maanantai 28. marraskuuta 2011

pöllöilyä pöllönsuolla

Kuva:Heli Laitinen

Marraskuisen harmaana ja kylmänä sunnuntaina järkkäiltiin pienimuotoinen vinttimiitti Joensuun ohuiden koirien omistajien kanssa. Sovittiin paikaksi Iiksenniitty, jossa POKS pitää joskus viehetreenejä. Toiveikkaina ajelimme Raja ja Riikka kyydissä kohti Iiksenraittia ajatuksissa ja muistoissa ihana hurjan iso sänkipelto, mutta mikä meitä määränpäässä odottikaan. Kukaan ei ollut käynyt pellolla aikoihin ja sinne innokkaina rynnättyä huomattiin, että se oli kynnetty. Onneksi susirajalta löytyy metsää vaikka muille jakaa, mutta tämä koiranomistaja ei ollut ensimmäisenä ajatuksena pitänyt ison vinttilauman juoksuttamista metsässä. Kauhukuvia silmissäni maalailin siitä, kuinka joku epähuomiossa törmää puuhun tai puhkaisee silmänsä oksaan. Vaikka toki mekin metsissä paljon samoillaan, mutta vauhti pysyy yleensä sopivan verkkaisena oman porukan kesken.

Eikun varasuunnitelmaa kyhäämään siinä pakkasen kovettamalla pellonreunalla palellessa. Edellisen yön hyytäväksi puhaltanut pakkasukko oli kovettanut myös kaiken hiekan, joten hiekkakuopistakaan ei olisi ollut iloa herkille whippetintassuille. Pikainen mietintätuokio ja  päädyttiin kokeilemaan "meidän ja Aatu-porokoiran" vahingossa löytämää niitty/peltoaluetta Pöllönsuolla. Neljä nelipyöräistä ajoi siistissä jonossa muutaman kilometrin matkan uuteen kohteeseen allekirjoittaneen johtaessa joukkoa. 
Manu ja Ilo, Kuva.Heli Laitinen
Pöllönsuon niitty on kolmisen hehtaaria iso niittypelto, jossa ei minun maanviljelystietämykseni (MINKÄ?) mukaan kukaan mitään viljele ainakaan kovin onnistuneesti, koska pohja on osaltaan tosi märkää ja toiselta reunalta hiekka paistaa ohuen heinäkerroksen läpi. Ei niittyä ollut kukaan koskenutkaan siitä, kun viimeksi whippetin tassut siellä ottivat laukkaliidon välissä maasta potkua.

Kuva:Heli Laitinen

Itse vinttimiittiimme eksyi oman tyttötrioni lisäksi harvinaisen sosiaalista ja hyvätapaista porukkaa: Vauhtia riitti! Mukana oli Unin, Bean ja Ilon lisäksi Iloa puolisen vuotta vanhempi Pippa (Besties Poli Di Umbuendo), Manu 5kk (Manoush Dexter Jettster), Luga slouhgi ja iiiihana ystävämme Raja (Aziz Inam). 

Kuva:Heli Laitinen
Manua kiinnosti juuri se, jolla ei narttuhajuja enää erity, vähän liikaakin, ja Ilo poliisin kasvattamana puuttui heti seksuaaliseen häirintätilanteeseen.

Kuva:Heli Laitinen
Bea(tartun_hampailla_kiinni_sun_takajalkaan) ja Uni (mene_v*ttuun_roikkumasta) sekä symppis Raja. Raja on kyllä harvinaislaatuinen saluki. Allekirjoittanut on monet kerrat upeita hapsukorvia ihastellessaan yrittänyt saada nämä uljaat itämaiset pitkäjalat antamaan itselleen edes pienen eleen siitä, että niitä kiinnostaa edessään hääräävä ja lässyttävä outo whippetharrastaja siinä onnistumatta. Mutta mustuainen tuli suurine tummine silmineen autoon ja tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Pitkä hapsuhäntä heilui kuin kapellimestarin käsi puolelta toiselle Rajan ihastellessa uusia ihania ihmisolioita lenkin alussa.

Kuva:Heli Laitinen
Omistaja ajatteli Ilon hetken tarkastelevan tilannetta, jonne ilmestyi kaksi isoa vinttikoiraa ja kaksi pienempää oman porukan lisäksi lähtemättä ensimmäiseksi juoksemaan päättömänä pitkin peltoa kaikki nelijalkaiset perässään. Väärin ajateltu. Neiti reisilihas lähti samantien irtipäästyään vauhtiin ja vauhtia kesti koko ulkoilun ajan. Nipokaksikko Uni&Bea oli myös yllättävän avoimella tuulella isoja vinttejä kohtaan ja nekin juoksi sydämensä kyllyydestä! Jopa valeraskaana roikkuva Uni sai hepuleita. 

Kuva:Heli Laitinen

Ei voi, kun ihmetellä tuon vuosikkaan ilopillerin mielenlaatua. Se on kyllä harvinaisen hyväpäinen kaveri. Siinä missä Bea vuoden ikäisenä arasteli vielä isoja koiria ja kiusasi pienempiä & Uni aloitti jo silloin roturasistin puuhat ja leikki vain Bean ja muiden whippetien kanssa, on Ilo ajattelemassa kaikista koirista ensimmäiseksi lämpimiä ajatuksia. Tuo on kaikkien kaveri ja valkkaa aina vuorotellen porukasta jonkun, jonka kuntoa ja vauhtia se testaa esittämällä pakoon pötkivää jänistä.  
Kuva:Heli Laitinen

Vaikka valittiin hyvin avoin ja esteetön paikka, sattui se törmäys siitäkin huolimatta. Heti alkurevittelyjen aikana, jolloin Ilo vei Pippaa pitkin peltoa, sattui Manu juoksemaan suoraan päin Pipan kylkeä. Kaikki muutkin koirat tuntuivat hetkeksi pysähtyvän katsomaan, miten Pipalle kävi, kun se huusi kovan kolauksen jälkeen paikallaan keskellä peltoa. Pippa rukka joutui viettämään loppulenkin hihnassa, eikä se havitellutkaan juoksemaan. Nyt neiti alkaa kuulema onneksi olemaan jo oma iloinen itsensä. :)
Kuva:Heli Laitinen
Kuva:Heli Laitinen

Luga Sloughi antoi Ilon treenata itseään moneen otteeseen ja hyvin osui tällä kaksikollakin leikit yksiin. Tai no liekö se nyt kovin reilua leikkiä ollut, kun toinen lällättelee karkuun koko ajan ja toinen tekee kaikkensa saadakseen liian ketterän ja nopean whippetin kiinni. Välillä koko porukka intoutui kiusaamaan lauman untuvikkoa Manua ja pariin otteeseen Ilo kokeili niittää heinää myös Rajalla. Reilu kerho ry. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...