maanantai 7. marraskuuta 2011

Sukulointia!

Hullu koiranomistaja lupautui joskus kuukausi tai pari takaperin jälleen Hillakujan ruoskahäntälauman palvelijaksi ja talonvahdiksi kotiväen Turun reissun ajaksi. Mitäpä sitä nyt turhia paikallaan olemaan: Allekirjoittanut on viettänyt yhden ainoan viikonlopun Joensuussa koko syksyn aikana ja sinäkin viikonloppuna Bette palvelijoineen saapui Helsingistä "mummolaan" tuohon kivenheiton päähän Kuoringalle. Hyvä vaan, että elämä on ohjelmoitu aina pitkälle tulevaisuuteen, eipähän käy aika pitkäksi!;) Ensi viikonloppuna ei ole sitten minkäänlaisia suunnitelmia ja sen aionkin pyhittää ehkä pikkuisen koulutehtäville ja koirien kanssa ulkoilulle ja vaihdekeppinelipyöräistä käytän vain sen verran, että päästään Utralle ja takaisin.

No hei jotain positiivista, onpahan Ilo saanut matkustaa ekan elinvuotensa aikana. Niin semmoiset, hmmm, 12 000 kilometriä Puntolla ja enpä laskekaan talven ja kevään aikana junalla, bussilla ja porukoiden autoilla tehtyjä reissuja..(joihin lukeutuvat mm. lähes joka viikonloppu vähintään 400km, sitten esim. pääsiäisen ajan Helsingin reissu, Suomi Cupit ja niihin hurahtanut 700km jnejne) Luku olisi aika huima. Kyllähän sen pikkukoirasta huomaakin, että auto on tuttu paikka ja auton hurinaan on mukava nukahtaa. Sitten jos ruettaisiin laskemaan kuluja näille kilometreille. Eli jos Punto juo n. 5litraa / 100km ja bensan hinta on pilvissä, joten semmosen 7-8e maksaa 100km. 1000 kilometriä maksaa siis 80 euroa ja siitäpä voikin jokainen päässään laskea jatkoa.. Itse en laske, alkaisin itkeä.
koirien yksiö. Tosin Bea matkustaa pidemmät matkat takapenkillä häkin vieressä autovaljaissa. Vähän väljempää :) Ärsyä, ettei tuota häkkimallia voinut olla isompana olemassakaan!



No mutta kirjoitetaanhan nyt sitten otsikkoonkin liittyvää asiaa. Ilo se on sitten venähtänyt siskoista(toivottavasti veljet on jo kasvaneet sentään isommiksi) korkeimmaksi ja lie jo äitiäänkin isompi.. :D Mitäpä sitä nyt mittakoiralla tekee, ykshän noita jo on! Ja kerran Uni on näyttelykoira (buahahahahahahah!) niin eihän se nyt ois yhtään kivaa, että Bea ja Ilo kisais samassa sarjassa. Paitsi, ettei Bea pahemmin enää juokse maastoissa, joten ei tuo olisi haitannut. Ja radallahan sillä ei ois ollu mitään väliä, koska ei Bean ja Ilon nopeuksista voi puhua samassa lauseessa. No ei tosiaan, mollaaminen sikseen, Ilo on ihana tuollaisena kun se on ja se on ennen kaikkea sopusuhtainen, vaikka iso nyt onkin. Ja taas eksyttiin aiheesta.
^pystykorvat päivystää, kuvasi ELINA!

Perjantaina mentiin jo Keski-Suomeen herättämään yövuorossa ollut Whiplandian kasvattajan vaimo ja lähdettiin montuille koko ruoskahäntälauman kanssa. (nojoojoo, kyllä rotat jäi Hillakujalle) Disa the_saksalaiset kasvatusperiaatteet_omaava äiti testasi jälleen etälapsensa kuntoa, kestävyyttä ja vauhtia ja saipa samalla Uninkin unohtamaan pupujahdin ja juoksemaan pitkästä aikaa kunnolla rallia. Kaksi selvästi liian monta käynyttä pihlajanmarjaa maistellutta ja suuntavaistonsa kadottanutta pikkulintua leikki hengellään tai muuten vain halusi kokeilla jotain extremeä ja ne vuorostaan testasivat Disan kestävyyttä, kuntoa ja vauhtia lentäessään matalalla pitkin hiekkamonttua järjettömän pitkän ajan. Broilerista olisi myös lintukoiraksi, kyllä ajoi esimerkillisesti ja antaumuksella(hypäten mm. pari/kolme metriä korkealle kivellekin lintujen jäljessä..)

Koiralauma oli taas oikein hyväkäytöksinen kotiväen jättäessä ne kenneltytön hoiviin pyhäinpäivän aamun koittaessa. Disa kyllä masentui hieman ja oli entistä huomaamattomampi sohvaruusu koko lauantain. Muutenhan homma olisikin ollut aivan liian helppo, (kun keksin, että tulen hullun puudelinkin kanssa toimeen, kun en vain puhu sille!) joten Uni oksensiripuloioksensieripuloi koko perjantai-illan ja Ilo aloitti saman shown lauantaina. Siinä vaiheessa huomasin, että Uni on todellakin kipeä, kun koira joka syö takin taskutkin, jos niihin on jäänyt nameja, ei maistanutkaan ruokaansa tai edes leikkelettä! Olin siis jo pessimistin asenteella valmistautunut siihen, että juoksutan vuoron perään jokaista koiraa ulkona koko lauantaiyön ripaskalla, kun tauti kiertää kaikki talon sudensukuiset. Yllätys olikin suuri, kun jouduin ainoastaan suruaan huutavan Riesan ottamaan kolmen omani lisäksi sänkyyn nukkumaan ja muuten sain nähdä unia koko yön häiriöttä! Muutenkin oli aika outo mahatauti, se kiersi Unin ja Iloon jäi pidemmäksi aikaa, mutta Beaan ei tarttunut?:O
Riesakin nukkuu joskus ;)

Sunnuntaina tulomatkalla kiepautettiin Punto (huomaatteko, puhun itsestäni ja koirista me -muodossa) Kuoringan kautta ja lähdettiin parin tunnin metsäreissulle Betsyn kanssa. Nätti pääkaupungin likka oli landella käymässä ja selvästi riemuissaan whippetseurasta. Ilo teki työtä käskettyä ja juoksi siskon kanssa hymyssä suin pitkin hiekkapolkuja ja ihanaa kangasmetsää. Hyvälle näyttää Bettenkin meno, kun laittaa kropan venymään ja potkaisee tosissaan vauhtia. Ja on se niin kaunis pystykorvineen :D Aivan mahtavana säilynyt sen väri.
kuva:Ella

Viikonlopun jäljitä on kotona kolme ruoskahäntää, joita ei ole nähnyt kuin ruokakupilla ja pakollisilla pissatusulkoiluilla. Väsyneitä(kö?) viikonlopun riennoista.
 ^takas kotona.
(otin tähän tekstiin meidän vanhoja vähän epäolennaisia kuvia, mutta itsestäni on tylsää lukea pelkkää tekstiä, jossa ei ole yhtään piristävää kuvaa mukana ja kameraa ei tällä kertaa ollut messissä.)

4 kommenttia:

  1. Tiina ja tampereen hullulauma9. marraskuuta 2011 klo 19.25

    :D

    VastaaPoista
  2. Mikähän kommentti se tuommonen on, Tiina!? :D

    VastaaPoista
  3. Enpä olekaan aikaisemmin eksynyt teidän blogiin! Mukavaa tarinointia ja reippaita matkustajapuikuloita. Täytyy tulla toistekin!

    -Piu

    VastaaPoista
  4. Kiva, että eksyit lueskelemaan!:)

    VastaaPoista

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...