sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kirsun mitta kesään!

 Toukokuun viimeiset päivät vietettiin sairastupaa Leväsentiellä, kun Ilo teloi jalkansa montuilla ja pari päivää siitä muut jahtasivat maalla jänistä pellolta hiekkatielle. Saldona kovapohjaiselle hiekkatielle kääntymisestä Uni ja Mei potilaiksi, onneksi ketterät raitapaidat säästyivät naarmuitta. Ilon haavat näyttivät pahoilta, mutta vetramil on tehnyt niille ihmeitä ja ehkä Mikkelin maastot ovatkin vielä meidän ekoina kisoina tällä kaudella. Sitten olisi juhannusracea ja tampereen rataa ennen omia maastokisoja, joissa Bean olisi tarkoitus juosta. Unin pahin haava oli etujalan varpaan anturasta puuttuva palanen, joka on ollut todella kipeä. Memmulla aukesi vain jarrunappulat. Mutta siis, remmissä ja pyörällä mennään fawnsävyisten kanssa seuraavat viikot. Viedään sitten raitapaitoja juoksemaan kaksistaan. 

Epäonniselta monttureissulta jäi kuitenkin käteen liuta hienoja kuvia, jotka ovat taas Marjo Pitkäsen käsialaa.










sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kevätkuvia!

Mei kävi taas treenaamassa Sira walesinspringerspanielia (vai miten se kirjoitetaan.. :D ) ja Siran omistaja Marjo napsi huikeita kuvia. Ilo rupeaa olemaan kunnossa ja viehettä on tälle keväälle maisteltu. Vielä ekoihin rataskaboihin en sitä kuitenkaan ilmoittanut, joten aloitetaan ehkä kausi Mikkelin maastoista ja juostaan sitten kesäkuu ovaalilla! 

Uni ja Bea pääsevät kotikisoihin taistelemaan (eheheh) veteraanimestaruudesta. 















Kaikki upeat kuvat on ottanut siis Marjo Pitkänen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevätkuulumisia kuvin!

Kisakausi olisi voitu aloittaa eilen Mustialassa, mutta Ilopa sitten päätti kasvattaa itselleen helmikuisen juoksun jälkeen tissit ja nyt niistä tulee jo maitoa. Että odotellaanpa suosiolla sitten sinne asti, kunnes koira on tikissä. Kuntopuoli sillä on todellakin kohdallaan, mutta en uskalla ottaa riskiä sen kanssa ja mikäpä kiire tässä on, koko kausi aikaa kilpailla. Sitä odotellessa on ahkerasti kasvatettu kuntoa ja lihaksia ja Mei, jonka juoksuja ei kuulu ei näy, on aika hurjassa kunnossa. Mutta sen kanssakaan ei viitsi hötkyillä, annetaan kropan kehittyä loppuun asti ja harkkaillaan radalla aina whippetien kisojen yhteydessä. Jos siinä sivussa niitä ryhmäkokeitakin tulisi suoritettua. Uni ja Bea alkaa kanssa olla loistokunnossa, tähdätään heidän kanssaan veteraanimestaruuteen, jotka on tänä vuonna meidän kotimaastokisat.

Marjo on ottanut koirista parilla eri ulkoilukerralla ihan huikeita kuvia, jaan niitä tänne teidänkin iloksi! Kaikkien kuvien copyright siis Marjo Pitkänen!
Mei

Nopsa ja Mei

Bea

Upea Mei!

Jaksaa juoksuttaa muita.


Nopsa

Uni

Ulkoilujen tavoite oli siis saada welshi Sira juoksemaan ja Memmuhan sai!


"Tuletko sieltä!?"

Nopsalle kyytiä

Iloinen idiootti.
¨
Nopsa

Ilo




Äkillinen raekuuro teki whippeteistä tällaisia.

Sitten kuvia montuilta! Edelleen kaikki on ottanut Marjo Pitkänen. 


Nopsa ja Mei.

Bea on taas herännyt henkiin pitkän talven jälkeen ja se jopa juoksee lenkeillä innoissaan. Aivan eri koira. 

Nopsa, Mei ja Bea

Uni jatkaa jänisjahtejaan, viimeksi maalla se nosti riihen takaa rusakon ja yksi vinahdus vain, joka kertoi Ilolle ja Bealle homman nimen. Siellä ne sitten painelivat koko whippetkvartetti pitkäkorvan perässä. Onneksi Mei oli Joonaksen kanssa talon takana heittelemässä frisbeetä, eikä huomannut episodia. En halua tietää, mitä olisi tapahtunut kun grey olisi painanut täysillä pellon poikki metsään rusakon perässä. Nopsakin sytytti viettinsä siltä seisomalta, tämän jälkeen on kiljuttu oravista lintuihin kaikki liikkuva remmilenkeilläkin. 

Ilo, Bea ja Nopsa

Mei

Ilo, hölmö-Mei ja Nopsa

Bea, Mei, Nopsa ja Uni

Nopsa 9kk

Ilo, Bea ja Nopsa

Mei ja Nopsa eivät vettä pelkää.



Ilo, Bea ja Mei

Aaaah, vettä!


The whippets

Nopsa on reipastunut aivan eri koiraksi. Nyt sen kanssa pystyy ohittamaan muita koirakkoja ilman nameja, se ottaa niin hienosti kehuja palkkana ja pysyy kontaktissa. Sen suhtautuminen uusiin asioihin on rauhallinen ja pohtiva, ei pelokas. Tuttujen kanssa ja tutuissa paikoissa se on jo oma pieni pöljä, rakastava ja iloinen itsensä. 



Toimistokoira Bea.

"Sulla on likaa tuossa!" -Ilo



Niin ja oli meillä puolikkaat pentutreffit taas tuossa viime viikonloppuna täällä Kuopiossa. Mitattiin kakarat montturallin jälkeen ja ikävä kyllä Håkan on tällä hetkellä puoli senttiä ylikorkea. Toivottavasti sen etuosa kehittyy sen verran, että lavat laskevat aavistuksen tai sitten ranteet painuisivat hieman. Katsotaan. Väiski sen sijaan oli 48,2 senttinen, eli juuri ja juuri uroksen mitoissa. Pojat, varsinkin Väiski, alkavat olla jo kropaltaan ja lihaksistoltaan hyvin aikuismaisia, tytöt taas ovat selvästi vielä keskeneräisiä. Pamin kohdallakin jännitetään korkeuskasvua, se on jo ainakin sen 47,5 senttiä. Nopsa on 46,5 ja Mida varmaan hieman pienempi. 






Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...