lauantai 6. kesäkuuta 2015

Puolikkaat pentutreffit

Ja pentusten edesottamuksia muutenkin, ensiksi linkkinä Midan huikean hieno maastoveto männä viikolta. Siis aivan mahtava juoksu! Midasta kuullaan vielä, mä niin tiesin tän siitä hetkestä, kun tuo pieni raitapaita avasi silmänsä. Mida on erityinen. Mutta, tämän maastovedon aikana Midan jalka on kopsahtanut johonkin, tai askel osunut kuoppaan ja koira meni aivan kolmijalkaiseksi. Seuraavana päivänä rtg-kuva paljasti, että jalassa on murtuma. Onneksi se oli varvasluista niitä ylempiä "jalkapöydän" luita ja paranemisennuste on tosi hyvä. Nyt kolme viikkoa lastassa, peukut pystyssä. Mida on jo aiemmin käynyt radallakin harkkaamassa hienosti. 

Sitten Pami, se on kans ajanut viehettä suoraa ja käynyt Tampereen Kaupissa harjoittelemassa myös ovaalilla kaarretta ja koppia! Pamsu ampaisee jo konevieheen perään ammattilaisen ottein. Huikean hieno! Mutta, myös Pamilla on ollut epäonnea matkassa ja se rikkoi jarrunappulansa pari päivää Ilo-mamman tapaturman jälkeen ja on nyt saikulla pupuhommista.

Nopsa! Se puolivuotias säälittävä rääpäle, joka jäi pentutreffeillä Lauran jalkoihin seisomaan vieheen liikahtaessa edessään.. Siinä se nyt menee. Kyllähän minä silloin ajattelin, että joo, juoksijan minä vielä siitä teen. Matkan varrella aloin kuitenkin olla epäuskoinen asian suhteen, koska kaikki uudet asiat olivat Nopsalle jännittäviä. Siksipä me onkin edetty rauhaksiin, ei ole hätiköity treeneihin tai viehehommiin. Ongenvapavieheellä leikitin Nopsaa pari kuukautta sitten maalla ja ensin se syttyikin siihen kivasti. Toisella kerralla pienellä alueella liikkuva rätti ei enää saanutkaan Nopsaa innostumaan niin kovasti ja arvelin sen jännittävän heiluvaa vapaa. Jätettiin ongenvapahommat siis siihen. On vaan kasvateltu varmuutta elämään ylipäänsä ja kun sen suhteen alkoi näyttää hyvälle, otettiin muutama viikko sitten Nopsalle aivan pieni pätkä käsivieheen perässä, sehän ajoi! Innoissaan vielä. Sitä ennen oltiin käyty harkoissa ihan vaan katsomassa touhua ja nyt ennen treenien alkua kokeiltiin Nopsallekin. Veto oli niin lyhyt, etten vielä voinut sanoa varmaksi mitään. Viime maanantain treeneissä kokeiltiin sitten uudestaan ihan lopuksi, kun muut harkkaajat olivat jo lähteneet, paikalla ainoastaan tuttuja ihmisiä ja hiljaisia koiria. Lähti perhana kuin tykin suusta pupun perään! 
Tänään treffattin Väiskiä ja Håkania ja tehtiin pennuille ihan pieni maastoradan tynkä. Olen kyllä ihan superylpeä Nopsan suorituksesta ja rohkaistumisesta ylipäätänsä. Jes! Nopsan liikkuminen täysillä juostessa on niin hienon näköistä ja ketterää, että sillä olisi potentiaalia vaikka mihin, joten innolla jatketaan harkkailua ja ruetaan harjoittelemaan pikkuhiljaa "ihmisten ilmoillakin", kunhan vietti on viritetty äärimmilleen. 

Sitten Håkan, joka on kyllä tosi pro viehejuttujen suhteen. Se on pienestä asti ollut kiinnostunut muovipusseista ja sen huomaa, kun se nytkin alkoi heti vaania paikallaan olevaa viehettä. Håkan on harjoitellut etuveräjän takaa lähtemistä ja olisikin jo valmis oikeaan rataharkkaan. Maastoihin sen omistajalla ei ole juurikaan intressejä, mutta minä aion kyllä sitä viedä sitten jos ei muuten. :D

Ja Väiski! Väiski on muutaman kerran juossut pupun perässä ja sitä kiinnostaa aina kaikki ympärillä tapahtuva hirveän paljon, mutta onneksi liikkuva viehe kaikista eniten. Hieno poika. ;)

Väiski, Nopsa, Håkan ja Ilo. 

Hurri-poika Ruotsinmaalla on kans jahdannut viehettä vallan hienosti, siitäkin on saatu nähdä videotodisteita, mutta en saa niitä tänne lisättyä valitettavasti. 

Ilon jalka näyttää kyllä nyt uhkaavasti sille, ettei sillä Mikkelin maastoissa vielä kisata. Kunhan saisi juhannukseksi sen paranneltua. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...