sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hups hei ja vähän päivitystä kuulumisiin!

On taas aika ollut niin kortilla, ettei blogi ole päivittynyt! Anteeksi lukijoille.

Asiaan:

Syyskuun puolivälissä kipaistiin Nilsiässä maastokoe, jossa olin töissä alusta loppuun asti. Bea oli myös muodon vuoksi ilmoitettu kilpailuun noin niinkuin kotikisojen kannatuksen vuoksi. Laitettiin se ja oikojaystävänsä Rosie pariksi, etteivät ne torpedoisi kenenkään muun juoksua luovilla reiteillään. Sirunlukemisen ohella siis kilpailutin raitapaidan ja tulipa sitten ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnut ketään kilpailuttaa enää finaaleissa. Bea ja Rosie starttasivat ajohaukun kera muovipussin perään ja pienen kylkimyyryn päätteeksi lähtivät molemmat kokeilemaan hieman erikoisia ratkaisuja saadakseen vieheen nopeammin kiinni. Rosie paukaisi oikealle ja Bea vasemmalle. Rosie hukkasi vieheen, kun Bea ennakoi sen liikkeet oikein ja katosi vieheen kera kumpareen taa Rosien ollessa varma, että pupu on siellä missä hän. Bea surffaili taitavasti vieheen liikkeet oppineena rataa kohti viimeistä nousua, mutta päätti sitten oikaista matalassa kohdassa sen verran, että sai vieheen kiinni. Vieheenvetäjä luuli ehtivänsä vetää tuon kohdan ennen Beaa, mutta niin vain Bea teki semmoisen käännöksen, että kiinni jäi. No huomasin heti, että viehe osui Beaan aika kovasti ja on varmasti "polttanut" jonnekin reiän tai kaksi. Juoksin hulluna muovipussia tappavan koiran luokse ja silmäni etsivät vaistomaisesti haavoja tai muita ruhjeita. Ei tarvinnut kauaa ehtiä: Vasemman etujalan varpaiden jänteiden päällä aika iljettävä haava. Nappasin koiran kainalooni ja estelyistä huolimatta vein sen suorinta tietä eläinlääkärille. (kukaan muu ei nähnyt Bean tapaturmaa, kuin vasta päästessäni lähtöpaikan kohdalle, eli he olettivat että jatketaan sieltä minne viehe pysähtyi.) 

Eläinlääkäri pohti laittaako tikit vai ei ja kysyi mitä mieltä minä olen asiasta. Olin ihan puulla päähän lyöty, vastasin vain että sinähän se eläinlääkäri olet ja kyllä minä tuohon tikin tai kaksi haluan. Eläinlääkäri oli alkamassa tikkaamaan mutaista ja hiekkaista haavaa, kun ehdotin josko kuitenkin puhdistettaisiin sen ensin ihan valuvalla vedellä eikä pelkällä puhdistuslapulla. Bea oli koko toimituksen ajan kuin ei olisi mitään sattunutkaan, ei pihaustakaan. Tikit ommeltiin paikallispuudutteessa ja koska eläinlääkärillä ei ollut tai hän ei halunnut antaa, lähdin kiertämään kisakavereiden autoja saadakseni koiralle kipulääkettä. Siihen selvästi koski, vaikkei se sitä halunnut näyttääkään.
videolla Jymy, Unin siskonpoika joka on ystävälläni. Jymy voitti koko paskan ihan ylivoimaisesti ja tuli ihan allekirjoittaneellekin kylmät väreet sen finaalijuoksua katsoessa! 

Bean jalka parantui nopeasti eikä tarvinnut syöttää sille antibioottikuuriakaan. Tikit nappasin itse pois ja siisti pikkuinen arpi jäi muistoksi. Eka kisoissa tapahtunut loukkaantuminen meillä, vähällä on onneksi päästy. :) Vieheenvetäjän mielestä tuommoinen jälki ei ole voinut tulla vetonarusta, vaan johonkin muuhun on kovanonnen Bea kinttunsa kopsauttanut.

Lilleri rrrrakastaa isiä.

Unin lohjennut poskihammas operoitiin viikolla 42 ja yllätykseksi juuret olivat kunnossa ja poiston sijaan eläinlääkäri päätyi paikkaamaan hampaan! Paikkaus oli poistoa huomattavasti hintavampi ja isotöisempi, mutta koira säästyi vähemmällä. Unssi oli tietenkin oikein reipas potilas eikä seuraavana päivänä enää ollut moksiskaan operoinnista, joten en syöttänyt sille kipulääkettä ihan niin montaa päivää, kuin ohje oli.

Käytiin lokakuun alussa muuten myös Team Racessa, Uni oli etanoiden etana ja Ilonkin vauhti oli vielä aika etanamaista ja ajolinjat ihan älyvapaita. Ilo juoksi kahdessa sijoituslähdössä ja hyvin sen ajat veikkasin. Paskoja.. :D Palautuminen oli taas molemmilla ihan huippuluokkaa, se on hieno asia. Kiva reissu etelään kuitenkin ja hyvää kokemusta likoille. :)
Hailuodossa päätettiin kausi tuttuun tapaan maastokisojen merkeissä ja Ilo juoksi kaksi tasaista suoritusta tullen viidenneksi omassa sarjassaan. Jännä, että sen juoksu hiekalla on edelleenkin ihan erilaista kuin nurmella. Ei halunnut Ilo valioitua kummastakaan juoksulajista vielä tällä kaudella. Jääpähän tavoitetta ensi kauteen ja se aloitettaneen Whippetharrastajien maastoista tai Suomi Cupista. Radalta uskon Lillin saavan viimeisen kv-ajan kyllä ennen kiima-aikaa, jonka se taas taikonee sopivasti heinäkuulle.. Näitä juoksuja kuitenkin odotetaan innolla, koska sieltä olisi tarkoitus saada aikaan jälkikasvua neiti reisilihakselle.. tästä lisää tuonnempana :)

Ei kahta ilman kolmatta, ja kun oli saatu sekä Bean tassu että Unin hammas terveeksi, tulehtui Ilon takatassu inhottavan näköisesti.


Tulehdus puhkesi yhdessä päivässä. Ennen sitä tassussa oli ollu anturan takana pientä harmittoman näköistä ihottumaa, jota en tietenkään ollut älynnyt ulkona suojata mitenkään. Luulisi atopiikkona tietävän, että ihottumainen iho on tavallista herkempi tulehduksille ja haavaumille... Konsultoin paria tuttuani asiasta ja koska tassu rupesi näyttämään paremmalle seuraavana päivänä kun olin saanut estettyä Ilon itsehoidon, en lähtenyt viemään sitä lääkäriin tai aloittanut ab-kuuria. Tassu parani "Ihan itsekseen" juoksevan vesihuuhtelun ja huolellisen kuivauksen avulla muutamassa päivässä. Nyt antura on enää kaksivärinen, siitä irtosi hieman nahkaa. Jännää oli, ettei tassu vaivannut herkkis-Iloa missään vaiheessa yhtään.




Ilo kävi taas agilityhallilla ja sillä oli hirmu kivaa. Tuo koira vaan ei kestä ollenkaan negatiivista palautetta niin se on ihan haastava opetettava, kun väärin mennyt hyppy tai kiertäminen täytyy vaan ignoorata täysin ja innostaa se kokeilemaan uudestaan. Jos Ilolle antaa ilmi sen, että perseelleen meni, sen into katoaa sen siliän tien. Ilo kävi myös mätsärissä ja kisoista kehittämänsä sirunlukukammon takia jännitti "tuomaria" pöydällä. Oli erittäin hyvä kokemus, koska Pilli taisi tajuta ettei se kamala piippaava juttu liity aina tuntemattoman ihmisen kopelointiin. Pillerihän pärjäsi hirmu hienosti kun reipastui ja oli lopulta punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten toiseksi paras. :)

Vähänkö meidän koirahuoneeseen mahtuis ihan helposti sekä grey että neljäs whippet? Eikö vaan?


Lilleri on julkkis!
Uni halusi osallistua dataamiseen.

Ei tarvitse enää tänä syksynä olla tarkka ruokinnan ja liikunnan suhteen, nyt eletään lepokausi rennosti ja Ilo pyörähtää Jyväskylän kv:ssa parin viikon kuluttua. Uni ei pääse osallistumaan, kun hampaaseen saatu kolmen viikon antibioottikuuri estää. Sitten odotellaan joulua ja ruetaan kasvattelemaan talvella kuntoa ensi kautta varten. Kesäkuun lopulta alkaa sitten Bean veteraanikausi, eli saa sitäkin viedä maastoihin pitkästä aikaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

I-pentue 4 vuotta!

Zeken (Old Road's Invincible) ja Ilon (Whiplandian Wonderchild) pentue täyttää tänään neljä vuotta! Onnea jokaiselle kuonolle. 💕