ERInomaiset

Talvi senkun juoksee ohitse ja viime päivät on saatu nauttia nollakeleistä, lintujen viserryksestä, lämpimistä etelätuulista ja AURINGOSTAKIN välillä. Whippetit pääsi maanantaina ekaa kertaa koko talvena jäälle ilman takkeja (paitsi Bea tietty) ja kyllä niillä olikin kivaa painella frisbiin perässä umpihangessa. Viikonloppuna tähän ihanaan kevätilmaan on kuitenkin tulossa muutos ja pakkastuuli puhaltaa lämpötilan laskuun.. 

Lauantaina ovikello soi ja sisään astui Ilon velipoika Nitro omistajansa Tiian kera. Nitrolle näyttelylaput tulostettuamme ja sumpit hörpättyämme Tiia lähti, mutta pikkuveikka jäi. :) Nitro tuli meille siis "näyttelyhoitoon", kun omistajalla oli sukujuhlavelvollisuuksia Pohjois-Pohojanmaalla ja sunnuntaina oli Tuusniemen ryhmänäyttelyt. Homma oli suunniteltu jo monta kuukautta taaksepäin, joten Nitro oli oikein odotettu vieras Ilmarisentiellä! 

Nitro oli aivan ihana vieras ja mielellään otetaankin milloin vain tuollainen poika hoitoon. Ne on Ilon kanssa hirveän samanlaisia luonteeltaan ja molemmat kyllä yhtä fiksuja. Oikeasti, harva nuori whippeturos osaa käyttäytyä narttulaumassa noin mallikkaasti. Nitro oli kiltti nuorimies, jonka häntä heiluu jatkuvasti. 

Muutama päivä ennen näyttelyä oli postiluukusta pudonnut tilaamani näyttelyhihna ja kylläpä se olikin väriltään oikein sopiva Ilolle!

Kopsaanpa tähän viikko sitten kuvan kera postaamani päivityksen "Kiitos Heli, just eikä melekeen oikee väri!! Nyt me kyllä haetaan se ERI!! (heheee ja pellenenä päähän ;))"

, joka sattui aika hyvin osumaan ja uppoamaan. Nimittäin koko trio: Uni, Ilo ja Nitro nappasi ERInomaisen laatuarvostelun. Ikinä tosin en enää ilmoita Unia samaan aikaan kehään, jossa olen itse toisen koiran kanssa. Kaaoshan siitä syntyi. Viimeksi olin itse kehässä Bean kanssa ja onneksi välissä oli muutama koira, koska tyypit eivät ole aivan peräkkäin aakkosjärjestyksessä. No, nythän Uni ja Ilo sitten olivat aivan peräkkäin, ei edes yhtään whippetinhäntää niiden välissä. Minä esitin Ilon, joka ei suostunut esiintymään kiltin Karin kanssa, jonka sain suostuteltua avukseni... Unihan sitten teki kaikkea muuta, kuin esiintyi kauniisti. Se ei seisonut paikallaan, se ei ravannut kauniisti (se juoksi itseään kuristaen minun kantapäillä koko ajan, hyppi, loikki, ölisi ja mölisi...) ja se varmasti aiheutti Karille ikuiset traumat vammastelullaan... :D Kaikki meni suoraansanoen ihan perseelleen niin kauan, kun olin Ilon kanssa kehässä. Kun poistuin "piiloon", esiintyi Uni ihan kelvollisesti kärsivällisen handlerinsa kanssa. 

Nitro oli urosten avoimessa luokassa ja se esiintyi kanssani ihanan reippaasti häntä heiluen. Tuomari jakoikin aika helpontuntuisesti ERIä whippeteille, mutta Nitron ollessa kehänsä viimeinen arvosteltava, olin aika varma, että sininen osuu nyt meidän kohdalle. Mitä vielä, lyhyen yksilöarvostelun päätteeksi (pöydälle, alas ja ees taas. PISTE.) Meille väläytettiin PUNAINEN lätkä ja ohjattiin kilpailuluokkaan. Handleri kehui hännänheiluttajaa ihan pöljänä ja meillä oli kyllä Nitron kanssa tosi kivaa! Kilpailuluokasta tipahdettiin pois aika pikaisesti, en ihmetellyt kyllä yhtään. Hienoja näyttelygeelejä kehä pullollaan. Mutta siis, miten mahtava suoritus oli ERINOMAINEN sekalinjaiselle poijjalle!:) Tuomari jakoi whippeteille avokätisesti punaista ja yhtä vaille kaikki kehässä pyörähtäneet sen saivatkin. (Jännää, koska edellisenä päivänä ko.tuomari oli villakoirakehissä ollut tiukalla tuulella ja whippetejä ennen kehäilleet salukitkin hän oli arvostellut laajemmalla skaalalla.)

Nitron arvostelu:

"Hyvä kokonaisuus ja koko. Maskuliininen. Hyvä pää ja ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Oikeanlainen runko. Hyvä ylälinja. Riittävät kulmaukset. Hyvä luusto ja tassut. Oikeanlainen liike sivulta, löysä edestä."

 AVO ERI

on niin kivaa, ettei kaikki jalat pysy maassa mitenkään!

Iloapa ei esiintyminen huvittanut ja se olisi tarvinnut enemmän aikaa, että sitä olisi kehuttu ja nameilla lahjottu vaihtamaan asenteensa kehässä! Se mulkoili minua tähän tapaan:

Ja seisoi jäykkänä.

Ravatessa vissiin oli sitten jo ihan kivaa. :)

Ei mikään kovin hurja tuo takapotku ole.. :D Mutta nätti likka!

Pilleriä ei ainakaan tarvinnut kiskoa perässään kehässä, enemmänkin vähän jarrutella. Omistajaa hävetti kauheasti viedä noin kuivassa kunnossa oleva koira kehään... Mutta minkäs taitaa. Läskikuuri oli alla, mutta koira näytti tälle. Eipä tuo näyttänyt tuomaria haittaavan, ja kyllähän kasvattajatuomari nyt huomasi, että nämä kaksi sisarusta ovat jotain muuta, kuin puhdasta näyttelylinjaa. Ehkä hän sitten antoi anteeksi isot lihakset ja kuivan ulkomuodon..?

Ilon arvostelu:

 "Hyvä kokonaisuus. Hyvänmuotoinen pää, hyvä ilme, hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Etuosan tarvitsee täyttyä. Hyvä runko mutta tarvitsee hieman enemmän syvyyttä(?). Riittävät kulmaukset. Hyvä luusto ja tassut, hyvä ylälinja. Sivuliike riittävä, edestä löysä."

AVO ERI

Ilon arvostelu oli oikein todenmukainen, mutta punaisen lätkän silmieni edessä nähtyäni silti haukoin henkeäni ja tuuletin! Se sai sen ERIn! Sitähän minä oon sille pennusta asti haaveillut ja se tulla tupsahti kolmannessa näyttelyssä!:) Lupasin Ilolle aikaa sitten, että sen tarvitsee vierailla ehkä vain kerran joka kehässä (jun, nuo ja avo, ehkä kansallisissa käy), mutta jos ERI tulee niin se on siinä. Sen jälkeen ei tarvitse enää nenäänsä kehässä näyttää, kun ei Ilo touhusta niin tykkää ja onhan se aivan liian hyväkuntoinen kehiin. Fitnessmalli :) Mutta siis, se on siinä!

Niin sitten Uni. Sen esiintyminenhän oli tätä^ niin pitkään, kun minä olin kehässä samaan aikaan. En ollut yhtään tyytyväinen sen vammailuun ja kun Jyväskylässä upean käytöksen jälkeen olisin todella halunnut sille sen punaisen niin täältä en todellakaan odottanut sitä. Punaisenhan Unikin sai, mutta olisi varmasti sijoittunut luokassaan, jos olisi esiintynyt rauhallisemmin. Tuomari taisi pudottaa sen viimeisten joukossa pois ja vielä sanoi: "She's very beautiful, but she's like this" ja näytti käsillään typerää heiluvaa liikettä.. :D

Näin kauniisti ja elegantisti neiti tyhjäpää esiintyi hetkittäin. 

Unskun arvostelu meni näin:

" Erittäin miellyttävä kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula. Erittäin hyvä runko ja hyvät kulmaukset. Hyvä luusto ja tassut. Tarvitsee hieman itsevarmuutta. Hyvä ylälinja, hyvä askelpituus, liike kuitenkin voisi olla edestä hieman vakaampi"

AVO ERI

arvostelu poikkesi jonkin verran muiden tasaisen tappavasta arvostelusta, joka oli pitkälti kuten Nitrolla. Uni oli siis tuomarin mieleen, mutta liikkeet ja hökeltäminen taisi pudottaa neidin luokkasijoitukselta. 

Jatkossa Uni saa esiintyä kehissä ihan vaan mamman kanssa tai sitten niin, että minä en ole kehän liepeilläkään. Se on hieno koira ja eiköhän me jatketa kaikesta huolimatta kehävierailuja, kun osaa se esiintyäkin ;)

Hullu omistaja meni muuten ilmoittamaan koiransa Talvimaastoihin ja meillä kävi tässä hierojakin virittelemässä kisaavat (Ilo ja Bea) kuntoon. Eipä noissa kyllä mitään kireyksiä edes ollut, mutta onpahan taas tarkisteltu ja Bean aiemmat pienet selkäkireydet oli hävinneet ihan kokonaan! Jee!:) Tyttöset jaksoivat yllättävän vähän aikaa keskittyä hierontaan ja siitä nauttimiseen, joten me taidetaan nyt ottaa tavaksi omat varovaiset venyttelyt säännöllisesti, jotta hieroja saisi käynneillään tehtyä mahdollisimman rennoille koirille hyvää ennaltaehkäisevää hierontaa. 

Näyttelykuvista Kiitos Jaanalle ja Mimi Chill's:lle!:)

PS:Ainiin, Bea on lopettanut sisällepissailun kokonaan. Se on kotona yksinoloaikansa kestovaippa päällä, eikä se ole kertaakaan tehnyt vaippaan pissoja. Se ei myöskään enää lipittele vettä huvin vuoksi ja on muutenkin rennompi käytökseltään. Lie ne tähtien asennot nyt taas oikein... :D