keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kauden 2011 tuloskimara

Huh, vaan olipahan loistava kausi! Uni ei osallistunut yhtiinkään virallisiin maastokisoihin juoksujensa ja valeraskauksiensa takia, Ilo on vielä alaikäinen, joten ainut kisaavat oli Bea. 

Bea aloitti hienon kautensa Mustialan talvimaastoissa ja teki eritoten finaalissa vaikean ja kylmän talven jälkeen mahtavaa työtä! Bean treenaaminen kun vaatii kaikenlaisia kikkakolmosia, tuo koira ei turhaa juoksentele. Varsinkaan talvella. Hieno suoritus ja likka näytti olevan jo kisakunnossa.
kuva:Karo

Huhtikuussa kyläiltiin Espoossa ja käytiin samalla kiekalla Whippetharrastajien maastomestaruuksissa ottamassa varaslähtö ja hieman jo opettelemassa ennakoimista. Bealla oli intoa liiankin kanssa ja ennen niin helppo lähetettävä luiskahti finaalissa käsistä sekunnin tuhannesosaa ennen lupaa. (Tai no, kuvista kun katsoo, niin lähettäjä jo läppää selkään, kun Bea lähtee liikkeelle..) Mutta tuloksena varaslähtö ja pistevähennys!


Tämän jälkeen oli vuorossa meidän eka kutsukilpailu, eli Suomi-Cup! Bea juoksi jo alkuerissä huimat pisteet johti narttuja koko kilpailun ajan. Itseasiassa se johti kaikkia koko kisan, kun neiti nappasi päivän parhaat pojot ja sen uskomattoman CVM-11 tittelin mukaansa. Huh, vieläkin kyyneleet kohoaa silmiin, kun tuota päivää ja sen tapahtumia muistelen. Oli maailman onnellisin koiranomistaja sinä päivänä Ylistaron Untamalassa pienen tiikerinsä kanssa. On vähän sekalaiset muistot tuosta päivästä, ensin kamalassa jännityksessä pitkä päivä ja sitten onnenhuumassa loppuilta. Mutta siis voinen sanoa jo nyt, että minun koiraharrastuksen ikimuistoisin päivä.


Cupien jälkeen kipaistiin Jyväskylässä Derbyissä ja Bea juoksi yllättävän hyvin, vaikkakin taas ennakoiden ja mutkia oikoen. Pieni breikki maastoilusta olikin paikallaan, ja onneksi kisojakaan ei ollut lähellä pariin kuukauteen!
kuva:Karo

Päätin sitten jossakin vaiheessa, että haluan Bean kanssa opetella nuo ratahommat ennen Ilon kisaikää ja niin parien koppitreenien jälkeen hurautettiin Mikkeliin juoksemaan soolokoe. Beahan kääntyi kopissa ym mukavaa, mutta kiitokset Tiihosille kärsivällisyydestä, saatiin neiti ymmärtämään, mistä vieheen perään pääsee ja soolo kirkkaasti läpi! Juhannuksena lähdettiin Ouluun seuraamaan juhannusjuoksuja ja Bea pääsi siellä juoksemaan ryhmäkokeensa! Ja niiin hienosti painoi molemmat ryhmät läpi! Taas sulka hattuun, yksi huikea saavutus Bealta: Ratakirjat! (ei mikään itsestäänselvyys, jos lähimmälle radalle on Joensuusta 300km ja Iisalmesta 200km ja koirakin on vielä näyttelylinjainen;D!)


Sitten "lomailtiin" vaan koppiharkoissa pari kertaa käyden ja muuten kuntoa ylläpitäen ja Heinäkuun lopussa reissattiin Hyvinkäälle ekoihin ratakisoihin!


Kivasti meni ja Bea juoksi omalla tasollaan hienot suoritukset ja omistajaa puraisi aika äkäinen ratakärpänen.


Omistajalla oli suuret luulot siitä, että saa Unin vihdoin syyskuussa kisoihin, kun koko kesän oli siitä nestepöhöä edellisten juoksujen takia puristanut pois ja nyt se olikin tosi hyvässä kondiksessa! Allekirjoittanut oli siis omalta osaltaan tehnyt kaikkensa, että Unilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset suorittaa kaksi ehjää maastorataa, mutta Uni päätti toisin. Viikkoa ennen Kajaanin maastoja sen perä alkoi vuotaa. Onneksi olin jo aiemmin ilmoittanut Beankin vastoin kaikkia suunnitelmiani kisaamaan, joten matkaan lähdettiin siis vain tiikerin kanssa. Beahan otti ja yllätti voittamalla whippetien yhdistelmän vaativalla radalla ja pokkasi kolmannen SERTin itselleen. Ja minä en alunperin ajatellut koko koiraa kilpailuttaa ennen Hailuotoa!

No kiitos Unin, ilmoitin Bean myös kalakukkomaastoihin, koska tuntui typerältä jättää väliin vain 39km kisamatka. Bea suoritti mukavasti ennakoiden, mutta päätyi kuitenkin hyvälle sijoitukselle, selvästi koirasta jo näki, että nyt on taas tullut liikaa muovipussia jahdattua pitkin peltoa. 

Lokakuussa käytiin sitten päiväseltään !hullu! Helsingissä Kartanolla juoksemassa nurmella etanakisoissa. Bea juoksi taas hirmu hienosti ja kiva päivä oli! Kyllä tuo rataharrastus vei ihan mennessään ja onkin tarkoitus, että hullu pääsee muuttamaan koirineen hieman lähemmäksi rataa vielä ensi kevään aikana!

Hailuodon maastoista on päivitys tuossa ihan vasta, joten tarvinneeko siitä enää kirjoittaakaan?:D Toisaalta harmi, että kisakausi päättyi noin "kehnosti" , mutta mitäpä sitä muutakaan pystyi odottamaan, kun huomasi koiran oppineen ennakoimaan ja oikomaan. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin aivan kertakaikkisen mahtava kisakausi ja hyvillä mielin jäädään talvitauolle.

Tässäpä vielä kootusti Bean tämän kauden maastosaldo uusimmasta vanhimpaan(paikka, aika, pisteet ja sijoitus):
______________________________________________

Hailuoto, perinteiset syysmaastot 16.10.2011. 457p. 13./17 SA
______________________________________________

Kalakukkomaastot, Nilsiä 10.9.2011. 468p. 4./11 SA
———————————————————————

Kajaanin maastot, 4.9.2011. 485p. 1./9 SERT
———————————————————————

Derby- ja veteraanimestaruus, Vesanka 20.5.2011. 476p. 4./11 SA
———————————————————————–

Suomi-Cup 2011, Ylistaro 7.5.2011. 516p. 1./7 SERT ja CVM-11
————————————————————————

Vantaa, W-H:n maasto- ja veteraanimestaruus 25.4.2011. 426p. 7./15 SA
—————————————————————————

Mustiala, Talvimaastot 13.3.2011. 501p. 3./10 SA
___________________________________________________

Kuvassa Bea ja tämän kauden palkintosaalis

Hienolle näyttää saldo ja eritoten nuo kaksi voittoa olivat sitten ihan täysin suvereeneja, Kajaanissakin eroa toiseksi tulleeseen oli yli 20 pistettä, samoin ylikorkeiden whippetien yhdistelmän voittajalla oli muistaakseni 10 pistettä vähemmän ja Bea jäikin vain 5 pistettä päivän parhaasta. Eli onnistumiset on ollu sitten todellisia onnistumisia. :) Ihan huikeaahan tämä on, pieni tiikeri.

Ilo kunnostautui turisteraamalla pitkin kesää kisoissa ja harjoitteli myös itse pikkuisen ratahommia! Pääsi likka maastorataakin kokeilemaan! Kylläpä omistaja odottaa innolla, että pääsee oikeasti sellaisen koiran kanssa radalle, ketä kehtaa siellä juoksuttaakin!;) Ilo on muutenkin osoittautunut ihan mahtavaksi tyypiksi, oikeasti se on maailman paras koira, vaikkei ikinä Bean paikkaa tulekaan lunastamaan. Unin kesä meni siis taas hengaillessa, ja se tosiaan sterkataan talven aikana. Jospa sitten ensi kesänä sekin pääsisi pelleilemään maastokisoihin!:D

Näyttelytiivistyksen kirjoittelen Jyväskylän kv:n jälkeen. Se ei onneksi ole pitkä, kun meille mahtui hurjat neljä näyttelyä tälle kaudelle kisakalenteriin!;)

loppukevennyksenä Ilon pakarat ja "huomioliivi", jonka virkaa toimitti 5 mantteli, koska Ilo on lihaksillaan rikkonut jo kaksi tavallista heijastinliiviä :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

I-pentue 4 vuotta!

Zeken (Old Road's Invincible) ja Ilon (Whiplandian Wonderchild) pentue täyttää tänään neljä vuotta! Onnea jokaiselle kuonolle. 💕