maanantai 30. maaliskuuta 2020

He ovat täällä!

Käpylehmä, joka oli hautonut pentujaan kuvanottohetkellä 61 vuorokautta. 

6,5-vuotias Mei. 

Auringonpalvoja Nopsa. 

Lastensapalvoja Ilo hoiti lapsenlapsiaan vatsapeitteiden läpi, kun ei vielä muuten käsiksi niihin päässyt. 

Tässä kuvassa 60 vrk. 

Jos nyt ei vuorokaudessa muuta muutosta juurikaan tapahtunut, mutta maidot selkeästi laskivat myös etummaisiin nisiin. 



11-vuotias Uni. 

Memmu ja Nippu.

Nopsa. 

Ilo.

Nippu.

Ja mitä tapahtui viimeisinä tiineysvuorokausina? Perjantaina käytiin metsälenkillä, Häsä vuoron perään leikki kävyillä ja etsi pesimispaikkoja. :D Perjantaina sen lämpö oli 37,4-37,5 useamman tunnin ajan, mikä oli edeltäviä päiviä selkeästi matalampi jo. Edelleen se söi hyvin, joi normaalia enemmän ja makasi pentulaatikossaan täysin rauhallisena. Se oli iloinen, häntää heiluttava itsensä. 

Lauantaina lämpö laski aamulla 37,0 ja keikkui sitten päivän 37,4 asteen hujakoilla. Häsä kävi iloisesti lenkillä, kakosteli välillä ja kävi normaalia useammin kakalla. Yöllä se pyysi pari kertaa ulos ja uloste oli jo muuttunut liukkaammaksi. Aamulenkillä tuli pelkkää pientä lierua. Hän kuitenkin yllätti syömällä aamuruokaa. Sen jälkeen se meni Ilon viereen makkariin pedille nukkumaan vailla mitään huolta huomisesta. 
Sunnuntaiaamuna lämpö laski 36,9 asteeseen. Häsä tyhjensi. Neljän maissa alkoivat poltot ja aika pian supistukset. Seitsemältä meni vedet. Supistelua, ponnistelua, kävelyä ulkona ja taas uutta yritystä. 

Kymmenen jälkeen illalla lähdettiin sitten lopulta Tammistoon, koska kanavan perällä tuntui vain pennun häntä, eikä pentu suostunut millään liikkumaan ponnistelujen tahdissa eteenpäin. Se oli siis varsin hankalassa istuma-asennossa tulossa, eikä täpötäydessä kohdussa oikein mahtunut muuttamaan asentoaan. Klinikallakaan pentua ei saatu avitettua ulos eikä oksitosiinia uskaltanut antaa, koska pentu oli niin virheellisessä asennossa ja vielä lantionmutkan tuolla puolen. 
Häsä meni ultran kautta leikkaukseen. Kohtu oli ollut aivan äärimmilleen venynyt, minkä johdosta se ei mahtunut kunnolla työntämään pentuja maailmaan. Kun Häsä avattiin, oltiin huomattu oikean kohdunsarven repeämä. Voitteko kuvitella sen tunteen, kun olet ystäväsi kanssa ajelemassa yöllä 24/7 auki olleesta Prismasta styroksinen kylmälaatikko sylissä takaisin kohti klinikkaa ja puhelin soi, puhelu alkaa näin: "Pennut on saatu ulos, niitä on paljon. Mutta sitten Hästä.." 
"NIIN!?" sydän jätti lyömättä muutaman kerran, kun mietin onko se hengissä enää. "Joudutaan ottamaan kohtu pois kun on revennyt, onko se ok". Joo, hitot kohdusta kunhan saan sen Häsäni sieltä elävänä takaisin. 

Klinikalla meille tuotiin huoneeseen laatikollinen kiljuvia koiranpentuja. Niitä piti alkaa kuivamaan ja lämmittämään. Hoitaja sanoi, että niitä on yhdeksän, kaikki saatiin elävinä ulos. 


Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen huoneeseen tuotiin myös nukkuva Häsä ja seuraava operaatio oli saada kaikki pennut tissille edes hetkeksi ennen kotimatkaa. Kerttu sai viimeisenkin tajuamaan imemisen idean, kun olin maksamassa pientä sunnuntaiyön sektiokeikkaa ja lähdettiin takaisin Sipooseen. 
Ennen Häsän saamista leikkauspöydältä ei pystynyt vielä iloitsemaan pelkistä pennuista yhtään. Sitten, kun Häsä viimein oli siinä pystyi vierittämään kiven sydämeltä pois. Minun urhein pieni koirani. 

Seuraava jännityksenaihe oli se, jatkuuko Primperanilla loppuihinkin nisiin saatu maidontuotanto, kun emältä on kohtukin poistettu. Häsä oli lisäksi aivan taju kankaalla. Mutta, onneksi oli olemassa Ilo. Olin ajatellut jo aikoja sitten, että no kaiken varalta onneksi Ilolla oli kiima samaan aikaan eli se on valeraskaana juuri Häsän synnytyksessä. Että se ihan varmasti hoitaa pentuja, jos tarve vaatii. 



Korvikepönikkä oli tottakai varulta kaapissa, jotta sitä ei tarvittaisi. Eikä tarvittukaan. Työnjako koiraperheessä oli selvä: Ilo pesi ja Häsä imetti. Näin mentiin ensimmäinen päivä pikkuhiljaa Ilon läsnäoloa vähentäen, samaa tahtia mitä Häsä palaili avaruustripiltään tänne ulottuvuudelle.


Tässäpä he, Koronakriisin keskellä ihmisten hamstraaman vessapaperin tuotemerkit työniminään:

narttu, Embo 311g. 

narttu Serla 302g

uros Lycke 281g

Iisi 321g

Lotus 356g

Tork 257g

Lambi 298g

X-tra 301g

Oops 321g

Olipa koettelemus. Mutta Häsä selvisi tästäkin. 



keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Piinaava odotusviikko

59 vrk


Olen tässä synnytystä odotellessa lueskellut monia koirablogeja ja tarinoita erilaisista synnytyksistä. Harvemmin on kahta samanlaista ja poikkeuksia sääntöihin on aina. Itsellä on kokemus tähän mennessä vasta neljästä synnytyksestä, niistäkin jokainen on ollut erilainen. 

Häsän lämpöjä aloin mittaamaan vuorokaudella 55, kun odotettavissa on iso pentue ja ne nyt kai yleensä syntyvät mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Sunnuntai-iltana lämpö kävi 37,1 asteessa, yöllä mittasin uudestaan ja se oli 37,5. Aamulla 38,0 ja iltapäivällä 38,1. Mutta turhaan odoteltiin, mitään ei tapahtunut. Häsä söi koko ajan ja ulosti ihan normaalia pökälemuotoista kakkaa. Häsän silmät turposivat alaluomista ja nyt huomasin sen keränneen nestettä myös takajalkoihin, ei paljoa mutta vähän. Muuten tuo lämpökäyrä ei itseäni olisi vielä huolestuttanut, koska kyseessä tosiaan oli vain yksi alempi lämpö eikä sekään edes alle 37 asteen. Mutta tuo omituinen turvotus mietitytti ja aloin jo pelätä jotain raskausmyrkytystä. Siitähän ei löytynyt mitään tietoa mistään, joten soitin meidän vakkariklinikalle soittopyynnön lisääntymiseen erikoistuneelle eläinlääkärille. Hän ei ollut huolissaan, sanoi että myrkytys kyllä oireilisi muutoinkin. Hänen mielestään ei ollut mitään syytä tuoda koiraa näytille, koska kaikki vaikuttaa olevan hyvin vaan voidaan suosiolla odotella oikeaa lämmönlaskua. Mittaamani 37,1 oli todennäköisesti suolessa majailleen kakkapökäleen lämpötila. :D 

Näin olin itsekin ajatellut, mutta ihmismieli tarvitsi vielä varmistuksen asiantuntijalta, että voi jatkaa odottamista rauhallisin mielin. Ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin ne turvonneet silmänaluset. Silmät ovat parissa päivässä alkaneet näyttää jo paremmilta, olen laittanut niihin bebanthen-silmätippoja ja putsaillut. Lämpö on tasaisen varmasti koko ajan 37,7-38,0 astetta. Piinaavaa odottamista, varsinkin kun tämä pandemia estää kaiken ylimääräisen. Ei siis viitsi lähteä ostoksille tai ulos syömään. Liikkuminen rajautuu työpaikan, ruokakaupan, metsän ja kodin välille. Huoh!
Kaiken päälle otin loppuviikon vapaata synnytystä varten ja olisihan se ollut kiva jos olisi ehtinyt pentujen ensimmäisetkin päivät olemaan kotona. Minun tuurillani Häsä synnyttää ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja taas yksi palkaton päivä lisää pois ensi kuun tilistä.
Häsä on ihanan reipas jäätävästä mahastaan huolimatta ja se menee edelleen lenkeillä aktiivisesti ja hyvällä mielellä. Silti, ihminen ei jaksaisi enää odottaa vaan mielellään näkisi jo ne pienet tyypit ihan livenä. 

Mutta, kyllä se odotus palkitaan lopulta aina. On se huvittavaa, miten nopeasti ne viikot ultran jälkeen vierivät mutta tämä viimeinen tiineysviikko sitten ei kulu millään! 

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Whippetit, greyhoundit ja käpylehmä.

Häsä 



on vain yksi Nippu.

Ilon kanssa käytiin kontrollisydänultrassa lauantaina. Vuosi sitten voimakkaaksi muuttunut sivuääni johtui mitraaliläppävuodosta, joka ei silloin vaatinut vielä lääkitystä. Nyt kuitenkin lääkityksen aloittaminen tulee ajankohtaiseksi, mutta sydämeensä Ilo ei tule kuitenkaan kuolemaan vaan lääkkeillä se pötkii vielä pitkään. Vajaatoimintaa ei ollut vielä eli tilanne on kuitenkin hyvä ja iän tuoma, toki Ilon pentuja ja lapsenlapsia ja niiden sydänterveyttä tullaan seuraamaan niinkuin muutenkin tultaisiin. 9/12 on ultrattu kuitenkin terveeksi, joten tuskin tässä mistään perinnöllisestä onkaan kyse. Kardiologin mukaan iän tuoma varsin tyypillinen muutos. 

Silti pidän edelleen tärkeänä sitä, että tämän linjan nartuille käytettävillä uroksilla on sydänultra tehtynä ja mielellään myös uroksen vanhemmilla ja sisaruksilla. Henen uskalsin valita Häsälle juuri siksi, että sen suku on todella laajasti tutkittu myös sydämen osalta eikä siellä ole tietääkseni tullut vastaan nuorilla tai aikuisilla koirilla mitään sairauksia. Ilokinhan on edelleen oireeton, joten mistäpä sitä toisaalta edes tietää kuinka monella 10-vuotiaalla koiralla jo jotain sydämestä löytyy. 

No sitten käpylehmä, Häsä kasvattelee masuaan kiihtyvällä tahdilla. Reilu viikko vielä, sitten tavataan pikkutyyppien kanssa!


Nippu.


Nippu ja Mei

mummot.

kaunis se on edelleen. 

Nopo. 


keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Kiireinen kevät tiedossa

Tammikuun lopussa onnistuneen astutuksen jälkeen Oulusta Iisalmeen lumimyräkässä mitättömällä näkyvyydellä lumen pöllytessä pimeässä ajellessa mietin, että kyllä on oltava hyvä lopputulema tällä kaikella. Pieni 1300 kilometrin reissu uroksen luo toiselle puolelle Suomea. Astutus sujui täydellisesti ja ajoitus oli täydellinen.  Nyt ollaan vajaassa puolivälissä odotusta ja kaikki on mennyt tähän asti hienosti. Ultrassa käytiin tänään ja kun kuvaruutuun ilmestyi samantien samalle näytölle kolme sikiötä varmistui se, että tulossa on todellakin iso pentue. Häsän mahan koosta ja kokonaisvaltaisesta lantion alueen leviämisestä olinkin osannut jo aavistella tätä. Sen maha on paljon isompi kuin Ilolla tuossa vaiheessa. Eläinlääkäri laski helposti yhdeksään ja arveli että molemmissa kohdunsarvissa voi kyllä olla viisikin pentua. 
Ilo nuoli Häsän vatsaa yksi ilta ja sitten kävi siihen päälle nukkumaan. Kyllä ne koirat tietää enemmän kuin me ihmiset. 


Että suunnitelmani töissä käymisestä kaikkina pentuviikkoina menee nyt uudelleen mietintään. 10 pentua 8h päivän aikana keskenään kotona... tuota tuota. 

voi Pilli ja Pulla!


















Semmosta. Nyt kasvatellaan masua ja toivotaan onnea loppuodotukselle ja synnytykseen. Kunhan kaikki pennut ovat terveitä ja eläviä, määrästä viis. 


He ovat täällä!

Käpylehmä, joka oli hautonut pentujaan kuvanottohetkellä 61 vuorokautta.  6,5-vuotias Mei.  Auringonpalvoja Nopsa.  Lasten...