maanantai 10. lokakuuta 2016

Ratakauden päätös

Ihan tajutonta, että tämäkin kausi on kohta ohi. Vastahan se meillä kunnolla pääsi vauhtiin, kun kevään ja alkukesän kiimat oli kärvistelty ja koirat taas kisakuosissa. 

Kauden viimeiseen ratakisaan olin ilmoittanut Mein, joka pääsi kokeilemaan kv-rajan rikkomista pitkällä matkalla ja Nopsa, jonka oli tarkoitus juosta onnistunut ensikilpa ja kv-aika, jotta ensi kaudella voisi jo sitten valioitua. Savon seudun vinttikoiraharrastajat ei saanut joukkuetta kasaan, joten Väiski (W.Indiana Jones) oli ilmoitettu kahdelle matkalle.
Nopsa oli lähdössä 12, viiden koiran lähtö ja kaiken päälle yksi pelottavan nopea Roti (Nopurin Slim Shady). Väiskille lähdössä 13 oli luvassa mukava startti, yksi koira oli jäänyt loukkaantumisen takia pois. 

Kisojen kulku oli hitaahkoa ajanotto-ongelmien vuoksi. Nopsa sai koppiarvonnassa kolmoskopin, olisin toivonut sille ykköstä mutta näinhän se vinttiliiton kisoissa menee ihan tuurillaan. Yleensä juuri se koppi, jotai ei koiralleen haluaisi. :D

Nopsa loikkasi koppiin vaanimaan ja otti ihan hyvän startin, ei kuitenkaan sellaista rakettilähtöä kuin viimeksi. Roti pääsi heti omille teilleen ykköskopista kiihdytellen, Nopsa pujahti kakkoskopista lähteneen koiran edelle päästyään heti kiskolle ja piti paikkansa mukavasti koko matkan.
Nopsa musta nelonen. Kuva Marko Pessi

 Todella kivan näköinen, varma ja taistelutahtoinen juoksu vaikka Roti vieheineen menikin aika kaukana. Nopsa syöksyi viehettä tappamaan ja minä riensin tietenkin ihan älyttömästi kehumaan. 
Nopsa. Kuva Marko Pessi
Kyllähän se hieman taas herkisti, kun vein koiran jäähdyttelemään. Minun upea Nopsani, mikä mainio kilpuri siitä sitten kasvoikaan. 
Aikojen kanssa tuntui kestävän ikuisuus, ja sitten kun ne vihdoin saatiin... käsiaikoja. Ei ole todellista. Nopsalle käsiaika 23,9 ja sertit jäi saamatta. Voi persaus, kylläpä harmitti. Sitäpaitsi veikkaan, että Roti olisi koneajalla mennyt alle 23 sekunnin ja Nopsankin aika olisi ollut tuota käsiaikaa parempi. No, ei voi mitään. Ihan supertyytyväinen olen Nopsan suorittamiseen, se näytti juoksevan kuin kokeneempikin koira. 

Väiski juoksi kaksi upeaa starttia, 350 metrin matkalla se tuli toiseksi omalla ennätyksellään 23,77s ja 280 metrillä Väpäää otti ensimmäisen voiton 18,87sekunnin ajalla. Väiski kehittyy radalla ihan kokoajan ja alkaa ottaa linjaa paremmin ajautumatta enää ihan ulos. Vielä on kuitenkin petrattavaa, ettei tartte juosta pidempää matkaa kuin muut. ;) 
Väiski punainen ykkönen. Kuva Marko Pessi

Kertun huippu videokooste. Nopsa siis startissa 12, Väiski 13 ja 46. 

Mei juoksi Raisun kanssa todella tiukan 480 metrisen, Raisu nimittäin paukautti ennätyksensä ihan uusiin lukemiin.
Kuva Janne Tuominen

 Mei ei oikein saanut itseään ohi, ja sillä meni rytmikin ihan sekaisin ykkös-kakkoskaarteessa kun sisko tuli sen ohituslinjalle. Lopulta etusuoralle tultaessa Mei sai tarpeeksi tilaa ja näytti kestävyytensä painamalla voittoon. Aika jäi taaaaas harmittavan lähelle sitä käyttövaliorajaa: 30,27s 
Kuvan otti Janne Tuominen

Video Mein startista:

Vähän haikeudella taas jätti talvitauolle monet kisakaverit, jotka eivät ole tulossa Hailuotoon. No, mutta ensi kesänä taas tavataan. 

Nopsa ja Mida (W. Ice Age)

Mein ratakausi oli ihan mukava, mutta ensi kaudella taidetaan oikeasti keskittyä enemmän hiekkaradoille, kun siellä koira uskaltaa kantata kaarteisiin kunnolla ja sitä myötä vauhti pysyy paremmin yllä. 

Kyllä tämä kausi täällä etelässä asuessa oli oikein mukava, vaikka me vaan lähinnä harkattiin ovaalilla. Sai Mei kuitenkin kuusi starttia tältä kaudelta, ihan onnistuneita vetoja kaikki. Nopsa kehittyi ihan käsittämättömän paljon kesän kuluessa ratojen läheisen sijainnin ja harjoitusmahdollisuuksien vuoksi. Kiitos kaikille Nopsan harkkakamuille vielä. :) 

Maailman parhaat typyt








Midan porukan kanssa lenkillä Espoossa


Äiti-Ilo laittoi tyttöönsä Midaan vauhtia






Muutama päivä ja karavaani pakkaa itsensä kohti Hailuotoa! Huippua jee. Väiski, Håkan ja Nopsa i-pennuista kisaavat lauantaina, samoin Mei joka saalistaa viimeistä maastosertiä. Kyllä odotan tuota reissua, ihana katkaista arjen aherrus neljäksi päiväksi ja käydä päättämässä kausi perinteiseen tapaan perämeren saarella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...