sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kauheena kaikkee!

Lähdetääs purkaa vähän aikajärjestyksessä näitä tapahtumia. 

Heinäkuun lopussa tein sellaisen extempore-reissun Västeråsiin, kun Hurri oli selvittänyt tiensä Ruotsinmestaruusfinaaleihin ratakisoissa ja oli ihan pakko päästä näkemään finaalit livenä. Varsinkin, kun löysin hyvän tarjouksen meno-paluu lennoista ja Hurrin omistajien tytär Carina tarjoutui majoittamaan minut yhdeksi yöksi ja kuljettamaan kentälle. Lento oli aamusta Arlandassa, minulla oli vallan aikaa etsiä syötävää ja bussi, jolla pääsisin 170 kilometrin päähän Västeråsiin. Västeråsista nappasin paikallisbussin, jolla menin kisapaikan lähellä olevalle ostarille ja sieltä Carinan kyydissä radalle. Hurrin ja omistajiensa Åken ja Annikan ilme oli näkemisen arvoinen, kun pamahdin yllärinä paikalle. Kisapäivä oli kiiretön ja pitkä, vähän väliä satoi kaatamalla ja lähdöissä pidettiin taukoa aina pahimpien kuurojen ajan. Rata meni kuravelliksi ja vieheenveto ei toiminut kaikissa starteissa. 

Hurri ihana murunen! Niin on ihana luonne tälläkin pojalla ja en osaa kirjaimin sitä ilmaista, miten lämmin rakkaudentunne jäi sydämeeni siitä, että sain nähdä Hurrin pitkästä, pitkästä aikaa. Voi rakkaus. Hurri oli aika kookas uros, mutta erittäin sporttinen ja ihan nättikin. 





Ruotsissa ei pidetty kiirettä kisojen läpi viemisessä. Kaikki tuntuivat olevan varsin hyvällä tuulella ja kisat kruunasi palkintojenjaossa soitettu "we are the champions". Ruotsissa palkinnot jaettiin heti jokaisen startin jälkeen ja lanaustaukoja pidettiin myös aina starttien välissä. 

Lyhyemmän matkan mestaruuksia.

Hurrin kotijoukot Åke ja Annika sekä heidän lapsenlapsensa Linus keltaisessa Gästriken paidassa.


Ennakkospekulaatiot radan varrella ennustelivat litimärästä radasta etua Mambo Jambolle, joka on tottunut treenamaan merenrannalla ja näin ollen jaksaa painaa märällä hiekalla kuin juna. Hurri oli viikolla kellottanut harkkamatkana alle sen hetkisen rataenkan, mutta näin märällä radalla ei tultaisi ennätysvauhteja juoksemaan. 





Rakas hännänheiluttaja. Omistajansa kertoivat Hurrin olevan oikein helppo ja hyvä laumakoira. Kisapaikoilla älyttömän helppo ja rauhallinen, mutta vieheen perässä periksiantamaton ja taistelutahtoinen. Ruokansa se kuulema hotkii ihan sadasosasekunneissa. :D


Hurrille oli arpoutunut varsin huono lähtökoppi. Se starttasi keskeltä kolmoskopista ja ulkokopista lähti mm. puoliveli Dirham, joka vetää todella rajusti kiskolle yleensä matkalla muihin törmäillen. Hurri jäikin lähdössä pahasti pussiin, mutta pusersi sieltä itsensä johtopaikalle ensimmäisessä kaarteessa. Takasuoralla meno näytti lupaavalle, mutta kaarteessa mustat kilpakumppanit blokkasivat Hurrin menon ja siirtyivät sen edelle. Etusuoralla eroa oli jo niin paljon, ettei Hurri enää millään saavuttanut johtokaksikkoa. Mambo Jambo puksutti kuin juna tänäkin vuonna SM-voittoon. Huonoille ei hävitty. Kolmantena ylittyi maaliviiva ja olihan se jo upea saavutus alle kaksivuotiaalta vähän kilpakokemusta omaavalta Hurrilta. Ulkokoppi ja sieltä hyvä lähtökiihdytys... Ainakin kisa olisi ollut tosi tiukka sillä tavalla. Mutta ensi vuonna Hurri tulee olemaan todella kova koira Ruotsin radoilla, ja onhan se sitä jo nyt. Uskomattoman hienoa. 
https://www.facebook.com/greyhoundbilder.blomkvist/posts/1774222649458112 linkki videoon.

Aivan ihana reissu. Aivan ihanat ihmiset. Åke oli niin tyytyväinen Hurriin, vaikka varmasti ensimmäisenä tunteena oli pieni pettymys kun tiesi mitkä mahdollisuudet Hurrilla oli. Sain niin lämpimän halauksen kisan jälkeen, ettei minun tarvitse hetkäkään miettiä mikä Hurrissa on sen omistajille kaikkein tärkeintä: ei kisat, ei voitot. Koira itse. Sitä rakastetaan ja hoidetaan viimeisen päälle, onhan se kuulema ihan "Husses hund". 

Ikimuistoinen viikonloppu länsinaapurissa, ei kyllä jää viimeiseksi kisamatkaksi Ruotsiin. 

Seuraavana viikonloppuna Hurri nappasi voiton ja samalla uuden takin. 

Mehukatti juoksi HVK Cupissa keskiviikkona 17.8. Vähän jännitti kelien puolesta, kun alkuviikko oli saatu vettä niskaan ja kisapäivän aamunakin vielä satoi. Luontoäiti antoi kuitenkin tämän kisan sujua mukavasti alusta loppuun ja taivas repesi vasta palkintojenjaossa. Mei voitti odotetusti starttinsa, mutta kv-aika jäi parin kymmeyksen päähän. Nyt kuitenkin keskitytään ylläpitämään kestävyyspuoli, kun edessä on muutamat maastokisat. Hyvin on Memmu laumalleen ruokaa tienannut talveksi, jo kolmekymmentä kiloa. :)


Memmun kisakuvista kiitos Marko Pessille

No, sitten joku aivopieru oli heinäkuun helteissä ilmoittaa Ilo ja Nopsa Heinolan näyttelyyn. 

Mimmun mielestä näyttelyssä oli tosi tylsää.



Pamppu oli myös ilmoitettu näyttelemään. Pamin kuvat on ottanut Jonna Kainulainen.

Mutta niinhän se tuomari tykkäsi lihaksikkaista koirista ja palkitsi whippetejä vuolaasti parhaalla laatuarvosanalla. Jokunen koira sai EH:n ja arvelin, että Nopsa voi olla yksi niistä: vaikka sen kroppa on tosi kiva, sen korvat ja piippanokka lahjakkaasti pilaavat sen ulkomuodon noin niinkun näyttelymielessä. Pikkulikat olivat JO avoimessa luokassa täytettyään kaksi. Nopsa esiintyi kivasti, eikä se edes jännittänyt pöydällä tai pelännyt tuomaria! Jee, miten se on reipastunut!! Ravissa sillä oli niin kivaa, että se loikki kuin kenguru, mutta en kyllä antanut sen häiritä. Nopsan kanssa pääasia kaikessa on saada mukavia kokemuksia. Korvat sillä oli pystyssä koko ajan, mutta seisoipahan reippaana ja kontaktissa! Tuomari selitti, että on ihana kroppa ja niin lihaksikas ja kiva, mutta nuo korvat ja tuo pää, hän ei valitettavasti voi antaa kuin EH:n. Minä vaan nauroin ja kehuin Nopoa, niin hienosti se esiintyi. Nopo hyppäsi pusuhalimaan ja kiitettiin tuomaria oikein iloisina. :D

Nopsa siis AVO EH tämmöisellä arvostelulla:
"Juoksijatyypin narttu, jolla on erittäin hyvä aktiviteettitaso. Erittäin hyvässä lihaskunnossa. Pää voisi olla tyypillisempi ja elegantimpi. Korvat eivät ole kovin hyvin kannetut."

Pamikin esiintyi ihan mukavasti ja se sai ERIn!
"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi ja tyypillisempi. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet"

Pamilla valeraskaus on laittanut pään aika sekaisin, ja sitä ei viehe kiinnostanut pari viikkoa sitten ollenkaan. Nisät sillä on vieläkin täynnä maitoa, inhottavasti juuri SM-maastojen alle ylimääräinen jännitysmomentti ehtiikö pää palautua ajoissa. Kassellaan! 

Ilo oli käyttöluokassa kahden muun ratalinjaisen nartun kanssa ja se sai ERI:n ja SA:n ja oli kolmas. JEE! Pelkkä ERI olisi riittänyt, mutta vielä SA! Nyt Pilli on virallisesti Kaunis Juoksija ja saadaan anoa Whippet-Harrastajien diplomi. Ilo oli kyllä varsin ihana näyttelykaveri, kiltisti odotteli vaikka oltiin Nopsan kanssa kehässä ja oli ihan fiiliksissä, kun pääsi omalla vuorollaan tuijottelemaan mammaa silmiin namin toivossa. 
"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi. Korvat eivät kovin hyvin kannetut. Rintakehä voisi olla hieman syvempi. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet."

Kuva: Eija Lähdesmäki

Kuva: Marko Pessi

Väiski on harrastellut aktiivisesti radalla ja maastossa. Tampereella 350 ratastartti ei ollut ihan onnistunein. Ulkokopista lähtenyt koira haki rankasti sisälle ja Väiski taas otti enempi linjaa ulkoa ja näinhän siinä sitten käy. Aika jäi pari kymmenystä kv-ajasta, eli ihan hyvin tuohon muiden välisenä pingispallona olemiseen nähden. Väiski juoksee nyt enempi 280 metrin matkaa, jotta vältetään kaarteeseen starttaaminen ennen kuin poika on vähän oppinut ja saanut kokemusta ovaalista ja sen kaarteista. Sitkeä pikkumies!

Kuva: Kati Kanerva

Maastoissa sen sijaan onkin kulkenut. Väiski juoksi Luhtisaalistuksessa kaksi erittäin tasaista ja upeaa juoksua ja oli KOLMAS kahdestakymmenestä uroksesta. Finaalipojot olivat todella huikeat: 252, ja taisivatpa olla kaikkien whippetluokkien parhaat finaalipisteet. Väiski tulee olemaan tosi kova luu SMM-kisassa ensi sunnuntaina. 


Mida murunen 2v! Mida kävi Nopsan kanssa synttärijuoksuilla metsässä ja Nopo pisti siskon kunnon koordinaatioharjoitukseen. Hyvin jalka kestää irtiolot, ihan huippumahtavaa!!



Nii. Ja sit Nopsan juoksuharrastus. Juoksupöhöt alkaa olla lähteneet ja neiti näppärä on ollut niin riehakkaalla tuulella, että lähdettiin kokeilemaan harkkoihin yhden hienon yksinjuoksun jälkeisellä viikolla parivetoa lyhyellä matkalla. Nopsa juoksi Iivari-whippetin kanssa. Ensimmäinen harjoitus meni hyvin, mutta selvästi Nopsa vielä hieman ihmetteli, että miten kaverin ohi pääsee ja tuli rinnalle kaarteessa pujahtaen sisäradalle ja maalissa olikin aavistuksen ennen.Vieheellä Nopsa lähinnä haukkui metrin päässä, ei ihan uskaltanut käydä sitä kunnolla tappamaan kaverin ollessa siinä. Seuraavalla viikolla otettiin uusinta, sama matka ja sama kaveri. Yllä video siitä vedosta. Nyt Nopsa teki sen, mitä piti ja survoi ohi heti tilaisuuden tullen ja oli maalissakin selkeästi ekana. Vieheellä Nopo raivosi ja repi ihan fiiliksissä ja murisi Iivarille, että minun pupu perkele. Jes, tuommoinen asenne sen olla pitää!! 

Tästä innostuneina otettiin eilen ensimmäinen ryhmäkoejuoksu. Iivari ykköskoppiin, Nopsa kolmoseen ja Ilo vitoseen. Nopsa otti älyhyvän lähdön ja puski heti kaarteessa kärkeen ja piti paikkansa koko matkan maaliin asti. Pupulle tultiin voltilla ja se tapettiin perusteellisesti. Ihan mahtavaa! Sanonko vielä, ihan mahtavaa!!! Siis huippuahuippua, että tuo kakara on kasvanut kisakoiraksi ja onneksi maltoin odotella ekan juoksun ja sen pöhöt ennen pariharkkoja tai kisasuunnitelmia. Nyt se on satavarma ja kisavalmis raitapaita. Eka maastokisailmo lähti siis matkaan, jännää! Mikään tykki se ei radalla ole, eikä varmaan tule olemaankaan. Mutta eiköhän se kv-aikoja kulje helposti. Tänä syksynä keskitytään enempi maastoilemaan ja hakemaan sieltä itseluottamusta ja harkkaillaan radalla sopivien kavereiden kanssa hyviä kokemuksia hakien. Jos sitä ihan loppukaudella jonkun ratastartinkin saisi alle. :) 

Ensi viikonloppuna edessä siis ne SM-maastot, Memmulla lauantaina ja Ilon pennuilla sunnuntaina. Harmi, kun Nopsa ei vielä ehtinyt kekkereihin mukaan.. mutta ensi vuonna sitten!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi ki...