sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Muuttunut maailma

Jotenkin koko tämä blogi on jäänyt. Bea tarinoi. Ei ole enää Bean tarinoita. Ikävä on edelleen joka päivä läsnä. Ikävä Beaa.

Kai se joskus tästä. 

Onneksi Ilo ja Voitto saivat pennut toukokuun lopussa. Kaksi kuukautta oli hyvin täynnä pentuarkea, kisaavien treenausta ja muutamia kisojakin. Nyt kotiin jäänyt Häsä on pitänyt mielen virkeänä ja arjen aktiivisena. 
Hieno pentu, ihan superhieno. Kaunis ja ihana, sopivan riiviö. 

Kertun ottamia ihania kuvia

4,5 kuiset Häsä, Loki ja Kali sekä Kalin omistaja Mari. Kuvan otti Voiton kasvattaja Antti Ruotsalo. 

Kotiinjäänyt Häsä on pitkälle täydellinen koira. Näköjään se on, että itse kun tekee, saa mitä haluaa. Minulle luonne on koirassa kaikista tärkein, ja se ettei arkeen tarvitse mitään erikoisia kikkailuja jatkuvasti koiran kanssa. Tykkään myös, että on sopivasti taistelutahtoa ja vahva vietti. Häsä on kyllä melkoinen vauhtitassu ja energiapakkaus, mukavan rohkea ja vietikäs tyyppi. Luokse tunkevia lapsia se ehkä aavistuksen jännittää, mutta eipä se ole sellaisia juuri yhtään nähnytkään saati, että sillä olisi mitään käytännönmerkitystä meidän elämässä. Häsä on muutenkin tosi valikoiva ihmisten suhteen, ihan kuten Bea oli. Häsä joko tykkää tai sitten ei kiinnosta. Muutama lempi-ihminen sillä on selvästi on, muut ovat sille tyyliin "who cares".

Siinä se kasvaa ja kehittyy mukavaan suuntaan ja sopivan rauhallista tahtia. Olen äärettömän onnellinen, että siinä on samoja piirteitä, joita Beassa rakastin: se nukkuu sydämeni vieressä joka yö. Se tykkää nukkua myös sylissä, jos istun sohvalle. Se on viisas pieni eläin. Se on kiitynyt minuun, muttei yhtään riippuvainen. Jaan sen kanssa jotain erityistä. 

Muita samankaltaisuuksia Bean kanssa Häsällä on semmoinen tietty hienohelmaisuus. Kura, rapa ja sade on Häsän mielestä inhottavaa ja se liikkuu silloin ulkona vain puoliteholla. Ihana olento.

Tosiaan jonkun verran on kisailtukin. Nopsan ja Mein kanssa oltiin Moshin maastoissa Heinäkuun lopussa, kun lomalta palailtiin etelää kohti ja samapa tuo oli kurvata Karstulan kautta. Nopsa juoksi lauantaina täysillä, eikä ehtinyt paljon mutkiin kääntyillä. Pisteitä surkeasti, jotain alle 400. Nopsalla tuntuu nyt olevan maastoissa enempi vauhtia kuin ajatusta, katsotaan saadaanko niitä kahta puuttuvaa sertiä enää.


 Mutta ei siellä mitään kauheita pojoja kukaan juossut, rata oli suosiollinen hieman hitaammille ja oivallisesti seuraaville whippeteille. Niin, kukaan muu paitsi Mei. Mei juoksi seuraavana päivänä alkuerästä ennätyspisteensä 289!!

 Meno oli melkoisen hienoa, finaalista tuli 253, eli huiput nekin. Koko viikonlopun BIF ja SGY:n maastomestaruus. On se melekonen eläin.



Mein kisakausi jäi aika tyngäksi, yksi ratakisa liiton puolella ja pari starttia GRL:n kisoissa. Pääsi se nollakoirana radalle pari kertaa. 

Käytiin myös SM-maastoissa ihmettelemässä s-mutkaista rataa sen verran, että Nopsa hukkasi vieheen ja loukkasi jalkansa. Samalla sinetöityi päätös siitä, että meidän koirat juoksee enää vain hiekkamaastoja ja vain kerran, pari kesässä. En tykkää näistä nykypäivän radoista ja ratasuunnittelusta ja kun harrastaa ratajuoksua ja haluaa panostaa siihen, on tuo maastokunnon ylläpito hankalaa. Ja toisinpäin. Mei, vaikka ehkä kaikkien aikojen maastojuoksija onkin, on liian kallisarvoinen hajotakseen keinovieheen perässä maastopellolla. Joo, kyllähän se kannattaisi viedä EMM-kisoihin, mutta onko riski sen arvoinen. Ei se ehkä ole.

SM-maastoissa myös Pami hukkasi vieheen, mutta velipojat pitivät lippua korkealla juoksemalla Väiski normiurosten hopeaa ja Håkan isojen poikien pronssia. 


Sitkeä taistelija Nopsa sinisellä 2-manttelilla. Uusi oma ennätys 280 metrille: 18,77s.

Nopsa valkoisella. 350 metrin ennätykseksi tuli tällä kaudella 23,31s. Se on hieno kellotus ja sitä yritetään rikkoa ensi kesänä. :) 

Radalla Nopsa teki hienoja suorituksia, ajat paranivat kauden edetessä, mutta ihan ei rahkeet riittäneet niihin tavoitteina olleisiin a-finaalipaikkoihin. Niin kovia koiria on vastassa arvokisoissa. Nopsa on tosi hyvä ratakoira, sillä on tahtoa ja sellaista älyä tekemisessään, harmi kun pari kymmenystä pitäisi vielä saada ajoista pois.
Kyllä on kuvauksellinen pikku-Nopo ja tajuttoman taitava kuvaaja Antti. 

Nopsa pääsi edustamaan SSVH:n joukkuetta Team Raceen. 
Savon seudun vinttikoiraharrastajien hieno tiimi! Kuva Antti Ruotsalo

GRL:n kisoissa ehdittiin käydä vielä loppukaudella kerran ja Nopsa juoksikin oikein hienon 480 metrin kisan. 

Nopsa 3-manttelilla. Samalla oma ennätys 480 metrille: 32,90. Nopsahan on nollakoirana juossut tuon matkan kartanolla vuosi sitten 32,62 eli kyllä siitä vielä saa kiristettyä ensi kaudella.

Pamin koko kausi meni valitettavasti TAAS ihan harakoille. Ensin kiima ja valeraskaudet, sitten tälli ratakisoissa, joka sai koko kropan ihan kieroon ja juntturaan ja loppukausi meni sitä oikoessa.
Kaunis Pami, kuva Jonna Lemmetyinen

Pami 3v. Kuva Jonna Lemmetyinen.

Pami punaisella manttelilla ekoissa ratakisoissa Kartanolla. Kuva Harri Nurmela

 On ne nuo törmäykset sellaisia, että niistä saa helposti pitkäaikaisia vaivoja. Mei juoksi Nopsaa päin pellolla vahingossa aika pahasti ja nyt on kahdesti jo hoidettu osteopaatilla kireää rintakehää, vaikka mentiin heti pari päivää tällistä ekan kerran. Onneksi mentiin, ei tiedä miten kipeä koira nyt olisi jos ei olisi käyty hoitamassa. Pumpuliin pitäisi kääriä.. 

Pami sai kuitenkin pari käyttövalioaikaa radalta ja juoksi harkoissa kivoja aikoja.
Kuva Kati Kanerva

Kuva Janne Lehtikangas

 Jospa sitten vaikka ensi kesänä Pamikin pääsisi kisaamaan kunnolla.. ja käy nyt syksyllä terveystarkeissa. Jos kaikki on sillä saralla ok, voi olla että vuoden päästä Pami saisi pentuja. Mutta suunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään. Katsellaan. 

Håkan oli meillä ratatreenileirillä elokuussa, sain sille alle pari sooloharkkaa ja pari ryhmäharkkaa. Eka ryhmäharjoitus meni alkumatkasta vähän kaveria ihmetellessä, mutta kivasti etusuoralla uskallus kasvoi ja H painoi kaverin ohi. Toinen ryhmäharkka oli viiden koiran lähtö, jossa Håkan meni heti alkumetreillä kärkeen ja juoksi reilusti ekana maaliin ilman minkäänlaisia vilkuiluja sivulle. 
Håkan keltaisella manttelilla. Aika oli 31,93s/480 metrille. Huippu. 
Team Racen yhteydessä Håkan juoksi ekan ratalähdön sitten Oulun 2016 epäonnistumisen ja sehän painoi kun kokeneempikin ratakoira tiukan taistelun 480 metrillä. Aika oli todella hieno, on se vaan nopea. 

Håkan lähdössä 15

Väiskin kisakausi on ollut maastopuolella kunnon ilotulitusta, derbyvoitto, FI ja Ee KVA-M ja SMM-hopeaa. Radalla ei vauhti mitenkään riitä arvokisoissa kärkeen, vaikka kivoja aikoja Väiskikin juoksee ja kesällä tuli viimeinen ratasertikin, eli kva-r.

P-pennut ovat kasvaneet vauhdilla. Ihaniin koteihin muutti jokainen kuono ja kaikkia on päästy tapaamaan pesästä lentämisen jälkeen. 
Pätevä Päsäri Äitin ja Isin kaa. Kuva Kerttu Tuomi

Piilevän Älykäs Pilvi.

Pilvi, kuva Kerttu Tuomi

Vuudi, kuva Kerttu Tuomi

Kali, kuva Kerttu Tuomi

Kali, kuva Mari Juntunen

Supi, kuva Hanna Vorne

Loki

Supi, kuva Hanna Vorne

Supi, kuva Hanna Vorne

Kali asuu Espoossa ja Kalin kanssa on nähtykin paljon ja aloiteltu yhdessä viehetreenejä. Kalin kanssa asuu kolme kania. Kali on aivan ilo-kopio! 



Vuudi muutti tosiaan Väiskin ja Vinskin kaveriksi Joensuuhun. 

Kuva Kati Kanerva
Pilvi muutti Tampereelle isosisko Pamin, Pirin ja Numan laumaan. 


Kuvat Hanna Vorne
Supi asuu talvikauden Muoniossa omistajan huskysafaritöiden ajan ja muuttaa taas kesäksi Tampereelle. Supin kavereina asustavat riiseni kuura ja seropi Auri. 


Häsä, kuvat Kerttu Tuomi

Kali 4,5kk. Kuva Kerttu Tuomi

Pilvi 4,5kk. Kuva Hanna Vorne

Hieno Lokinpoika 4,5kk. 
Loki muutti Iisalmeen Nitron, Ruutin ja Dingon kaveriksi. 

Vuudi

Iloinen Kali, kuva Kerttu Tuomi

Vuudi 4kk, kuva Kerttu Tuomi

Piivi, kuva Kati Kanerva


Näiden pentujen kautta on saatu pari uutta ihanaa tyyppiä harrastukseen mukaan ja vahvistettu luottamusta vanhojen tuttujen kanssa. On tämä harrastus kyllä elämän suola. Onneksi silloin kohta 10 vuotta sitten vahingossa sovittiin koirienjuoksutustreffit Lotan kanssa ja loppu onkin historiaa. Ihan paras juttu. Bean ansiota tämä kaikki on, ilman Beaa ei oltaisi tämän harrastuksen parissa ja näiden ihmisten ympärillä. 


Ilo ja Uni voivat hyvin. Ilo on taas kuosissa pentujen jäljiltä, mutta todellakaan mitään kiirettä ei kisoihin pidetty vaan koira on saanut ansaitsemansa levon ja toipumisen rankan pentukesän jälkeen. En vaan tajua, miten nopeasti toiset nartut palaavat kisakentille pentujen jälkeen ja suututin pari ihmistä, kun ilmaisin mielipiteeni siitä, että minun mielestäni nartulla, jolla on 9-viikkoiset pennut, ei ole mitään asiaa vielä kisoihin. No, jokainen tyylillään.
Uni kohta 9v. Kuva Kerttu Tuomi

Ilo 7v. Kuva Kerttu Tuomi

Superurpå Sesna (Angel of North Cessna) ja Häsä. Kuva Kerttu Tuomi

Omat

Kaunis Mei

Häsä...

Mei ja mini-Mei


On se hullua, miten nopeasti tämäkin kausi meni. Vastahan sitä viriteltiin Otiksella ekoja treenejä. Ensi kaudella olisikin sitten kädet täynnä töitä, kun on Ilon viimeinen kausi, Nopsalla aktiivinen kisakausi, Memmua voisi jossain käyttää ja Häsää pitäisi alkaa treenaamaan. Päivätyöstä menisi. :D Toivotaan talveksi LUNTA ja otollisia treenikelejä. 

Viikon päästä vielä Hailuotoon, perinteisesti. Sitten kamat talviteloille.