lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kirkkokadun whippetjengi




Joensuussa on ehkäpä reilut 10 whippetiä, ja puolet niistä asuu samalla kadulla! Päivisin tuossa meidän vastapäätä on vielä hoidossa whippetmummo Vilma vanhemman naisen luona. Bean velipuoli Irwin asuu tässä samalla kadulla Unin enopuolen Hemmon kanssa. Hupaisaa. Me nähdään ihan turhan harvoin, vaikka välimatkaa on yksi kadunväli :D Käytiin nyt ulkoilemassa ja toistamiseen poikia ilahduttamassa niiden kotona, Unikin pääsi tällä kertaa mukaan, viimeksi sillä oli juoksut.


Ilo oli mielissään poikaseurasta ja jaksoi painia ja leikkiä niiden kanssa yli kolme tuntia, ennenkuin väsähti! (NYT SE NUKKUU!!) Hemmolla tosin taisi olla hieman likaisemmat ajatukset "leikistä"..;D Bea oli yllättävän kiltisti (ei siis kokoaikaa komennellut poikia) ja Uni oli aivan kyllästynyt elämäänsä. Reippaita tyttöjä mulla.. :D

Ilo ja pojat

Uni ei oikein lämmennyt poikien leikkeihin, vaan masenteli valeraskaana minun jaloissa.

 Bea toimii poliisina

Aivan ihana Irwin <3

 Sisko ja sen veli.




tytöt. Ilo vaan kasvaaaaa...

-.. ja täytti tänään 18 viikkoa!

ihana pieni koipeliini myös kokeili tänään hiukan rajojaan! Annoin likoille rustoluut ja Ilohan meinasi puolustaa luutaan minulta! Murisi oikein uskottavasti, kun työnsin käteni luun lähelle. Kamala äiti, tiukan EI:n jälkeen kun vei luun oikein uhallaan sitten muutamaan otteeseen, syötti sitä kädestä ja tunki silittelemään neidin päätä kesken syönnin. Sama juttu, kun nappasin sen pois Bean ruokakupilta. Komensi minua:D Nooh, nopeasti alistui, kun huomasi kenelle päätään aukoi. Iloa ei tarvitse loppuunsa paljon kovistella. Tiukka katsekin riittää, että se vetää korvat niskaan ja menee matalaksi. Tänään lenkillä se roikkui muiden takkien kauluksissa minkä jaksoi, mutta muuttui hyvin pieneksi ja avuttomaksi jos joku hiukan töytäisi juostessa. Hirmu reipas oli taas kyläilyreissulla. Sais alkaa jo ilmat lämmetä niin Ilo sais tuolla ulkonakin oman luonteensa täysillä esiin. Kylmä ilma aina vähän hidastaa neitiä.

torstai 24. maaliskuuta 2011

kevät keikkuen tulee

Maaliskuuhun on mahtunut ihania aurinkoisia plussakelejä, jolloin jopa Bea on täysin rinnoin nauttinut ulkoilusta, mutta esimerkiksi viime yönä oli satanut tooodella paljon lunta ja äsken lenkiltä tullessamme saatiin niskaan kunnon lumimyräkkä!






Elo Ilopillerin kanssa on sujunut vallan mainiosti. Vauhtia näkyy neidin jaloissa piisaavan ja luonnekin on äidin peruja: Uni saa nopeasti noottia, jos yrittää roikkua Ilon niskassa tai taklata sitä. Sisäsiisti ei likka ole vielä alkuunkaan, mutta huono on vaatiakaan vielä. Asiat tehdään kyllä ulos, jos omistaja on tarpeeksi hanakka pentua sinne viemään usein. Kiltti pentu ja osaa olla hurjan nätisti päivät siskojen kanssa kotosalla. 

Monet kerrat olen vain huomannut miettiväni, mistä ihmeestä tuo koipeliini repii tuota energiaa itselleen? Kahden näyttelylinjaisen pennun aikuiseksi kasvattaneena, en ollut varautunut siihen, että juoksijalinjainen whippet on näinkin paljon energisempi! Kyllähän Beassakin virtaa riitti pentuna (se mm. juoksi tunnin ympyrää iltapissillä ja riehui kaikki illat lelujen kanssa), mutta se olikin ainut koira ja joutui purkamaan ylimääräisen virtansa joko minun tai itsensä kanssa leikkimiseen. Mutta tuo Ilon energiamäärä on jotain ennenkuulumatonta. Se ei nuku!! Yölläkin se saattaa leikkiä ja aamuisin herää salamana, kun kello soi.

Esimerkiksi: koirat ovat olleet päivän keskenään. Ilo saa ruuan ja parin tunnin päästä lähdetään lenkille. Tyypit juoksevat/jolkottelevat vapaana lähes koko ajan metsässä, poluilla jne. Tullaan 2h päästä kotiin ja hetki siitä koko konkkaronkka saa evästä. Uni ja Bea painuu nukkumaan, niitä ei näy ennen iltapissille lähtöä. Silloinkin ne pitää etsiä jostakin. Ilonkin luulisi nukkuvan. 4 kuinen pentu menee vauhdilla pari tuntia ulkona aikuisten mukana, saa vielä ruuan päälle, luulisi olotilan muuttuvan hyyvin levolliseksi. 


Mitä vielä. Huomaan pienten tassuttelujen seuraavan minua lähes taukoamatta, tai vähintään kahden pienen suklaasilmän tuijottavan jostakin tarkkaavaisena. Jos neidille erehtyy puhumaan, tulee se satavarmasti hieman kainona pusuttelemaan tai tuo lelua hirrrmuisen ärinämurinan kera näytille. Moppaaminen on täysin mahdoton tehtävä Ilon ollessa vieressä. Moppi täytyy tappaa ja sitä pitää ajaa haukun kanssa. Pissien luuttuaminen on vatsalihastreeniä, kun yrittää pidätellä naurua ja puhdistaa lattiaa pienen ratatykin alun roikkuessa murinalla luutussa.

Joka ilta, riippumatta siitä, miten pitkä lenkki on tehty päivällä, Ilo saa hepulit. Eräänä iltana pyykkituvalla käydessäni joku oli keksinyt vessasta paperirullan.. Näky oli kerrassaan hauska: Pieni ruskea juoksee pitkin seiniä pöllyyttäen paperisilppua sinne tänne, läähättäen ja haukkuen. Nyt muutamana iltana Ilo on riehunut niin paljon ja pitkään, että se on läähättänyt pitkän aikaa sen jälkeen maatessaan Unin vieressä sängyllä! Vesikuppi tyhjenee ja pissiä tulee.. Ruoka maistuu ja vahtihaukku on vireessä! (prkl!)

Uni on valeraskaana ja syö kaiken syötäväksi kelpaavan (koiranpaskatkin ulkoa kadunvarsilta) on pöhöttynyt ja komentelee muita lenkillä, ottaa muiden lelut, muttei kuitenkaan itse juokse niiden kanssa vaan menee haistelemaan lähimpää kusta. HUoh, nyt taas muistan miten tyhmä tuo koira osaakin olla! Silti niin ihana apinoidessaan iltaisin suukkoleikkiä omistajan kanssa ja purren hellästi nenästä..

Bea on iloinen pieni itsensä ja eläinlääkäri kehui tyttösen sydänääniä talvimaastoissa erittäin hyviksi ja sykettä rauhalliseksi!!! Kehui koiraa hyväkuntoiseksi ja sanoi noin rauhallisen pulssin kuuluvan yleensä lähinnä salukeilla. (?) Mahtavaa tietää, että neidillä on kunnossa oleva urheilijan sydän ja voidaan huoletta jatkaa maastoharrastusta!











maanantai 14. maaliskuuta 2011

talvimaastot, siskotreffit ja reissua

Riemu, Ilo ja Bette

Ollaan tyttösten kanssa reissattu Iisalmessa, Jyväskylässä ja Mustialan Talvimaastoissa kuluneen viikon aikana. Ilo on opetellut matkustamaan linja-autossa, ja matkustikin kuin vanha tekijä!
 

Kasvistäti ja Whiplandian tyttölapset: Ilo(Wonderchild), Riesa(Wild Child), Riemu (Wind Whisper) ja Bette (WallFlower)

Siskokset pääsivät tapaamaan toisiaan Talvimaastojen turisteina, ja kivaa näytti likoilla olevan! Ilo ja Riesa olivat jo keskenään temmeltäneet koko viikonlopun(myös iiiihana velipojan, Nitron, kanssa lauantai-iltana), mutta silti virtaa riitti vielä sunnuntaillekin. Oli aivan ihanaa nähdä pentuesisaruksia!

(ylläolevat kuvat nappasi Tiina Katalkin)

Sitten itse Talvimaastoihin, joissa siis juoksi Bea. Narttuja olikin vain 10 ja alkuerien jälkeen suurin osa oli vetänyt niin pahasti hankeen, ettei pisteitä ollut riittävästi finaalia varten. Alkuerän Bea juoksi Kiiturin NN-Black Pearlin kanssa ja kivasti likat keskenään juoksivat, vaikka käväisivät myös penkan puolella tiukassa mutkassa. Bealle pisteitä hieman huonommin, kuin parille, mutta 238 pistettä riitti kuitenkin viimeiseen finaalisijaan, eli 4.nneksi!

Bea finaaleissa, kuva: Karo
Finaaleissa likka juoksikin sitten oikein hienon juoksun parin jäädessä ensimmäisen osion jälkeen hankeen, ja saalisti 263 pistettä! Hienot 501 pistettä riittivät kuitenkin vain 3.sijaan kovassa porukassa ja SERTi jäi edessä olleelle kaverille. Hieno hieno Bea yllätti taas upealla suorituksella. Saa olla ylpeä tytöstä!

Oli aivan huippukiva viikonloppu, kiitos taas Seppäsille majoituksesta ja kaikesta muusta. Oli mukavaa nähdä taas vinttikoirakavereita pitkästä aikaa!

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...