keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ratakauden päätös



Nopsa harkkasi Hyvinkäällä 19.9 350 metrin matkan vielä ennen soolokoettaan ja vielä varmuuden vuoksi ilman varusteita. Pidin sitä myös vielä kopissa paikoillaan. Aika oli ihan hyvä: 24,50 sek ja Nopsa juoksi mitä hienoimman suorituksen, jälleen kerran. Kyllä olen niin ylpeä tuosta pienestä sisupussista!

Kartanolla Nopsa sitten juoksi tämän kauden ehdottoman ykköstavoitteen: soolokokeen. Varusteet päällä pieni punaraitainen odotteli lähtövuoroaan innostuksesta täristen. Avasin kopin oven ja sinne Nopsa käveli itse vaanimaan etuveräjälle. Startti oli ihan ok ja kivasti se pinkaisi matkaan. Kaarretta lähestyessä viehe lepatti tuulessa ja hyvin orjallisesti sitä seuraava Nopsa teki myös muutaman sivuliikkeen sen mukana. :D Siellä se Nopperi paineli täysillä ohi etusuoran, jonka varrella oli paljon ihmisiä ja koiria katsomassa. Viehe pysähtyi ja siihen iski raitapaita punaisella ykkösmanttelilla tappamaan pupua. Miten hieno pieni eläin! Aika oli taas ihan hyvä: 19,43 sek. Ensi kaudella pitäisi rueta harjoittelemaan sitten kaverin kanssa juoksemista, tuskinpa on ongelmia siinäkään. 

Niin se on, että pienin askelin tehdään suuria tekoja. Nopsa aloitti hyvin pienestä sorsasalon harjoitussuoran perukoilla ja lopetti tämän ensimmäisen harjoituskautensa Tuomarinkartanon nurmiradalla soolokoejuoksuun.


Mei juoksi Hyvinkäällä 280 metrin sijoituksen siskonsa ja toisen sekalinjaisen greynartun kanssa. Mei otti todella huonon startin ykköskopista ja kokeili ensin ohittaa edessä olevia kavereita ulkokautta, sitten kuitenkin sisältä ja tulikin molemmista ohi, tosin vasta maaliviivan jälkeen. Lopputuloksissa 2 sadasosaa sisko Raisun perässä. Lyhyt matka ei ole mikään ideaali Memmulle, se vasta kiihtyy etusuoralle tultaessa. Mutta jospa ensi kaudella kavereita riittäisi myös pidemmälle matkalle ja Mei pääsisi kokeilemaan kv-aikojen alitusta. 

Kartanolla Mei juoksi taas samojen kilpakumppaneiden kanssa ja saman matkan. Kartanon nurmirata oli vähän jännittävä, kostella kelillä nurmenpinta menee herkästi liian liukkaaksi ja rata on todella kapea, jos koira ei pysy kaarteiden jälkeen sisällä. Ilma oli kuitenkin ollut mukavan kuiva edeltävän viikon ja kisapäivänäkin rata vaikutti turvalliselle. Kun sain rempovan ja tempovan 30-kiloisen greyni lähtökopeille, syöksyi se etuveräjälle kyttäämään. Nyt se malttoi olla ryskämättä kopissa ja starttikin oli paljon edelliskertaa parempi. Takasuoran kaikki kolme painoivat rintarinnan, mutta kaarteessa Mei lähti ohittamaan. Mei painoi sisään ja Raisu vissiinkin otti linjaa hieman ulompaa ja ne törmäsivät toisiinsa. Onneksi mitään töytäisyä kummempaa ei tapahtunut ja Mei irtosi omille teilleen. Se juoksi aivan huikean hienosti sisällä pysyen koko matkan ja vieläpä ihan hyvän ajankin 17,76! Palkintojenjaossa VINTYT-palkinto pätkähti meidän Memmulle siitä hyvästä, että se paransi aikaansa reilusti ja Kuopiosta asti on saatu sille kirjat hankittua ja kisataan aktiivisesti. 





Väiski minimies mitattiin ja sen isommaksi ei sitä saatu kuin 48,6 senttiin. Myös Väinö kipaisi soolokokeen Kartanolla ja hyvin pienellä kokemuksella (yksi aiempi rataharkka) se juoksi ihan mahtavan hienosti ja kelpoajan 19,41 sek! Hieeeeno Väiski. 

Pamikin juoksi soolokokeen viikko sitten aikaan 19,42 sek, hyvin tasavauhtisia ipanoita ovat vielä. Pami tosin on juossut 19,29 sekkaankin saman matkan aiemmin. Pamsu harjoitteli myös jo kaverin kanssa juoksemista ja hienosti meni, kiinnostus vain ja ainoastaan vieheessä. 


Ilo juoksi Hyvinkäällä 19.9 350 metrin sijoituksen ja olipahan taas ihan älyttömän ulkona heti alusta asti. Onneksi kävi tuuri ja se sai vitoskopin. Kartanolla Ilo juoksi SSVH:n joukkueessa ja jälleen kerran todella kehnoilla ajolinjoilla. Se otti jotenkin todella surkeat startitkin ja paineli ihan omaa ulkolaidan polkuaan molemmat lähdöt. Kiimaa se tekee, vaikuttanee jotenkin sen kisaamiseen nyt, kun se raivo ja into puuttuu kokonaan. Pilleri pääsikin jo talvilomalle, kun Hailuotoon maastoilemaan lähtee pelkästään Mei. Ja jumpyyn ropisee ajokilometrejä.. :D  

Mida yrittää parhaansa mukaan toipua uusineesta murtumasta ja sitä kiusanneista masuvaivoista ja täällä Ilo-mamman kanssa pidetään kovasti peukkuja, että Mida pääsisi pian eroon vaivoistaan ja saisi alkaa taas elää normaalia whippetin elämää!  


Hurri oli länsinaapurissa juossut radalla 485 metriä aikaan 32,87 ja vertailuna meidän 480 metrille n. 32,39 sekkaa eli todella huikean ajan nuoreksi pojaksi! 

Tälle kaudelle on enää edessä Hailuodon maastokisaviikonloppu Mein kanssa (ai kauheaa, alkaa jo jännittää!) ja sitten tulisi suunnata katseet kohti lepokautta ja pikkuhiljaa ensi kevättä ja i-pentujen kisauran aloituksia.. 

Loppuun syyslomakuvia!

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

I-pentue 4 vuotta!

Zeken (Old Road's Invincible) ja Ilon (Whiplandian Wonderchild) pentue täyttää tänään neljä vuotta! Onnea jokaiselle kuonolle. 💕