Facebook-päivitykset etusivulla menevät pitkälti ilmojen mukaan. Ensin porukka ilakoi ensilumesta.. Sitten surraan sitä, kun se sulaa pois. Tämän jälkeen valitetaan vesisateita ja toivotaan pakkasta, jota ei kuitenkaan tule. Ensilumi tuli vauhdilla ja sitä tuli aika paljon! Omistaja vei tuona päivänä whippetit tyhjään koirapuistoon leikkimään lumileikkejä.
Ilolla ei meinannu remmissä puistoon kävellessä hepulit kestää pepussa, vaan niitä purkautui pienesti pitkin matkaa. Sopivan alkulämmittelyn kävellessä saatuaan irti päässyt Ilo juoksutti kotoa mukaan otettua "jelloa" pitkin puistoa ja isosiskojen kyllästyttyä ja laannuttua hajujen haisteluihin, jatkoi neiti reisilihas omaehtoisesti jellon kuljetusta ympäri puistoa.
Tänään Kuopioon satoi toisen kerran lunta, vain edellistä märemmässä muodossa, mutta kuitenkin valkoisen värin nurmelle se sai aikaan. Ilma vaikutti ikkunasta katsottuna niin ilkeälle, että koirien omistaja hoksasi lähteä heti aamulenkille Antikkalan laskettelurinteeseen, koska kukaan muu tuskin kehtaisi sinne nyt nousta.
Ilo sai pitkästä aikaa mukaansa myös FRISBIIN ja taas pienen lämmittelyn jälkeen frisbii sai nähdä Antikkalan rinteen sivulta sivulle, ylös ja alas..
Taas isosiskojen juoksuinnon laannuttua jatkoi neiti reisilihas omaehtoista liikkumista rakkaan lelunsa kanssa.
Parasta syksyssä ja alkutalvessa on myös Puijon Golf-kenttä, joka laskeutuu osittain rinteeseen. Siinä saa hepulia kerrakseen lyhyellä nurmella.
Uni ja Beakin juoksivat Unin hepulin lisäksi: Aina metsästä takaisin kuulleessaan kutsun "KARKKII!"
Täällä on kivaa, tuumaa Ilo!
Etsi kolme punapaitaista.
Kotona ennen lenkille lähtöä jokin taas riepoi Iloa matolla.
Eräs ilta ja se kaikista rakkain ystävä tassun alla.
Ihmeellinen valoilmiö saa whippetit hakeutumaan jopa omistajan mielestä epämiellyttäviin asentoihin ja paikkoihin.
Kiellettyä.
Kiellettyä.
Lauantaina meillä on näyttelyt. Hevosilla on ollut lihotuskuuri, Unin kohdalla toiminut sopivasti ja se on ihan sopivassa kunnossa tuomarin eteen. Bea on myös kerännyt talvirasvaa ihan hyvää vauhtia itselleen, vaikkei ole näyttelyyn tällä kertaa osallistumassakaan.
Päänvaivaa ja -raapimista omistajalleen aiheuttaa neiti reisilihas. Ainahan tuo neiti on ollut vaikea lihotettava, siis mahdoton. Viime vuoden kehävierailuun sain siihen vähän läskiä tarttumaan, mutta se oli pentu ja lihotuskuurin pystyi aloittamaan huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Vielä lokakuun lopulla kisakunnossa ollut Ilo näytti tälle
ja nyt pikkuisen päälle kaksi viikkoa on saanut tuo raastinrauta syödä miten paljon ikinä on halunnut. Viimeinen viikko on vietetty läskileiriä ja syöty silkkaa rasvaa! Ja, kuten Lotta tiesikin, on työ ollut aika turhaa..
kuvakulmat on vähän erit, mutta siis kuvien perusteella muutosta ei ole juurikaan tapahtunut.. Livenä Ilo on kyllä ihan aavistuksen kerännyt ihraa nahan alle. Tuo koira vaan sattuu olemaan sellainen, että mitä enemmän sen kuppiin laittaa evästä, sitä kovempaa ja enemmän se juoksee pihalla. Nytkin se jo ruokailunsa lomassa vilkaisee minua ateriasta lihanokareet noukittuaan, että onko pakko syödä myös piimällä maustetut nappulat. Ennen Ilo on syönyt aina kaiken hyvällä ruokahalulla. Se siis saa nyt aivan liikaa ruokaa omasta mielestään, tätä mieltä taitavat olla myös Ilon kuppia omiensa tyhjennyksen jälkeen kyttäävät isosiskot.
Valeraskauksia lukuunottamatta omistaja ei ole koskaan saanut koiriaan lihomaan, vaikka omasta mielestään laittaakin niille joskus järjenvastaisia annoskokoja kuppiin ja ne syövät hyvällä ruokahalulla. Kai me sitten ulkoillaan liikaa, vaikka siitäkin on yritetty nyt pikkuisen karsia lepokauden alkaessa ja omistajan heilutellessa tv:n katselun ohessa kahvakuulaa oman kuntoiluintonsa purkamiseksi. Koirat saavat kaluta mielensä mukaan luita lepopäivät ja varsinkin Bea on kovin mielissään, ettei ole pakko lähteä märkään syysilmaan moneksi tunniksi. Unia ei pahemmin kiinnosta, mutta Ilo leikkii raivokkaasti kettunsa kanssa, jos ei mennäkään juoksemaan sinäkään päivänä. Tunninkaan remmilenkki ei ole Ilon mielestä mikään urheilusuoritus, sen jälkeen voi "vähän" vielä remuta sisällä! Ja kun meillä yleensä ei kukaan tiedä koiria olevankaan, niin puhun nyt siis varmaan muille koiranomistajille hyvin tutusta sisällätouhamisesta, joka allekirjoittaneesta tuntuu oudolle!:D
Uniin läskikuuri on kuitenkin tehonnut jotenkuten.