sunnuntai 28. elokuuta 2011

vielä on kesää jäljellä?



tai sitten ei. Siinäpä se kolme kuukautta hurahti ihan liian nopeasti :( Ensi viikolla koittaa syyskuu ja back in business, tultiin jo Joensuuhunkin tyttöjen kanssa. Mutta kivaakin on tiedossa: kolmen kuukauden tauon jälkeen päästään maastoilemaan Kajaaniin ja sitten Kuopioon. Tosin, kaikki se työ, mitä Unin kuntoon saamikseksi pitkin kesää tein, meni ihan hukkaan. Tyyppi aloitti juoksut perjantaina. 6kk väli on siis palannut. Just kerkesin sen noihin kahteen kisaan ilmota ja nyt ois ollu tilanne ihan ideaali sen käydä kipaisemassa vieheen perässä. Ei sitten. Onneks on tuo steriloitu tapaus, jota kyllä en alunperin edes ajatellut juoksuttaa, kuin vasta Hailuodossa. Mutta kerran tätä taukoa näin paljon tuli, niin juoskoot nyt sitten. :) Bea tykkää ainakin itse. 

 Ilo säikäytti viime viikolla toden teolla. Sille nousi yhtäkkiä 39,5 asteen kuume ja koko koira oli todella väsynyt ja rauhallinen. Ei siis yhtään Ilomainen. Syytä ei keksitty, maha oli myös ihan sekaisin, mutta ei keksitty, mistä johtuen. Konsultoin eläinlääkäriä illalla klo 21 aikoihin, kun kuume ei ottanut laskeakseen, vaikka tytölle maistui ruokakin ihan normaaliin tapaan. Eipä se eläinlääkäri osannut mitään sanoa, kaiken tarvittavan olin kuulema jo tehnyt. Nesteytystä pitää jatkaa ja jos aamulla on vielä noin korkea lämpö, niin sitte tarviis lähteä tutkimuksiin. Seuraavana aamuna Ilo oli vielä aika väsyksissä ja kuumettakin oli vielä 39,1 astetta. Jäin kotiin seurailemaan potilasta, joka olisi jälleen syönyt normaalisti, mutten antanut sille mitään raskasta. Aamupäivällä kuume alkoi kuitenkin hitaasti, mutta varmasti, hivuttautua alaspäin ja koirakin piristyi silmissä. Illasta 37,9 mittarissa ja Ilon normaalilämpö siis saavutettu. Huh hei. Masu oli ihan kuravellillä vielä päivällä, mutta jo lauantaina sekin ihan normaali. Unilla ja Bealla ei ollut minkäänlaisia oireita, joten olettavasti Ilo on syönyt ulkona jotakin epämääräistä. 
 
 Viikonloppu otettiin iisisti, vaikka Ilo jo kovasti frisbeen kanssa heilui sisällä, että sitä pitäisi lähteä hänelle ulos viskomaan. Osasi kuitenkin olla tosi hienosti ihan rauhassa, vaikka varmasti energiaa alkaisi jo olla. 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palataan Kajjaaanin jälkeen.


Nyt ruetaan ottamaan vastaan syksy ja valmistaudutaan ensi viikonlopun kisoihin Bean kanssa. En malta odottaa, ihanaa päästä taas pellon laidalle!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi ki...