kevättä tassunpohjissa

Uni, Ilo, Bea ja Rosie Kallavedellä helmikuun lopulla Elinan kuvaamana.

Meinasi jo ihan luulla kevään tulevan.. Linnut visersi, aurinko lämmitti, vesi valui räystäistä ja kengät kastui. ..kunnes kastui tänään räntäsateessa muutakin, kuin kengät ja maakin sai uuden valkoisen peiton päällensä. No, miten se sanonta meni: "Uusi lumi on vanhan surma!" Tähän luottaen.. :D Nimim.Vihaa talvea -89

Uni aloitti reilu viikko sitten juoksut ja plösähti taas hetkessä ihan läskiksi! Nyt on vankka yritys saada se leikkautettua ennen seuraavaa, elokuussa tulevaa, kiimaa. Uni ja Ilo oli hoidossa mummulassa viime viikon omistajan opiskellessa vielä viimeistä kokonaista viikkoa Joensuussa. Bea pääsi reissuun mukaan ja sai asua Aatu-porokoiran luona viisi päivää. Iloa ei viititty ottaa mukaan, koska epäiltiin niiden Aatun kanssa leikkivän kaiket päivät. Ja kun porokoirien leikkiin kuuluu haukku, Aatun haukku on suhteellisen äänekäs ja koti on kerrostalo.. Joten jätettiin yhtälö ratkaisematta ja otin mukaani vain natsi-Bean, joka varmasti piti huolen siitä, että Aatukin nukkui päivänsä tiiviistii turhia heilumatta. 

Eilen pidettiin omat viehetreenit Sonjan, Elinan ja Annan kanssa Norolla kevätauringon helliessä talvenkalpeita naamoja. Ilo oli ihan ihme laiska, se ei juossut oikein ollenkaan lukuunottamatta muiden niskassa roikkumista. Koirat sai lämmitellä rallattelemalla kokoonpanolla: Rosie, Ilo, Bea, Vanni, Iitu ja Rokki. Hyvin tuli tyttölauma juttuun keskenään ja saatiin lihakset lämpöisiksi(ja koirat kuraiseksi!).

Ilo sai luvan juosta ensin ihan yksin ja muistella, että mikäs tuo muovipussihomma nyt olikaan. No, muistissa oli!:D "Uiuuiiiiuuu" ja vaativa tuijotus omistajaan, miksi hemmetissä tässä vielä remmissä seisotaan, kun tuo muovipussi nököttää tuossa naaman edessä valmiina liikkumaan! Hienosti ja vauhdilla meni yksilöveto ja pienen huilin jälkeen olikin vuorossa sitten pariveto Bean kanssa. Kopat päähän ja allekirjoittanut muuten lähetti itse molemmat koirat!;) Saipahan ne ihan täysin samaan aikaan irti ja hyvin muuten tulikin kontaktia! Juoksivat ihan kylkikyljessä pitkän pätkän, ennenkuin Ilo irtosi omille teilleen. Kyllä muuten ihmeteltiin Bean vauhtia, kun pysyi mukana aika pitkän matkaa! Loppumatkasta Ilo kuitenkin kiri etumatkaa, ja niin hienosti pikkulikan keskittyminen ainoastaan vieheessä! Saa olla ylpeä omistaja taas. Oli muutenkin ihana päästä "asiaan" pitkän talven jälkeen ja nähdä koirien riemu, kun muovipussi pysähtyi ja se oli tapettu. 

Iiiihana Nitrooo muuttaa muuten tuohon muutaman kilsan päähän, joten sisarukset pääseekin kevään mittaan treenaamaan oikein kunnolla yhdessä! Ihan huippu juttu! Tänään käytiin nopsaan tuossa "meidän koirapuistossa", mutta neiti Iloa ei kiinnostanut veljen kanssa rallattelut ollenkaan. Muutaman spurtin jälkeen se vaan jolkotteli ympäriinsä ja tuijotteli minua vaativasti selvästi huonosta ilmasta syytellen. Omistaja on vankasti sitä mieltä, että neiti aloittaa vihdoin ja viimein ne ekat juoksunsa ihan pian. Pissa on nimittäin ollut aika tummaa, neiti laiska ja pari kuukautta on muiden koirien pissoja kiivaasti haisteltu.. Nyt olisi niin hyvä aloittaa, ehtisi vielä kuntoon ennen kauden alkua!

Muutto

On ne vaan hauskoja koiraeläimiä. Maanantaina, aamulla klo 9 saatiin avaimet uuteen kotiin, ja puolta tuntia myöhemmin omistaja istui pakettiautossa matkalla kohti Joensuuta. Whippetit ehkä hieman ihmetellen uudessa  tyhjässä asunnossa kera petinsä ja vesikupin.  

 Palatessa ikkunassa oli tutut nenänjäljet ja vastassa kolme iloisesti heiluvaa ruoskahäntää. Nyt on asusteltu Puijonlaaksossa vajaa viikko ja hyvin näyttää nämä reissailuun tottuneet nenäkkäät kotiutuneen.

 Unin harmaa nenu.

 Tuossa ihan pihassa on meidän "oma koirapuisto", jossa on hyvä käydä kiireellä vähän spurttaamassa! Tänään aamupäivällä käytiin narupalloa viskomassa ja tytöt (no ei Bea) nauttivat kevätauringon keltaisesta valosta ja nollakelistä täysin reisilihaksin ja painoivat hetken aikaa tassunjälkiä pitkin puistoa.

 "Pallo, etsi Pallo!" Ilo tunnistaa lempilelunsa, eli frisbeen ja pallon ja osaa hakea oikean nimisen esineen pyydettäessä. Fiksu hevonen, eikun whippet siis! ;)

 Ilo on vannoutunut kehonrakentaja ja se treenaa ahkerasti aina, kun mahdollista!

 Uni on myös innostunut keväästä ja juoksee paljon, saaden samalla perävaununsa Bean liikkeelle. Uni muuten kävi siellä Tuusniemellä lauantaina vammailemassa oikein koko rahan edestä. Argh, miten rasittava se olikaan!:D Ei mitään muka osannut, tai halunnut tehdä. EH tuli tiukalta tuomarilta, joka jakeli myös surutta H:ta hyvillekin koirille ja siihen on tyytyminen. Arvostelu on hukassa, mutta liikkeistä tuli taas hieman sanomista sekä kaulan kiinnityskohdasta ja suorasta olkavarresta. Niin ja toki tuosta kevyestä kuonosta ;)

Omistaja innostui sisustamaan uutta kotia, ja maalasi pari seinää kivalla vihreällä sävyllä. Sänky on "aika iso", kuten jokainen asuntoon astunut ihminen on tokaissut, mutta niin sen on oltava, jos siinä meinaa kolmen ruoskahännän kanssa nukkua. (Jännä, että vaikka tilaa on 180 x 200 cm, on peiton alla aina öisin ahdasta..) Myös Uni ja Ilo on saaneet jälleen kunnian palata sänkyyn nukkumaan, kun nyt on enemmän tilaa! Joensuun miniyksiössä omistaja nukkui Bean kanssa 90 cm leveällä sohvasängyllä ja siihen ei muita mahtunut.

Home Sweet Home.

Omistaja teki vaihtokaupat koirien isovanhempien kanssa, musta isompi sohvasänky muutti Iisalmeen ja me saatiin tilalle hieman pienempi valkoinen sohvan virkaa toimittamaan. 

Jyskistä löytyi kello kuudella eurolla!

Ja tuo ihana peili, johon allekirjoittanut ihastui muutama viikko sitten!

Tämä asunto on kertakaikkiaan ihana, kylpyhuone on iso kaakeloitu ja siisti, eteinen on sen kokoinen, että voisi oikeastaan hommata tuohon oviaukkoon portin ja pitää koiria päivisin siellä. (Ei tarvitsisi AINA miettiä, jäiköhän keksipaketti tai leipäpussi tiskipöydälle ja kotiin tullessa löytyy tyhjä pussi sängyltä..

Ihahaa.

Hevonen. Eikun whippet. 

 Ilo ja Disa 

Pakko myöntää, että sunnuntaina mittatikun pysähtyessä 50,1 cm kohdalle Ilon säkään osuessaan, tyhjeni tämän koiranomistajan pää ajatuksista sillä samalla sekunnilla. Paljon asioita päässään pohtiva allekirjoittanut oli jotenkin iskostanut päähänsä, että Ilo on alle 49cm korkea. Siinä epätavallisen vastahakoista koiraa asetellessa tuijotin vain epäuskoisesti mittalaitetta, joka kerta toisensa jälkeen pysähtyi samaan, aivan liian suureen, lukemaan. 

Olin jo ehtinyt miettiä, miten ärsyttäisi jos Ilo olisi vain muutaman millin ylikorkea ja jäisi siten helposti jalkoihin radalla isojen tyttöjen ja poikien sarjassa. Nyt ajattelin, että niin, se onkin sitten Ilo, jonka joku voi ajatella jyräävän muut. Kaikista omituisinta on, että Ilo ei todellakaan vaikuta 50 senttiselle ja 14 kiloiselle. Se on jotenkin niin sopusuhtainen. Mutta nuohan ovatkin vain numeroita.

Kaiken tämän sekaan voisin lainata nyt maikkarilla pyörivää Putousta ja J-P:tä ja kysyä "Haittaakse?" No ei se oikeasti haittaa. Kun asiaa on tässä sulatellut pari päivää, on oma "hysterisointi" alkanut tuntua aivan naurettavalle ja hölmölle. Koira ei sentään mitenkään reilusta ylikorkeudestaan kärsi ja noin täydellisessä koirassa se on hyvin pieni vika. Ehkä asia tuntui siksi niin isolta (ehehhe), kun olin etukäteen ajatellut niin varmaksi sen, että Ilo ei olisi todellakaan noi iso. No spekuloinnit voi tulevaisuudessa jättää osaavimpien hommaksi ja katsella itse rauhassa, mitä tulee eteen.  

Disa mamma jäi siis lastaan reilusti pienemmäksi! Iiiihana munamies Nitro oli erittäin hyvät 49,7cm ja systeri Riesa 49,4cm. Eli Ilo on siis oletettavasti pentueensa isoin, koska Puh tuskin menee yli 50cm ja Betsy on varmaan Riesaakin pienempi. Riemusta nyt puhumattakaan ;)

Perjantainahan yksi hullu ajeli siis ensin tuulessa ja tuiskussa Jyväskylään, jonne heitti kasvattajan riesoiksi yhden osaomistuskasvatin ja kaksi muuta puikkonokkaa, hyppäsi Whipshipiin istumaan yhteensä kuudeksi tunniksi ja toi Lotan ja Adan kanssa takaisin Hillakujalle tällaisen ällöttävän juoksijanalun. Pentukuumetta ei tuo pieni riiwiö saanut aikaiseksi, ihme kyllä!

Uni vietti lauantaina railakkaasti synttäreitä montturallien merkeissä ja päätti isoksi kasvettuaan vääntää Disan kanssa tassua. Saldona yksi musta silmä, Unille.

Näin hienosti kolme palveluswhippetiä oli käskyn alla rauhoittumassa, kun tuo pieni mustuainen aiheutti Ilossa hepuleita perjantai-iltana ja meinasi mennä meno vallattomaksi.  

Ilona oli kyllä jälleen kerran varsin esimerkillinen kaveri. Itsekin ihan täysi kakara leikki pennun kanssa hurjan kauniisti ja oli oikein fiksu kaikinpuolin. Bea leikitti pentua myös ihanasti koko viikonlopun(taisi silti huokaista helpotuksesta, kun tuo ei lähtenytkään meidän mukana Joensuuhun) Unin lähinnä mulkoillessa sitä sohvalta. 

Uni ja Ilo kävi rokotuksilla torstaina ja painoa oli melkein näyttelykuntoisella Unilla 13,7kg (kisapaino 12,6kg :DD) ja Ilolla 14,2kg :D Hevonen on kyllä ihan timmissä kunnossa. 

Lauantaina mennään Tuusniemelle Unin kanssa, raporttia sitten sieltä. Ja maanantaina lähtee meidän muuttokuorma sitten Kuopiota kohti!:)

Helmikuuta

Helmikuu, jokin hiljainen kello soi.. Mitä merkittävää on aina helmikuussa, keskitalvessa..? Uni, se se muuten täyttää kokonaiset kolme vuotta 18pv! Hui, senhän pitäisi nyt jollakin mittakaavalla olla aikuinen? Tänään tuo kohta kolmevuotias aikuinen nimittäin taas söi muun muassa Bean paskaa, yritti koko lenkin pyrkiä askeleen edelle omistajaansa, leikki Ilon kanssa ennen uloslähtöä päättömänä pitkin kämppää ja on muutenkin töhöttänyt tavalliseen tapaansa..

Tänään käytiin jäällä, kun ilma oli kerrankin siedettävä. Taisi muuten olla saksansukuisen eka oikea kerta! Neiti reisilihas oli aivan riemastuksissaan tilasta ja avoimesta alasta. Tässäpä videonäyte neitosten menosta: 

Loppupäivän tyypit onkin sitten olleet aika tiiviisti unten mailla..

Ilosta parit uudet seisotuskuvat vielä tähän. Se kyllä osaa seisoa niin kauniisti ja rentona, varmasti hyötyä tulevaisuudessa kehissä, koska meillä on tavoite saada se ERI sieltä hämähäkille! Rintakehä tuosta vielä kehittyy, niin tulee siitä oikeastikin kaunis juoksija :)

Ilo lähes 15kk. Viikonloppuna mennään Jyväskylään kasvattajia, äippää ja siskoa moikkaamaan ja saadaan toivottavasti semmoinen "pieni" virallinen mitta tällekin hevoselle. Omistaja ennustaa mitaksi 48,8cm. Vaikeaa sanoa, koska välillä se näyttää täysin samankorkuiselta, kuin Uni (48,4cm) ja toisinaan taas korkeammalle. Katsotaan, mitä sieltä lopulta tulee. Hurjaa, kohta sitä pääsis tuonkin pennun kanssa radalle oikeasti harjoittelemaan ja kisaamaankin! Niitä toisia juoksuja tässä on tovi jo odoteltu alkavaksi ja omistaja ennustaa niiden alkavan kuukauden sisällä. ;) Katsotaan toteutuuko kumpikaan ennustus. 

Day 7

ilman, että kolme ruoskahäntää olisi päässyt sinkoilemaan metsiin. Todellisuudessahan yhden ainoan kerran on päästy korttelia kauemmas lenkille koko viikolla. Silloinkin omistaja sai hyvää treeniä, kun yritti juosta itse koko lyhyen lenkin ajan. Bea, joka rrrrakastaa talviulkoilua, jäi aina tassu pystyssä seisomaan niille sijoilleen, eikä liikkunut askeltakaan. Ihan hiki siinäkin tuli, kun kantoi lähes koko matkan ajan kymmentä kiloa kainalossaan.  

Sisällä on keksitty kaikkea pientä tekemistä, kuten näyttelyharjoituksia. Tuusniemellä parin viikon päästä pääseekin Uni esittämään yhden koiran sirkustaan taimitarhoille. On vähän sellainen aavistus, että käydään tänäkin vuonna hakemassa sininen vajaan 40 euron arvoinen muovinauha näyttelyremmiä koristamaan. Viime vuonnahan sora-alustalla kävi kokeilemassa ravaamista Bea, joka sai sinisen pystykorviensa takia. Nytkin tuomari on tuosta länsinaapurista ja kuulema todella tarkka liikkeistä, jotka ovat Unilla.. eh.. varsin lennokkaat. :) Sinällään hauskaa, että on vaan käynyt meidänkin näyttelyharrastuksen suhteen niin, että nälkä kasvaa syödessä. Ennen sitä hihkui riemusta, jos omat koirat sai tosiaan sen Erittäin Hyvän.

Ei kukaan edes oikeastaan huomaisi, että täällä asuu kolme vinttikoiraa, jotka eivät ole viikkoon pääseet kunnolla ulkoilemaan. Yllättävän rauhassa on tyypit chillailleet, vaikka Ilosta huomaa, että sen pää alkaa tarvita jo revittelyä. Muutenhan täällä on oltu tavalliseen tapaan hirmu kiltisti, mutta Ilo on uudelleenmuotoillut kaikki suuhunsa osuneet pikalukot. Omistaja voinee syyttää ihan itseään, että on jättänyt takkeja ja valjaita lattioille lojumaan. 

No, ettei todellisuus unohtuisi, niin mehän saatiin taas RIPULI tänne kyläilemään. En hitto tajua, miten tästä meidän nurkilta saa kaikki s**tanan mahataudit, mitä on vaan mahdollista saada. Voin sanoa, että tässä viimeisen kolme päivän aikana omistajan yöunet on keskeyttänyt useampaan kertaan Unin piippaus tai Bean ravaaminen. Ja koska omistaja ei todellakaan ole täydellinen vaan sangen kärsimätön ja heikkohermoinen varsinkin juuri heränneenä, on välillä raivo pursunnut suustakin ulos. Varsinkin, kun Bea perjantaiaamuna ei viitsinyt ilmoittaa mitään vatsavaivoistaan, vaan omistajan uneen tunkeutuui se epäilyttävä ääni, johon herään nykyään vaikka vettä väkevämpää nauttineena baarireissun jälkeen. 

Bea oli sitten vesisuihkun tavoin päästänyt perästään ruskeaa liejua pitkin niiden petiä, häkkiä ja Iloa. En oikeastaan viitsi edes kirjoittaa, mitä kaikkea päässä liikkui sinä aamuna. Ilo ottaa kaiken minun äksyilyn heti itseensä ja vaikka koitan siivota paskaa sanomatta mitään kenellekään, se menee heti vaikeaksi ja välttelee tekemästä mitään pientäkään väärää. Iloa ei oikeastaan ole tarvinnut niin paljoa ravuuttaa ulkona, on senkin maha sekaisin ollut, mutta se on tehnyt asiansa ilman erikkoreissuja. Uni tai Ilo ei ole kumpikaan tehnyt sisälle mitään, mutta Bea sitten siitäkin edestä. Kaiken hyvän lisäksi näillä pakkasilla on miellyttävää käyttää koiria pihalla, kun niitä saa ensin pukea sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen pitää vielä hankkiutua omiin ulkoiluvaatteisiinsa, ettei jäädy pystyyn. Ja kun kolme koiraa jokainen haluaa ulos eri aikaan.. No happihyppelyä! 

Meillä sitä on yllättävän usein näitä paskatauteja, en tiedä mistä ihmeestä tämä johtuu. Ruokamuutoksia ei ole nyt tullut ja samoja aineita on pantu kuppiin, kuin aiemminkin. Viime viikollahan näiltä meni mahat hieman kuralle sellaisista kuivatuista ydinluista. Muuten ei yleensä luut aiheuta mitään vaivoja, eikä oikeastaan pahemmin mitkään ruuatkaan. Ja kun musta tuntuu, että näiden ripulit Iisalmessa ollessa on laskettavissa yhden käden sormilla koko tämän lähes neljän vuoden aikana. No, jospa tämä taas tästä.  

Day 5

Sisällä. Ilman pissalenkkejä pidempiä ulkoiluja. Pakkanen ei ole lauhtunut -20 asteen paremmalle puolelle kohta viikkoon. Oikeastaan elohopea on pysytellyt lähempänä -30 celsiusta. Punto on jäässä. Polkupyörä on jäässä. Keittiön nurkassa vetää ja lattia on kylmä. 

"Itä-Suomessa pakkasvaroitus"

Mitäs tänään keksitään, whippetit? Harjoitellaanko vielä istu-maahan-istu -sarjaa, vai otetaanko tämänkin päivän tavoitteeksi nukkua mahdollisimman paljon? Se, joka nukkuu eniten saa isoimman palan lihaa iltapalalla. Sovittu.

Mutta, viikon päästä pitäisi olla enää -10 astetta! Sehän on ihan shortsikelit sitten. 

lovely winter?

kaikkee muuta.

Ja tätä on luvattu ainakin viikoksi. Ai että, miten ihanaa. Noo katellaan, kenellä alkaa pää leviämään ekaksi.. Saattaa olla omistaja.

Joensuu, 10 vrk sää