22.7.2015 pentujen, juoksujen ja muiden kommelluksien takia melkein kahden vuoden ratatauon jälkeen Ilo palasi vihdoinkin ovaalille. Tultiin pienelle kesälomareissulle pk-seudulle Midan perheen luokse ja samalla Ilon oli suunnitelmissa kipaista kilpaa kartanon kannussa sijoituslähdössä. Ei ihan ehditty suorittaa widerharkkoja ajoissa, joten ihan normaaliin koppiarvontaan jouduttiin taas. Ilon lähtö vaikutti aivan mainiolle, siinä oli tilastollisesti neljä hitaampaa koiraa, joten Ilolla olisi hyvän startin turvin mahdollisuus tehdä ihan oma juoksunsa ja hakea ajolinjansa vapaasti törmäilemättä muihin.
Mutta, Tuomarinkartanon nurmirata uhkasi mennä liian liukkaaksi. Meidän majapaikassa Espoossa satoi koko yön ja aamupäivän vettä. Helsingin puolella iltapäivällä saatiin niskaan onneksi enää vain yksi kuuro ja sen jälkeen aurinkoinen kisailta.
Ilo oli saanu viikko sitten Tampereella yhden harkan alle ja olin siltä osin hyvillä mielin laittamassa sen kisaan, se oli myös kunnossa: ei enää rikkinäistä jarrunappulaa vaivaamassa eikä kiimaa alla.
Ilon siskopuoli Maya oli lähdöstä pois, joten starttiin otti osaa neljä koiraa. Koppiarvonta osui meille perinteisesti päin peetä: kakkoskoppi. Ilo otti kuitenkin tavoilleen uskollisena ihan superstartin ja kuroi heti ensi metreillä kaulaa muihin. Takasuoran se juoksi suoraa linjaa ja kaarteessa paineli ulkolaitaan, mutta muut olivat niin kaukana että se sai tehdä reittivalintansa ihan rauhassa. Kaarteen ja etuosuoran Ilo tuli aivan ulkona, mutta piti hyvin kaulan muihin ja oli maalissa reilusti ennen kavereita.
Lähdön jäljeen kädet tärisivät ja jännitti aivan sikana, aikoja kuulutettiin. Lähdön voitti valkoisella kolmosmanttelilla juossut koira ajalla 19... 10. 19,10 sek!!!! Siinä se oli hitto, se viimeinen kv-aika!!! En ollut uskaltanut ajatella, että se saisi sen nyt. Ja oma ennätys!! Halasin Iloa ja kyynelten läpi näin Lauran pinkit lenkkarit, kun hän juoksi onnittelemaan meitä.
Viimein päästiin Ilon kanssa hakemaan sitä viimeistä kv-aikaa muualta kuin Oulusta niin, että koira kulki ja oli kaikinpuolin kunnossa. Viime kausi meni pentupuuhissa ja sitä ennen kaksi kautta on mennyt katki kiiman takia.. Olipa melkoinen voitto! Huippuhieno ja maailman ihanin, uskollisin ja helpoin kisakaveri. Ilo, se on tehnyt kaiken mitä olisin ikinä saattanut siltä toivoa. Unelmien täyttymys jo ennen yhtäkään kisasuoritusta ja nyt se on täyttänyt kaikki haaveet ja toiveet. Olen niin suunnattoman ylpeä tuosta kauniista juoksijastani.
Maailman paras Ilo, tästä eteenpäin virallisesti:
Fi KVA-R Fi KVA-M SVKLMM-13
Whiplandian Wonderchild
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti