

Unikin kävi mätsärissä, mutta kylmä ilma ja juuri loppuneet juoksut taisivat tehdä Unin olosta epämukavan, eikä se esiintynyt yhtään totuttuun Unimaiseen tyyliinsä. Punaiset nauhat molemmat kyllä sai, mutta ei mitään sijoituksia. Kalliit oli pihvitikut ;D

Kalakukkoja jahtaamassa

2011-09-12T18:21:00.000+03:00

Käytiin Bean kanssa lauantaina Nilsiässä kisapelloilla. Oikomassa ja ennakoimassa!:D No, pahasti ei onneksi oikonut, mutta ennakoi aika paljon ja veti mutkia suoriksi tai pitkiksi. Kuten sanoin, avoin pelto ja Bea=kehno pistesaalis. Alkuerissä Bea juoksi Bean (Nebtunuksen Electric Elite) kanssa ja kaimat pistelivät haisemaan. Ei oikeesti, ihan kivalle se juoksu näytti, hieman sitä ennakointia jne. Bealla ainakin oli kivaa, en tiedä oliko parilla :D Bea alkaa olla vähän kehno parikin noissa peltokisoissa: se on aika nopea ja ketterä, ja sitten vielä ennakoi, joten hitaampi pari jää auttamatta aika huonoon asemaan juostessaan kauniisti oikein, mutta viehe ja Bea karkaavat liian kauas. Joten me taidetaan nyt suosiolla jättää nuo peltokisat muille ja käydään jossakin hiekkakuoppamaastoissa ensi kaudella. Eipähän aleta sabotoimaan muiden suorituksia. Kuitenkin, alkueriin starttasi 11 whippetnarttua, joista 6 otettiin finaaliin. Bea yllättäen kolmantena 237 pisteellä!

Finaaleissa Bea sai parikseen Hymyn neljänneltä sijalta ja tässäpä "tyylinäyte" siitä:

eli ihan pelleilyksi alkaa mennä tuo sen juokseminen, kun se tajuaa jo liikaa tuosta touhusta. Finaalipisteitä tuli 231, kuten arvelin, ja sijoitus putosi lopulta 4.nneksi. Onhan sekin kuitenkin ihan pirun hienosti, kun osanottajia oli 11! Vendi (m.baccarat) teki aivan huiman finaalijuoksun, nousi kuudennelta sijalta toiseksi ja sai neljännen SERTinsä! Tuulikellon Disco oli aivan suvereeni ykkönen pistein 522 ja Bean eteen kolmanneksi nousi TC No Can Do, kahdella pisteellä paremmin.

Ilon isi Nuka oli myös juoksemassa veteraanien sarjassa ja havitteli sitä viimeistä maastosertiään, joka on monet kerrat ollut jo niin lähellä. Kuvasin Nukan alkueräjuoksun ja se on tässä:

Ja hyvinhän Nuka juoksi, nimittäin sijoitus oli vetskujen 1. ja SERTi!! Vihdoin, sieltä se tuli ja voittamalla se viimeinen sinivalkoinen ruusuke, joka oikeuttaa Nukan virallisen nimen eteen pienen lisän ;) FI Kva-m Beschützer Alonso.

Ilo oli isistään hirmuisen innoissan ja se juoksutti Nukaa pitkin viereistä peltoa.

Marja napsi muutamia kuvia:

Oli ihan huippukiva kisapäivä, ja kisamatkan lyhyys oli ihan luksusta= 35min kisapaikalle porukoilta! Ensi vuonna uudestaan, ehkäpä jo Ilon kanssa!;)

vauhti korjaa virheet: Kajaanin maastot 4.9

2011-09-05T17:00:00.002+03:00

kuva:Jaana Rautasalo

Täälläpä ollaan taas huuli pyöreänä tuon pikkutiikerin ansiosta! Bea käväisi siis eilen Kajaanin maastoissa juoksemasssa erittäin haastavalla radalla, joka koostui apilapellosta pitkän heinän kera, sekä aika tasaisesta sänkipellosta. Apilapelto-osuus oli vaativa tiukkoine mutkineen näin nopeille koirille, ja jos uralta eksyi, tai mutka meni pitkäksi, oli hukka melkein varma. Moni myös kaatui ja liukasteli pitkällä ja hieman aamukostealla heinällä. Sänkipelto-osuus taas antoi oikojille mahdollisuudet suorittaa radan loppuosa mutkia juoksematta ja vauhdilla!;)

Sanomattakin selvää, että jännitti laittaa koira juoksemaan! Bea näytti derbyissä, että se osaa juosta mutkat suoriksi ja ennakoida vieheen liikkeitä mm. niin, että muovipussihan ei metsään juokse, vaan taatusti palaa mutkan kautta keskemmälle peltoa. Alkuerissä Bea juoksi Hippiäisen Elohopean kanssa. Alkukiihdytys oli hirmuinen ja pelkäsin heti kättelyssä sen kaatuvan ekassa mutkassa vauhtiinsa. No, ei kaatunut vaan kääntyi sutjakasti. Pelto-osuudesta ei muuta nähnytkään, siellä ne jossain heinikon piilossa juoksivat. Taas näkyvälle osiolle ennen sänkipeltoa tuli ensimmäisenä Bea ja Halla hieman jäljessä. Olisiko Halla hukannu viehettä hetkeksi? Sänkipelto-osuus alkoi tienylityksen jälkeen suoralla, joka kulki aivan metsänrajassa. Tässä tiikeri näytti oppineensa jotakin(ei niin hyvää!) ja juoksi vieheen vieressä keskemmällä peltoa lällätellen, että "tulet sieltä kuitenkin tänne senkin muovipussi, sinä et jäniksen tapaan juokse metsään" Pari mutkaa meni jotenkuten, jopa hieman kylkimyyryllä pitkin peltoa ja loppujarrutus pitkäksi. Pupu tapettiin kuitenkin huolella.

Alkuerien pisteitä odoteltiin jännityksellä, minä arvelin Bean suorittaneen jonkin 230 pisteen edestä, siis sen perusteella, mitä näin. No, paremmin oli vetänyt vissiin heinikko-osan ja alkuerien 9:stä koirasta(wh-yhdistelmä) Bea oli Vendin(macarenan baccarat) jälkeen toisena pisteillä 245, Vendin johtaessa viidellä pisteellä. Kaula kolmostilaan oli reilut kymmenen pistettä. Finaaliin pääsi yhdeksästä koirasta viisi, koska muut olivat kaatuneet, tai hukanneet 0 pisteen edestä.

Finaalissa juoksivat siis pikkutytöt yhdessä. Rata oli käännetty ja alussa oli siis SE sänkipelto. Neitoset näyttivät taas osaamisen merkkejä, ja ennakoivat vieheen menoa, Vendi hieman enemmän. Vendi otti siten kaulaa Beaan ja tiikeri joutui juoksemaan ihan tajuttomalla vauhdilla metsänrajasuoran apilapeltojen ekoihin mutkiin asti, että sai kaverin ja pupun kiinni. Pelotti, kyllä pelotti, että se vetää siellä siitä vauhdista niskoilleen. Sen, mitä nähtiin, oli kaksi koiraa paikallaan hetken heinikossa. Vendi selvästi kaatunut ja luulin Beankin vetäneen kuperkeikat samaiseen mutkaan.

Lopun Bea tuli yksin, Vendi ei kaatumiseltaan enää ollut ehtinyt mukaan ja hukkasi vieheen sekä kaverin. Vähän aikaa seisottiin paikallaan ja tuntui, että aika pysähtyi, mutta sieltä tuli Vendi kuitenkin omin jaloin iloisesti hypellen keskeltä peltoa. Siinä vaiheessa tajusin lähteä hakemaan oman, pupua raivoisasti tappavan tiikerini vieheeltä pois. Jep, siihen meni ne mahdollisuudet. Onhan ne neljäs ja viideskin tila tosi hyvin. Pisteet kuultiin vähän heikosti, mutta Bean pistesaldoksi ynnättiin 200 ja oletin senkin kaatuneen ja oikoneen siitä hyvästä reilusti.

Palkintojenjaossa oltiin vähän masentuneina, niin lähellä oli hyvä sijoitus, mutta nyt se taisi mennä ohi suun. Ei noilla pisteillä SERTiin yltäisi, ei millään. Vendi oli viides, kuten arveltiinkin, koska se sai loppuosalta 0. Neljäs sijoitus paljastettiin ja olin jo kävelemässä kilpakirjaa hakemaan. "Tiger's Chaos.." No, ei sitten vielä. Riitti ne pisteet kuitenkin kolmanneksi, ajattelin. "Kolmas Tiger's Chaos.." HÄH!? Ja leuka putosi. "..toisena Hippiäise.." MITÄ!!? Ja mitä jäi jäljelle: Meidän BEA! "1.Pikkunokan Bedazzled 485 pistettä ja serti." Kädet täristen hain palkintoja ja huuli pyöreänä aloin katsoa tarkemmin pisteitä kilpakirjasta. Mitä vielä, finaalista 240!! HUH HUH! Kolmas SERT! Ja noin pirun vaikealla radalla. Bea juoksi kaikista whippeteistä parhaiten, ylikorkeiden voittajalla oli 475 pistettä ja eipä se päivän paraskaan kauaksi päässyt: 490 pistettä juoksi farkkupoika Ralf. U S K O M A T O N T A !

Tuolta löytyy tuloksetkin jo http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/kajaani.htm , Bea voitti reilusti: 24 pistettä eroa 2.sijaan. Päivän kolmanneksi parhaat pisteetkin se juoksi. (kahdella oli muunrotuisella oli 490p.)

Että semmoinen reissu! Vauhti korjaa virheet, niin se taitaa Bean kohdalla olla. Upea, upea pieni eläin, ei voi muuta sanoa. Tuo koira jaksaa yllättää, toden totta. Luulen,että tuossakin radassa Bean voiton mahdollisti heinikko-osio, jossa se ei voinut ennakoida, ettei hukannut pupua näkyvistään. Jos koko rata olisi ollut esteetöntä peltoa, ei neidillä olisi ollut asiaa noin hyville pisteille.

Mutta nyt on kyllä oltava niin onnellinen ja tyytyväinen ja vielä mitä muuta.. Tämä kausi on ollut ihan loistava! Meinasin vielä, etten edes laita Beaa juoksemaan ennen Hailuotoa, onneksi laitoin. Käydään ensi viikonloppuna pyörähtämässä Kuopion maastoissa, jospa pääsis edes finaaliin siellä :D Mahtaa olla ennakoija taas liikenteessä ;)

vielä on kesää jäljellä?

2011-08-28T20:31:00.000+03:00

tai sitten ei. Siinäpä se kolme kuukautta hurahti ihan liian nopeasti :( Ensi viikolla koittaa syyskuu ja back in business, tultiin jo Joensuuhunkin tyttöjen kanssa. Mutta kivaakin on tiedossa: kolmen kuukauden tauon jälkeen päästään maastoilemaan Kajaaniin ja sitten Kuopioon. Tosin, kaikki se työ, mitä Unin kuntoon saamikseksi pitkin kesää tein, meni ihan hukkaan. Tyyppi aloitti juoksut perjantaina. 6kk väli on siis palannut. Just kerkesin sen noihin kahteen kisaan ilmota ja nyt ois ollu tilanne ihan ideaali sen käydä kipaisemassa vieheen perässä. Ei sitten. Onneks on tuo steriloitu tapaus, jota kyllä en alunperin edes ajatellut juoksuttaa, kuin vasta Hailuodossa. Mutta kerran tätä taukoa näin paljon tuli, niin juoskoot nyt sitten. :) Bea tykkää ainakin itse.

Ilo säikäytti viime viikolla toden teolla. Sille nousi yhtäkkiä 39,5 asteen kuume ja koko koira oli todella väsynyt ja rauhallinen. Ei siis yhtään Ilomainen. Syytä ei keksitty, maha oli myös ihan sekaisin, mutta ei keksitty, mistä johtuen. Konsultoin eläinlääkäriä illalla klo 21 aikoihin, kun kuume ei ottanut laskeakseen, vaikka tytölle maistui ruokakin ihan normaaliin tapaan. Eipä se eläinlääkäri osannut mitään sanoa, kaiken tarvittavan olin kuulema jo tehnyt. Nesteytystä pitää jatkaa ja jos aamulla on vielä noin korkea lämpö, niin sitte tarviis lähteä tutkimuksiin. Seuraavana aamuna Ilo oli vielä aika väsyksissä ja kuumettakin oli vielä 39,1 astetta. Jäin kotiin seurailemaan potilasta, joka olisi jälleen syönyt normaalisti, mutten antanut sille mitään raskasta. Aamupäivällä kuume alkoi kuitenkin hitaasti, mutta varmasti, hivuttautua alaspäin ja koirakin piristyi silmissä. Illasta 37,9 mittarissa ja Ilon normaalilämpö siis saavutettu. Huh hei. Masu oli ihan kuravellillä vielä päivällä, mutta jo lauantaina sekin ihan normaali. Unilla ja Bealla ei ollut minkäänlaisia oireita, joten olettavasti Ilo on syönyt ulkona jotakin epämääräistä.

Viikonloppu otettiin iisisti, vaikka Ilo jo kovasti frisbeen kanssa heilui sisällä, että sitä pitäisi lähteä hänelle ulos viskomaan. Osasi kuitenkin olla tosi hienosti ihan rauhassa, vaikka varmasti energiaa alkaisi jo olla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palataan Kajjaaanin jälkeen.

Nyt ruetaan ottamaan vastaan syksy ja valmistaudutaan ensi viikonlopun kisoihin Bean kanssa. En malta odottaa, ihanaa päästä taas pellon laidalle!!

Heinäkuun heilumiset

2011-08-11T19:10:00.000+03:00

Vaikka meillä ei ollutkaan yhtiäkään maastokisoja, kaikkea muuta sitten ehdittiinkin tehdä. Hurjaa, miten nopeasti kesä on mennyt :/ On jo elokuu ja viimeinen kuukausi minun "kesästä" pyörähtää käyntiin. Sittenpä palaillaankin Joensuuhun koulupöydän ääreen.

16.-17.7 Oltiin Oulun raviradalla näyttelemässä kaikkien tyttöjen kanssa. Lauantaina Ilo esiintyi ainoana pentuluokassa sen verran kivasti, että sai Alankomaiden Lydia Erhartilta KP:n ja oli ROP-pentu. Arvostelu oli hieno! Wau, meidän ratarassi!

Bea sai EH:n köyristellen selkäänsä sateessa, mutta Unipa yllätti! Se sai ERIn, oli ison avoimen luokan 4. kera SA:n!! wau, Unsku. Sunnuntaina Savolaisen Tuula ei nähnyt Unissa ja Beassa mitään hienoa, mutta antoi kuitenkin EH:t molemmille! :)

Kaikkien arvostelut löytyy kotisivuilta. Kiva näyttelyreissu oli pitkästä aikaa! Uni ja Ilo luultavasti pääsee kehään myös Jyväskylään marraskuussa! Ja tekisipä mieli lähteä messariinkin joulukuussa Unin kanssa. Beaa nyt on turha enää kauheasti kehissä pyörittää, jo kolmas EH putkeen ja kun se ei pahemmin hommasta edes nauti, niin.. :D Käydään sitten juoksuhommista eläkkeelle jääneenä ja pikkuisen pyöristyneenä hurmaamassa tuomarit!;) Iloakaan ei tosiaan ole suunnitteilla sen kummemmin esitellä kehissä, käydään nyt jokaisessa luokassa kerran ja jos se pysyy mitassa niin sitten käyttöluokassa myöhemmin.

Oltiin whippettyttöjen kanssa 23.7-> vahtimassa Hillakujalla Seppästen whippetlaumaa pitkän viikonlopun ajan, kun kotiväki hurvelsi koirattomalla lomalla Helsingissä. Ei se kyllä vaikeaa ole seitsemää whippetiä hoitaa, kaikki lojuivat rauhassa kukin omalla nukkumapaikallaan ja kaikki sujui ongelmitta(Vaikka talossa oli 3 aikuista ja 2 pentuikäistä narttua samaan aikaan kera kahden uroksen!:D). Lenkittäminen tosin remmissä oli isotöisempää, kun kerralla ei kaikkia viitsinyt viedä ulkoilemaan. (Ja Seppästen koirilla ei oo remmitapoja olemassakaan!;D)

kaunis, kaunis Uni!

Ihanat pojat, Minor ja Nemo.

Kotiväen kotiuduttua maanantaina käytettiin Riesaa ja Iloa myös vieheen perässä ja hienostihan ne tyttöset taas pinkoivat, samoin Nitro-veli! Tiistaina sitten matkattiin Kauppiin ja Bea, Nemo, Disa, Ilo ja Riesa pääsivät radalle leikkimään. Bea ja Nemo juoksivat harjoitusmielessä 280m ja hienostihan se meni!! Ilo katseli radalle kiinnostuneena ja moottoriviehe herätti pienen saalistajan. Eka veto meni oikein hienosti, neiti meni eikä meinannut! Toinen otettiinkin sitten jo avoimen kopin läpi. Sitten kai sitä pääsis jatkamaan noita rataharjoitteluja, mutta saattaa mennä ensi kevääseen seuraavat treenaukset oikealla radalla.

Sitten asiaan,eli Hyvinkään ratakisoihin! Kuvassa Bea kipittää valkoisella manttelilla hienosti 280m matkalla, josta tuli sijoitus 3./5 ja aika oli 20,09! :) Paletin Savannah piti vauhtia yllä, tuossa se vielä on muiden mukana, mutta sitten ottikin isomman vaihteen silmään ja tuli reilusti ekana maaliin, 1,35 sekuntia ennen Beaa. Jee, etanakisalippu lunastettu ja aikakaan ei ollut mikään kauhean huono, koska rata näytti olevan hitaassa kunnossa, eikä siellä muutkaan mitään huippuaikoja juosseet.

350 metrillä, kuten myös 280m Bea lähti turhan hitaasti kopista, ja joutui ohittelemaan. Aika oli kolmen nopeamman perässä 26,06 ja mietin, että no jopas meni "hitaasti" kun Oulussa toisessa ryhmässä sentään juoksi alle 26 sekunnin. No, oli kuulema takakaarteessa jossakin kompuroinut omiaan ja se varmaan rokotti aikaa. Mutta on se vaan mainio tyyppi, ja miten nopea oppimaan!! Ja se sai pokaalinkin, haha! :D

Mutta tosi kivat oli ratakisat ja uudestaan vaan!! Tosin seuraavan kerran päästään varmaan vasta lokakuussa sitten sinne Team Racen yhteyteen etanakisoihin, kun syyskuussa Uni käy maastoissa ja ehkä Beakin ja on muitakin menoja viikonlopuille.

Radalle!!

2011-07-06T16:34:00.000+03:00

Bea on nyt ilmoitettu ekaan ratakisaansa Hyvinkäälle 30.7 kahdelle sijoitusmatkalle! (280m ja 350m) meidän ratamanttelitkin tuli postista, kiitos nopeasta toimituksesta Silmärin Annalle!

Pitihän koiria heti kuvailla ratakamppeissa, joten tässä kuvia. (Näyttelyposet on parin viikon takaa)

Näyttely-Uni:

Ja rata-Uni:

Näyttely-Ilo:

Ja rata-Ilo

Näyttely-Bea:

Ja rata-Bea:

Huii, alkaa jo vähän jänskättää!

whippettreffejä kerrakseen

2011-07-04T17:30:00.000+03:00

Kuva:Karo

Tosiaan tuossa pari viikkoa sitten treffailtiin taas Karon, Kirin ja Raren kanssa Lapinlahdella ja hauskaa näytti koirilla olevan! Rare villitsi Iloa ja Unia juoksemaan ja muutamat hepulit ne saikin aikaiseksi! Uni on taas paljon innokkaampi juoksemaan, kuin keväällä! Jee se alkaa saada kuntonsa takaisin.

Kuva:Karo

Rare on kyllä kanssa ihan huipputyyppi, kunnon ilopilleri! Ja Kiri, kun se on niiiiin kaunis koira! Meidän tytötkin tykkää pojista jotenkin harvinaisen paljon, joten niitä on siinäkin mielessä tosi kiva tavata aina.

Kuva:Karo

Ilo on hauska tyyppi, se ei ketään kumartele ja sanoo kyllä, jos kaveri meinaa käydä liian tunkeilevaksi hepulin aikana. Unillekin se aina pärähtää ja Uni uskoo sitä!:D

Kuva: Karo

Tytöt on tosiaan päässy nyt ihan hurjan paljon liikkumaan porukoilla ollessa ja sen alkaa huomata: Ne on aika hyvässä kondiksessa nyt kaikki. (Tosin oli juuri tuolloin meidän Lapinlahti-treffien aikaan kaikki neidit vähän paksummassa kunnossa, mutta nyt on palattu taas "lomalta" ruotuun ja ylimääräinen poissa.)

Käytiin viikonloppuna Helsingissä ja majailtiin Lauran ja Joonaksen luona Espoossa. Kyllä oli Ilolla ja Riemulla taas kivaa, kun pääsivät touhuilemaan!

kuva: Ella Huttunen

Betteä nähtiin myös ja on muuten likasta tullut hieno! Bette, Ilo ja Riemu pääsivät lauantaina Kartanolle kisoja kattelee ja olivatkin erityisen rentoja kisaturisteja! :D Siellä me puun varjossa istuskeltiin kaikki ja katottiin vieressä hurjaa vauhtia juoksevia vinttikoiria.

Sunnuntaina päästiin Luukkiin tapamaan Unin siskoa Jojoa!! Hahah, mitä rakastettavia pällejä ne molemmat olikaan! Jojo oli kuitenkin ehkä hieman fiksumman oloinen, tosin se saattoi johtua tiineydestä. Jojolle on siis tulossa pentuja Vi'wauniin ! Jojo on myös Unia hieman pienempi korkeudeltaan ja ehkä muutenkin pikkuisen sirompi.

fiksuja tyyppejä:

Ostin autoon uuden metallihäkin taakse, ja siellä tytöt matkusti turvallisesti ja mukisematta pitkän reissun. Tuohon kevythäkkiin ei nimittäin voi luottaa kisapaikoilla, että se kestää mm. vieheen perään haluavan Unin!

Uni luultavasti juoksee Kajaanissa ja Kuopiossa syyskuussa, Bean kanssa jos kävis parit ratakisat tässä heinä-, elokuun aikana. Oulun näyttelyt on ens viikolla ja Joensuuhun pitäis kanssa joku ilmoittaa.

Juhannusrace

2011-06-26T23:14:00.000+03:00

Viikonloppu vietettiin juhannusta juhlien Oulussa. Disa oli juoksemassa karkeloissa ja päästiin siis Ilon kanssa kannustamaan äippää ja tutustumaan taas lisää ratatouhuihin! Tässäpä Disan tyylinäyte 350 metriltä

http://www.youtube.com/watch?v=NMKk1e230T8

Kovaa se vaan menee ja KV-ajat tuli kaikista kolmesta lähdöstä! Ens kisassa taidetaan sit leipoo eräästä saksalaisesta ratavalio!;)

Bea pääsi siis Juhannusracen yhteyteen kokeilemaan ryhmäkoejuoksujaan, ja uskomatonta, miten hienosti neiti molemmat hyväksytysti juoksi! Olin aivan varma, että se kääntyy kopissa ja jos tulee ulos, niin liian myöhässä. Saatiin koejuoksuun neljän koiran lähtö, joten kaveri Nemokin pääsi juoksemaan samalla viimeisen puuttuvan ryhmänsä 280 metrin matkalta. Beahan tuli kopista ulos vain aavistuksen muiden jäljessä kääntyilemättä, otti kaverit kiinni, ohitti sisäkautta, juoksi sisälaitaa ja ylipäänsä tajusi heti, että se korkealla roikkuva muovipussi on sekin "pupu", jota tulee ajaa!

http://www.youtube.com/user/Suvbea#p/a/u/2/rlckFOxUr7c

ja niin kivaa näytti Bealla olevan!:D Jee, vähän omistaja oli fiiliksissä! Seuraavana päivänä sitten kisojen jälkeen oli vuoro 350 metrin koejuoksun ja samalla lailla, ilman minkäänlaisia ongelmia sekin meni läpi!! Jipii, huomenna ratakirja-anomus postiin ja sit ruetaan jo kattelee "sillä silmällä" ratakisakalenteria! Ihan mahtavaa.

Juhannupäivänä tultiin takaisin Iisalmeen kera Whiplandian porukan, sekä Lauran ja Joonaksen, joiden kanssa myös vietettiin aatto Oulussa. Pieni pentuetapaaminen saatiin siis taas aikaan, kun Disa-mamma, Riesa, Riemu ja Ilo pääsivät jälleen rallattelemaan keskenään.

Tyypeillä oli kivaa ja Ilostakin saatiin oikein hieno 7kk passikuva:

On se vaan nätti ja tasapainoinen likka!

Beakin innostui taas uimaan, kun menin itse edellä veteen:

...jonka jälkeen piti tietysti kuivatella!

Disa piti huolen, ettei 9 whippetin lauma pääse turhia huilimaan..

..Riesa ja Ilo kiusasivat pikkusiskoaan aina sopivassa välissä..

Olipa tosi mukava juhannus, vähän vaihtelua tavalliseen! Treffattiin menneellä viikolla myös Karoa, Kiriä ja Rarea! Siitä enemmän, kunhan Karo laittaa kuvia nettiin!;)

Läpi meni!

2011-06-19T21:53:00.000+03:00

Se soolokoe nimittäin! Nyt vaan Juhannukseksi Ouluun ja ryhmät kasaan!:)

Uni hepuloi:D

kesämenoja

2011-06-15T19:08:00.000+03:00

Outoja kylläkin sen puolesta, ettei meillä ole suunnitelmissa yhtiäkään maastokisoja kesä-, heinä- tai elokuulle! :O Pitää vielä harkita, jos ilmoittaisi molemmat Kouvolan hiekkakuoppakisoihin.. Mutta kun en tiedä vielä! Onko Uni kunnossa, onko Bealle haittaa, jos tulee viides kisa jo tälle keväälle.. Ilmoaika taitaa umpeutua lähipäivinä.. Näyttelyitä sen verran, että heinäkuun puolessa välissä mennään kahtena päivänä kehään Oulun raviradalla ja sitten käydään elokuussa Joensuussa myös molempina päivinä.

Uni alkaa taas olemaan ihan hyvässä kunnossa, kun valeraskaudesta vihdoin päästiin. Intoa on ja elämä tuntuu olevan taas kerrassaan Ihanaa neidin mielestä!:D

Koiraneidit ovat nauttineet kesästä täysin rinnoin porukoilla maalla nurtsilla juosten ja järvessä kahlaillen. Bea oppi uimaankin tuossa! Tuli veteen minun perässä ja innoissaan ui!! Tämä ilonhetki päättyi kuitenkin ikävästi, kun kaisla viilsi Bean ranteen auki. Haava on ollu sitkeä paranneltava, mutta nyt alkaa jo näyttää paremmalle.

Pieni potilas on ollut niin reipas!

Ilo on jo kasvanut isoksi tytöksi! Onneksi ei VIELÄ ole ottanut Unia koossa kiinni. Nyt olisi oikein hyvä säkäkorkeus, jospa loppuisi korkeuskasvu tuohon!

Kaikkien tyttöjen kanssa käytiin SSVH:n koppitreeneissä pari viikkoa takaperin. Bea pääsi taas kokeilemaan kopista lähtemistä ja oppikin... nimittäin kääntymään siellä! :S Huomenna mennään taas, koska lauantaina olisi tosi edessä, nimittäin Mikkeli ja soolokoejuoksu. Huh, kun jännittää! Pelkään, että se kääntyy kopissa, eikä tajua koko viehettä ja se siitä sitten.. Juhannuksena olisi sit tarkoitus juosta ryhmäkoejuoksuja Oulussa, JOS siis soolokoe onnistuu.

Ilo ja Uni juoksivat myös vieheen perässä, Uni yhtä antaumuksella kuin aina ennenkin ja Ilo osoitti taas hienoa osaamista! Se tappoi viehettä oikein ja juoksi hirmu reippaasti käsivieheen perässä!

Huh, mutta toivottavasti saisin päivittää viikonlopun jälkeen tänne, että Bea juoksi soolonsa onnistuneesti ja lähtee juhannukseksi kokeilemaan ryhmäkokeita Ouluun. JOSPA, JOSPA, JOSPA onnistuisi!

Jyväskylässä tapahtui..

2011-05-31T17:28:00.001+03:00

Reilu viikko takaperin käytiin kipaisemassa Bean kanssa Jyväskylässä Derbymestaruuksissa! Ajelin aamulla Iisalmesta köörin kera Vesankaan, kun edellinen ilta olisi mennyt liian myöhäiseksi saapua valmiiksi jo Keski-Suomeen. Kisapaikka oli tuttu jo viime vuoden SMM:sista ja K-SVKK:n kesäkauden päättäreistä. Ajelin muuten ekaa kertaa ihan itekseni kisapaikalle! :D Aina on ollu joku, yleensä Lotta, mukana!

Bea kipaisi ihan kelpo suorituksen pellolla. Alkueristä pisteitä kertyi tutun kilpaparin Viiman (kiiturin nn-black pearl) kanssa se perus 233 (veikkasin 234:jää! :DD) parin kipittäessä vieheen perässä tarkemmin. Bea siis päästeli liiankin innokkaasti menemään, ja jätti muutaman mutkan välistä kokonaan.. :D Noh, tätä osasin odottaa peltokisalta, se näkee liikaa ja ehtii ennakoida. Vaikka taas lämmittelin sen jo alkueriin hyvin ja heittelin keppiä jne, silti energiaa oli liikaa. Sijoitus oli kuitenkin tuollakin kohelluksella 11 whippetderbyläisen joukossa 5. ja finaaliinhan sillä pääsi! Finaaleissa pariksi sattui 6.sijalta Dawnie (infamous calormene dawn) ja me Annan kanssa ajateltiin, että hyvä ja tasainen pari, molemmilla varmasti suotuisat olosuhteet juosta ihan kivasti. No, Bea veti radan täysiä, siis ihan tajuttomalla vauhdilla, vissiinkin ajatellen sen korjaavan virheet, ja jätti Dawnien yrittämään juosta kauniisti ja oikein vieheen perässä.. Jeps, ajattelin, että sille 6.sijalle ainakin päästiin, koska finaaliin ei siis enempiä otettu! Hyvä sijoitus.

Palkintojenjaossa kuitenkin yllätyin, kun pikkutiikeri olikin pinkonut toiseksi parhaat finaalipisteet, 243, derbyikäisten kesken ja noussut sillä lopulta 4.sijalle. Kolmantena oli Kirppu, joka sai vikan sertinsä ja valioitui, toisena Viima hurjan putken jatkoksi kolmannesta tämän kauden kisastaan kolmas serti ja ekana suvereenisti urosten Cup-voittaja, jo käyttövalio, Sökövintin EB-Fox, eli Foxi. Se SERTi meni siis taas pikkuisen kuonon edestä, uskomatonta! En taaskaan uskonut, että neiti kipittelisi noin hienosti kovassa Derbysarjassa!! On se vaan mainio koira :) Onnea hurjasti vielä Kirpulle, Viimalle sekä Foxille omistajineen! Unohtamatta avoimen luokan narttujen voittanutta Iisaa (besties lumpeenkukkaa), joka nappasi neljännen SERTinsä upeilla juoksuilla ja näytti kisakavereille, mistä pieni sininen on tehty! onnea, onnea Tiina ja Iisa!

kuvat: laura muuri

Kisapäivä oli hurjan lyhyt ja kaikki toimi mainiosti, oikein mukava kisareissu siis.

Sunnuntaina sitten Hillakujalla hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin montuille ulkoiluttamaan laumaa, joka koostui Disasta, Riesasta, Riemusta, Unista, Beasta ja Ilosta. Otettiin pikkulikoille viehevedot, ja neidit pisteli oikein mallikkaasti menemään! Tässä Ilon tyylinäyte:

https://picasaweb.google.com/Suviii89/Videooo#5612866685577964466

Niin ja Ilo on jo isompi, kun bea. itseasiassa siskoista isoin, jonkun 46cm korkea. Painoakin oli kertynyt jo enemmän, kuin Bealla. Että ohi meni! Bea taas oli kutistunut: mittailtiin sitä ja lähelle 45cm mitta meni, jotain 45,3 ja pienempääkin sieltä tuli. Unista taas ei saisi enää 48,4cm korkeaa, se oli 48,8 ja 48,9cm muutamilla nopeilla mittauksilla. Että niin ne mitat voi muuttua, kun ikää tulee lisää. :) Jospa Ilo lopettaisi tuon kasvunsa pikkuhiljaa, neiti poni! ;)

6kk taaksepäin

2011-05-20T14:36:00.000+03:00

syntyivät pienet whiplandian w-pennut

8 viikkoa siitä haettiin kotiin tällainen pieni koiranalku

Ja nyt 4kk kotiinhausta tuo pieni nyytti on tällainen koipieläin

Onnea sisaruksille!

Parhaista paras

2011-05-09T14:22:00.001+03:00

Huh huh. Onpahan vieläkin aika uskomaton fiilis viime viikonlopusta! Lauantaiaamuna lähdin Iisalmesta kera Bean ja Ilon ajelemaan kolmen jälkeen aamuyöstä Unin jäädessä porukoille seuraneidiksi. Iskän navigaattori kuitenkin teki itsemurhan jossakin pyhäjärven tienoilla, joten yli 250km oli vielä matkasta tekemättä ja reitti hieman mysteeri! Nokian puhelimen navigaattori onneksi pelasti tilanteen, vaikkakin ajatti minua about 50km ylimääräistä lenkkiä. Lotan kanssa törmättiin Kyyjärven tienoilla aamukuuden maissa ja ajeltiin peräkkäin kohti Ylistaroa ja Untamalaa, kunnes Priuksen bensamittari alkoi vilkuttaa siinä olevaa viimeistä palkkia. Äskenhän niitä oli ollut vielä kaksi ja LUULIN, että vastaan tulee ennen kisapaikkaa vielä joku huoltamo, josta saan bensaa. No p*skat tullut. Jätettiin sitten auto hyvälle levikkeelle ja hyppäsin kamoineni ja koirineni Lotan kyytiin.

Huoh. No ehdittiin oikein hyvissä ajoin kisapaikalle ja ihana aurinkoinen ilma saatteli meitä ell-tarkkiin ja arvontaan, alkueristä finaaleihin asti! UPEA ILMA OLI!

Ilo kisaturistina. Kuva: Karoliina Heikkinen

Noh, itse SUOMI-CUPIIN! Nartuista kisaamassa olivat Sökövintin JR-Desiree, Macarenan Baccarat, Tarumetsän Pocanhontas, Silentkaze Dancing Delight, Puhurin Zaphire ja Finlady V.Dia-Robinne ja meidän Bea. ja hahah me lähdettiin tosiaan hakemaan se 7.sija.. Alkueriin Bea starttasi viime vuodesta tutun Doriksen(Silentkaze Dancing Delight) parina. Likat pinkoivat hienon näköisesti yhdessä, tosin Doris ei yltänyt ihan viimevuotiseen suoritukseen jostain syystä.

Joo.o, ihan kivasti pinkoi Bea tosiaan. Alkuerin jälkeen piikkipaikka pistein 256(täysin samat, kuin viime vuonna Ylistaron maastoissa alkueristä!!) ja 4 pisteen johto hallitsevaan Cup-voittajaan Kirppuun. Pikkusen handlerin mahassa oli perhosia, mutta kun pessimisti ei pety, olin aivan varma, että Bea tulee vielä alaspäin tuolta 1.sijalta. Finaaleissa likka juoksi siis Kirpun kanssa, vieherikko ekaan mutkaan ja uudestaan lähetys.. muuten tosi tasaisen ja hyvännäköistä oli meno.

Bea ja Kirppu (Puhurin Zaphire) finaalissa, kuva: Aila Viitanen

Tuomarit eivät kertoneet radiopuhelimilla pisteitä toimistoon, joten jännitettäväksi jäi palkintojenjakoon asti, mikä olisi Bean lopullinen sijoitus. Kisakaveri Nemo oli alkuerien jälkeen hienosti uroiden kakkosena ja senkin tulosta jännitettiin. Toki Kirpunkin tulos jännitti, (vaikka se Bean "vastustaja" olikin) saisiko se vikan sertinsä ja valioituisi maastosta. Muidenkin tuttujen koirilla oli tassunpuolikas sertissä kiinni omassa sarjassaan..

Palkintojenjako alkoi, ensin muilla roduilla, kuten cirnecoilla, rhodeilla. Ja sittenpä onkin vähän hämärää, mitä tapahtui :D Whippetnarttuja alettiin palkita 6.alkaen, koska Vendi(Macarenan Baccarat) oli loukkaantunut alkuerien jälkeen. Kolmanneksi julistettiin Doris hienon finaalijuoksun saattelemana ja kun Ninni sanoi, että meidän Bean kilpakirja näkyy olevan siellä viimeisenä, ja samalla toiseksi palkittiin Kirppu.. Alkoi väkisin valua onnenkyyneliä. Kiitos kaikille jo paikanpäällä onnitelleille, en varmaan tajunnut sanoa oikein mitään, kun olin niin puulla päähän lyöty! "CVM-11 PIKKUNOKAN BEDAZZLED" Siinä sitten otin muistaakseni halauksia vastaan, suukottelin koiraani ja pillitin kunnes tajuttiin, että Nemo oli urosten kakkonen ja sai kolmannen SERTinsä ja eihän niille kyynelille sen jälkeen loppua tullutkaan..

Siis ai meidän Bea.. käytiin jo välissä kuvaamassa voittajaa

kuva: Ninni

, jonka jälkeen sain jälleen kuunnella haavi auki, kun vintyt ry palkitsi Bean päivän parhaista pisteistä. Se oli siis parhaista paras, kaikista Cupiin otetuista koirista paras, juossut parhaat pisteet kaikista whippeteistä ja kaikista muistakin vinttariroduista, joita oli edustettuna viime vuoden parhaimmistona. HUH HUH.

Elämän tähtihetkiä, ainutlaatuisia ja unohtumattomia sellaisia, elettiin 7.5 Ylistaron Untalamassa. Päivä oli kertakaikkisen huikea, kiitos kaikille ystäville mukavasta seurasta.

Bea pokkasi itselleen siis tittelin lisäksi toisen SERTin, jota en sen koskaan uskonut saavan. Ja missä porukassa se juoksi vielä tuon voittonsa!! U S K O M A T O N T A. Se päihitti Kirpun, Kirpun, jonka kanssa en koskaan uskonut Bean edes juoksevan, koska olin kuvitellut Bean olevan niin eri tasolla noiden muiden "huippunarttujen" kanssa. Bea itse oli vain ajanut pupua parhaan taitonsa mukaan. Hiekkakisat sopii sille paljon paremmin, pellolla se meinaa ennakoida vieheen liikkeitä vähän liikaa.. Mennään nyt kuitenkin käymään vielä tänä keväänä Derbyissä 21.5 kun Bea on sen ikäinen. Jyväskylässä kisat juostaan pellolla ja Bealla tuskin on siellä asiaa kärkikahinoihin. Eli minnekään ei nouse ainakaan koiran omistaja leijailemaan tämän tittelin johdosta. Monet sattumukset ja ripaus onnea mahdollisti Suomi-Cup -voiton Bealle. Mutta on se vaan niin paras! <3

koiranpentuilme?

2011-05-04T20:58:00.001+03:00

Pyykkitupavisiitin aikana olivat eräät hieman tutkineet eteiseen hetkeksi unohdetun roskapussin sisältöä. Tässä torumisen tuotokset:

Bea ei ainakaan omasta mielestään ollut osallistunut pikkusiskojen tihutöihin, eikä siis tarvinnut kunnon koiranpentuilmettä.

Take it easy!

Palataas viikonlopun jälkeen Suomi Cup -tuloksilla :)

Ilon bullygeenitestin tulos tuli, ja normaali on likka siltä osin! Samoin äitinsä Disa(vaikkei uskoisi sen lihaksen määrästä ja koosta päätellen;) ) ja Riesa-sisko!

Pääsiäislomaa, Whiplandian kakaroita ja Whippetharrastajien maastokisat

2011-04-29T17:07:00.001+03:00

Ilopa pääsi ekaa kertaa ikinä junaan viikko sitten, kun hypätttin Joensuusta Intercityyn ja matkattiin Pasilaan asti. Ja Ilohan oli, kuin olisi aina junassa ollut!:)

Tarkoitus oli ottaa kevythäkki junaan mukaan, mutta eipä se mahtunut tuohon jalkatilaan, joten viskasin sen matkasta pois. Kiltti konnari ei kuitenkaan veloittanut, kuin kaksi lemmikkilippua!

Pasilassa meitä vastassa olivat Laura ja Joonas, ja Uni & Bea saivat kunnon hepulit iloisesta jälleennäkemisestä! Ajeltiin Esposeen ja siellä odottamassa meitä oli Nami ja Riemu. Yksi Pepin mentävä ammottava aukko oli vastassa myös.. :(

Koirat olivat selvästi mielissään, kun näkivät toisensa pitkästä aikaa! Ilo ja Riemu tunnistivat heti toisensa ja yhteistä säveltä ei tarvinnut kauaa hakea! Likat pääsi metsikköön rallaamaan ihan kaksin, ja kylläpä Ilo mielellään juoksutti pikkusiskoa! Pientä tosiaan, Riemu on vain 40cm korkea, kun Ilo on nyt 45cm korkea. Kohta Ilo hurahtaa Beasta ohi.

Perjantaiaamusta lähdettiin ajelemaan Jyväskylään ja olipahan taas menoa ja meininkiä, kun Hillakujalla oli yhteensä 10 whippetiä!

Whiplandian lapset 4/6(Riemu, Riesa, Ilo ja Nitro) ja kaunis Disa-mamma

Koko kööri, joka koostui siis Namista, Riemusta, Disasta, Unista, Minorista, Nitrosta, Riesasta, Ilosta, Beasta ja Nemosta.

Ylemmässä kuvassa, Bette, Riemu ja Ilo ja alakuvassa Ilo lentää. Mahtavat kuvat nappasi Ella. Reissun aikana siis treffattiin myös Betteä Luukissa ja kipaistiin whippetharrastajien maastokisoissa Vantaalla. Kisat meni lopulta aika pyllylleen: Bea juoksi ihan hyvin alkuerän ja oli pistein 236 jaetulla 4.nnellä sijalla. Kunto riitti hyvin ja intoa näkyi piisaavan! Kisapelto oli pohjaltaan tosi kova hevoslaidun ja rata oli suhteellisen pitkä ja vaativa.

Finaaleihin lähdettiin hyvällä mielellä ja Bea oli tosi innoissaan lähetyksessä. Se tempoi ja rempoi ja huusi vieheelle ja oli tavallista riehakkaampi. No, juuri ennen lähettäjän irti -käskyä Bea potkaisi itsensä liikkuvan vieheen perään.

Kuvasta näkee, että lähettäjä kyllä jo läpäyttää selkään sen merkiksi, että koiran saa laskea irti, mutta varaslähtö se silti oli. Pistevähennys ja -sekaannut, lopulta sain sähköpostiin tiedon, että vähennyksen jälkeen Bean finaalipisteet ovat niinkin huonot, kuin 194 ja sijoitus putosi yhdellä alaspäin 7.nneksi. Historian huonoimmat pisteet siis :D mutta muutenkin pisteitä ei turhan paljon jaeltu, joten noi alkueräpisteet oli ihan hyvät.

Bealla oli kaikesta huolimatta superkivaa ja se juoksi omasta mielestäni ihan hyvin. Intoa ja kuntoa oli ehkä liiaksikin, kun se tuntui pari mutkaa vähän oikaisevan ja menevän niihin turhan vauhdilla.

Jospa liika into olisi nyt purettu ja Cupeissa sitten Bea pistäisi parastaan viikon päästä :)

Ilolle teki hurjan hyvää olla kisapaikalla ja nähdä paljon ihmisiä ja muita koiria. Reipas se olikin ja Riemun kanssa ottivat oikein rennosti mm.palkintojenjaossa. Unikin oli yllättävän nätisti autossa pentujen kanssa, ei turhia huudellut minun ja Bean perään. Uni jää luultavasti Cupien aikaan porukoille hoitoon, mutta Ilo saa lähteä mukaan kisaturistiksi!

poseerausta

2011-04-19T19:20:00.003+03:00

yritin ottaa Ilosta 5kk seisotuskuvaa, mutta kun siskotkin halusi pöydälle! Ja Beasta tulikin aivan ihana kuva.. Tarviisin vaan sen järkkärin, törkee miten huonoja noista tulee ilman salamaa ja salaman kanssa tulis ihan epänormaalin värisiä.. :(

niin erityyppisiä, mutta silti niin kauniita kaikki.

lisänä vielä pari söpöilyä:

Kaikenlaista

2011-04-14T22:31:00.000+03:00

Pepin poismeno tuntuu edelleen niin pahalle, ettei oikein ole huvittanut mikään erityinen muutamaan päivään. Osaapahan nyt arvostaa jokaista päivää omien rakkaiden ruoskahäntien kanssa ja nauttia jokaisesta niiden kanssa vietetystä hetkestä täysillä. Koskaan ei tiedä, mikä hetki on se viimeinen yhteinen.

Me nähtiin pari viikkoa sitten Karoa, Kiriä ja Rarea meillä porukoilla. Keli oli ihan kaamea loskamoskavesikurap*ska... tiet oli ihan puurona loskasta, mutta hankikaan ei kantanut. Joten aika kehnoksi jäi meidän ulkoilut.. Kivaa kuitenkin oli, ja ovat kyllä Kiri ja Rare niin ihania poikia.

Uni, Bea, (takana Ilo) ja Kiriiii

Jalkava Lilli

Pläski Unsku, joka on hyyyvin laiska ja hyyyvin valeraskas pöhö tällä hetkellä.

Jännättiin, miten Kiri ja Bea, molemmat nyt leikattuina, toisiinsa suhtautuvat. Ylläri, kastroitunakin Kiri yhä rakastaa Beaa. Ei ihan niin palavasti, kuin vielä viime kesänä, mutta kuitenkin tunteet nousivat jälleen pintaan :D Eikä Bea vieläkään lähentelyihin oikein lämmennyt, oli kuitenkin selvästi innoissaan Kirin nähdessään, vaikka hienona neitinä yritti innostustaan peitelläkin ;)

Käytiin viime viikonloppuna visiitillä Jyväskylässä ja Ilo pääsi taas tapamaan äitiään&siskoaan. Äiti Dippi ei ollut tyttärensä näkemisestä kovin innoissaan, mutta Riesa sitten siitäkin edestä! Kyllä likat taas jaksoivatkin painia ja peuhata. Käytiin Tiituspohjan montuilla ja likat sai hiekasta oikeita whippethepuleita. Nitro-veikkaakin nähtiin.

sisarukset Riesa, Ilo ja Nitro PolleParkin maneesissa revittelemässä viehe- ja koppitreenien päätteeksi.

Bea yllätti reissulla positiivisesti: Se leikki Nemon ja Minorin kanssa sisällä, pyöri selällään matolla Riesaa leikittäen ja meni jopa sen kainaloon sohvalle nukkumaan!! Todella epä-Beamaista. Uni ja Bea pääsi myös juoksemaan vieheen perässä K-SVKK:n treeneihin, ja kylläpä onkin kuoriutunut aikamoinen termiitti tuosta Beasta vieheen kanssa! Hurjan tappoloikan saattelemana se otti vimmatusti pupulta henkeä oikein äänitehosteiden kera! Koppiakin kokeiltiin, ja pikkuisen säikäytti veräjän kolahdus sen auetessa. Onneksi neiti on niin viehevarma, että kyllä siitä vielä ratakoira leivotaan ;) No heh.. Mutta uskon, että Bea oppii kopista lähtemisen ihan hyvin tässä kevään aikana. Jospa me käydään myös Iisalmessa ollessa SSVH:n koppitreeneissä Kuopiossa palloilemassa ja harjoittelemassa. Tavoitteena tälle kaudelle on siis hankkia Bealle ne ratakirjat ja saada se Team Racen etanalähtöön! Katsotaan, toteutuuko.

Uni on siis kauhean valeraskaana, ja Ilo kasvattaa omaa habaansa siitäkin edestä. Ihania ilmoja on ollut nyt ulkoilla ja kisakausi lähestyy hyvää vauhtia. Jottei ihan asettumaan paikoilleen pääsisi, lähdetään huomenna palauttamaan auto Iisalmeen, sieltä tullaan muutamaksi päiväksi Joensuuhun ja sitten mennään Namia ja Riemua & Lauraa ja Joonasta ihastuttamaan (vihastuttamaan) pääsiäisen ajaksi Espooseen. Huh, sitten onkin Vappu, ja sitten SuomiCupit ja aj ajajajajaa... Koko kevät aikataulutettu, jeah.

Suuren surun päivä.

2011-04-12T17:54:00.001+03:00

Pienen saalistajan elämä päättyi niin yllättäen.

Ihanissa muistoissa Bean ja Unin treeni-, lenkki- ,saalistus-, pupunajo- ja kisakaveri, suloinen koiraystävä pieni Peppi.

Jagodas Incandescent

"Peppi"

*9.9.2008

+ 11.4.2011

Suuri osanotto Pepin omille ihmisille ja koiralaumaan jääneille Namille ja Riemulle. Onneksi meille jää paljon ihania muistoja näistä arvokkaista parista vuodesta upean ja ainutlaatuisen koiraystävän kanssa. Peppi oli pieni enkeli, jonka tehtävä maan päällä oli lyhyt, mutta sitäkin arvokkaampi.

Kirkkokadun whippetjengi

2011-03-26T21:57:00.001+02:00

Joensuussa on ehkäpä reilut 10 whippetiä, ja puolet niistä asuu samalla kadulla! Päivisin tuossa meidän vastapäätä on vielä hoidossa whippetmummo Vilma vanhemman naisen luona. Bean velipuoli Irwin asuu tässä samalla kadulla Unin enopuolen Hemmon kanssa. Hupaisaa. Me nähdään ihan turhan harvoin, vaikka välimatkaa on yksi kadunväli :D Käytiin nyt ulkoilemassa ja toistamiseen poikia ilahduttamassa niiden kotona, Unikin pääsi tällä kertaa mukaan, viimeksi sillä oli juoksut.

Ilo oli mielissään poikaseurasta ja jaksoi painia ja leikkiä niiden kanssa yli kolme tuntia, ennenkuin väsähti! (NYT SE NUKKUU!!) Hemmolla tosin taisi olla hieman likaisemmat ajatukset "leikistä"..;D Bea oli yllättävän kiltisti (ei siis kokoaikaa komennellut poikia) ja Uni oli aivan kyllästynyt elämäänsä. Reippaita tyttöjä mulla.. :D

Ilo ja pojat

Uni ei oikein lämmennyt poikien leikkeihin, vaan masenteli valeraskaana minun jaloissa.

Bea toimii poliisina

Aivan ihana Irwin <3

Sisko ja sen veli.

tytöt. Ilo vaan kasvaaaaa...

-.. ja täytti tänään 18 viikkoa!

ihana pieni koipeliini myös kokeili tänään hiukan rajojaan! Annoin likoille rustoluut ja Ilohan meinasi puolustaa luutaan minulta! Murisi oikein uskottavasti, kun työnsin käteni luun lähelle. Kamala äiti, tiukan EI:n jälkeen kun vei luun oikein uhallaan sitten muutamaan otteeseen, syötti sitä kädestä ja tunki silittelemään neidin päätä kesken syönnin. Sama juttu, kun nappasin sen pois Bean ruokakupilta. Komensi minua:D Nooh, nopeasti alistui, kun huomasi kenelle päätään aukoi. Iloa ei tarvitse loppuunsa paljon kovistella. Tiukka katsekin riittää, että se vetää korvat niskaan ja menee matalaksi. Tänään lenkillä se roikkui muiden takkien kauluksissa minkä jaksoi, mutta muuttui hyvin pieneksi ja avuttomaksi jos joku hiukan töytäisi juostessa. Hirmu reipas oli taas kyläilyreissulla. Sais alkaa jo ilmat lämmetä niin Ilo sais tuolla ulkonakin oman luonteensa täysillä esiin. Kylmä ilma aina vähän hidastaa neitiä.

kevät keikkuen tulee

2011-03-24T19:09:00.001+02:00

Maaliskuuhun on mahtunut ihania aurinkoisia plussakelejä, jolloin jopa Bea on täysin rinnoin nauttinut ulkoilusta, mutta esimerkiksi viime yönä oli satanut tooodella paljon lunta ja äsken lenkiltä tullessamme saatiin niskaan kunnon lumimyräkkä!

Elo Ilopillerin kanssa on sujunut vallan mainiosti. Vauhtia näkyy neidin jaloissa piisaavan ja luonnekin on äidin peruja: Uni saa nopeasti noottia, jos yrittää roikkua Ilon niskassa tai taklata sitä. Sisäsiisti ei likka ole vielä alkuunkaan, mutta huono on vaatiakaan vielä. Asiat tehdään kyllä ulos, jos omistaja on tarpeeksi hanakka pentua sinne viemään usein. Kiltti pentu ja osaa olla hurjan nätisti päivät siskojen kanssa kotosalla.

Monet kerrat olen vain huomannut miettiväni, mistä ihmeestä tuo koipeliini repii tuota energiaa itselleen? Kahden näyttelylinjaisen pennun aikuiseksi kasvattaneena, en ollut varautunut siihen, että juoksijalinjainen whippet on näinkin paljon energisempi! Kyllähän Beassakin virtaa riitti pentuna (se mm. juoksi tunnin ympyrää iltapissillä ja riehui kaikki illat lelujen kanssa), mutta se olikin ainut koira ja joutui purkamaan ylimääräisen virtansa joko minun tai itsensä kanssa leikkimiseen. Mutta tuo Ilon energiamäärä on jotain ennenkuulumatonta. Se ei nuku!! Yölläkin se saattaa leikkiä ja aamuisin herää salamana, kun kello soi.

Esimerkiksi: koirat ovat olleet päivän keskenään. Ilo saa ruuan ja parin tunnin päästä lähdetään lenkille. Tyypit juoksevat/jolkottelevat vapaana lähes koko ajan metsässä, poluilla jne. Tullaan 2h päästä kotiin ja hetki siitä koko konkkaronkka saa evästä. Uni ja Bea painuu nukkumaan, niitä ei näy ennen iltapissille lähtöä. Silloinkin ne pitää etsiä jostakin. Ilonkin luulisi nukkuvan. 4 kuinen pentu menee vauhdilla pari tuntia ulkona aikuisten mukana, saa vielä ruuan päälle, luulisi olotilan muuttuvan hyyvin levolliseksi.

Mitä vielä. Huomaan pienten tassuttelujen seuraavan minua lähes taukoamatta, tai vähintään kahden pienen suklaasilmän tuijottavan jostakin tarkkaavaisena. Jos neidille erehtyy puhumaan, tulee se satavarmasti hieman kainona pusuttelemaan tai tuo lelua hirrrmuisen ärinämurinan kera näytille. Moppaaminen on täysin mahdoton tehtävä Ilon ollessa vieressä. Moppi täytyy tappaa ja sitä pitää ajaa haukun kanssa. Pissien luuttuaminen on vatsalihastreeniä, kun yrittää pidätellä naurua ja puhdistaa lattiaa pienen ratatykin alun roikkuessa murinalla luutussa.

Joka ilta, riippumatta siitä, miten pitkä lenkki on tehty päivällä, Ilo saa hepulit. Eräänä iltana pyykkituvalla käydessäni joku oli keksinyt vessasta paperirullan.. Näky oli kerrassaan hauska: Pieni ruskea juoksee pitkin seiniä pöllyyttäen paperisilppua sinne tänne, läähättäen ja haukkuen. Nyt muutamana iltana Ilo on riehunut niin paljon ja pitkään, että se on läähättänyt pitkän aikaa sen jälkeen maatessaan Unin vieressä sängyllä! Vesikuppi tyhjenee ja pissiä tulee.. Ruoka maistuu ja vahtihaukku on vireessä! (prkl!)

Uni on valeraskaana ja syö kaiken syötäväksi kelpaavan (koiranpaskatkin ulkoa kadunvarsilta) on pöhöttynyt ja komentelee muita lenkillä, ottaa muiden lelut, muttei kuitenkaan itse juokse niiden kanssa vaan menee haistelemaan lähimpää kusta. HUoh, nyt taas muistan miten tyhmä tuo koira osaakin olla! Silti niin ihana apinoidessaan iltaisin suukkoleikkiä omistajan kanssa ja purren hellästi nenästä..

Bea on iloinen pieni itsensä ja eläinlääkäri kehui tyttösen sydänääniä talvimaastoissa erittäin hyviksi ja sykettä rauhalliseksi!!! Kehui koiraa hyväkuntoiseksi ja sanoi noin rauhallisen pulssin kuuluvan yleensä lähinnä salukeilla. (?) Mahtavaa tietää, että neidillä on kunnossa oleva urheilijan sydän ja voidaan huoletta jatkaa maastoharrastusta!

talvimaastot, siskotreffit ja reissua

2011-03-14T11:33:00.000+02:00

Riemu, Ilo ja Bette

Ollaan tyttösten kanssa reissattu Iisalmessa, Jyväskylässä ja Mustialan Talvimaastoissa kuluneen viikon aikana. Ilo on opetellut matkustamaan linja-autossa, ja matkustikin kuin vanha tekijä!

Kasvistäti ja Whiplandian tyttölapset: Ilo(Wonderchild), Riesa(Wild Child), Riemu (Wind Whisper) ja Bette (WallFlower)

Siskokset pääsivät tapaamaan toisiaan Talvimaastojen turisteina, ja kivaa näytti likoilla olevan! Ilo ja Riesa olivat jo keskenään temmeltäneet koko viikonlopun(myös iiiihana velipojan, Nitron, kanssa lauantai-iltana), mutta silti virtaa riitti vielä sunnuntaillekin. Oli aivan ihanaa nähdä pentuesisaruksia!

(ylläolevat kuvat nappasi Tiina Katalkin)

Sitten itse Talvimaastoihin, joissa siis juoksi Bea. Narttuja olikin vain 10 ja alkuerien jälkeen suurin osa oli vetänyt niin pahasti hankeen, ettei pisteitä ollut riittävästi finaalia varten. Alkuerän Bea juoksi Kiiturin NN-Black Pearlin kanssa ja kivasti likat keskenään juoksivat, vaikka käväisivät myös penkan puolella tiukassa mutkassa. Bealle pisteitä hieman huonommin, kuin parille, mutta 238 pistettä riitti kuitenkin viimeiseen finaalisijaan, eli 4.nneksi!

Bea finaaleissa, kuva: Karo

Finaaleissa likka juoksikin sitten oikein hienon juoksun parin jäädessä ensimmäisen osion jälkeen hankeen, ja saalisti 263 pistettä! Hienot 501 pistettä riittivät kuitenkin vain 3.sijaan kovassa porukassa ja SERTi jäi edessä olleelle kaverille. Hieno hieno Bea yllätti taas upealla suorituksella. Saa olla ylpeä tytöstä!

Oli aivan huippukiva viikonloppu, kiitos taas Seppäsille majoituksesta ja kaikesta muusta. Oli mukavaa nähdä taas vinttikoirakavereita pitkästä aikaa!

kaikenlaista pientä

2011-02-27T15:57:00.000+02:00

Vitsit oon ylpee tuosta Unista. Se on aikuistunu ihan kamalasti Ilon tultua! Ja se on niin maailman paras isosiskokin. Siinä, missä Bea ei halua Iloa kylkeensä kiinni ja ahdistuu sen häiriköinnistä nukkuessaan, antaa Uni Ilon nukkua päällään, kainalossaan, vieressään, purra korvia, häntää, kaulaa.. Sellasta peruswhippet -toimintaa.

Sitten Ilo pesee sen korvia ja menee aina viereen pötkölleen. Ja Ilo on niin huippu, kun se ihailee Beaa, ehkäpä juuri siksi, ettei Bea kauheasti sen kanssa hengaile. (toki leikkii välillä) Yksi ilta nauroin kippurassa, kun Ilo taas tavalliseen tapaansa meni makoilee liian lähelle Beaa ja alkoi nuolla sen tassua. Bea piti sellasta pientä ininämurinaa ja irvisteli Ilolle niin kauheen tosissaan, ja Ilo vain silmät puoliummessa jatkoi jalkojenpesua.. Beasta Ilo on jotenkii ällöttävä liian lähelle tunkiessaan, muttei se sille koskaan oikeestaa ees suutu, mieluummin lähtee ite menee. Ja vaan ilta- ja uniaikaan, muutenhan Ilo saa esim uloslähtiessä roikkua Beankii takissa ja olla hyvin rasittava pieni pentu :ihq: Sit on jännä, et Bea antaa kuitenkii nykyään paremmin Unin tulla lähelleen, mut Ilolle se on tosi tiukka tuossa asiassa :D

Ainii ja Bean viha uroskoiria kohtaan alkaa olla aika totaalinen :shock: Tuusniemellä sunnuntaina Bea nukku/makas käppyrällä retkituolissa ja venakkouros työns naamansa siihen kattoo, et mikä toi on. Bea ärjäisi sille, et mees matkoihis ja samoin jollekii valkoiselle paimenkoiralle se kanssa suutahti, kun se käveli meidän ohi kehän laidalla. Työns vissii sekii naamaansa liian lähelle..? Nartuille Bea ei koskaan ala mitään, et se ei siis halua mitään oikeeta riitaa, siitä on vaan jotenkii "hauskaa" komentaa uroksia. Käytiin kylässä Bean velipuolen ja sen whippetkamun luona, ja alku keikistelyhepuloinnin jälkeen Bea aloitti taas järjestyksenvalvonnan. Seppästen Nemoa kohtaan Bealla on jotain ihan uskomattomia patoumia, Nemo ei saa liikkuakaan hänen korkeutensa lähietäisyydellä sisätiloissa. (ja siis esim.automatkustaminen samassa häkissä onnistuu ihan no problem jne perushommat) Ulkona Bea sitten tykkää jopa juoksuttaa poikia, mutta tuo sisätiloissa komentelu on aikamoista.

Katotaan nyt, kunhan nähdään Bean true-love Kiriä , et mitä se sanoo. Kiri on siis sit taas sellainen uros, jota Bea rrrrrakastaa. Pussaili mm. Jyväskylän kv:ssa häkin läpi(kuka tahansa muu niin lähelle kuononsa työntävä uros ois saanu äkäisen ärjäisyn tai irvistelyä), tervehtii aina suurella ilolla kisoissa, ja juoksutti ihan intopinkeenä viime kesänä hiekkakuopalla.. Jännä Bea.

^Bea ja Kiri viime kesänä

Ilo täytti 14 viikkoa, ja Lotta kera Adan kävi katsomassa neitiä. Hienoksi haukuttiin ;)

Lotta ja Ilo

Ilmoitin sittenkin Bean talvimaastoihin. Nyt hirrrvee treeni päälle sitten vielä pariksi viikkoa. Onneksi Bealla on hyvä pohjakunto, ja eipä ole tarvinnut kärsiä juoksuista tai valeraskauksista sitten viime huhtikuun, joten peruskunto ei ole päässyt sinällään niiden takia plörähtämään. Mennään siis parin viikon päästä Jyväskylään samalla Iloa näyttämään itse hra kasvattajalle ja käydään Lotan kanssa pyörähtämässä Mustialassa. Huomenna meen käymään Joensuussa neljä päivää Bean kanssa kaksistaan, kun tullaan takaisin tänne hiihtoloman viettoon heti loppuviikosta. Uni ja Ilo jää "mummun ja ukin hoitoon" (katotaan, miten riekaleina hoitajilla on hermot muutaman päivän jälkeen.. ;) )

Helmikuun Helmi 2 vuotta ja aurinkoista pakkasulkoilua

2011-02-19T16:48:00.001+02:00

Unilla oli eilen 2-vuotissynttärit! Juhlittiin tyttöjen kanssa iltapäivällä, kun hain ne hoidosta (olivat yhden yön koulureissun takia kaverillani hienosti olleet kaikki) Kakut maistuivat!

Ilo tuntuu venyvän nyt päivittäin, ja ottaa hurjaa vauhtia Beaa kiinni. Eilen illalla sai jo lainata Bean takkia iltaulkoilulle oman takkisan päälle. Hieman oli iso, mutta kyllä neiti siinä liikkumaan pystyi! Tilattiin kuitenkin Saastamoisen Annelta Ilolle kasvukauden takki ja samalla tytöille, kenelle nyt parhaiten sopii, ihana violetti nuttu.

Ulkona riittää pakkasta, koko viime viikko meni joko sisällä tai remmilenkkeillen, eikä ole oikein nyt viikonloppunakaan ollut muutosta ilmastossa. Tänään uhmattiin pakkasia, kun aurinko lämmitti niin kovin meidän mittaria, ja lähdettiin käymään ulkona. Ilokin oli yllättävän innoissaan, vaikka sitä alkoikin paleltaa kovasti loppuajasta.

Omistaja on aika yllättynyt, miten hienosti Uni ja Bea antaa Ilon mennä ja juostakin rauhassa ulkona, ei oo tarvinnu niitä komennella pois Ilon niskasta roikkumasta! Kattoo sitten, jos ja kun Ilo alkaa niitä juoksuttaa, että millaiset saalistajat saa peräänsä.. Uni sai uudet Lotan tekemät valjaat, ja ovatpa olleetkin hyvät! Ei tarvii enää nykiä koiraa pannasta remmilenkeillä.

Tuossa videonpätkä tämänpäiväiseltä:

Jalkava pentu! Huomenna me lähdetään Bean kanssa kahdestaan käymään Tuusniemellä kylmässä taimitarhassa hakemassa ruotsalaistuomarilta EH ja ens viikonlopuksi mennään Iisalmeen käymään!

Back to Blogger!

2011-02-14T16:35:00.003+02:00

Päätin siirtää blogin takaisin tänne, kun saa niin paljon kivemman ulkoasun, sekä tuon blogilistankin tuohon sivuun.

Tänään käytiin Ilon kanssa rokotuksilla.

Ja sai koiranomistaja laittaa taas kaiken luovuutensa peliin eläinlääkärireissulle. Oli nimittäin aamulla -30 astetta pakkasta, ja autottomana mietin, että miten saan pikkukoiran lämpimänä reilun kahden kilometrin päähän klinikalle. Ajattelin, että kävelen ja kannan neitiä takin sisällä, mutta se on suhteellisen raskasta, kun tuo pikkupuntti painaa jo 5,3kiloa. Seuraavaksi ajattelin, että käyn pyörällä, ja kannan Ilon edelleen takin sisällä. Ei sekään niin maailman paras vaihtoehto, joten keksin, että laitan pikkuwhippetin kassiin! Nuttua niskaan itselle ja koiralle, koira kassiin ja menoksi. Hikihän siinäkin tuli, mutta reissu onnistui! Ilo oli erittäin reipas asiakas, eikä inahtanutkaan, kun lääkäri pisti piikin niskaan. Painoa oli tosiaan tuo 5,3kiloa, tasan saman verran, kuin Bealla tuossa iässä! (Unin painoa en ole muistanut laittaa ylös) Ei siitä siis ehkä ponia tulekaan! Tosin ehtiihän se tuossa kunnon kasvupyrähdyksen ottaa vielä ;)