keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Parhaat kaverit

Laumassa on tapahtunut pieni hauska muutos. Uni ja Bea ovat selvästi lähtentyneet toisiaan Mein tultua ihan eri tavalla kuin aiemmin. Niillähän on ollut keskenään aina varsin viileä suhde toisiinsa, mutta nyt ne ovat selvästi alkaneet arvostaa toistensa rauhallista seuraa ja löytyvät usein nukkumasta yhdessä koirahuoneen pimeydestä "pentujen" touhutessa siellä, missä ihmisetkin. 




Joskus myös Mei nukkuu!

jaottelu kaverilla kyläillessä. Bea ja Uni samassa(!) kääpiöpinserikokoa olevassa pedissä ja bestikset tietysti vierekkäin.

Me tässä leikitään. Välillä meno on ihan älytöntä ja tyypit pitää viedä pihalle riehumaan. 

Unskun kanssa käytiin taas sunnuntaina agihallilla, ja se oli niin taitava! Ai että. Mei oli myös taitava häiriökoira. Huah.. :D Juoksi keskaripuudeli Thelman perässä monta minuuttia putkeen pitkin hallia ja selvästi piti mustan karvapallon häntää vieheenään.. Uni meni esteitä ja putkea ja putki, este, putki -sarjaa oikein hienosti! Ihan uskomatonta, miten nopeasti se kehittyy tässä lajissa. 

Tämä talvi on ollut kyllä harvinaisen lämmin ja vähäluminen, tätä koiranomistajaa ei haittaa yhtään! On ihan huippua, että Mei pääsee juoksemaan monenlaisella alustalla ja ilman takkia, hyvin pääsee kehittämään koordinaatiotaan. Olisi vähän eri juoksennella ohuita polkuja, jos hankea olisi metrin verran joka paikassa. Tasainen jää ei tarjoaisi paljoakaan harjoitusta monipuoliseen liikkumiseen. Ja kovilla pakkasilla ei edes pystyisi juoksuttamaan irti. Erityisesti Bea nauttii, kun ei ole kunnon talvipakkasia. :)

Norollakin pääsee käymään, erittäin epätavallista tähän aikaan vuodesta.







Pari lyhyttä videopätkää Ilon ja Mein juoksuleikeistä. Tämä kaksikko on kyllä ihan huippu, kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Mei kehittyy ja pääsee purkamaan energioitaan ja Ilo pitää molemmat hyvässä fyysisessa kunnossa. Nyt huomaa muutoksen Ilon juoksuinnossa, kun kiimasta alkaa olla viisi kuukautta aikaa. Ilo on kuukauden päivät ollut oma innokas itsensä, kauan se vaan ottaa tuo täydellinen juoksuista toipuminen. Onhan sen saanut juoksemaan frisbeen kanssa koko syksyn, mutta nyt se taas on aivan revetä liitoksistaan jatkuvasti ja juoksee silkasta juoksemisen ilosta. Minä tosin yritän sille muistutella, että tässä ei ihan vielä tarvitsisi alkaa treenaamaan.. 



2 kommenttia:

  1. Tuli mieleen, ihan näin vaan koirattomana vinttikoiraihailijana, että miten kauas uskallat koirien antaa juosta irti ollessaan? Tai milloin kutsut niitä luoksesi? Luotat varmasti niihin kovasti, etteivät ne juokse ihan autotielle tms? :)

    VastaaPoista
  2. Ilon irtipito on ihan äärettömän helppoa. Se juoksee minun ympärillä rinkiä tai hakee lelua ja tulee kaikkien ollessa irti käymään aina vähän väliä vieressä, eikä lähde näkymättömiin. Unin kanssa joudun olemaan tarkempi sen irtipitopaikan suhteen, koska se tykkää käydä lenkkiä hajujen perässä ja saattaa olla 10 min näkymättömissä. Namien kanssa sitäkin on aika helppo pitää irti, koska tulee luokse ja osaan ennakoida tilanteet, joissa se alkaa liian kiinnostuneena haistella pusikoita. Bea on todella helppo irtipidettävä, jos Uni ei ole irti houkuttelemassa sitä pupujahtiin. Mei näyttää myös olevan hhurjan helppo, pysyy mukana eikä lähde kauas. Kun ne juoksee kuten noissa videoissa, ei ne lähde minnekään kauas juoksentelemaan. Ainoastaan jänis saisi ne juoksemaan esim autotielle. Jäniksen perässä on Uni ja Bea menneet monet kerrat taajamassa ja olen tullutkin tarkaksi siitä, että pidän mekkalaa ennen kuin lasken koiria irti, jotta jänikset tajuais pysyä poissa. Vinttikoirien irtipito on yleensä helppoa, jos on tyypillinen whippet ilman riistaviettiä. Kun näkökentässä ei ole mitään nopeasti liikkuvaa ja karvaista, ei whippetiä kiinnosta lähteä minnekään omistajan läheisyydestä.:) englanninvinttikoirat tuntuu olevan yhtä helppoja, jos ei helpompiakin.

    VastaaPoista

I-pentue 4 vuotta!

Zeken (Old Road's Invincible) ja Ilon (Whiplandian Wonderchild) pentue täyttää tänään neljä vuotta! Onnea jokaiselle kuonolle. 💕