torstai 15. marraskuuta 2012

Tiukka tuomari, pennuntuoksuja ja kaverikoirailua

Edellisen illan iltavuoron jälkeen ei heti uni tullut ja omistaja päätti vielä pestä näyttelykoiransa yhdentoista jälkeen perjantai-iltana. Aamulla Lumian herätyskello alkoi soitella sointujaan klo 06:00 ja omistajan silmäluomet tuntuivat liian raskailta.. 
Näyttelypäivä edessä. Sonja kera Iitun ja Vannin saapui täsmällisesti 07:15 Ilmarisentie 18 A-rapun alaovelle ja hetkeä aiemmin saapunut Elina Rousarinsa kanssa hyppäsi oman laumani kanssa kyytiin. Helpolle kuulostaa toki, toista se oli. Häkit, viisi whippetiä, handlerien kamat ja Whiplandiaan menossa olleet pehmolelut piti ahtaa kaikki autoon. Vaikka kyseessä oli tilava farmari, onnistuttiin sullomaan se täpötäyteen tavaraa ja jättämään itsellemme epämiellyttävän ahtaat istumatilat. Siinä sitten allekirjoittanut vielä huomasi unohtaneensa deodorantin kainaloista ja kolmanteen kerrokseen juostiin sinä aamuna useaan otteeseen. Jälleen kotiinjäävälle Bealle heipat ja uusi yritys matkanalulle.
Kuva:Johanna Savolainen
Moni muukin oli päättänyt pysähtyä Vaajakosken ABC:lle näyttelykoiriensa kanssa ja mekin kipaistiin sekä koirat, että ihmiset pissille ennen Paviljonkiin menoa. Autohallista ylös raahautuminen koirien, kassien ja näyttelyhäkkien kanssa koirankakkaläjiä väistellen oli taas urheilusuoritus sinällään, kun ympärillä parveili kiireisiä koiranomistajia hihnanjatkeineen. 

Mentiin paikalle ajoissa, koska erään blondin takia kehäsihteerille pitää viedä ennen alkua hammastodistus (jonka muuten joku toinen meinaa AINA unohtaa ottaa mukaansa arvostelun jälkeen..) siitä, että puuttuva etuhammas on irronnut tapaturmaisesti, eikä ole hammaspuutos.
Kuva:Johanna Savolainen
Tuomaritäti oli aika tiukalla tuulella ja jakoi paljon EH:ta ja jopa H:ta, joten Ilon kanssa kehään mennessä odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Uhosin jo etukäteen, että jos se saa EH:n niin se on bileeet ja kyllä lauantai-iltana kotona Kuopiossa muutama kuiva omena maisteltiinkin sen kunniaksi, kun Ilona nappasi kuin nappasikin sen EH:n!!!! Ilo meni tavalleen uskollisesti hienosti ja jaksoi seistä paikallaan reippaana, muun ajan se makasi näyttelyhäkissä kuin isommankin kisasuorituksen tehneenä tai pesi siskoaan sen kehäesiintymistä varten :D
Kuva:Johanna Savolainen
Uni oli taas revetä innostuksesta saadessaan näyttelyhihnan kaulaansa ja koikkelehti pylly pyörien omistajansa kanssa kehään muita vanhoja tuttuja pitkästä aikaa moikkaillen. Alkuravailuissa tokikin taas vähän pooompittiin riemusta, mutta yksilöarvostelussa ainoastaan joku yleisössä pussia rapistellut sai Unin kääntämään naamansa väärään suuntaan. Muuten se yllätti omistajansa ja tavoistaan poiketen ravasi kauniisti HYPPIMÄTTÄ kolmion ja eestaas sekä seisoi hienosti reippaana paikoillaan. Ehkäpä tällä rukoiluasennolla oli osuutta asiaan, onhan kyseessä kuninkaallinen koiraeläin:
Kuva:Johanna Savolainen
Tuomari silmäili pitkäkoipea kauan monelta kantilta, mutta sininen nauha Unillekin. Pieni pettymys handlerin mielestä, kerrankin kun blondi vielä esiintyi hyvin, oikein ERInomaisesti! 
Kuva:Johanna Savolainen
Näyttelyistä ulos selvittyä (ei itsestäänselvää häkkien, koirien, kamojen, parkkihallin jnejne kanssa!) ohjasin kuskimme Hillakujalle ja tavasta poiketen kahvileipätarjoilun jälkeen pusuteltiin pentuja ja joku ihastui ihan kokonaan Juolukkaan..
Kamaliahan ne oli kaikki muutkin, mutta tuo pieni rauhallinen eläin oli erityisen inhottava! Siis kertakaikkiaan reippaita ja suloisia lapsia kasvamassa. Disa-mamma oli taas taantunut aivan lapsen tasolle ja vieraat saivat nauraa enemmän sen lapsekkuudelle, kuin kuudelle naskalihampaalle!

Bean kanssa on käyty kaverikoirailemassa ja kylläpä raitapaita on riemuissaan, kun se huomaa merkkejä lähdöstä ilman Unia ja Iloa. Häntä heiluen se moikkaa jo tutuiksi tulleet muut kaverikoirat ennen vierailua ja hyvin luottavaisin mielin suuntaa ilahduttamaan ihmisiä. Tuon koiran kanssa on omistajan erittäin helppo toimia, on sen luottamus niin suuri omaa ihmistään kohtaan. Mikäs sen mukavampaa, kun laumoittain palvelijoita rapsuttamassa korvan takaa ja juttelemassa mukavia. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...