Uni on alkanu tahtojen taisteluun oman ruoka-addiktionsa, sääntöjen ja omistajan toiveiden kanssa. Steriloinnin myötä ruokahalu on vaan entisestään suurentunut ja Unin itsehillintä pettää kuten suklaalevyä tuijottavan omistajansakin useammin, kuin olisi tarpeen. Samalla jäniksensaalistaja saa myös hyvää reisitreeniä, on keittiön portti kuitenkin melkein 1,5m korkeudella. Uni on myös palannut vanhoihin tapoihinsa ja hepuloi metsässä. Eikä aina niin turvallisissakaan paikoissa. Kumpi lie pahempi: jäneksen perässä painelu vai päätön revittely kuusenoksien, kivien ja kantojen seassa? Noo.. Saapahan Ilo vähän koordinaatiotreeniä.
Ostimme uuden sohvan arvon whippeteille. Testihenkilöt työssään Vaikuttaisi täyttävän laatu- ja pehmeysvaatimukset maksimaalisen rentoutumisen aikaansaamiseksi.. Eli palvelijat saavat jatkossakin tyytyä villamattoon.
Ilon jättimäiset lihakset naurattivat hierojaa ja kiinteät ja tiiviit kinkuthan sillä onkin. Ilokin oli Uniin verrattuna pikkuisen jäykkä venyteltäessä etujalkaa taakse ja ristikkäistä takajalaa eteen, mutta hierojan mielestä aika normaalia noin suuren lihasmassan omaavalle otukselle, että ei ihan makaroonina taipunut. Takaosa oli tosi vetreä, mutta edessä oli pikkuisen jäykkyyttä syvissä lihaksissa Ilokin saa kuitenkin uudelleenkäsittelyn parin viikon kuluttua. Muuten Ilo on hyvin itsestään palautuvaa sorttia ja noilla sen vapaaehtoisilla venyttelymäärillä luulisi lihasten pysyvänkin joustavina.
Uni, kuten olettaa saattaa, oli kaikista pehmeälihaksisin ja hieroja ei löytänyt siitä mitään muuta huomautettavaa, kuin polvien sisäosista, jotka eivät aivan niin taipuisia olleet, kuin esimerkiksi lonkat. Uni venyi ja vanui hierojan käsittelyssä aivan uskomattomasti. Unia ei tarvitse uusintakäsitellä ja hierontaakaan ei turhaan tarvitse kovin usein, jos ei näy selkeää tarvetta.
Jännä, miten hyvin osasin jo etukäteen hierojalle kertoa, mitkä kohdat mielestäni voisivat olla ongelmallisia kenelläkin koiralla, kuka voisi olla jumissa ja mistä. Tiesin myös tasan tarkkaan, että Unille hieronta oli periaatteessa turhaa, Bealle tarpeellista ja Ilolle ihan hyvää vetristelyä :) Yllätyin kuitenkin, ettei keneltäkään löytynyt yhtään kipukohtaa tai kunnon jumia, hieno homma!
Ja sitten muutoksia. Ilo täytti tänään kokonaiset kaksi vuotta. Voi pieni Ilopilleri, kuinka suuren ILON toit mukanasi sinä lauantaiaamuyönä kaksi vuotta taaksepäin tullessasi tähän maailmaan! Ja siitä hetkestä lähtien olet sitä iloa luonut ympärillesi.
Ilo on tässä viimeaikona kokenut positiivisia muutoksia luonteensa suhteen. Ennen neiti on ollut hieman salukimainen, tuntemattomia ihmisiä kohtaan pidättyväinen eläin, joka sitten jakaa suuuuuurta rakkautta tutuilleen siitä edestä. Nyt Ilo on jostakin syystä alkanut ottaa kontaktia oma-aloitteisesti sille täysin tuntemattomiin ihmisiin eri paikoissa ja yllättänyt omistajansa totaalisesti! Olisin voinut muutama viikko sitten sanoa täysin varmaksi, ettei se heiluta häntäänsä meille kylään tulevalle uudelle ihmisille ensimmäiseen viiteen tapaamiskertaan tai kylässä ollessa ota kontaktia kuin valmiiksi tuttuihin omana reippaana itsenään.
Nyt en sano enää mitään varmaksi. Se on alkanut muuttua enemmän emänsä kaltaiseksi hännänheiluttajaksi, joka suukottelee nykyään myös muita, kuin perheenjäseniä tai niiksi rinnastettavia. Hauska nähdä, miten hitaasti tämä saksalaissukuinen kypsyykään! Veikkaan vähän, että ensi kaudella Ilolta nähdään varmempi asenne myös radalla ja maastoissa omaa tekemistä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti