maanantai 12. joulukuuta 2011

Kyllä maalla on mukavaa!

Oli kohtaaminen varsin riemullinen, kun Ilon "isomummo" (eli omistajan isän äiti) kaivoi lokakuussa kahvireissulla Ilolta sohvan nurkkaan unohtuneen oranssin kumirinkulan kaapistaan ja toi sen näytille. "Kyllä se on täällä.." Sanoi mummo selvästi mielissään siitä, että sai sankarillisesti ojentaa frisbeen sitä kovasti kaivanneelle pienelle koipieläimelle, kun omistaja kysyi, jäikö tuo niin rakas frisbee meiltä viime kerralla tänne.
Heti piti lähteä ulos frisbeetä hakemaan hangesta ja sitä on pieni mustanaamio kannellut mukanaan ihan joka paikkaan ja koko ajan. On se hauskaa, miten voikin koira kiintyä esineeseen noin kamalasti!

Siinä missä Uni ja Ilo sukeltelevat hankeen innoissaan ja saavat lumia pöllyttäviä juoksuhepuleita, viettäisi Bea kaikista mieluiten aikaansa takan ääressä vilttiin käärittynä. Mieluiten koko talven. Annen tekemä umpihaalari on kuitenkin mahdollistanut mahdottoman, eli Bea rallaa enemmän muiden mukana myös puuterilumihangessa! Yleensä se siis tekee vain pari hassua kierrosta, kunnes tajuaa mokansa ja juoksee äkkiä ovelle ja sujahtaa sisälle, jos joku ymmärtää päästää pienen kaljun whippetin pois karusta kohtalostaan. On tuo haalari kyllä ihan paras hankinta Bean talvivarustukseen!


Kun sunnuntaina saavuttiin Suursaarentie 58 pihaan ja whippetit pääsi autosta ulos..
Alkoi itseä kylmäävä hepuliralli pitkin porukoiden pihaa. Unilta en ehtinyt edes takkia riisua, kun vauhtia oli niin hurjasti.

Nopeasti sai whippetit koskemattoman uneliaan maiseman näyttämään lasten temmellyskentältä, kun Ilo pisteli pitkillä jaloillaan pitkin ja poikin perässään kaksi muuta ruoskahäntää.



Ukki oli löytänyt ullakkoa siivotessaan tuommoisen ihanan punaisen ketun, jonka whippetit automaattisesti ajattelivat kuuluvan heille ja joku nappasi sen mukaan ulos ja kettukin pääsi lumihankirallille! 


Uni on aivan ihanan innokas juoksemaan taas, kun on unohtanut "pentupuuhat". Tammikuun alkuun varmaankin menee sen sterilointi kuitenkin, koska se on vielä hieman nestepöhössä ja haluan, että se on täysin timmissä kunnossa. Eli, että ei siis ole enää yhtään valeraskaana. Päästään sitten pikkuhiljaa kuntoilemaan tulevaa kisakautta kohti ja nyt on tarkoitus siis viedä Unikin pariin maastokisaan, kun ei pitäisi olla juoksut ja valeraskaudet riesana enää ensi kesänä!
Uni ja Ilo on kyllä ihan bestikset. Naureskelen usein Ilolle, joka työntyy ihan Unin iholle ja pesee sitä pitkään ja hartaasti-.
Täällä on kyllä niin unelma lomailla koirien kanssa.


ja whippetitkin nauttii ihan täysillä!

Ilo näki "mummun" tulossa alakertaan kesken joulukorttikuvausten ja ilme muuttui heti tuollaiseksi. Seuraavassa hetkessä tuo hammaspusuttelija oli hypännyt sohvalta alas, napannut suuhunsa oranssin frisbeensä ja mennyt mummun jalkoihin pyörimään häntä heiluen. Ilon häntä heiluu porukoilla kyläillessä ihan taukoamatta!

Kaunis Unsku.

Ilo 1vee osaa seistä aikas hienosti! Se on kyllä tosi hieno ratahämähäkki!

Uni tsuumailee porukoiden takapihaa ja lumista järveä, jonka jää on petollinen. Näyttää paksulle, kun lunta on reilusti päällä, mutta alla on kuulema ihan ohut jää. Pitää varoa, ettei ruoskahännistä kukaan keksi hepuleissaan juosta rantaan.

ihanaa joulunodotusta blogin lukijoille!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi ki...