lauantai 28. joulukuuta 2013

Erilaisuuksia

Omistaja joutuu aika ajoin arjen keskellä läpäyttämään itseään otsalle ja muistuttamaan järkikultaansa, että kotona kasvaa nyt grey eikä whippet. Kun sohvalla torkkuva greypentu ulahtaa pienen whippetnartun hipaistessa tassulla sen pitkää takakoipea, muistaa taas miten suurin osa Mein "kivusta" on aina draamaa! Kynsiä leikatessa Mei kiljui ja rimpuili, minkä makaroonikropallaan osasi ekat pari viikkoa. Sitten se luovutti. Whippetit ovat pentuina tyytyneet lähinnä vain rimpuilemaan ekalla kerralla ja sitten alistuneet kohtaloonsa. Heelerpennun kanssa leikkasin ensimmäisen kerran kynsiä TUNNIN hiki päässä, mutta se onkin toinen tarina ja täysin toinen roturyhmä! :D

Enkunpennulla ei ole halua miellyttää ihmistä, onneksi Mei on perso ruualle. Aina ei ruokakaan auta, jos joku asia ei nyt vain huvita. Tämän huomaa esimerkiksi seisottamisharjoituksissa. Whippetinpentu haluaa jonkin verran tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa ja on mielissään, jos omistaja loistaa tyytyväisyyttä. Tai jos on kuten Ilo, tekee mitä vain miellyttääkseen mammaa. Tai jos on kuten Uni, tekee mitä vain saadakseen namin. Tai jos on kuten Bea, tekee mitä vain vaan tehdäkseen oikein. Mei ei paljon jaksa välittää. Se kehtaa seisoa kauniisti niin kauan, kuin herkut maistuu tai mamman silmiin jaksaa "katso"a ja "odota"aa paikallaan. Takajalkoja ei mielellään saa enää korjata, jos pentu on ne mieleiseen paikkaan asettanut. Jos korjaat, valahtaa pentu löysäksi, kääntää päänsä ja kääntyy sivuttain. Joudut aloittamaan koko asettelun alusta. Whippetinpentu on yleensä "jämäkkä" seisottaa, grey kaatuisi kyljelleen, jos sitä tökkäisi sormella. Whippetinpentu syö jauhelihaa kädestä niin tohkeissaan, ettei se huomaa vaikka handleri laittaisi sen jalat rusetille. Mei saattaa yrittää nuolla herkkua hetken, mutta jos ei sitä heti kokonaan suuhunsa saa, alkaa se katsoa mitä käsi touhuaa hänen pitkillä takakoivillaan. Mei ei myöskään omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, se luotaa ihmisiinkin poikkeuksetta ja romeltaa kerrostalon rappusia vauhdissaan miten sattuu.

Omat whippetini ovat oppineet tietyt asiat kerrasta, tai ainakin (kuten Unin ollessa kyseessä) tajunneet tehdä tietyt asiat salaa. Mei ei ymmärrä. Se on joko ovela ja esittää tyhmää tai sitten se ei esitä. Se oppii kyllä, mutta hitaammin kuin whippet. Tämäkin saattaa olla kiinni siitä, huvittaako osaamista juuri sinä päivänä näyttää. Kiellot menevät välillä kuuroille korville ja välillä niistä oikein puuskahdetaan loukkaantua ja loikitaan pois keittiöstä. Mei tekee muutenkin paljon asioita oman päänsä mukaan. Mutta, kun vertaan keskenään porukoiden heelerpentu Mokkaa ja Meitä, on Mei todella rauhallinen pentu. Vaikka se tuntuukin aika vilkkaalle tapaukselle. Tämä on toki myös rotuominaisuus, mutta allekirjoittanut ei ehkä jaksaisi minkään muun rodun loputonta virtaa ja tarmoa. Kyllä vinttikoirat on tosi kivoja! Laiskan miehen tai naisen koiria.
Mei ei suostunut alkuun nukkumaan HILJAA koirahuoneessa öitään. Naapurisovun säästäkseni otin sen sängyn viereen lattialle makkariin. Yritin, että opetetaan pentu ensiksi nukkumaan yöt kokonaan (pentuesisarusten kanssa herättiin kolmen tunnin välein) ja sitten siirretään se vasta koirahuoneeseen. Toimi! Mei oppi nukkumaan yöt läpeensä ja on nyt nukkunut Ilon kainalossa omassa pedissään jo muutaman yön oikein onnistuneesti. Maalla joulunvietossa koirat saivat nukkua sängyssä ja Mei ei tehnyt yhtään pissiä yhtenäkään yönä.. Mutta ei, sänkyyn ei oteta täällä kotona! Onneksi se pissaa paperille ja meillä on suosituimmassa pissipaikassa Ikeasta Kolon-merkkinen työtuolin alle tarkoitettu lattiasuoja. Suosittelen!

Mei on edelleen kaikkea kohtaan ihan äärettömän reipas. Se menee minne tahansa reippaalla ja ennakkoluulottomalla asenteella. Jonkinasteinen roturasisti se kyllä on, mutta tämä johtuu varmaan omistajasta, jonka ystäväpiiri koostuu pitkälti vinttikoiraihmisistä.. Mei on nähnyt todella paljon whippetejä ja muita isompia vinttikoiria, mutta esimerkiksi kaverini keskarivillakoira on Mein mielestä aina alkuun outo. Kun se huomaa, ettei tuo liikkuva moppi olekaan siivousväline vaan koira, alkaa Thelmalla ja Meillä aivan älyvapaa jahtausleikki. Edellä menee musta puudeli turkki hulmuten mitä ihmeellisimpiä reittivalintoja keksien ja perässä tulee kömpelö greypentu ympäri asuntoa laukaten. Onneksi nyt on ollut lämpimät ulkoilukelit ja maa on sulanut joulukuulle hyvin oudoksi ihmeeksi lähes kokonaan. Tämä kuitenkin mahdollistaa sen, että Ilo on päässyt purkamaan pennun energioita juoksuttamalla sitä pihanurmella ja pentu nukkuu oikein mukavasti suurimman osan sisälläoloajasta.
Harmaata on Kuopiossa.


Tätä kutsutaan täällä Savossa kaljamaksi. Kun tie näyttää tälle, pitää löysätä kaasujalkaa rutkasti ja painaa jarrua erittäin säästellen. Muuten huomaa valuvansa hitaasti, mutta varmasti ojaan. Koska Honkakoski on peräkylä, ei siellä jonkun mielestä tarvitse hiekottaa teitä. Joulupäivänä kinkkua ahtaneet kyläläiset olivat jalkautuneet sankoin joukoin iltalenkille sysipimeän ja sateisen kelin saattelemana liukkaan maantien varrelle. Muulloin ei tiellä lenkkeilijöitä näekään.

Joulua edeltävän sunnuntain lenkkiporukka Iisalmessa. Mein vieressä Unin siskonpoika Jymy ja hänen kämppiksensä Laiccu-grey. Silloin oli vielä mukavasti lunta.

Mokka on päässyt Bean viereen sohvalle joulun kunniaksi. Joku saattaa huomata Bean ilmeessä häivähdyksen epämukavuutta..


Wihii!

Joulu sujui vauhdikkaissa merkeissä Honkakoskella. Ulkoilusta ei päästy kunnolla nauttimaan, koska osittain sulanut lumi ja jää sekä routainen maa oli huono yhdistelmä vinttarin tassuille. :( On tämä kyllä harvinaisen outo talvi. 

PS. anteeksi, jos jotakuta häiritsee, että puhun Meistä sekä greynä että enkkuna. Mutta kun se on sekoitus, niin en tiedä millä termillä siitä saa puhua. Olkoot vaikka grenkku ;)

torstai 19. joulukuuta 2013

jään keskellä

Ei ole Savossa whippetin tai greyn kelit, ei. MISSÄÄN ei voi juoksuttaa irti. Lumihangen päälle satanut ja sen osittain sulattanut vesi jäätyi oikein mukavasti luistinradaksi. Kaikkialla on jäätä. Maanantaina pääsi  hieman viimeksi revittelemään takapihan nurtsilla, jota peittävä lumi oli plussakelien ansiosta pohjaa myöden pehmeää, sen yhden päivän siis. Sitten taas pakastui. Ei pysy itsekään pystyssä lenkkipoluilla, jotka heti lumien tultua tampattiin latupohjaksi (latuja eivät kuitenkaan ehtineet vielä tehdä) ja nyt vesikelien jälkeen ovat silkkaa jäätä! Tallustellaan siis katujenvarsia, ai miten rentouttavaa.. Harmittaa, varsinkin kun Ilo on ottanut Mein treenattavakseen ja Mein koordinaation kehittymiselle olisi oikein hyvä päästä juoksemaan whippetin perässä useammin, kuin kerran viikossa..
Viime viikonlopun meno oli sanalla sanoen RENTOA!


Eilisaamun leikit.

Eilen pidettiin päiväkodin joulujuhla ulkona ja lasten toiveesta toin koirat tottakai tonttuasuissaan juhlaan vierailemaan. Ja vinttejä väsyttää vielä tänäänkin niin paljon, ettei edes Mei ole jaksanut tehdä mitään iltapäivällä ja veikkaan, että ovat päivänkin vain nukkuneet. Ilo ei ole ainakaan yhtään rauhoittunut pennun tultua, on ihan oma iloinen itsensä. Kaksi apinaa hyppää sänkyyn hännät heiluen heti kellon soidessa pusuttelemaan, kun kaksi vanhempaa nauttivat mahdollisimman pitkistä aamu-unistaan. Ilo ja Mei on siis oikea riemukaksikko, rakkautta jaetaan yksissä tuumin omistajille.

Mei herää aina kaveriksi aamulla, kuten Ilokin. Voihan uskolliset apinat.

Väsynyttä juhlaporukkaa.

Unin kanssa käytiin pitkän tauon jälkeen toisen kerran agihallilla sunnuntaina. Mei lähti opettelemaan uusia asioita (mm.odottamaan hihnassa mamman mennessä muualla toisen koiran kanssa) ja Uni harjoittelemaan ekalla kerralla opeteltua putkea ja estettä ja nyt myös uutena rengasta. Uni sai heti karmeet hepulit, kun laskettiin koirat irti esteiden siirtelyn ajaksi: se juoksi putkea ees taas loikki esteitä Mei perässään ja veti aivan aivot narikassa kenttää ympäri peppuhepulia. :D Uni oli ihan mahtava, tosi innoissaan ja oppi uusia asioita nopeaa tahtia. Oli huippua!

Lauma alkaa olla kokonaisuudessaan nyt hyväksynyt uuden jäsenen. Uni ei enää komenna pentua tai välttele sitä ollenkaan, Ilo tietenkin rakastaa kuten heti toisesta päivästä lähtien ja Bean suhtautuminen on edelleen varsin neutraali. Antoi se tänään pennun putsata silmänsä, yleensä Bea ei tällaisista hellyydenosoituksista välitä.


ihanat samansävyiset samassa pedissä. Bea ei rahvaiden seurassa viihdy.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen reilun kahden viikon joululomaa, huh! Töistä päästyä vois pakata auton täyteen koiria ja kamoja ja suunnata kohti Iisalmea. Porukat hakee lauantaina itselleen 11 viikkoisen heelerpennun Kemistä, joten se siitä joulurauhasta.. :D Vai miten se meni: 
"On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen, 
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.."

Voitte uskoa, että toivon jouluksi otollisia ulkoilukelejä, jotta saa päästää porukan pihalle juoksemaan aina välillä. 
Hauskaa joulua kaikille lukijoille ja tutuille!

loppuun viitisen minuuttia apinakaksikon leikkejä
(outo, kun ei näytä esikatselukuvaa..)

torstai 12. joulukuuta 2013

Pentuarkea

Pennunsuloiset ajatukset mielessään koiranomistaja herkästi unohtaa karun totuuden, mitä on asua pentukoiran kanssa saman katon alla. Näin kävi allekirjoittaneelle, onhan tuosta viimeisestä pennusta jo aika pitkä aika. Ensinnäkin, laita varmuuden vuoksi pennun ulottumattomiin kaikki arvokas ja tärkeä. Meillä on koirilla oma huoneensa (työhuone), jossa ne viettävät päivänsä ja siellä ei ole mitään maailman tärkeimpiä tavaroita. Jos pentu siis on sellainen, ettei se kajoa nahkaiseen antiikkisohvaan, puiseen työpöytään tai nahkaiseen työtuoliin. Piilottelee työpöydän takana myös johtokasa. 


Suojaa parkettilattia. Pissaa tulee, ja tulee, ja tulee. Päivällä pentu ei näytä pissaavan kuin korkeintaan kaksi kertaa, mutta kun ollaan kotona se pissaa vähintään kuusi kertaa illan aikana. Mikähän siinäkin on... Varaa hyvät pesuaineet lattianputsaukseen. Kääri hyvät ja vaikeasti pestävät matot ja siirrä vaatehuoneeseen. Älä jätä meikkejä tai rasvapurkkeja pyörimään minnekään. Unohda rauhalliset koti-illat, pentu on aina valmis leikkiin, jos et ole päässyt ulkoilemaan sen kanssa tarpeeksi. Unohda rauhalliset aamut, pentu herää aina samalla sekunnilla kuin sinä ja luulee, että on aika leikkiä! 
Pentu ei alkuun osaa kävellä portaita. Kannattaa opettaa se mahdollisimman pian, ettei joudu kantamaan tulevaisuudessa 30 kiloista makaroonia kolmanteen kerrokseen ja alas. (Mei onneksi oppi tosi nopeesti!)
Bea "nauttii" pennun seurasta

Valmistaudu siihen, että vanhemmat koirat mulkoilevat sinua, kuin olisit pissinyt niiden raksupussiin. Heillä menee hetki totuttautua pennun eläväisyyteen. On hyvä omistaa leikkisä aikuinen koira, joka väsyttää pennun kun itse ei jaksa. On myös hyvä omistaa yksi nyrpeä aikuinen koira, joka opettaa pennulle tapoja ja pitää sen ruodussa. Sitten on hyvä olla vielä yksi koira, jos on yhtä lapsellinen kuin pentu ja apinoi sen kanssa tuon tuosta. 

Talvipentu on tosi kiva. Se oli sarkasmia. Talvipennun kanssa ulkoilu on haastavaa, koska pentua paleltaa ulkona lähes kokoajan, jos se ei saa olla irti. Mutta kun tulet sisälle, se sinkoilee pitkin seiniä. Minulle sanottiin, että greypentu on whippetin pentua rauhallisempi sisällä. En ole nähnyt vielä.

Btw, sohvalla on vaan entistä ahtaampaa.

Pentu haluaa osallistua kaikkeen. Siis ihan kaikkeen. Luuttuamiseen, tiskaamiseen, lehdenlukuun, wc-käyntiin, sukkien pukemiseen, siivoamiseen, television katseluun.. Osallistuu vaikket aina haluaisi. Pentu saattaa olla hyvin kovaääninen yksilö ja vielä viikkojen jälkeen se on varma, että haukkumalla tai ulisemalla se saa tahtonsa läpi. Pentu saattaa myös olla vahvatahtoinen, eikä se annakaan periksi ihan helpolla. Pentu saattaa haluta leikkiä yöllä, äänekkäästi. Saatat joutua menemään peittoinesi koirahuoneen sohvalle nukkumaan.

Ruokaa kuluu. Ja kakkapusseja.

Sisustamisen ja kauniin kodin saat unohtaa hetkeksi. Mei ekaa kertaa häkissä, jonka raahasin alavarastosta sille "pesäksi". Ei se siellä saa nukkua, kun Bea omi sen heti.. 

Mutta pentu on kaikessa riiviöimäisyydessään niin suloinen, ettei sitä voi yksinkertaisesti olla rakastamatta. Kaikista ihanin se on väsyneenä, tai nukkuessaan. 


Pitkät päällä muutaman kilsan lenkillä, jonka Mei käveli whippetin kanssa oikein mallikkaasti. Vähän alkoi väsyttää loppumatkasta, tai sitten tylsistyttää. Epäilen jälkimmäistä.

En vaihtaisi päivääkään, ihana pentu ja nopeasti oppii. Ja onneksi on kepo! Kepo, joka tulee melkein aina ensin kotiin siivoamaan pissat ja käyttää riiviön pihalla juoksemassa, jotta kotona on siistiä ja RAUHALLISTA kun omistaja saapuu raskaan työpäivän jälkeen rakkaidensa luokse. Ja onneksi on ihanat whippetit, jotka pitää seuraa pennulle ja näyttää sille hyvää esimerkkiä. 




loppukevennyksenä vielä hirveen edustava seisotuskuva.. Mein mielestä homma oli suoraan sanoen ihan kakkaa!


perjantai 6. joulukuuta 2013

Maalla

Itsenäisyyspäivän takia pitkä viikonloppu tultiin viettämään maalle. Mukana menossa hoitokoira heeler Minni, greyhound Laiccu, whippetpoika Jymy ja oma porukka. :)

Mei ja Laiccu (I like to Dance)



Kaunis 12 viikkoinen



 

















keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Mei tuli taloon

Siinä kävi sitten niin, että meille muutti englanninvinttikoira. Enkä ole katunut hetkeäkään tätä päätöstä. :) Tarina kokonaisuudessaan löytyy Mein omalta sivulta. Kun menimme ystäväni Lauran kanssa hakemaan pentua, teki se minuun jo siinä ensimmäisessä hetkessä lähtemättömän vaikutuksen: Istuin tuolilla ja väistelin hiuksiini kohdistuvia hyökkäyksiä kuuden muun enkkupennun taholta, kun Mei kipusi väkisin syliini. Se rupesi siihen kerälle ja oli ihan rauhassa, katsoi minua silmiin. Se valitsi minut tietämättä, että minä olin jo valinnut sen. Siitä alkoi meidän yhteinen matka. :)

Mei oli meille tullessaan 11 vkoa vanha ja se on jo ehtinyt näkemään paljon kaikenlaista. Sen huomaa, se on mitä reippain pieni greyhound. Päivisin hänen täytyy vielä vähän meitä ikävöidä pitämällä muutaman minuutin mittaisia piippailukonsertteja ja Unia sai ärsytettyä sen verran, että neiti sinifawn-valkoinen oli tikannut pentua korvaan, joka oli yhden illan ihan turvoksissa.

Enpä taas muistanut, mitä elämä pennun kanssa on. Tykkään aikuisista koirista hirvittävän paljon enemmän, kuin pikkupennuista. Arki ei kulje saman kaavan ja rutiinien mukaan, koska pennun mielestä klo 5 aamulla on ihan paras aika alkaa leikkiä tai klo 3 aamuyöllä on oikein hyvä aika piipata tylsyyttä. Vesikuppi on tosi kiva: sen voi kaataa, siihen voi astua, siitä voi juoda-pissata-juoda-pissata-juoda-pissata loputtomasti. Ulkona on liian kylmä, mutta sisällä virtaa riittää..

Mei on hirvittävän reipas automatkaaja.



Ukki ja Mummo hurmattiin hetimiten!


Olemme myös harjoitelleet jo näyttelyseisomista, tässä ihana ruokapömppis mukana!;)

Ilo on Mein paras ystävä.


Uni ja Beakin on automatkoilla oikein kivoja kamuja, sisällä Mei ei kelpaa niiden leikkikamuksi. Jännä nähdä, millainen tulevaisuus meillä on edessä. Odotan innolla neidin kasvua ja kehittymistä aikuiseksi englanninvinttikoiraksi. 



Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...