torstai 21. marraskuuta 2013

masentava marraskuu

Marraskuu on kuukausista se, jolle kannattaisi varata äkkilähtö lämpimään edes viikoksi pois täältä mustan, kylmän ja märän keskeltä. Tämä on sitä ihanaa aikaa päivätyöläiselle, että töihin lähtiessä on pimeää ja töistä tullessa on vielä pimeämpää..
No tässä pimeydessä päätettiin Sonjan kanssa olla nokkelia, asentaa koiriin kunnon heijastimet ja vilkkuvalot ja lähteä eräänä iltapäivänä Antikkalan rinteeseen. Iltapäivä tuntui kylläkin jo myöhäisillalta, kun pimeys oli vallannut koko Puijon jo klo 17. Otsalamppujen valossa vilistävät whippetit lähtivät useaan otteeseen hajujen perässä käymään omilla reissuillaan metsässä. Tai siis Sonjan whippetit rotuominaisuuksilleen uskollisina pysyivät omistajien lähellä kokoa ajan. Uni ja Ilo läksivät yksissä tuumin ja yleensä Ilo ei kauas lähde vaan tulee nopeasti takaisin. No, tällä kertaa ei tullut. Itseasiassa Uni saapui takaisin lähtöpaikalle suoraan namitaskuuni törmäten ennen Iloa ja neiti reisilihas saapui hengästyneenä vasta tovin kuluttua. Lie lähtenyt väärään suuntaan pimeydessä? Bea kävi myös omilla teillään ja palasi takaisin seepraraitainen mustavalkoinen takki komealla ruskealla paskaraidalla koristettuna. Uaaah!

Neiti etsivät suvaitsivat olla loppulenkin ajan lähettyvillä ja valoon osuessa huomasin Ilon silmäkulmassa verta. Alaluomeen oli oletettavasti pimeässä metsässä tökännyt jokin oksa. Kotona, kun olin saanut Bean kakkatakin koneeseen ja kaksi muuta nuttua kuivuman, aloin tarkastella Ilon silmää tarkemmin. Kun katsoin valon kanssa, huomasin sarveiskalvolla ihan oikean naarmun, itseasiassa useamman. Just joo. Ei tässä ole tarvinnut männävuosina paljoa eläinlääkäriä rokotuksia enempää vaivata, mutta tänä syksynä on ollut sitten siitäkin edestä kaikenlaista päänvaivaa. 

^Silmä samana iltana.

Seuraavana päivänä vierailimme KEKissä. Kotoa koiraa noutaessani mietin, että jaa onkohan tämä ihan turha reissu, kun silmä näyttää lähes normaalilta jo nyt. Jos en olisi nähnyt omin silmin edellisiltana haavaa sarveiskalvolla, en olisi todellakaan osannut lähteä viemään tuon näköistä koiraa lääkäriin. Eläinlääkäri vahvisti epäilyni: Sarveiskalvossa iso, mutta onneksi pinnallinen haava. Tippaa ja voidetta mukaan viikoksi ja sataa euroa köyhempänä kotiin. (Onneksi on se vakuutus..)
^Silmä seuraavana iltapäivänä ennen eläinlääkärille lähtöä

Lillinpilli täytti eilen kokonaiset kolme vuotta, tuntuu todellakin että se olisi ollut päivieni ILONA jo ainakin puolet kauemmin. Toivottavasti on vielä pitkään. :)

Ainiin ja Ilon kulunut maastokausihan oli ihan loistava!
28.4 Tammela 1./8 476p SERT
18.5 Iitti 4./6 463p. SA
15.6 Tammela 1./8 487p. SERT
24.8 Vesanka 1./8 462p. SERT
20.10 Hailuoto 5./12 457p. SA
Whippetharrastajien maastomestari 2013
Suomen vinttikoiraliiton maastomestari 2013
Suomi Cup listalla sijoitus 5./87 (kaikki ylikorkeat)
Whippetharrastajien vuoden maastojuoksija -listalla sija 10 (kaikki whippetit)

Että aikamoinen likka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...