tiistai 1. marraskuuta 2011

Qopio ja Cuppilistaus

Viikonloppu vietettiin jengin kanssa Kuopiossa ja treffattiin perjantaina Rosie ja sunnuntaina edellisen lisäksi myös Sima. Kaikki allaolevat kuvat on sitten Elinan ottamia!
Perjantaina käytiin kylässä Elinan ja Rosien kotona ja R. tuumasi, että tuo kamala kakara täytyy pistää ojennukseen ja komenteli Iloa tekemästä mitään arvon Nyrpelön mielestä sopimatonta. Ilo näki vilaukselta myös Elinan ohuet(ja yhden paksumman) kissat. Murinaa oli suuntaan, jos toiseen. Unikin oli vähän ihmeissään, oli varmaan hänen aivoistaan poistunut tieto siitä, että kissat on kivoja ja ne kuuluu laumaan jos samassa tilassa tavataan.. Ilo nyt on muutenkin vähän kaavoihinsa kangistunut ja on vähän epäluuloinen tuollaisia vähän epämääräisiä uusia tuttavuuksia kohtaan.

  Ilo juoksutti Rosieta pitkin Antikkalan rinnettä ja -golfkenttää ja olipahan vauhtia! Neiti oli ihan mielissään, kun Rosie juoksi nätisti sen perässä ja Uni ja Bea eli runttailijakaksikko oli hihnassa. Kyllä on papua noissa kintuissa, mutta Ilo osasi hyvin ottaa iisimmin liukkaalla lyhyellä nurmella ja painaa sitten siitäkin edestä hieman pidemmässä heinikossa.

Sunnuntaina käytiin Norolla ajamassa hieman ravihevosta ja syömässä sipuleita.

Sima-kehari ryntäili mielellään muita päin, joten Ilo ei turhia viitsinyt juoksutella porukkaa. Tyypit tyytyi sitten sekoilemaan muuten vaan. Kaikilla vaikutti olevan oikein hauskaa ja Noron kuopat oli kyllä huikean hienot! Sipulipellon ympärillä kulki jonkinsortin hiittirata heposille ja siinä niitä kaasutti ees taas muutaman kerran, jolloin jouduin ottamaan Ilon kiinni, koska se selvästi hönki heppajahtiin. Mietittiin, että paree lähteä takaisin hiekkamonttuun, ettei vaan yllätä kavioeläin niin, että koirat vielä lähtee perään. No siinä juurikin astumassa alas kuopalle Ilo sai jonkin hepulintapaisen ja juoksi sitten "väärään suuntaan" Rosie ja Sima perässään ja sielläpä ne sitten painelikin seuraavaksi amerikkalaisen lämminverisen vauhtia pellonlaitaa.. Uni ja Bea ei lähteneet ollenkaan tähän hommaan, Unin nenään haisi vaan jäniseläin, joten ne jäi pyörimään jalkoihin. Rosie ja Sima tuli aika nopsaan takaisin, mutta Ilo kiritti hevosta varmaan puoli kilometriä tai enemmän, kunnes päätti vastata omistajan ei-enää-niin-pyyteleviin-kutsuihin ja lähti juoksemaan takaisin päin. Sieltä se sitten pikkuhiljaa tuli(matka tuntui ihan tajuttoman pitkältä, kun pahimmillaan koira näkyi enää pienenä pisteenä hurjan suuren sipulipellon vastarannalla) täysiii takaisin hymyssä suin. Onneks heppa ei säikähtänyt Ilon tempausta, vaan taisi olla mielissään pienestä kiritysavusta.

Sitten SuomiCup -listaan. Wh-narttuja oli taas listattu 79kpl, joista Cup-kutsun saavat:

1Tuulikellon Diivaco
2 Kiiturin NN-Black Pearl
3 Tuulikellon Disco
4 Tuulikellon Dinaco
5 Tuulikellon Daamico
6  Pikkunokan Bedazzled
7  Infamous Calormene Dawn
8 Tuulikellon Didco

Näin olin jo vähän veikkaillutkin kärkeä. Kivaa oli, että neiti olen_oppinut_oikomaan ylsi 6.sijalle(/79!) kovatasoisessa narttusarjassa, vaikka olisi siis cup-kutsun saanut joka tapauksessa! :) Hieno, hieno Bea! Eli Tuulikellot, Viima, Dawnie ja Bea kisaavat CVM-tittelistä ensi keväänä vissiinkin Iitissä. Elina jo kertoi, että kisapaikka on tasainen hiekkakuopan pohja, jossa ei ole näköesteitä.. Eli meille oikein otollinen oikomispaikka :D Jos sitten taas seuraavana päivänä on äitienpäivämaastot, voisi Ilo ja Uni päästä kisaamaan sinne samalla reissulla.

Käytiin tänään sivistäytymässä iltalenkillä keskustassa ja sen tuntumassa ja käveltiin tarkoituksella sellaisia reittejä, joissa tapaa sopivan paljon muitakin koirakkoja. Niin, vaikka asutaan joo korttelin päässä Joensuun torilta, me aika harvoin liikutaan remmissä omia nurkkia tai autoa pidemmälle. Ja yleensä tuolla meidän perusremmilenkin varrella ei törmää niin paljoa koiriin. Ilollahan oli tuossa mörkökausi, jolloin se aukoi päätään muille koirille(lähinnä isoille, karvaisille ja tummille), jos ne tulivat vastaan jossakin "pimeillä kujilla ja hänen mielestään epäilyttävästi". Nyt tavattiin sitten oikein sopivia koiria, niitä isoja ja karvaisia sekä pienempiä ja räksyttäviä.. Ja niin hienosti oma tyttötrioni kulki muiden ohi, että oksat pois. Uni ja Beahan on aina olleet hirveän hienoja remmikulkijoita, mutta Ilolla tuo haukkuminen on ollut ihmeellisen epämääräistä ja satunnaista. Ilo ei tosiaan huutele kenellekään kisoissa tai näyttelyissä, jolloin ärsykkeitä on liikaa. Mutta sitten esim omalla nurkalla iltapissillä joku sattuu kulkemaan ohi, luulee Ilo olevansa oikeutettu ajamaan tunkeilija pois. Neiti on muutenkin harvinaisen haukkuherkkä whippet. Se tuhisee rapun äänille. (ei hauku enää, koska kielsin muutaman kerran) ja huutelipa Antikkalan rinteessä ihmisellekin, joka ilmestyi metsänreunasta nurtsille. Ei kuitekaan mene iholle ja tulee kutsumalla luokse. Porukoilla ollessa myös haukkuu vieraat ulkona ja sisällä, mitä ei tee todellakaan täällä Joensuussa. Ihmeellinen koira :D

söpöläinen.

Ilo näkyy kehittyvän hitaasti, mutta varmasti ja koko ajan tulee "varmemmaksi". Vaikkei se mikään epävarma ole ollutkaan, mutta hieman varovainen uusissa tilanteissa. Se on muiden koirien kanssa järkevä ja osaa alistua, muttei tosiaan jää muistelemaan toisten komenteluja ja osaa pitää puolensakin tarpeellisissa tilanteissa. Hirmu fiksu tyyppi. Ilo on myös siitä mukava, että se ottaa tosi lungisti, eikä harrasta Unin ja Bean ärsyttävää tapaa seurata minua esim porukoilla ympäri taloa.


2 kommenttia:

  1. Onnea muuten Bean cuppituloksesta, olen ihan unohtanut sanoa, vai olenko ei voi muistaa! :D No mutta kuitenkin, hyvä Bea, ja eikun ens vuonna voittoa uusimaan! ;)

    -Karo

    VastaaPoista
  2. Juuh, no mä veikkaan, että kylmää kyytiä saa Bea tuossa porukassa noilla oikomistaidoillaan.:D Jospa se unohtais talven aikaan tuon jalon taidon ja juoksis sitä tasoa, mitä se pystyy!

    VastaaPoista

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...