torstai 14. heinäkuuta 2016

Mei aloitti ratakauden

Mehu-keisari eli Mehu eli Heimo eli Heikko eli Mei alkoi olla pikkuhiljaa jo ulkoisesti kunnossa huhtikuun kiiman jäljiltä, joten ilmoitin sen 9.7 Kartanolle ratakisaan. Mei juoksi tutuiksi kisakavereiksi tulleiden Raisun ja Chalgan kanssa lyhyen matkan sijoituksessa. Arvelin, että vauhti ei ihan vielä ole kohdallaan, koska kiiman lopusta on vasta 2,5kk. 

Mei oli melko raskas kilpailutettava lauantaina: se haukkui, riehui, heti volttia, piruettia ja kaiken ohella yritti purra aina välillä hihnaansa poikki. 280 metrin kopeille ei pääse kartanolla mistään "takaportista", joten ennen omaa lähtöä on oltava hyvissä ajoin alueella, jossa ei ole juuri mitään näkösuojaa radalle. Niin, omilla käsillä voi yrittää epäonnistuneesti peittää greyn näkökentän. Kuulon sulkeminen ei olekaan yhtä helppo juttu, jo vieheen pörinä kun saa Memmun sekaisin. 

Kun vuoro vihdoin koitti, viehe pöräytettiin käyntiin ja tämän jälkeen yritettiin lukea riehuvilta siskoksilta siruja ja tarkistaa varusteita ennen kopitusta. Raisu kilahti hulluna haukkuvalle Memmulle ja ampui sen päälle lähtöportilla. Onneksi oli jo kopat päässä. Kopissa Mei taas ryski etuveräjää, mikä tarkoitti sitä että se myöhästyi startissa jonkun verran. Tämän jälkeen se lähti kirimään muita kiinni. Kaarteessa juuri etusuoralle tullessa Mei oli päättänyt puristaa ohi ulkokautta, mutta Raisu otti linjan sen eteen ja Memmuli kokeilikin taas sisälinjaa. Siitä se sitten juoksi, toisena maalilinjan yli mutta taas ekana vieheelle, joka pysäytettiin kaarteeseen (!) Ja siinähän olivat rytinällä sisko ja Chalga Mein perässä. Memmun aika 18'11, ihan ok.

Sunnuntaina käväistiin Lauran kanssa Kouvolassa vilkaisemassa peltopileet ja kannustamassa ylikorkeissa kilpailevaa Håkania. Håkanille arpoutui alkuerään hyvä ja siististi juokseva pari, joten siltä osin sai olla hyvillä mielin. 
Ukkonen ryski ja paukkui taustalla, mutta kisapaikka säästyi kuin ihmeen kaupalla ukkosmyrskyltä. Itseasiassa ainoastaan pari hassua vesipisaraa eksyi kisapellolle ja muun ajan paistoi aurinko. 


Juhannuslauantaina ratakisoissa tullut hylkäys paukutteli jännitystä takaraivoon, mutta uskoin kuitenkin Håkanin juoksevan siivosti, eihän sillä ollut mitään ongelmia Lumijoellakaan. Håkan oli päässyt nyt ottamaan kiinni kevään saikkuilusta johtuneen levon ja kuntopuoli oli huipussaan. Arvelin, että H voi vetää superkisan, koska saa enempi pitoa pellolla ja pääsee huudattamaan sahaa (eli käyttämään vauhtiaan paremmin). Alkuerässä rata alkoi muutamilla mutkilla, joista tiukimman Håkan veti vähän pitkäksi. Se otti pitkällä suoralla parin kiinni ja paineli lopussa ohi. Puhdas siisti juoksu ja pystyssä pysynyt koira, tavoitteet saavutettu. Pisteitä kuunnellessa hymy nousi huulille, alun lipsahdusta lukuunottamatta Håkan sai tuomareilta hyvät pojot ja oli niillä alkuerien jälkeen jaetulla kolmannella sijalla. Finaaliin oli tiedossa taas mukava pari, joskin jonkun verran hitaampi. 
Finaalirata oli kuin tehty nopealle koiralle ja kyllähän sen huomasi. Håkan otti löysät pois alun kiihdytyssuorilla ja tuli lopun mutkat tarkasti ja hyvin. Huikeat pisteet: 253 ja koska missattiin johtoparin pisteet, jouduttiin jännittämään palkintojenjakoon asti Håån lopullinen sijoitus. Håkanin yhteispisteet olivat 486, ja laskin sen olevan vähintään kolmas sarjassaan. Niillä pisteillä olisi ollu normisarjan 32 osallistujan joukossakin toinen! Aika hyvin ylikorkealta, niiden pisteet kun harvemmin yltävät normien suorituksiin.

Vielä mitä, koira toisensa jälkeen palkittiin ennen Håkania ja niin se vaan 
 voitti luokkansa Sertillä ja k-svk:n maastomestaruudella. Ihan superia!! Håkan nähdään seuraavan kerran suomenmestaruusmaastoissa Tampereella. 


  Eilen oli Mein vuoro päästä kokeilemaan omaa matkaansa, 480 metriä, kartanolle hvk:n ratamestaruuteen ja kartanon kannu -kilpailuun. Lämmittely ja odottelu sujui paljon mukavammin, kun 480 metrin koppien taa pääsi livahtamaan juuri yhtä starttia ennen omaa ja sitä ennen pystyi kävelemään mahdollisimman kaukana radasta. Mei oli vissiin saanut sopivasti lauantaina pahimmat innot purettua ja malttoi odottaa kopissa aivan rauhassa. Nyt olin pyytänyt erikseen, että muistavat pysäyttää vieheen greylähdössä takasuoralle, ei kaarteeseen. Mei nappasi ihan mukiinmenevän startin, Chalga otti tuttuun tapaansa paremman ja Raisukin taisi kuitenkin tulla kopista aavistuksen ennen Memmua. Etusuoran Mei tuli kuononmitan takana, mutta kaarteessa kilpakavereiden hieman kolaroidessa keskenään se luikahti ulkokautta molemmista ohi ja rupesi juoksemaan. 

Mei palautui startistaan yllättävän nopeasti. Keli olikin aika sopiva, kuiva mutta ei liian kuuma. Lähdön ajat kuulutettiin kävellessäni autolle juottamaan Memmua ennen jäähdyttelylenkkiä ja perhana vie, 30.09 sek. Oma enkka ja vain 9 sadasosaa yli kv-rajan. Kyllä se tänä kesänä sen käyttövalioajan tai useamman vielä juoksee, kunhan saadaan se kauan odotettu vauhti takaisin. 

Kaiken tarvittan rumban jälkeen ollaan loppusuoralla Greyhound Racing Liiton kisailun aloittamisen kanssa. Nyt tarvitsee enää päättää, mistä kisasta aloitetaan. Ilo tuleekin juoksemaan ainoastaan GRL:n puolella tällä kaudella ja Mein olisi tarkoitus saada sieltä pari starttia alle. Nopo aloittaa ratakisauransa sieltä, kunhan saadaan siltä juoksupöhöt pois. 
Suloinen Uni.

Vesisateen siivittämä 7 kilometrinen.


Viikolla saatiin vieraita, kun Lotta kera Disan, Riesan ja Karman tuli meille yökyläilemään. Käytiin Luukissa pienimutoisella whiplandian miitillä, kun paikalla olivat Ilo (w.wonderchild), Nopsa (w.in time), Riesa (w.wild child), Disa (finlandia aus dem gnomenhain), Mida (w.ice age) ja Riemu (w.wind whisper).

Ilo pitäisi ehkä käyttää Hyvinkäällä maastoilemassa, jos sen kanssa halajaa maastoäsämmiin. Mei juoksee seuraavan kerran lyhyen matkan sijoituksessa Hyvinkäällä 23.7. Väiski tulee samoihin skaboihin aloittamaan ratakisauransa, jännää :) Pamilla on viikonloppuna edessä matka Etelänaapuriin ja mahdollisuus pokata maastoserti vironmaalta.  

Ihanaa, kun omankin porukan kausi pääsi vihdoin ja viimein kunnolla alkamaan. :)

1 kommentti:

  1. Olipas jännää löytää tämä blogi taas pitkästä aikaa - Pikku-Meistä on kasvanut niin kovin nätti neiti! ♥

    VastaaPoista

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...