Kauhean kikkailun jälkeen omistaja sai itsensä lauantaiksi irti Ikealta, kun kiltti esimies lupasi tehdä työvuorolistaan merkityn vuoron. Esimies huikkasi perjantaina, että "mukavia kisoja, se on nyt voitto tuotava kerran tulin sinua tuuraamaan!"
Lotta toi mukanaan Teemun tuunaaman kisakopan, kun tuo Unin aussi on Ilolle aavistuksen ahdas ja vau, miten täydellisesti istuvan kopan Pilli saikaan! Kiitos Teemu :)
Alkuerien jälkeen Pilli ei ainakaan antanut viitteitä siitä, että olisi voittoa kalastamassa. Kiva kumpuileva pelto ja paljon mutkia! Itse ei lähtöpaikalta paljoakaan nähnyt, mutta hieman kankeaa ja laajaa oli Ilon juokseminen. Eniten handleri kuitenkin jännitti Ilon pystyssä pysymistä, kyseessä oli kuitenkin peltokisat, joissa vauhti kohoaa ja varsinkin korkeusvaihteluiden kanssa. Lilli kuitenkin tuli neljällä jalalla maaliin, wuhuu!! Pariksi sattui Tampereelta jo tutuksi tullut Tinka, joka jälleen kääntyi ketterämmin ja kuperkeikasta huolimatta saalisti Ilonaa paremmat pisteet. Ylikorkeita narttuja oli saapunut paikalle kaikki kuusi ilmoittautunutta, joista valitettavasti kaksi (Vanni ja parinsa) hukkasivat vieheen heti alkuerien ekoihin mutkiin. Rata olikin haastava ja seuraamisen piti olla todella tarkkaa, että viehe pysyi mäkien ja heinikön seasta näköetäisyydellä. Muutenkin rata oli mielestäni oivallisesti suunniteltu, viehe ei mennyt reunoja pitkin tai metsänrajoja, vaan se mutkitteli avoimella pellolla oikean jäniksen tapaan!
Tinka ja Ilo lähtövalmiuksissa! Kuvan otti Marjo Pitkänen
Alkuerien jälkeen tilanne oli seuraavanlainen:
1. Tiger's Chaos No Sugar Added 224
2. Whiplandian Wonderchild 217
3. Besties Poli Di Umbuendo 214
4. Scheik's Eye Catcher 179
5. Betjanova Kulkurikaunotar 0
6. Vanni 0
Finaaleihin Ilo starttasi siis jälleen Tinkan kanssa. Koirat irti, eka mutka ja sittenpä ei taas nähnytkään mitään. Tinka oikaisi hieman ekaan mutkaan, mutta taisi aika moni finaalissa vasemmalta puolen matkaan lähtenyt oikaista siitä kohdasta. Ei kauaa kerennyt odotella, kun sahan ääni lakkasi! Paniikki iski samantien, mmmmitä oli tapahtunut!!?? Nyt se Ilo oli varmasti kaatunut ja loukannut itsensä. "koirat kiinni, jatketaan!!"
Ilon kiihdytys. Kuva:Marjo Pitkänen
Ok, ei siis ollut sattunut mitään. Viehe oli pompannut rissalta pois. Koirat kiinni ja uudelleen matkaan. Nyt näin minäkin Lillin menoa, enkä malttanut lähteä vieheenpysätyspaikalle ihan heti. Nimittäin nyt Ilo teki sitä, mitä olin siltä odottanutkin! Se taisteli, kuten ekoissa ratakisoissaan. Sisukkaasti painoi ja kääntyi perkele! Vauhti pysyi yllä, mutkat ei menneet suoriksi ja papua kintuissa riitti!! Vieheelletulokin oli nyt oikealla asenteella, ei turhaan antanu Tinkalle tilaa.
Kuva:Marjo Pitkänen
Herranen aika sentään! Kyllähän siitä Ilosta vielä maastokoira tulee ja ihan peltokisoihinkin uskaltaa viedä!
Finaalin jälkeen Ilo aavistuksen löysäsi toista takajalkaansa, ei siis seisonut selvästikään ihan koko painollaan sen päällä. Tarkempi tutkiskelu löysi reiän varpaiden alta, joka sitten kipeytyi illalla kotona vähän lisää putsauksen jälkeen. Jospa se siitä menee itsekseen, kun pitää puhtaana. :)
välikevennyksenä Punton takaikkunasta otettu kuva!:D
Vanni ja Ilo odottelee palkintojenjakoa alkavaksi.
Tulokset pidettiin salassa tosiaan palkintojenjakoon, ja eipä palkittukaan Iloa toisena, kuten vähän odottelin. Pippa oli kolmantena, Tinka toisena ja Ilo noussut ensimmäiseksi ja jäi vain kolme pistettä Pohjois-Savon kennelpiirin mestaruudesta! Oli siis KPM 2 ja sai SERTin! Noilla pisteillä olisi oltu myös ylikorkeiden yhdistelmässä toisena olipa finaalipisteet kaikista whippeteistä parhaat. Jos nyt oikein ihmelasta hehkutetaan!
Nemo kovanonnenkoira loukkasi alkuerissä etujalan kyntensä ja joutui lopulta jättämään finaalin välistä. Harmi juttu, ei päästy näkemään olisiko kehitysvammainen napannut veteraaneista neljännen maastosertinsä.
Lilli kotona palkintosaaliinsa kanssa. Lahjakortti, joka oikeuttaa hakemaan eläinkaupasta 6-10kg royal canin ruokaa ja ihana ovikyltti! Sekä se sinivalkoinen ruusuke :)
Omistajan amatöörisilmiin rata näytti oikein hyvältä ja haastavalta. Minusta siinä katsottiin kokonaisvaltaisesti koiran kaikkia osa-alueita, ja jos joku ontui niin se näkyi heti pisteissä. Alkuerissä Ilo ei kääntynyt niin hyvin ja vauhdissa veti aina laajat kaaret tiukkojen mutkien sijasta, kestävyys ja seuraaminen kuitenkin oli kunnossa, koska viehe pysyi näköpiirissä koko matkan. Finaalissa sitten innokkuuskin oli jotenkin vielä parempaa, kuten myös nyt ketteryys ja se kestävyys! Lilli jaksoi painaa ja hallita ison kroppansa kaatuilematta tai kompuroimatta. Olin niiiiiiin hurjan ylpeä neiti reisilihaksesta, joka näytti vihdoin löytäneen oikean vaihteen!
Unskulla oli vissiin ollut Lilliä ikävä <3 p="p">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti