sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Mustialassa, TAAS!

Allekirjoittanut ei ollut edes ajatellut lähtevänsä tänä kesänä enää Tammelaan asti kilpailuttamaan koiriaan, mutta Sonja oli sitä mieltä, että sinne lähdetään. Jossakin vaiheessa Sonja ilmoitti varanneensa sieltä majoituksen, lähdin tai en. Arvoin ilmoittaessani, että millainen pelto on, voisiko Beakin päästä juoksemaan. Jätin kuitenkin ilmoittamatta ja hyvä niin: pellolta oli juuri heinä ajettu matalaksi, eli liian helpolla olisi Bea päässyt ennakoimaan muovipussin menoa.  
Ilo ja Iitu meidän majapaikassa, Karjamajassa. Vähän oli tytöillä kivaa.

Ilo männäviikolla Antikkalan laskettelurinteessa treenailemassa kamujen kanssa.

Ryhmä RÄMÄ


Unsku ja Bea jäivät kennelpojan hoidettavaksi kotiin. 
Matkassa meillä oli siis vain Ilo ja Iitu. Perjantaina nopeasti töistä kotiin noutamaan tavarat kolmannesta kerroksesta ja samoilla tulilla matkaseuran Golfiin kohti Mustialaa. 400 kilometria ja kolmen pysähdyksen taktiikalla 5 tuntia myöhemmin saavuimme Mustialan maatalousoppilaitokselle, ja vaikka siellä on monta kertaa käyty kilpailemassa, ei ollut mitään havaintoa majoituskuvioista, mistä avaimen saa ja mikä niistä miljoonasta rakennuksesta on se, jossa me yövytään.
Ilo mietiskelee seuraavan päivän koitosta.
Ja jatkoi leikkiä Iitun kanssa.

Kisapäivä koitti ja edellisillan unisidukat ja pari lasia punaviiniä hieman jomottivat otsalohkoa, mutta reippahasti vaan koira ilmoittamaan ja eläinlääkäriin. Olipa helppoa, kun saatiin pitää huoneemme koko päivä, joten koirat saivat viettää siellä aikansa ja pääsi itsekin välillä kunnolla huilahtamaan. 
Ilolle alkueräpariksi tuli Oliivi, Bonnywapit Devilinareddress. Tytöt olivat ensimmäiset whippetit radalla ja vähän jänskätti miten juuri ennen meitä whippetejä varten muutettu rata toimisi. Ilo lähti taas kuin raketti ja paineli kunnon kaulalla ekan ylämäen. Toinen mutka meni pitkäksi, mutta muuten Ilon juoksu näytti oikein räjähtävältä, suhteellisen ketterältä ja vauhtia piisasi. Minkäänlaisia väsymisen merkkejä ei ollut havaittavissa. Radasta näki kunnolla vain alun ja lopun, joten paljoa ei pystynyt sanomaan. Kisakaverit radan varrelta vaan huikkasivat, että harmillisesti se yksi mutka meni liian pitkäksi. No, pian tuli huomattua, että niin se mutka meni kaikilla muillakin aika lajaalla kaarella. Kuitenkaan ei odotettu mitään alkueräjuoksun jälkeen, arvelin Ilon voivan olla jollakin neljännellä tai viidennellä sijalla. Ylläri oli aikamoinen, kun menin katsomaan ylläolevassa kuvassa olevaa tuloslistaa alkuerien jälkeen. 

Ilo oli palautunut ihan huippuhyvin alkuerästä ja eläinlääkärikin erikseen kehui sen rauhallista sydänääntä ja heitti vitsin, että "nukkuuko se siinä?". Energiaa Pillerillä riitti ja se olisi halunnut lähteä revittelemään joka toisen vastaantulijan kanssa. Puffasta lihistä ostaessani puhelin soi: "Onko se ihan ok, että Ilo juoksee täällä irti?" Tämän jälkeen huomasin juoksevani suhteellisen kovaa vauhtia sen nurtsin poikki, jossa oli viikkoa takaperin kipitelty ympyrää Whippetien erkkarissa. Oltiin siis Sonjan kanssa ajateltu helpottaa kisakoirien oloa tunkkaisessa huoneessa avaamalla ikkunaa hieman. Rako oli kuitenkin vissiin Ilon mentävä ja sehän oli loikannut (huone oli maan tasalla :D) pihalle katselemaan. Onneksi Riemu-sisko oli omistajineen kävellyt juuri silloin sopivalla paikkaa ja hetken naurettuaan irti jolkottelevalle koiralle tajunneet sen olevan Ilo ja kutsuneet luokseen. Kun menin noutamaan koirani takaisin huoneeseen, se iski nenänsä kiinni reiteeni ja käveli vieressä sisälle asti kuin mikäkin palveluskoira. :D Ikkunakin meni lujasti kiinni. Onneksi jonkun matkan päässä olevalla kisapellollakin oli TAUKO menossa juuri tämän episodin aikaan.. Palasin siis lihikseni ääreen odottelemaan finaalien alkamista. 

Ilo oli lämmitellessä juoksuintoinen ja energiaa pursuileva, joten hyvillä mielin lähdin viemään sitä kohti finaalirataa. Parina sillä oli kolmen pisteen päässä toisena oleva Maxwin Hipster. Odottelin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, en tosin ollut nähnyt parin alkueräjuoksua, mutta sukutaulusta päätellen ajattelin sen menevän kovaaaaaa. "Hippu" oli kuulema vasta lopetellut juoksunsa ja se ehkä näkyi sen suorituksessa hieman, tai sitten Ilolla on vaan ihan helvetin hyvä kunto. Juoksu näytti hyvälle ja pari oli tasainen. Oli oikea ilo katsella tyttöjen menoa. :) Ilo juoksi vielä paremman näköisesti, kuin alkuerässä ja vaikka meillä ei lälläreitä ollutkaan, uskalsin veikata sen voittaneen parinsa. Mutta, kolmantena olleella Kiaralla, eli C'mere Jääkristallilla oli vain viiden pisteen ero Iloon. Jos se olisi juossut finaalissa kovat pisteet, voisi se nousta johtoon. 

Kukaan ei tiennyt mitään pisteistä ja olikin ihan kiva odotella tuloksia palkintojenjakoon asti. Sanoinkin monta kertaa, että Ilo teki niin hienon työn, että olen todella, todella tyytyväinen siihen kävi lopputuloksissa miten päin vaan. Mutta siltikin, kyllä sydän hakkasi, kun ylikorkeita narttuja ruettiin palkitsemaan. Siinä vaiheessa, kun kolmanneksi palkittiin Kiara, uskalsin pikkuisen hengittää ja siinä vaiheessa kun toiseksi palkittiin Hippu, kiljaisin. Sieltä se tuli, kolmas SERT maastoista ja perhana sekin peltokisasta! Palkinnot haettuani istuin koiran viereen maahan, enkä voinut pidätellä kyyneliä enää. Halasin Iloa ja kerroin sille, miten mahtavan työn se oli taas tehnyt, miten upeaupeaupea koira se on. Hymyilin ja itkin. Eikä siinä vielä kaikki, Ilo juoksi ennätyspisteensä. Tasaiset ja upeat juoksut sekä alkuerästä että finaalista tekivät 240+247 eli yhteensä hienot 487 pistettä!!! Ja tällä kertaa pisteet olivat kovat muihinkin sarjoihin verrattuna. :) 

Ilo ja Hilla leikkimässä Antikkalassa.

Nyt meille tuleekin sitten jonkinmoinen maastotauko, Ilon juoksuista riippuen se kilpailee seuraavan kerran Kalakukkomaastoissa syyskuussa tai sitten vasta lokakuussa Hailuodossa. Radalle mennään ensi viikonloppuna, kun vietetään tuttuun tapaan Juhannusta Oulussa. Sitten taas arvotaan hetki aloittaako juoksuja vai ei ja jos ei, ilmoitan sen rataderbyihin Kartanolle 7.7! Vaikkei Kartano olekaan Ilolle paras rata, olisi siellä sitten mahdollisuus valmistua ratavalioksi jos juhannuksena tulee vielä yksikin kv-aika. :) 



2 kommenttia:

  1. Oooh hienoa! Onnea sekä omistajille että itse maastokiiturille! :-)

    VastaaPoista

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi ki...