lauantai 28. joulukuuta 2013

Erilaisuuksia

Omistaja joutuu aika ajoin arjen keskellä läpäyttämään itseään otsalle ja muistuttamaan järkikultaansa, että kotona kasvaa nyt grey eikä whippet. Kun sohvalla torkkuva greypentu ulahtaa pienen whippetnartun hipaistessa tassulla sen pitkää takakoipea, muistaa taas miten suurin osa Mein "kivusta" on aina draamaa! Kynsiä leikatessa Mei kiljui ja rimpuili, minkä makaroonikropallaan osasi ekat pari viikkoa. Sitten se luovutti. Whippetit ovat pentuina tyytyneet lähinnä vain rimpuilemaan ekalla kerralla ja sitten alistuneet kohtaloonsa. Heelerpennun kanssa leikkasin ensimmäisen kerran kynsiä TUNNIN hiki päässä, mutta se onkin toinen tarina ja täysin toinen roturyhmä! :D

Enkunpennulla ei ole halua miellyttää ihmistä, onneksi Mei on perso ruualle. Aina ei ruokakaan auta, jos joku asia ei nyt vain huvita. Tämän huomaa esimerkiksi seisottamisharjoituksissa. Whippetinpentu haluaa jonkin verran tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa ja on mielissään, jos omistaja loistaa tyytyväisyyttä. Tai jos on kuten Ilo, tekee mitä vain miellyttääkseen mammaa. Tai jos on kuten Uni, tekee mitä vain saadakseen namin. Tai jos on kuten Bea, tekee mitä vain vaan tehdäkseen oikein. Mei ei paljon jaksa välittää. Se kehtaa seisoa kauniisti niin kauan, kuin herkut maistuu tai mamman silmiin jaksaa "katso"a ja "odota"aa paikallaan. Takajalkoja ei mielellään saa enää korjata, jos pentu on ne mieleiseen paikkaan asettanut. Jos korjaat, valahtaa pentu löysäksi, kääntää päänsä ja kääntyy sivuttain. Joudut aloittamaan koko asettelun alusta. Whippetinpentu on yleensä "jämäkkä" seisottaa, grey kaatuisi kyljelleen, jos sitä tökkäisi sormella. Whippetinpentu syö jauhelihaa kädestä niin tohkeissaan, ettei se huomaa vaikka handleri laittaisi sen jalat rusetille. Mei saattaa yrittää nuolla herkkua hetken, mutta jos ei sitä heti kokonaan suuhunsa saa, alkaa se katsoa mitä käsi touhuaa hänen pitkillä takakoivillaan. Mei ei myöskään omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, se luotaa ihmisiinkin poikkeuksetta ja romeltaa kerrostalon rappusia vauhdissaan miten sattuu.

Omat whippetini ovat oppineet tietyt asiat kerrasta, tai ainakin (kuten Unin ollessa kyseessä) tajunneet tehdä tietyt asiat salaa. Mei ei ymmärrä. Se on joko ovela ja esittää tyhmää tai sitten se ei esitä. Se oppii kyllä, mutta hitaammin kuin whippet. Tämäkin saattaa olla kiinni siitä, huvittaako osaamista juuri sinä päivänä näyttää. Kiellot menevät välillä kuuroille korville ja välillä niistä oikein puuskahdetaan loukkaantua ja loikitaan pois keittiöstä. Mei tekee muutenkin paljon asioita oman päänsä mukaan. Mutta, kun vertaan keskenään porukoiden heelerpentu Mokkaa ja Meitä, on Mei todella rauhallinen pentu. Vaikka se tuntuukin aika vilkkaalle tapaukselle. Tämä on toki myös rotuominaisuus, mutta allekirjoittanut ei ehkä jaksaisi minkään muun rodun loputonta virtaa ja tarmoa. Kyllä vinttikoirat on tosi kivoja! Laiskan miehen tai naisen koiria.
Mei ei suostunut alkuun nukkumaan HILJAA koirahuoneessa öitään. Naapurisovun säästäkseni otin sen sängyn viereen lattialle makkariin. Yritin, että opetetaan pentu ensiksi nukkumaan yöt kokonaan (pentuesisarusten kanssa herättiin kolmen tunnin välein) ja sitten siirretään se vasta koirahuoneeseen. Toimi! Mei oppi nukkumaan yöt läpeensä ja on nyt nukkunut Ilon kainalossa omassa pedissään jo muutaman yön oikein onnistuneesti. Maalla joulunvietossa koirat saivat nukkua sängyssä ja Mei ei tehnyt yhtään pissiä yhtenäkään yönä.. Mutta ei, sänkyyn ei oteta täällä kotona! Onneksi se pissaa paperille ja meillä on suosituimmassa pissipaikassa Ikeasta Kolon-merkkinen työtuolin alle tarkoitettu lattiasuoja. Suosittelen!

Mei on edelleen kaikkea kohtaan ihan äärettömän reipas. Se menee minne tahansa reippaalla ja ennakkoluulottomalla asenteella. Jonkinasteinen roturasisti se kyllä on, mutta tämä johtuu varmaan omistajasta, jonka ystäväpiiri koostuu pitkälti vinttikoiraihmisistä.. Mei on nähnyt todella paljon whippetejä ja muita isompia vinttikoiria, mutta esimerkiksi kaverini keskarivillakoira on Mein mielestä aina alkuun outo. Kun se huomaa, ettei tuo liikkuva moppi olekaan siivousväline vaan koira, alkaa Thelmalla ja Meillä aivan älyvapaa jahtausleikki. Edellä menee musta puudeli turkki hulmuten mitä ihmeellisimpiä reittivalintoja keksien ja perässä tulee kömpelö greypentu ympäri asuntoa laukaten. Onneksi nyt on ollut lämpimät ulkoilukelit ja maa on sulanut joulukuulle hyvin oudoksi ihmeeksi lähes kokonaan. Tämä kuitenkin mahdollistaa sen, että Ilo on päässyt purkamaan pennun energioita juoksuttamalla sitä pihanurmella ja pentu nukkuu oikein mukavasti suurimman osan sisälläoloajasta.
Harmaata on Kuopiossa.


Tätä kutsutaan täällä Savossa kaljamaksi. Kun tie näyttää tälle, pitää löysätä kaasujalkaa rutkasti ja painaa jarrua erittäin säästellen. Muuten huomaa valuvansa hitaasti, mutta varmasti ojaan. Koska Honkakoski on peräkylä, ei siellä jonkun mielestä tarvitse hiekottaa teitä. Joulupäivänä kinkkua ahtaneet kyläläiset olivat jalkautuneet sankoin joukoin iltalenkille sysipimeän ja sateisen kelin saattelemana liukkaan maantien varrelle. Muulloin ei tiellä lenkkeilijöitä näekään.

Joulua edeltävän sunnuntain lenkkiporukka Iisalmessa. Mein vieressä Unin siskonpoika Jymy ja hänen kämppiksensä Laiccu-grey. Silloin oli vielä mukavasti lunta.

Mokka on päässyt Bean viereen sohvalle joulun kunniaksi. Joku saattaa huomata Bean ilmeessä häivähdyksen epämukavuutta..


Wihii!

Joulu sujui vauhdikkaissa merkeissä Honkakoskella. Ulkoilusta ei päästy kunnolla nauttimaan, koska osittain sulanut lumi ja jää sekä routainen maa oli huono yhdistelmä vinttarin tassuille. :( On tämä kyllä harvinaisen outo talvi. 

PS. anteeksi, jos jotakuta häiritsee, että puhun Meistä sekä greynä että enkkuna. Mutta kun se on sekoitus, niin en tiedä millä termillä siitä saa puhua. Olkoot vaikka grenkku ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...