lauantai 29. kesäkuuta 2013

Juhannusjuoksuilla Oulussa

Tavalliseen tapaan kavereiden kysellessä juhannussuunnitelmista, vastasin: "Mennään Ouluun ratakisakarkeloihin, kuten aina." Helppoa, kun ei tarvitse joka kerta pähkäillä, kenen mökille mennään ja millä porukalla. Juhannus juhlittiin siis tälläkin kertaa Virpiniemen Greyhound Stadionilla ja yhtä kivaahan siellä oli, kuin aina ennenkin!
 Ilo ja pikkuveli Nitro tulomatkalla Oulusta kohti Kuopiota.

Allekirjoittanut sai jollakin ihmeenkaupalla houkuteltua kanssaan asuvan miespuolisen viettämään juhannusjuhlia Ouluun whippetracingin pariin ja oiva apuhan "kennelpojasta" olikin.

Joonas ja Ilo odottelemassa Yöttömän Yön starttia lauantaina.

Saimme arvon Nitron seuraamme juhannusaattona, kun se kävi juoksemassa soolon ja toisen ryhmän omistajansa Tiian kanssa. Tiia kuitenkin lähti jatkamaan keskikesän juhlaa ja Nitro jäi meidän seuraksemme tarkoituksenaan juosta seuraavana päivänä viimeinen ryhmä.

Kaunis poika!

Ja kivaa on!

Bea makkarakytiksellä.

Niin, meidän tyttötriohan vietti perjantain Juhannusracen jälkeen suurimman osan ajastaan irti, eikä niitä jaksanut kiinnostaa, vaikka ihan vieressä pörräsi muita vinttikoiria ja ihmisiä. Kiltisti makoiltiin omassa paikassa ja katseltiin aurinkoista aattoiltaa.

Nitro ei jäänyt ikävöimään mammaa, sen verran tuttu on meidän porukka sille jo. :)

"Joko päästään pupun perään?" Kyseli Bea, joka pääsi ryhmäkaveriksi molempina päivinä.

Uni torstai-iltana saunassa.


Tytöt "mummun ja ukin" luona käymässä Iisalmessa matkan varrella.

Kuva:Heidi Koivula

Uni ja Bea toimivat siis koko viikonlopun koejuoksukavereina ja oikein mallikkaasti toimivatkin! Hienoja likkoja!

Bea on ruennut ottamaan aika nappilähtöjä. ;) Sinisellä Nitro, punaisella Karma ja viimeisenä kopista ulostautui Uni.


Kuva:Heidi Koivula
Missikin juoksee ja ihan tosissaan!

Kuva:Heidi Koivula

Bea kiriii Kanelin ryhmäkokeessa lauantaina. Hienosti kiskolla juoksee nämä minun näyttelylinjaiset..

Kuva:Heidi Koivula

Perjantain juhannusracessa Ilo oli odotetusti ylikorkeiden viimeinen, eli 6. Se tosin juoksi omaa tasoaan huonommin, eikä kummastakaan lähdöstä irronnut sitä odotettua kv-aikaa. Juoksut näyttivät ihan hyvälle, mutta kaksi muuta koiraa olivat kauhean nopeita ja Ilo jäi aika paljon kaarteissa ja loppusuoralla. Lie sitten usko loppunut, ettei pupua kuitenkaan saa kiinni? Lähdöt olivat ihan ok, mutta eivät totuttuja tykkilähtöjä, joita Ilo yleensä ottaa. Hyvin pysyi porukassa mukana ekaan karteeseen, jossa alkoi hakea asemiaan ulkoa ja jäi jälkeen. Handleri oli kuitenkin tottakai Lilliin todella tyytyväinen ja koira oli onnensa kukkuloilla.

Lauantaina Ilo pääsi ihan täyteen kuuden koiran lähtöön 350 metrille, hui! Ja oletus oli, että se todellakin tulee taas viimeisenä maaliin. Lähtökopeille kävellessä tajusin, että voihan pee.. se sai taas ykköskopin. Eli se tulee ekana ulos ja jyrää muita päin.. 
Loppusuoralla tilanne olikin tämä. Ilo keltaisella vitosmanttelilla.

Lähtö oli todella hyvä! Ilo tuli ekana kopista ulos, vaikka sai siis taas sen kirotun ykköskopin! Me ei tykätä siitä, kun Ilo hakee mielellään ulos ja muut sisään niin tulee helposti törmäilyjä.


Tiukkaa vääntöä. Aikas hyvin Ilolla riitti uskallusta painaa. Ilohan haluaa tässä selvästi hakea linjaansa ulkoa ja Martti taas sisältä.

Takasuoralla asemat olivat yllättävän hyvät! Ilo pysyi mahtavasti vauhdissa mukana ja jäi sopivasti "pussiin", eikä päässyt vetämään itseään ulos.

Kakkoskaarteen jälkeen Ilo rupesi kuitenkin hakemaan parempaa asemaa, jotta katsekontakti pupuun säilyisi ja etsi paikkaansa sillä seurauksella, että putosi hännille. Loppusuoralla se kuitenkin paransi selvästi ja tuli vielä Lekurin Kingin ohi omalla ennätysajallaan 23,91sek ja siis samalla, jeeeeeeeee, kv-ajalla! Hieno juoksu Ilolta ja erityisesti kokemusta roppakaupalla lisää. Omistaja taas pillahti itkuun lähdön jälkeen, niin hienoa työtä minun Iloni teki.

Unsku on pro, vaikka onkin melkein maailman hitain!

Ilo ja Nitro :)

Eli se ois Ilolla yhdestä kv-ajasta kiinni enää! Jospa neiti reisilihas ei aloittaisi juoksujaan ihan vielä, että päästäisiin rataderbyyn 7.7.. 

Bea murunen täytti tänään 5 vuotta! Maailman kultaisin ja uskollisin koira.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

jälkilähetyksenä kuvat Mustialasta

Jaakko Stenroosin linssiin oli osunut Ilokin useampaan otteeseen, joten tässä vielä kuvat muidenkin ihasteltavaksi. :) Kaikki kuvat siis hänen ottamiaan.
finaalin lähtökiihdytys, Ilo punaisella ja Maxwin Hipster sinisellä.

Olipahan muuten loistava tappoloikka, ja -liuku! Pari kertaa meni Pilleri vieheen kera ympäri ja jäi sitten päälle makaamaan! :D 

Alkuerässä, aivan mahtava kuva!

Alkuerässä. 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Mustialassa, TAAS!

Allekirjoittanut ei ollut edes ajatellut lähtevänsä tänä kesänä enää Tammelaan asti kilpailuttamaan koiriaan, mutta Sonja oli sitä mieltä, että sinne lähdetään. Jossakin vaiheessa Sonja ilmoitti varanneensa sieltä majoituksen, lähdin tai en. Arvoin ilmoittaessani, että millainen pelto on, voisiko Beakin päästä juoksemaan. Jätin kuitenkin ilmoittamatta ja hyvä niin: pellolta oli juuri heinä ajettu matalaksi, eli liian helpolla olisi Bea päässyt ennakoimaan muovipussin menoa.  
Ilo ja Iitu meidän majapaikassa, Karjamajassa. Vähän oli tytöillä kivaa.

Ilo männäviikolla Antikkalan laskettelurinteessa treenailemassa kamujen kanssa.

Ryhmä RÄMÄ


Unsku ja Bea jäivät kennelpojan hoidettavaksi kotiin. 
Matkassa meillä oli siis vain Ilo ja Iitu. Perjantaina nopeasti töistä kotiin noutamaan tavarat kolmannesta kerroksesta ja samoilla tulilla matkaseuran Golfiin kohti Mustialaa. 400 kilometria ja kolmen pysähdyksen taktiikalla 5 tuntia myöhemmin saavuimme Mustialan maatalousoppilaitokselle, ja vaikka siellä on monta kertaa käyty kilpailemassa, ei ollut mitään havaintoa majoituskuvioista, mistä avaimen saa ja mikä niistä miljoonasta rakennuksesta on se, jossa me yövytään.
Ilo mietiskelee seuraavan päivän koitosta.
Ja jatkoi leikkiä Iitun kanssa.

Kisapäivä koitti ja edellisillan unisidukat ja pari lasia punaviiniä hieman jomottivat otsalohkoa, mutta reippahasti vaan koira ilmoittamaan ja eläinlääkäriin. Olipa helppoa, kun saatiin pitää huoneemme koko päivä, joten koirat saivat viettää siellä aikansa ja pääsi itsekin välillä kunnolla huilahtamaan. 
Ilolle alkueräpariksi tuli Oliivi, Bonnywapit Devilinareddress. Tytöt olivat ensimmäiset whippetit radalla ja vähän jänskätti miten juuri ennen meitä whippetejä varten muutettu rata toimisi. Ilo lähti taas kuin raketti ja paineli kunnon kaulalla ekan ylämäen. Toinen mutka meni pitkäksi, mutta muuten Ilon juoksu näytti oikein räjähtävältä, suhteellisen ketterältä ja vauhtia piisasi. Minkäänlaisia väsymisen merkkejä ei ollut havaittavissa. Radasta näki kunnolla vain alun ja lopun, joten paljoa ei pystynyt sanomaan. Kisakaverit radan varrelta vaan huikkasivat, että harmillisesti se yksi mutka meni liian pitkäksi. No, pian tuli huomattua, että niin se mutka meni kaikilla muillakin aika lajaalla kaarella. Kuitenkaan ei odotettu mitään alkueräjuoksun jälkeen, arvelin Ilon voivan olla jollakin neljännellä tai viidennellä sijalla. Ylläri oli aikamoinen, kun menin katsomaan ylläolevassa kuvassa olevaa tuloslistaa alkuerien jälkeen. 

Ilo oli palautunut ihan huippuhyvin alkuerästä ja eläinlääkärikin erikseen kehui sen rauhallista sydänääntä ja heitti vitsin, että "nukkuuko se siinä?". Energiaa Pillerillä riitti ja se olisi halunnut lähteä revittelemään joka toisen vastaantulijan kanssa. Puffasta lihistä ostaessani puhelin soi: "Onko se ihan ok, että Ilo juoksee täällä irti?" Tämän jälkeen huomasin juoksevani suhteellisen kovaa vauhtia sen nurtsin poikki, jossa oli viikkoa takaperin kipitelty ympyrää Whippetien erkkarissa. Oltiin siis Sonjan kanssa ajateltu helpottaa kisakoirien oloa tunkkaisessa huoneessa avaamalla ikkunaa hieman. Rako oli kuitenkin vissiin Ilon mentävä ja sehän oli loikannut (huone oli maan tasalla :D) pihalle katselemaan. Onneksi Riemu-sisko oli omistajineen kävellyt juuri silloin sopivalla paikkaa ja hetken naurettuaan irti jolkottelevalle koiralle tajunneet sen olevan Ilo ja kutsuneet luokseen. Kun menin noutamaan koirani takaisin huoneeseen, se iski nenänsä kiinni reiteeni ja käveli vieressä sisälle asti kuin mikäkin palveluskoira. :D Ikkunakin meni lujasti kiinni. Onneksi jonkun matkan päässä olevalla kisapellollakin oli TAUKO menossa juuri tämän episodin aikaan.. Palasin siis lihikseni ääreen odottelemaan finaalien alkamista. 

Ilo oli lämmitellessä juoksuintoinen ja energiaa pursuileva, joten hyvillä mielin lähdin viemään sitä kohti finaalirataa. Parina sillä oli kolmen pisteen päässä toisena oleva Maxwin Hipster. Odottelin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, en tosin ollut nähnyt parin alkueräjuoksua, mutta sukutaulusta päätellen ajattelin sen menevän kovaaaaaa. "Hippu" oli kuulema vasta lopetellut juoksunsa ja se ehkä näkyi sen suorituksessa hieman, tai sitten Ilolla on vaan ihan helvetin hyvä kunto. Juoksu näytti hyvälle ja pari oli tasainen. Oli oikea ilo katsella tyttöjen menoa. :) Ilo juoksi vielä paremman näköisesti, kuin alkuerässä ja vaikka meillä ei lälläreitä ollutkaan, uskalsin veikata sen voittaneen parinsa. Mutta, kolmantena olleella Kiaralla, eli C'mere Jääkristallilla oli vain viiden pisteen ero Iloon. Jos se olisi juossut finaalissa kovat pisteet, voisi se nousta johtoon. 

Kukaan ei tiennyt mitään pisteistä ja olikin ihan kiva odotella tuloksia palkintojenjakoon asti. Sanoinkin monta kertaa, että Ilo teki niin hienon työn, että olen todella, todella tyytyväinen siihen kävi lopputuloksissa miten päin vaan. Mutta siltikin, kyllä sydän hakkasi, kun ylikorkeita narttuja ruettiin palkitsemaan. Siinä vaiheessa, kun kolmanneksi palkittiin Kiara, uskalsin pikkuisen hengittää ja siinä vaiheessa kun toiseksi palkittiin Hippu, kiljaisin. Sieltä se tuli, kolmas SERT maastoista ja perhana sekin peltokisasta! Palkinnot haettuani istuin koiran viereen maahan, enkä voinut pidätellä kyyneliä enää. Halasin Iloa ja kerroin sille, miten mahtavan työn se oli taas tehnyt, miten upeaupeaupea koira se on. Hymyilin ja itkin. Eikä siinä vielä kaikki, Ilo juoksi ennätyspisteensä. Tasaiset ja upeat juoksut sekä alkuerästä että finaalista tekivät 240+247 eli yhteensä hienot 487 pistettä!!! Ja tällä kertaa pisteet olivat kovat muihinkin sarjoihin verrattuna. :) 

Ilo ja Hilla leikkimässä Antikkalassa.

Nyt meille tuleekin sitten jonkinmoinen maastotauko, Ilon juoksuista riippuen se kilpailee seuraavan kerran Kalakukkomaastoissa syyskuussa tai sitten vasta lokakuussa Hailuodossa. Radalle mennään ensi viikonloppuna, kun vietetään tuttuun tapaan Juhannusta Oulussa. Sitten taas arvotaan hetki aloittaako juoksuja vai ei ja jos ei, ilmoitan sen rataderbyihin Kartanolle 7.7! Vaikkei Kartano olekaan Ilolle paras rata, olisi siellä sitten mahdollisuus valmistua ratavalioksi jos juhannuksena tulee vielä yksikin kv-aika. :) 



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hupsista, taas!

Pahoitteluni, jälleen, että blogi elää hiljaiseloa. Omistajan crossfit harrastus on lohkaissut niin ison osan arki-illoista kaiken muun kaverikoiratoiminnan, opintojen ja ssvh:n juttujen lisänä, että aikaa ei koirien lenkityksen jälkeen jää mihinkään!

Mistäs sitä aloittaisi..

Whippetharrastajien maastomestaruuksien jälkeen alkoi tulla ihan yhtäkkiä kesä Savoon ja helteistä on saatu nauttia ihan olan takaa! Ilo on innostunut pikkuisen jo uimaan ja tänä kesänä omistaja aikoo tehdä siitä kunnon vesipedon! 

Iitin derbykisat saatiin viettää ennakkoennusteista poiketen aivan upeissa aurinkoisissa keleissä ja seurakin oli mitä parhainta. Lauantaiaamuna kellon soidessa neljän jälkeen ei tosin paljon naurattanut, kun Vanni oli koko yön pitänyt huolen, ettei kukaan muu Hillakujan vierashuoneessa vaivu syvään uneen. Matka Iittiin hujahti kivuttomasti ja perillä saatiin autokin ihan aitiopaikalle. Ilo juoksi alkuerissä ihan hienon näköisesti parin jättäessä leikin kesken ekaan mutkaan. Alkuerien jälkeen sijoitus oli neljäs, mahtavan alkueräjuoksun vetäneiden Olgan ja Kielon sekä Wandan takana. Piste-eroa oli varsinkin johtopariin sen verran, että finaalijuoksussa ei ollut paljoa jännittämistä, Ilon olisi pitänyt juosta ihan hurjat pisteet derbyvoittoon. Wanda ja Ilo olivat hyvä pari ja juoksu oli hienoa! Wanda taittui mutkiin pikkuisen paremmin ja vetikin muutaman pisteen Iloa edelle. Lopputulokset eivät muuttuneet, Olga voitti, Kielo tuli toiseksi. Wanda kipusi myös palkintopallille kolmantena ja Ilo oli neljäs. Bean jalanjäljissä mennään, Bea oli myös aikoinaan derbyIV!:) Hyvät tasaiset juoksut Ilolta, ei niissä mitään vikaa ollut, muut olivat vain parempia! ;)

Seuraavana päivänä palasimme kartanohotelliyön jälkeen kisapaikalle Lotan kanssa ihan vain turistin roolissa, mutta Sonja toimi kilpailuttajana myös tänään. Lällärit korville siis ja pisteitä kirjoittelemaan ylös. Mikäs tuossa oli auringonpaisteessa katsella hienoja juoksuja ja nauttia!


En ihan ehtinyt saamaan kuvaa, kun Vanni ISTUI Ilon selän päällä!
Turhaan ei Iittiin toiseksi päiväksi jääty, Iitu nimittäin juoksi kaksi hienoa juoksua ja erityisesti finaalissa tykitti siihen malliin, että kipusi kakkospallille ja saalisti ekan SERTinsä! :)

Parveekkeen valloittajat!

ORAVA!

Unsku rakas kävi Sorsasalossa toukokuun lopulla näyttelemässä Erittäin Hyvästi.

Hapelähteen puistossa lauantaipäivää viettämässä. Olipahan muuten viimeinen viikonloppu ilman koiraharrasteita vähään aikaan, tästä se taas lähtee.. ;)

Ainiin käytiin me Kaupin iltakisoissakin juoksetelemassa lyhyellä matkalla. Ilo oli saanut itseluottamusta lisää aimoannoksen ja ajolinjatkin olivat ehkä aavistuksen parantuneet! Se kipitteli ekana maaliin viiden koiran lähdössä ja hitto vain kolmen sekunnin sadasosan päähän kv-ajasta! Uni ja Bea joutuivat samaan lähtöön kauhean nopeiden koirien perään ja juoksivat ihan paskat ajat molemmat, mutta kivaa oli!:)



Joonaksen porukoiden pihalla patsastelevia whippetejä!

Ilo vahtii, ettei "isi" huku.

Oikeastihan tässä kävi niin, että Ilo aikansa haki frisbeetä vedestä, kun sen heitti tarpeeksi lähelle rantaa ja kerran se lensi hänen mielestään liian kauas ja Joonas joutui hakemaan lätyn kanootilla :D

Kati ja Ilon pikkusiskopuoli Maya olivat Kuopion vierailulla ja siskokset pääsivät futiskentälle juoksemaan kimpassa. Hieman jos tuota kokoeroa oli likoilla.. Maya oli aiiiivan ihana pieni kainaloinen!

Unsku nauttii kesästä vol 1

Unsku nauttii kesästä vol 2


Eilen käytiin Oulusa Virpiniemen Greyhound Stadionilla nelistämässä ovaalia lyhyellä matkalla tähtisprinteissä.  Ilohan on tiettävästi erittäin nopeasti kiihtyvä lyhyen matkan koira... :D ehehe, no ei ole. Mutta saipa hyvää kokemusta kolmen startin kisapäivästä ja Ilohan juoksi hienosti kahdesta ekasta lähdöstä kv-ajat hurjan nopeiden kiitureiden perässä! Ilo lähti molemmissa starteissa kopista ihan todella hyvin ja 2.aikajuoksussa se jopa leikkasi lähemmäs kiskoa ekassa kaarteessa!!! Muutenkin ajolinja heti ekalla suoralla oli jo huomattavasti aiempaa parempi. :) Finaalissa Lilleri juoksi äitinsä Disan ja Macarenan Siriuksen kanssa. Lähdössä Disa onnistui paremmin ja painoikin heti kärkeen. Ilo ja Esteri kolaroivat hieman ekassa kaarteessa, kun Esteri haki linjaa sisään ja Ilo hieman ulommas. Onneksi Esterin juoksu ei mennyt pilalle, vaikka Ilo varmaan yritti pelata äipän pussiin kiilaamalla kaverin pois matkasta.. :D Disa ja Esteri kävivät tiukan kisan ja Esteri voitti yhdellä sadasosalla. Ilon askeleet menivät puolestaan aivan sekaisin ja se juoksi huonon ajan 19,78 sek. Mutta tärkeintä oli, että tavoite saavutettiin ja Ilo juoksi taas askeleen lähemmäs ratavalion arvoa. Ja ihan parasta koko päivässä oli se, että Ilo alkoi hakea sisään!! Jee!

Whiplandian Wild Child, Wonderchild, äiti Finlandia ja Wade Walker.

Ilo kantoi itse oman palkintonsa autolle!:)

Bean ja Unin oli tarkoitus juosta Iitun ryhmäkoekaverina, mutta Iitupa ei ihan vielä kiskovieheen perässä viitsinyt kaikkeaan antaa, joten Bea sai juosta Karman harkkakaverina lyhyen matkan ja kylläpä se nautti!

Nitro-miesss, ekaa kertaa radalla ja kolmatta kertaa suljetussa kopissa ja eikun vaan kiskovieheen perässä 280 m oikein mallikkaasti alusta loppuun! Lahjattomat treenaa, se on Ilon ja Nitron motto :D Nitro oli niin maailman helpoin lainakisakaveri. Voisin ottaa tuon koiran omakseni milloin tahansa, epäilen tosin, ettei Tiia anna!

Perjantai-iltana ajeltiin Sonjan kanssa Honkakoskelle lyhentääksemme lauantaiaamun matkaa Ouluun. Whippetithän repesivät tästä täysin ja juoksivat ihan hullua hepulia kuka milloinkin pitkin takapihaa. Hilla ja Nitro kävivät ihan kunnolla uimassa, tosin vain jälkimmäisenä mainittu tarkoituksella. Hilla juoksi suoraan järveen vahingossa :D Ilokaan ei muistanut, että hänellä on kisat seuraavana päivänä ja paineli minkä kintuistaan pääsi pitkin Suursaaren nurmikenttää.

Onkohan tässä vielä tapahtunut jotain muuta mainitsemisen arvoista..? Eipä kai. Viikon päästä juostaan maastokisaa Mustialassa ja viikko siitä Juhannusracea taas Oulussa. Suomea ees ja taas :)
Loppuun vielä upea kuva Lilleristä! 8.6.2013


Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...