torstai 23. tammikuuta 2014

kuvakuulumisia pakkasviikoilta

Uni omana itsenään.

Suloinen Memmu

Klo 07.32 ja normaali aamukiire. Saat aikuiset koirat hereille kilauttamalla ruokakupit pöydälle täyttöä varten. Laittelet ruuat kuppeihin, annat luvan syömiseen ja lähdet nopsaan kaivamaan takkeja kaapeista, otat hihnat valmiiksi oven eteen, vedät kengät jalkaan, pipon päähän ja takin niskaan. Koirat lopettelevat ruokailua. Ne lähtevät pyyhkimään suutaan mattoon ja yrität napata niitä tässä välissä pukuasemalle. Epäonnistut. Ilo ja Mei alkavat riehua sohvalla omia aamuleikkejään. Uni painelee omaan petiinsä ja Bea häviää sohvan nurkkaan. Kutsut koiria topakkaan sävyyn ja Bea maleksii puettavaksi. Kun saat Bean puettua, etsit Unin käsiisi ja puet sen. Saat riehukaksikon eteiseen ja virittelet niille takkeja samalla, kun vaivihkaa kaksi aikuista whippetiä katoaa takaisin koirahuoneen lämpimiin peteihin. Pyyhit hikeä otsalta. Avaat oven. Mei ja Ilo kävelevät rappukäytävään. Unia ja Beaa ei näy missään. Kutsut ne vaativaan sävyyn mukaasi, Jes, sait ne rappukäytävään. Kävelet portaita alas hanskassa tai kaulaliinassa roikkuvan greypennun ja oikean jalan kanssa samaa tahtia kulkevan Ilon kanssa. Vilkaiset taaksesi, Uni ja Bea eivät tule perässä. Kutsut niitä entistä tiukempaan sävyyn. Ne seisoskelevat vielä kolmannessa kerroksessa. Opit tästä jotakin ja seuraavina pakkasaamuina puet koirille hihnat jo sisällä. Talutat kaikki neljä hihnoissa kolme kerrosta alas, avaat ulko-oven ja vedät kaksi matelevaa whippetiä ulos greypennun ja juoksijawhippetin perässä. Bea kysyy saisiko kyykätä heti oven eteen pissalle ja kiiruhdat kohti metsänlaitaa ja sallittua tarpeidentekopaikkaa. Bea ja Uni tekevät salamannopeasti asiansa ja mulkoilevat leikkivää ja käpyjä heittelevää greypentua ja pissapaikkaa etsivää Iloa. Ne seisovat tärisevinä paikoillaan ja nostelevat tassujaan. Kun Mei on saanut myös kakat tehtyä, juokset nopeasti sisälle haluavien whippetien kanssa takaisin, jotta kuninkaalliset pääsevät mahdollisimman nopeasti nukkumaan lämpimiin peteihinsä. Näin meillä siis, kun pakkasta on mittarissa -25 astetta. Wuhuu.
Kaunis Ilo.

Blondi Unsku 

Viisas Bea

rakas ystävä.

Mei viikko sitten. Hienosti lapsi kehittyy! Tosi taitava alkaa olla myös sisäsiisteysjutuissa: ennätys päivällä pissaamatta on 5h 45min!:) Kakkoja ei tule lähes koskaan sisälle.

Kaverit ja riehusohva.

Pakkasista on ollut se hyöty, että saatiin uusi juoksupaikka jäiden myötä! Viime viikonloppuna oli vain -14 pakkasta, joten päästiin kunnolla ulkoilemaan. Lauantaina käytiin Kurkimäessä Vannin, Iitun ja Hillan luona juoksemassa metsässä ja lammenjäälllä.


seitsemän vinttikoiraa ja Sonja.

Oma laumani.

Hilu, Iitu ja Vanni muotokuvineen. (allekirjoittaneen käsialaa siis)

Sunnuntaina oli ihana aurinkoinen ilma, vaikkakin hieman kirpakka. Päästiin kuitenkin hyvin ulkoilemaan tällä kertaa Hiltulanlahden jäälle. Mei oli tosi ihana koko viikonlopun, kun pääsi kunnolla tuhlaamaan energioitaan. Arkipäivien ulkoiluilta ei ole kuvatodisteita, koska silloin lenkkien aikaan on jo aina pimeää. 

Bea on tosi jämäkkä seisotettava, sen takajalat ei valu mihinkään ja se seisoo kuin tatti siinä, mihin sen laittaa. Harkkailtiin siis pikkuisen Jyväskylää varten.


Omistaja on ruennut entistä enemmän kokkailemaan koirille. Muutama päivä syötiin tämmöistä sekoitusta: tummaa riisiä, sikanautaa, läskiä, piimää, kananmunaa, vihanneksia soseena, öljyä, merilevää ja b-vitamiinia höystettynä nappulalla.

Riisit ja vihannekset kiehui kattilassa tovin ja kananmunat keitin. Lihat tietenkin raakana. Maistui!

Ilo ja Uni olivat ainakin hyvin raukeita liikunnan ja hyvän ruuan päälle.. :D


Mei kasvaa ja kaunistuu.

Ja osaa myös hän oikeanlaisen rentoutumisen.



Pakkohoito.

Mei yrittää saada Bealta luuta aina vaikka millä kikkailulla, ja jos haukkuminen ei tehoa, alkaa se pyöriä aina "vahingossa" Bean päälle napatakseen luun. 
  
Sitten, kun edellinen sörsseli oli loppunut syötiin broilerin maksaa ja heppaa kera nappuloiden, kananmunan, raejuuston, keitetyn porkkanan, merilevän, biotiinin ja sinkin. Niin nätissä rivissä apinalauma nököttää.


'
Mei kasvaa, mutta ei enää ihan niin vauhdilla. Nyt se painaa 17,1kg, eli kilo tullut viikossa lisää. Ei enää ihan kahta kiloa. Se on varmaan nyt jotain 53cm korkea. Sinkki- ja Biotiinilisä meidän lisäravinnevalikoimaan tuli lähinnä Bean karvattomuutta parantamaan. Tai ainakin kokeilemaan, toisiko karvaa takaisin. Katsotaan. 

Eilen törmättiin iltapäiväulkoilulla naapurin Elinaan ja Rosie & Sisu (täyttää keväällä vuoden) whippeteihin. Sisu ja Mei riehkasivat takapihalla pakkasesta huolimatta Bean ja Unin kärvistellessä hihnassa ja Rosien kalastellessa lintujen ruokia ja Mei juoksenteli jo yllättävän ketterästi. Se oli omasta mielestään tosi nopea ja yritti Sisua karkuun. Vielä ei ihan päässyt. :) Ilokin juoksutteli lapsia muutaman kiekan ja pisti Sisua ruotuun. 

Tämä koiranomistaja ainakin toivoo kovasti, että nämä inhottavat pakkaset jo lauhtuisi ja päästäisiin taas normaalisti ulkoilemaan, nyt kun valoakin alkaa olla vielä neljän jälkeen kivasti.   
Mei saa osansa pakkohoidosta.



perjantai 17. tammikuuta 2014

Tammikuu

Ilo tuli minulle melkein tasan kolme vuotta sitten. Kauheisiin susirajan pakkasiin. Ulkona se ei pystynyt olemaan oikeastaan ollenkaan ja riehui siitä edestä pitkin seiniä sisällä. Mutta, silti se tuntui 24 neliön yksiössä paljon rauhallisemmalta kuin Mei täällä 80 neliössä. Voihan Memmu ja kaameat iltahepulit! Niitä riittää tällä hetkellä, vaikka ulkoillaan lähes normaalisti, pakkasten takia tietysti vähemmät päätöntä kaahausta. Mei ei siis edelleenkään ole täyttänyt paikkaansa rauhallisena greypentuna. Otin sen mukaan, kun meillä oli SSVH:n hallituksen kokous yhtenä iltana, Joonas reeneissä ja koirat jo päivän keskenään nukkuneet. Pennulla siis virtaaaaaa, enkä ehtinyt juoksuttaa sitä ennen kokousta. Meno oli ihan päätöntä, ei se kyllä yhtään jännitä uusia paikkoja, ihmisiä tai koiria.. Sinne paineli meidän hallituksen puheenjohtajan kotiin, kuin kotiväki konsanaan.. :D Viskeli luita ja teki tappoloikkia niiden perään ja purki koko lelukorin lattialle, juoksi tietysti aivan päättömänä välissä. Ja allekirjoittanut istui kahvipöydässä naama punaisena. Kotona se sitten nukkui koko illan. :)

Erään remmilenkin päätteeksi odoteltiin, kun "iskä" vei "äitin" tunturin pyörävarastoon talvea pakoon.


personal trainer Ilo ja Mei

cutie

Pakko oli ottaa kuva tästä näystä erään päivän jälkeen, kun tulin kotiin ja koirat oli olleet 8h keskenään. Yleensä ovat n.6h, kun Joonaksen kanssa menee aikataulut sopivasti ristiin. No, siis tuossa on yhdet tai kahdet jo kuivuneet pissat papereilla. Ei mitään muuta. Hurjaa. Kakkoja Memmu ei ihan pienestä vähästä sisälle teekään, mutta ajattelin että 8h aikana olisi hätä jo liian kova. 



Bean ongelma-asento, kun Uni syö luuta jonka se haluaisi kovasti itselleen. Se tuijottelee minua ja vaatii minua tekemään asialle jotakin piippailemalla oikein matalalla, mutta kuuluvalla äänellä. Se saattaa tulla jopa minun eteen istumaan ja antaa tassua saadakseen huomion. Kun kysyn, mikä sillä on hätänä, se ryntäilee suuntaan, johon haluaa minut ja melkein osoittaa toista koiraa HÄNEN luunsa kimpussa.  

Illallisseurue odottaa tilaustaan, joka sisälsi tällä erää raksuja, hevosenlihaa, piimää, raejuustoa, öljyä ja merilevää sekä b-vitskua, ainiin ja vähän meidän ihmisten päivälliseltä jäänyttä riisiä. Ilolla ja Meillä oli kupeissaan myös palaset läskiä. Aamulla tais mennä kuppeihin heppaa, raksuja, kananmunia, piimää. Päivällä Mei sai raksuja piimällä.  

Whippetit syö kahdesti päivässä ja Mei vetää tuommoisen hevosen annoksen kolmesti päivään.

"joko, joko??"

Kivoja kinkkkuja, varsinkin noi Bean kaljut.

Nyt se Mei kasvoi Ilonkin ohi ja on lauman isoin, mutta vähäjärkisin! Tai sitten hyvinkin fiksu. Se vaan peittää sen hyvin. Jännä törmätä taas eroon grey versus whippet: whippetillä on tietty määrä miellyttämisenhalua, joka varmaan tulee sen terrieritaustasta. Kun komennat tosissasi vipukkaa, se kyllä tasan uskoo ja jopa haluaa tehdä tiettyjä asioita sen eteen, mikä motivoi sitä parhaiten. (kehu tai ruoka siis) Greyllä ei ole tällaista. Se tekee tasan sen, mitä se haluaa. Vaikka Mei on ahne ja helposti motivoitavissa ruualla, ei se ota minuun kontaktia läheskään kuten whippetit. Se kyllä mielellään seuraa minua pitkin asuntoa, mutta ei tule kainaloon tai suukoteltavaksi. Lipaisee jättipitkällä kielellään kahdesti ja se on siinä. Lenkeillä se kävelee aika nätisti (on nyt alkanut kiinnostua kaikesta ympärillä olevasta ja haluaa aina jonnekin), mutta haluaisi tervehtiä jokaisen vastaantulijan loikkaamalla suoraan omistajan jalkojen eteen. Mei ei ota läheskään niin paljon kontaktia, kuin whippetit. Vaikka Unikin menee hajujensa lumoissa, käy se säännöllisin väliajoin namitaskulla ja samalla katsomassa silmiin. Mei osaa käskyn "katso", mutta se ei tarjoa sitä kuin ruokaa odottaessaan. Lenkeillä ei vielä malta. Ei se tasan uskalla lähteä omille teilleen tai jäädä porukasta, edes minun kanssa kahdestaan ulkoillessa. Se kyllä tietää nimensä ja osaa tulla luokse, mutta on eri asia huvittaako sitä. Kaasu hirttää kiinni lähes aina, kun se pääsee irti. Ehkä tämä on nyt vaan sitä, että mulla on eka oikea vinttikoira. :)


Omistaja unohtaa liian helposti, että kyseessä on alle viisikuinen pentu ja vaatii mielessään ehkä hieman liikoja. Memmu on tosi pätevä ja osaa jo paljon kaikkia arjen taitoja. Se on äärettömän rohkea ja ihana suloinen koiranpentu. Se ilmoittaa pissa- ja kakkahädästä aina jotenkin, vaikka omistajat ei aina ehdi loikata toppahousuihin tarpeeksi ajoissa. Se osaa olla päivät hirmu hienosti kotona whippetien kanssa, eikä ole tehnyt mitään ilkeyttä. 

Ilmoitin Bean Jyväskylän koiranäyttelyyn ja Ilon Tuusniemelle. Unin kanssa käytiin Kajaanin pallohallissa taas palelemassa, nyt EH:n verran. Kai sitä pitäis rueta vähän silmäilemään ensi vuoden kisakalenteriakin tässä.. Bea on päättänyt, että tekee kaikkensa jotta voisi muuttaa pelkästään sisäkoiraksi koko pakkasjakson ajaksi, eikä se liiku lenkeillä muutamaa juoksuaskelta (kotiovelle saapuessa)lukuunottamatta omistajan selän takaa minnekään. Bea ei siis ole osallistumassa alkukauden kisoihin, joten odotellaan suosiolla se vetskuikä kesäkuun lopulle ennen kisoihin ilmoitteluja. Radalle sen voisi laittaa jo aiemmin. Unikaan ei ulkona turhan kauaa viihdy, mutta on ainakin ulkoisesti nyt aika hyvässä kunnossa. Iloa tuo ei niin haittaa, ja se onkin ihan tikissään taas.. Pudottanut perskarvansakin jonnekin. Mei on mielissään kun pääsee mielestään kuumasta kerrostaloasunnosta hetkeksi jäähdyttelemään. Se ei palele yhtään niin helposti, kuin whippetit. Mutta on sillä paksumpi karvakin. 


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Parhaat kaverit

Laumassa on tapahtunut pieni hauska muutos. Uni ja Bea ovat selvästi lähtentyneet toisiaan Mein tultua ihan eri tavalla kuin aiemmin. Niillähän on ollut keskenään aina varsin viileä suhde toisiinsa, mutta nyt ne ovat selvästi alkaneet arvostaa toistensa rauhallista seuraa ja löytyvät usein nukkumasta yhdessä koirahuoneen pimeydestä "pentujen" touhutessa siellä, missä ihmisetkin. 




Joskus myös Mei nukkuu!

jaottelu kaverilla kyläillessä. Bea ja Uni samassa(!) kääpiöpinserikokoa olevassa pedissä ja bestikset tietysti vierekkäin.

Me tässä leikitään. Välillä meno on ihan älytöntä ja tyypit pitää viedä pihalle riehumaan. 

Unskun kanssa käytiin taas sunnuntaina agihallilla, ja se oli niin taitava! Ai että. Mei oli myös taitava häiriökoira. Huah.. :D Juoksi keskaripuudeli Thelman perässä monta minuuttia putkeen pitkin hallia ja selvästi piti mustan karvapallon häntää vieheenään.. Uni meni esteitä ja putkea ja putki, este, putki -sarjaa oikein hienosti! Ihan uskomatonta, miten nopeasti se kehittyy tässä lajissa. 

Tämä talvi on ollut kyllä harvinaisen lämmin ja vähäluminen, tätä koiranomistajaa ei haittaa yhtään! On ihan huippua, että Mei pääsee juoksemaan monenlaisella alustalla ja ilman takkia, hyvin pääsee kehittämään koordinaatiotaan. Olisi vähän eri juoksennella ohuita polkuja, jos hankea olisi metrin verran joka paikassa. Tasainen jää ei tarjoaisi paljoakaan harjoitusta monipuoliseen liikkumiseen. Ja kovilla pakkasilla ei edes pystyisi juoksuttamaan irti. Erityisesti Bea nauttii, kun ei ole kunnon talvipakkasia. :)

Norollakin pääsee käymään, erittäin epätavallista tähän aikaan vuodesta.







Pari lyhyttä videopätkää Ilon ja Mein juoksuleikeistä. Tämä kaksikko on kyllä ihan huippu, kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Mei kehittyy ja pääsee purkamaan energioitaan ja Ilo pitää molemmat hyvässä fyysisessa kunnossa. Nyt huomaa muutoksen Ilon juoksuinnossa, kun kiimasta alkaa olla viisi kuukautta aikaa. Ilo on kuukauden päivät ollut oma innokas itsensä, kauan se vaan ottaa tuo täydellinen juoksuista toipuminen. Onhan sen saanut juoksemaan frisbeen kanssa koko syksyn, mutta nyt se taas on aivan revetä liitoksistaan jatkuvasti ja juoksee silkasta juoksemisen ilosta. Minä tosin yritän sille muistutella, että tässä ei ihan vielä tarvitsisi alkaa treenaamaan.. 



Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...