tiistai 23. lokakuuta 2012

Hailuoto ja kausi päätökseen

Sonjaa, meidän tämänkertaista kuskia, jännitti etukäteen lauttaan ajaminen, mutta sehän sujui, kuin vanhalta tekijältä! Tietty, jos ennen lauttarantaa alla on jo kolmisensataa kilometria, on sopivasti lämmitelty tuota ajoneuvonhallintaa vaativaa suoritusta varten. Muistan kyllä elävästi, kun itsekin kaksi vuotta sitten jaguaarin ratissa nieleskelin, että ajankohan mereen panikoidessani. 

Majoituksena meillä oli tavasta poiketen Pölläntien pikkumökki jossakin (pimeä kun saa merkityksensä vasta tuolla saarella), jonne ihme kyllä auringonlaskettua suunnistettiin ihan vain Nokian kartan avulla, kun navigaattorit ei pelanneet. Oltiin matkalla ehditty vitsailla, että kunhan sisävessa, -suihku löytyy niin niillä pärjätään mainiosti. Never say never. Vuokraisäntä antoi meille avaimenhakureissulla ison tonkan VETTÄ! Ja määränpäässä huomattiin, että tultaisiin käyttämään ulkohuussia pakkasessa. Huussin käsidesikin oli jäässä. 

Mökki oli ihan merenrannalla ja valoisalla varmasti upealla paikalla, nythän ei nähnyt kuin valtavan tähtitaivaan ja sen, mihin samsungin taskulamppusovellus osoitti. Se kuitenkin huomattiin, että hengitys höyrysi ja auton mittari oli pakkasen puolella. Rantahiekka oli myös aivan jäässä ja tämä kostautuikin kisapäivän aamuna. 

Nostin varulta kerrossängystä patjan lattialle, koska tiesin, että viereeni yrittäisi yön aikana loikkia useampi pitkäkoipi ja jos koipien haluaa olevan ehjinä aamulla, parempi nukkua lattiatasossa. Sehän ei tietenkään olisi haitannut mitään, että yläsängystä puuttui kokonaan laidat ja sieltä olisi ollut helppoa pyörähtää unissaan lattialle. Tästäkään ei tosin olisi ollut pelkoa, niin sikeässä unessa ei tuona yönä käynyt kukaan ;) Sähköt meidän mökistä sentään löytyi, että älypuhelimet oli virroissaan myöskin kisapäivänä. 
kauniit kisareissaajat: Vanni, Iitu, Ilo ja Uni sekä turistina ollut Bea taustalla.

Itse kisapäivä valkeni hyisen kylmänä ja eläinlääkärin jonossa varpaansa palellutettuaan sai udella, että kisojen alkamisajankohtaa joudutaan myöhästyttämään: ranta oli jäässä. Käytiin kävelemässä rata läpi ja ihan järkevä päätös kisajärjestäjiltä, nimittäin osa rantahiekasta oli kivenkovaa. 

tyttöjen kuvat: Sonja Kumpulainen

puolen päivän maissa saatiin aloitettua ja ekat lähdöt juostiin lyhyemmällä radalla. Uni ja Ilo juoksivat peräkkäisissä lähdöissä ja Unin juoksu loppuikin lyhyeen: ensimmäisessä puskaosuudessa tuli hukka ja sinimanttelinen blondi hyppelehti heinikon seassa pupua metsästäen huomaamatta, että pupu ja kaveri olivat karanneet jo aivan toiseen suuntaan. Harmi, ettei Uni päässyt juoksemaan koko rataa loppuun, eikä edes tappamaan pupua. Tuloksena siis pyöreä nolla! Ilo pääsi Tuulikellon Canellacon peesiin juoksemaan oman lähtönsä. Nyyti kokeneemman koiran ottein juoksi järkevästi hieman ennakoiden, mutta ei kuitenkaan kuupoillut omiaan ja Ilokin sai suorittaa omaa juoksuaan. Vähän hakemiselta Lillin meno taas näytti, merenrantaa se ei juossut vesirajassa ja pari mutkaa meinasi karata hanskasta. Lälläri kantoi korviini pisteet 233, yhden pisteen paria paremmin. 

Muiden yk-narttujen pisteitä kuulin sivukorvalla. Vanni juoksi hienosti pisteille 230, Olga oli juossut Ilon kanssa tasapisteet omistajansa kuuleman mukaan ja pari muuta oli suorittanut lähes 240 pisteen edestä. Loput olivatkin sitten juosseet hieman huonommin. Ilon sijoituksen arvelin olevan viides ja harmittelin, ettei se pääsisi enää finaalissa näyttämään taitojaan.  
Ilon kuvat: tarja luusua

Alkuerien perusteella siis mentiin ja Ilo tosiaan oli Olgan kanssa samoilla pisteillä. Toimitsijat olivat joutuneet menemään tuomareiden osa-aluepisteisiin, valitsemaan sieltä osa-alueista yhden ja katsomaan siitä, kumpi oli saanut siltä osin paremmat pisteet. Olgan eduksi kääntyi ja se nappasi kolmannelta sijalta SERTin Lillin kuonon edestä. Onhan näitä SERTejä ennenkin mennyt nenän edestä, mutta että tasapisteillä! Huono tuuri! Voittaja oli tuttuun tapaan jo valio Oochigeas Izbyiwanna, toisena Storktown's May Day May Day kera SERTin, sitten Olga, Ilo, Nyyti.. Vanni oli hienosti seitsemäs ja pienillä piste-eroilla oli sijat jaettu. Finaaleissa olisi luultavasti tullut enempi eroa koirien kesken ja sijat selvempiä. Hienosti Ilolla silti meni, sijoitus kuitenkin 4./13 eli monta koiraa jäi taakse. Omistaja vaan tässä pähkäilee, miten saisi tytön viriteltyä oikeaan moodiin jo alkueriin jatkossa.. Olisi mukava nähdä sitä Ilon kalakukkomaastojen finaalimenoa tulevaisuudessakin. :) 

Harmi, kun Ilolla jäi maastot tällä kaudella vain kolmeen kisaan, joten tulos ei ole vertailukelpoinen cup-listalla. Ensi keväänä sitten jo yhtä kautta varmempana pupujahtiin! Unillekin jäi varmasti jotain hampaankoloon, kun perkeleen pupu karkasi heinikkoon.. Ehkäpä jatkossa pitää vähän tarkkaavaisemmin sen silmissään ja apinanraivolla perään. 

Nyt on kisailut tältä kaudelta kisailtu. Jyväskylän näyttelyt vielä (ja armoton lihotusyritys kisakuntoisille hevosille alkaa) tällä syksyllä ja sitten voisi laittaa tämän kauden pakettiin ja siirtyä ansaitulle levolle odottelemaan ensi kevättä :)

Kiitos kuluneesta kaudesta kisakaverit ja erityiskiitos järjestäjille, että teette mahdolliseksi tämän hullun ajelun ympäri Suomea kisojen merkeissä jatkossakin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi ki...