perjantai 30. marraskuuta 2018

Sanaset surullisesta syksystä

Jos tämän varsinaisen epäonnen syksyn tässä kävisi läpi ja sulkisi sitten tämän vaiheen meidän elämässä. 

Kaikki paska taisi alkaa kasaantumaan kylläkin jo kesäkuussa, kun Nopsa reväytti reitensä ja sen kisakausi paketoitiin sen siliän tien. Pari viikkoa siitä Mein varvas turposi mystisesti, eläinlääkärissä piipahdettiin lomalla maalla sen verran, että palpoiden varvas ei tuntunut venähtäneelle tai murtuneelle, eikä siinä ollut hiivaa joten ainoaksi jäi sitkeä kynsivallintulehdus. Sitä se olikin, sitkeä nimittäin. Kaunein kesä ja puolet laumasta makasi saikulla. Ilo kolautti maalla varpaansa johonkin ja se turposi. No, ei lopulta siinäkään muuta kuin kolahdus onneksi mutta meinasi usko loppua.

Mutta, vielä paljon pahempaa odotteli kulman takana. Elokuussa viikko ennen töihinpaluuta viimeisellä lomaviikolla Nippu ja Häsä leikkivät rauhalliseen tahtiin etupihalla, kunnes tärykalvoja vihloi karmiva greypennun huuto ja etupihalta löytyi Nippu, joka ei varannut ollenkaan painoa toiselle etujalalleen. Ontuma tuntui vaan pahenevan ja jalka lähinnä roikkui pelottavan velttona, joten lähdettiin kuviin. Eka eläinlääkäri teki diagnoosin: irtopala olkapäässä. Leikkaukseen. Mistään ei löydy leikkaavaa ortopedia enää perjantai-iltapäivänä. Keravan Evidensialle lupautuu tulemaan ihana Ari Suhonen ja minä vien Nipun sinne leikkaukseen. Istun kotiportailla täysin turtana surusta, suuttumuksesta, vihasta, epätoivosta, pakokauhusta. Mitä tulee greystä, jonka olkapää kiinnitetään joillakin hemmetin pinnoilla paikoilleen alle nelikuisena. Ei mitään. Mietin siinä istuessani, että millä perusteella kaikki paska kasaantuu yhtäkkiä, samana kesänä, samaan osoitteeseen. 


Eläinlääkäri soittaa, että jalka on kyllä hemmetin kipeä mutta lisäkuvien perusteella kyseessä näyttäisi olevan vain kasvulinja, ei irtopalaa. Paketti viikonlopuksi ja maanantaina vielä kontrollikuvat. Menin ekaa päivää uuteen työpaikkaan silmäluomet stressin aiheuttamasta ihottumasta tulipunaisena ja pää valvomisesta kipeänä. Joonas vei Nipun lääkäriin ja sieltä soiteltiin minulle helpottavia uutisia, ei murtumaa eli ei tarvetta isoon leikkaukseen. Jalka oli tosi kipeä vielä pitkään tuon jälkeen ja hullupentu kolautti sen tietenkin vielä uudestaan ja paraneminen kesti entistä pidempään. Mutta, se oli seitsemänsadan euron säikähdys onneksi vain. On sitä tosin näin kolme kuukautta tapahtumasta edelleen säännöllisesti hoidettu osteopaatilla ja jumpattu pallolla. Mutta Nippu pystyy elämään suhteellisen normaalia pentukoiran elämää. Juostaan vähän vähemmän kuin ehkä muuten ja pidetään aina parin päivän palautteluliikunta eli remmissä mennään rallien päälle. 

Häsä aloitti kiiman syyskuun alussa, juuri kun se oli ilmoitettu uransa aloituskilpailuihin. Joo, noinkin pieni asia vaan tuntui tämän kesän jälkeen ihan ylitsepääsemättömälle takaiskulle. Niinpä tietenkin. Kiima kärvisteltiin, syyskuun vikana viikonloppuna oli Helsingissä maastot jonne viimehetken päähänpistona ilmoitin Häsän. Viikko ennen kisoja, sunnuntai-iltana lähimetsässä annoin sen juosta vielä viimeiset rallit irti ennen kisaviikon muita valmistautumisia. Mietittiin, mennäänkö lähimetsään vai pellolle. No mennään tuohon metsään. Mei veti Ilolle ja Häsälle iloista suorallia, oli vetänyt jo pari kierrosta ja olin jo aikeissa ottaa sen kiinni mutta se oli niin riemuissaan että annoin sen lähteä vielä yhdelle kierrokselle. Ei olisi pitänyt.

Sen kierroksen lopulla huuto. Se samainen ulvaisu, jonka whippet päästää jos se kolauttaa itsensä jonnekin. Niinkuin on tuhansia kertoja kolahtanut. Häsä ulvoo paikoillaan ja menen rennolla asenteella sitä tyynnyttelemään: yleensä pipi on pois kun sitä vähän silittelee ja "katsoo".. Koiran rintanahka roikkuu parilta kerrokselta kohti maata. Maassa on verta ja sitä suihkuaa auki olevasta suonesta tasaiseen tahtiin sammaleeseen. Ei, ei Häsälle ja ei tämmöistä. En sanonut muuta, kuin että "nyt pitää lähteä eläinlääkäriin ja tämä pitää sitoa jollain. " mietin mitä riisun, kun huomaan että Joonas on jo riisunut takkinsa ja minä sitonut sen tiukasti Häsän rintaan. Huomaan vaan juoksevani koira sylissä pitkin kivisiä ja juurakkoisia polkuja. Soitetaan samaan aikaan eläinlääkäriin. Tammistossa ei vastata ja ajanvarauskeskus ei osaa sanoa päästäänkö sisään. Joonaksen vuoro kantaa Häsää. Liejuisella polulla ei nyt voi kaatua ja silti on mentävä hirveää vauhtia kohti kotipihaa ja autoa. Siitä oikealle, joo suoraan. Päästäänkö heti, ihanaa me tullaan. Nyt mennään Viikkiin, joo sinne Prismaa kohti. Häsä istuu sylissä ihan rauhassa. Minun pään sisällä on pelkkää mustaa. Katson verisiä käsiäni ja mietin, että onko tämä unta. 

23:50 Viikin aulan penkillä torkkumisen jälkeen päästään vihdoin kuulemaan uutiset. Leikkaus oli vaikea. Haava oli likainen. Koira ei ollut kärsinyt verenhukkaa oikean ensiavun vuoksi. Olette toimineet upeasti hirveässä tilanteessa. Oliko teillä kilpailuaikeita vai onko vain kotikoira?

 Siinä vaiheessa katse siirtyi eläinlääkärin silmistä seinään ja tuntui että pyörryn siihen paikkaan. Joonas kuunteli ja vastasi lääkärille, että kyllä oli. On mahdollista, että jalan hermoja on mennyt poikki ja jalka jää osittain halvaantuneeksi. On mahdollista, että se harjoittelee vielä kävelemään uusiksi. On mahdollista, että likainen haava tekee jatkoon hankaluuksia. On mahdollista, että näin massiivinen, toistakymmentä tikkiä käsittävä, haava kuolioituu kun verenkierto on häiriintynyt. Keppi oli viiltänyt nahkan lisäksi kahta lihasta ja käynyt syvällä kudoksissa. Tapaturma oli todella vakava. 

Häsä könkkäsi kolmella jalalla huoneeseen tokkuraisena, mutta meidät nähdessään se otti jalleen myös neljännen jalan ja käveli määrätietoisesti minun syliini. Se sama määrätietoisuus on vienyt Häsän koko toipumisajan hyvistä uutisista toisiin. Haava kyllä kuolioitui ja sitä hoidettiin isona avohaava-alueena muutama viikko mutta ne nyt on tuttuja juttuja meille.
Tässä vaiheessa, viikko tapaturmasta, ihossa näkyi jo selkeät kuoliomuutokset. 






Näin järkyttävän iso alue ihoa kuolioitui pois. Kolmessa viikossa tuo kuitenkin oli jo ummessa. 

Tälle haava näyttää nyt. Tuo pieni rupi on siitä, kun jouduin kaivamaan ihon alla paisetta tekevän sulamattoman sulavan tikin sieltä ulos. Vetramil on ihmeaine ja kyllä sitä kuluikin. Haava oli avoinaisena ollessaan lähes 24/7 kunnon voidehauteessa ja pari kertaa päivässä huuhtelin sen vedellä puhtaaksi ja sitten taas vetramilia lotraamalla päälle ja pakettiin. 

 Ortopedi Laura Hakala tutki Häsän kuukausi tapahtuneesta ja ihmetteli, että miten lihaksissa ei tunnu mitään arpikudosta tai miten jalan liikeradat eivät eroa toisen jalan liikeradoista. Kyllä tästä ainakin radalle on varmasti. Fysioterapeutti Päivi Vähäkoski sanoi samaa ja antoi meille jumppaohjeita, joilla saatiin vahvistettua etuosaa oikeista paikoista. Käytiin muutama kerta myös sellaisella kunnon laserlaitteella hoidattamassa vamma-aluetta. Meidän luotto-osteopaatti Jenny Hiekko on ollut koko matkan Häsän mukana ja hoitanut Häsää taitavilla käsillään. Nyt käytiin fyssarilla toisen kerran ja on kuntoutettu koira niin hyvin, että sitä pitäisi alkaa pitää irti. 

Koirien vakuutukset irtisanoin elokuun alussa. Karma is a bitch. 

Muut lauman jäsenet jaksavat hyvin. Uni on edelleen vetreä ja villi eikä kukaan uskoisi, että se täyttää ihan kohta 10 vuotta! Edelleen se punoo kaiken aikaa juonia toteuttaakseen ruokavarkauksiaan eikä kanna huolta huomisesta. Ilo on myös ihan huippukunnossa eikä sitäkään uskoisi 8-vuotiaaksi 12 pennun äitikoiraksi. Ilo paranee vuosi vuodelta ja sen luonne tuntuu jalostuvan ja muuttuvan vuosi vuodelta ihanammaksi jos se nyt on mahdollista noin ihanan ja kiltin koiran kohdalla. Mei voi hyvin ja pitää lauman liikkeessä, Nipun kanssa niillä on ihan älyvapaat greyjutut. Nippu kasvaa kivasti ja on aivan ihana "pölö-Pippus". Nopsaa on vaivannut pitkään ne reidet eikä apua ole tuntunut löytyvän oikein mistään varsinkaan toiseen reiteen, jossa on ollut ihan sellainen kova patti lihaksen kiinnityskohdassa. Maanantaina koirat pääsivät fasciaosteopatiakurssin mallikoiriksi ja voi miten vetreitä koiria sieltä sainkaan kotiin päivän päätteeksi. Nopsalle on tehty päivän aikana ihmeitä ja sen reidet tuntuvat ihan uskomattoman ihanille ja pehmeille. Koko koira on muutenkin muuttunut aivan villiksi. Nopsankin reisiä hoidettiin pari viikkoa sitten sillä superlaserlaitteella ja nyt tämä huippukäsittely teki sille ihmeitä. 




Kuntousta Häsälle ja hauskanpitoa myös muille. 



Häsähän kerkesi suorittaa ennen loukkaantumistaan molemmat ryhmäkokeet ja muutaman muun harkan radalla ja se juoksi lisäksi yhden maastovedon Supin kanssa harkoissa Hyvinkäällä. 




Ihan hurjan potentiaalinen tuonne maastoihin Häsä ainakin oli ennen onnettomuuttaan. Toivoisin kovasti, että se pystyisi tuota vielä tekemään, koska se oli aivan liekeissä noissa harkoissa.

Seuraavassa postauksessa kuulumisia muiden p-pentujen kisaurien aloituksista. :) 







torstai 29. marraskuuta 2018

Joulupentuja!

Blogi on päivittämältä pitkältä ajalta, tiuhemmin kuulumisia on laitettu facebook-sivulle , jospa kuitenkin tässäkin aktivoituisi taas kun saan yhden kauheasti aikaa vieneen pari vuotta kestäneen talkoohomman pois käsistäni. Mein ja Nipun kuulumisia kun ei tule laitettua sinne Whiplandian facebooksivuille, niin täältä voisi niitä haluava seurata. :)

Päivittelin vähän sivujakin, p-pentujen ja omien nuorempien koirien. 

Mutta Eppu ja Pami tosiaan kohtasivat lokakuun lopussa onnistuneesti ja ikämies-Epun siemenetkin lähtivät itämään ja pentuja syntyy jouluna! Ultrassa löytyi helposti 6 ja minusta tuo Pamin massu on kuvien perusteella aika iso joten kyllä siellä on vähintään kahdeksan. Paljon on jo varauksia ja jonossa monta odottajaa eli nyt vaan jännityksellä katsotaan mitä sieltä tulee!

32 vuorokautta astutuksesta


Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...