maanantai 14. toukokuuta 2018

Whippet-Harrastajien maastot 28.4

Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi kisakentille muutaman vuoden tauon jälkeen ja samalla aloitti viimeisen kisakautensa. Ilo oli pysynyt terveenä ja kuntoa oli saatu tehtyä suunnitellusti, joten startattiin heti kauden ekoista arvokisoista. 

Ilo on osallistunut rotujärjestön maastokokeeseen kerran aiemmin, kolmevuotiaana vuonna 2013. Silloin irtosi voitto ylikorkeissa nartuissa ja Ilo kruunattiin Whippet-Harrastajien maastomestariksi. Nyt oli edessä ensimmäinen startti veteraanina. Alkueräpariksi Ilo sai Maunon (Softrack Fast'n'slow). Siinä se mammakoira oli lähtöviivalla kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan: keskittyneenä ja tietäen tarkasti, mitä on tultu tekemään. Ilon juoksu oli kaunis, se jaksoi hienosti kumpupeltoa alas ja ylös menevän radan ja juoksi kaikkensa antaen yllättävästi ihan hyvin mutkiin taittuen. Kruununa kunnon tappoloikka vieheelle ja hymyilevä koira. Minä itkin. Siinä se meni, minun täydellinen Iloni. Niin upeasti 7,5-vuotiaana. Pisteitä en odottanut kovinkaan kummoisia vaikka juoksu olikin siisti ja hyvä. 

Ilo kuitenkin johti alkuerien jälkeen, kaula ei ollut mikään varma eli finaalista tulisi jännittävä.



Finaalissa veteraanit laittoivat kaasun kaakkoon ja parina ollut Lily (Efflorescos Lilian) näytti vetävän vähän laajemmilla mutkilla mutta paremmalla vauhdilla ja kestävyydellä. Omaan silmään Lily juoksi selvästi paremmin, joten jännitys säilyi ihan palkintojenjakoon asti siitä, mikä oli kenenkin lopullinen sijoitus. 

Tiukaksi se sitten menikin. Ilo voitti yhdellä pisteellä. Mutta se riitti, kaiken päälle mammakoira vetäisi sertipisteet. Olipa huikea kisakauden, ja Ilon viimeisen kilpailukauden, aloitus. 

Mikään superstara Ilo ei ole maastoissa ikinä ollut, mutta juossut aina riittävän hyvin ja tasaisesti omassa sarjassaan. Toisinaan taso on riittänyt kärkisijoihin ja toisinaan muihin, mutta Ilo suorittaa aina luotettavasti omalla parhaallaan. Tasainen ja varma suorittaja ja sen lisäksi ihanteellisin kilpailutettava. Monta voittoa Ilo on ehtinyt ottaa urallaan, vaikkei starttejakaan ole kertynyt edes kisakirjan toiselle sivulle asti. 

Minusta on erityisen hienoa, että sama koira vetää ns. Tuplavoiton näissä rotujärjestön karkeloissa. Eli voittaa nuorena ja voittaa veteraanina. 

Ilolla on toukokuun lopussa edessä vielä toinen veteraanien arvokisa Kankaanpäässä hiekkamontulla. Hiekka ei ole oikein Ilon alusta, mutta eiköhän se sielläkin kaksi tasaista tulosta tee. Katsotaan mihin ne riittävät. 😊 



Ilon kanssa maalla aurinkoa ottamassa.

Kohta vuosikas Kali. 

Kohta vuosikas Häsä. 


Hannan ottamia kuvia Pilvin ja Supin tapaamisesta. 











Ja omia kännyräpsyjä maalta, kun oltiin pitkällä viikonlopulla nauttimassa mitä ihanimmasta kesäsäästä. 













Häsä on kaikkien suosikki ja lellipentu. Ukin sylissä kuvassa. 




Kohta vuosikas Supi. Kuva Hanna. 

Supin naama 😍 kuva Hanna

Kali ja Mida, Espoon tytöt. Kuva Mari. 

Väiski juoksi myös Whippet-Harrastajien maastoissa ja sijoittui uroksissa kuudennelle sijalle, eli meitä kutsuu Tanska ja EM - maastot juhannuksena. Minulta mukaan lähtee Memmu. Suomi Cupissa Väiski nousi hienolla finaalijuoksulla hopealle viidenneltä sijalta. Huippu Väpä. Väiskin kuvan ottanut Terhi Paavola. 

Häzä 💓

torstai 3. toukokuuta 2018

Pentutapaamisia ja terveystarkkituloksia

Etelässä kevääntulo on vihdoin edistynyt niin, että suurin osa lumesta on sulanut. Muoniossa sen sijaan arktinen whippet Supi (Princess Mononoke) saa nauttia vielä lumiralleista, kunnes toukokuun puolivälillä tulee taas joksikin aikaa Tampereelle. Ihanaa nähdä Supiakin sitten ja omistaja Hanna pääsee vihdoin oikean ratakoiran kanssa Kauppiin harkkoihin. 
Kuva: Hanna Vorne

Kuva: Hanna Vorne

Supi on Häsän kokoluokkaa, mittaillaan sitten virallisesti kun sen aika on. Luultavasti sen alle 48 jää. Supi on itsenäinen ja vahvatahtoinen, omaalatuinen ja hassu tyyppi. Se pitää suursnautseri Kuuraa hovinarrinaan mutta Auria se kunnioittaa. Supi on sairaan karvainen ja selvisikin Lapin talvesta oikein hienosti. 
Kuva: Kerttu Tuomi

Muiden p-pentujen kanssa tavattiin Kartanolla pääsiäisenä. 

Kuva: Kerttu Tuomi

Komea Loki (Pac-Man) ja Voitto-isi (Maxwin Invictus) löysivät sielunveljeyden. Loki-poika oli 52,5 senttinen komea miehenalku, joka ei kuvia kumartele muttei ole nakkikiskalla tappelemassakaan. Tai ainakaan aloittamassa tappelua, osaa kyllä pitää puolensa tarvittaessa. Loki oli aikuistunut syksystä ihan hullun paljon, se oli tosi fiksu meille yökyläillessään. 
Kuva: Kerttu Tuomi


Kuva: Kerttu Tuomi
 Voitto, Loki ja Ilo

Pilviä on nähty ihanan usein. Pilvi on hirveän kiltti ja iloinen tyttö. Pilvi ei mieti turhia eikä liikoja (se on vähän blondi) vaan se menee hymy huulilla vailla huolta huomisesta. Pilvi oli 49,7cm korkea. Pilvillä on tosi tasapainoinen ja kaunis kroppa ja vaikka se onkin isohko niin se on todella kaunis koira. 
Kuva: Kerttu Tuomi

 Kali (Power Princess) ja Pilvi (PowerPuff Girl)

Kuva: Kerttu Tuomi
 Loki, Pilvi ja Voitto

Kuva: Kerttu Tuomi
 Pilvi ja latinopeba. 

Kalia on myös nähty kivasti, kun asutaan täällä kehäkolmosen vastakkaisilla laidoilla. Kali on tutustunut ahkerasti viehepuuhiin, agilityn alkeisiin ja moneen muuhun puuhaan aktiivisen omistajansa Marin kanssa. Kali saa nauttia (ainakin vielä toistaiseksi :D ) ainoan koiran arjesta ja jakamattomasta huomiosta. Kali rakastaa kaikkea ja kaikkia ja se on edelleen ihan täydellinen tyyppi. Kaiken osaava ja kaikessa pätevä (toki whippetin toistokestävyydellä varustettuna), rohkea ja tosi avoin tyttö. Kali on 49,9cm korkea. 

Kuva: Kerttu Tuomi
Pilvi ja Kali

Kali Otalammen vetosuoralla 14.4.2018. Upea!


Häzääää (Pepper Potts) on omalaatuinen, omapäinen, itsevarma, rohkea, vietikäs ja vauhdikas pikkusisko, joka vie koostaan huolimatta (47,4cm) sisaruksiaan kuin pässiä narussa. Häsä hyppii pitkin sohvan selkänojia ja pöytiä ja istuskelee niillä kuin mikäki kissa. Oltiin sitten kotona tai kylässä. Yöt se nukkuu edelleen iholla mutta muuten sitä ei tunnu kiinnostavan missä omat ihmiset menevät. Häsä on kyllä ihan loistava tyyppi. Niin aito, välitön ja reipas. Kaikkeen nokkansa työntämässä.


Kuva: Kerttu Tuomi

Vuudi (Phantom Rider) on parhaimmillaan kun sitä näkee rauhallisissa merkeissä. Se on ihan äärettömän suloinen ja kiltti, sydäntensulattaja. Vuudi ei ole mikään päällepäsmäri ja se hakee omistajiltaan rohkaisua ja turvaa jännittävissä tilanteissa. Vuudi on onnellinen ja rento jannu, jolla riittää vauhtia ja joka keksii kaikkea mukavaa jäynää omistajilleen työpäivän aikana. Vuudi jäi kuin jäikin mittaan, juuri alle 51 sentin. 

Kali on ollut meidän kanssa treenaamassa säännöllisesti ja voi kun onkin taitava ja lahjakas tyttö. :)



ja Kali



Nopsan alkuvuosi on ollut ihan paska. Siltä on kahteen otteeseen kaivettu eläinlääkärissä kiviä anturasta ja sitten paranneltu niitä syviä tikkaushaavoja viikkotolkulla. Nopsa on kuitenkin niin älyttömän urhea ja reipas että se on jaksanut toipilasajan vailla huolia tai murheita. Hienoin raitapaita. 💓

Oma lauma, paras lauma. 

Memmu 

Nopsa

Takapihalla oli orava. 

Ilo 

Memmueitajuu

Häsä haluaa leikkiä 

Unsku

Häsä kerjuulla. 😅




Kuva: Kerttu Tuomi
P-pentue lukuunottamatta pohjoisen Supia. 
Kali, Häsä, Pilvi, Vuudi, Loki, Voitto ja Ilo


Kuva: Kerttu Tuomi


Kuva: Kerttu Tuomi
Håkan (I Am Legend) kävi luustokuvissa ja jippii kun priimaa pukkaa!! 
LTV0 SP0 VA0 B/B 0/0
Suuren suuri kiitos Minnalle tutkimisesta. 

Kuva: Kerttu Tuomi

Kuva: Kerttu Tuomi

Kuva: Kerttu Tuomi
Ihanimmat iit. Pami, Håkan, Nopsa, Väiski Ja Mida. 

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...