sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kuullaanpas taas

Tämä blogi kyllä niin laahaa aikaansa jäljessä.. 

Mutta siis, mitäs kaikkea tässä välissä on tapahtunut. Ilo juoksi vetskumestaruudet Kankaanpäässä ja ihan kivalla juoksulla se oli 5./5. Kisassa juostiin pelkkä alkuerä teknisten ongelmien ja helteen vuoksi. 

I-pennut ovat ahkeroineet alkukautena. 

Väiski juoksi Suomi-Cup hopeaa Liedossa! 

Nopsa pääsi aloittamaan vihdoin kauttaan, se sai viimeisen ratasertin ja valmistui ratavalioksi. Sitten pamahti reisilihas ja loppukausi kuntoutellaankin sitä. Hitto mikä kovanonnen koira.. Ja minä niin odotin tätä kautta sen kanssa, harmittaa niin paljon ettei ole edes mitään sanoja. Eniten Nopsan itsensä puolesta, joka niin nauttii juoksemisesta olipa se vapaa-ajalla tai kisoissa ja nyt joudutaan olemaan ainakin kuukausi pelkästään remmissä kauneimman kesän aikana. 
Kuva: Kerttu Tuomi 

Nopsan valiojuoksu heti ekassa startissa melkoisen kovassa, ja isossa, seurassa. 

Kuva: Kerttu Tuomi 

Pami juoksi myös kauden ekoissa kisoissa lähtövoittoon ja toisissa itsensä ratavalioksi. Pami osallistuu ensimmäisiin arvokisoihinsa viikon päästä sunnuntaina Whippet-Harrastajien ratamestaruudessa, jonne on tulossa myös Håkan.

 Håkan aloitti kautensa kahdella vahvalla juoksulla Tampereella, molemmista lähtövoitot täysissä starteissa. 

Tähtisprintissä Håkan juoksi 1. ja 2. aikajuoksussa ihan jäätävät ajat ja tuli molemmissa ekana maaliin, mutta finaalissa oli hieman epäonnea ja H tuli kuudenneksi. Siis aivan mahtava suoritus pohjois-savon poijjaalta! 

Mein ja Väiskin kanssa suunnattiin juhannusviikolla Tanskaan Euroopanmestaruuskisoihin. Ja hitto, niinhän sieltä Mei haki itselleen kaksi titteliä lisää ja oli vielä oman päivänsä Best In Field. Sillälailla. Väiski juoksi hienosti sijalle 19./69 whippeturoksissa. Väiski on kyllä ihan mahtava reissukoira, vitsi miten rento matkustaja! Meillä oli Väiskin kotiväen Marian ja Nikon kanssa ihan mahtava reissu, kiitos vielä niin mahdottoman paljon seurasta!
Siinä tunnelmapala palkintojenjaosta. Olipahan unohtumaton ja ainutlaatuinen hetki. 

Alkuerä, jonka jälkeen Mei johti narttuja yhden pisteen erolla parina juosseeseen Darkieen:
Mei juoksi viime vuoden voittajan Darkien kanssa. 

Finaali, jossa eroa pariin tuli jo reilummin myös pisteissä:





Pellot olivat hyviä, hiekkapohjaisia ja pinnaltaan sopivan kimmoisia. Rissat olivat hirvittäviä, mutta onneksi ne oli merkitty selkeästi joten koirat osasivat väistää niitä. Mei ratkaisi tiukissa mutkissa väistöliikkeet niin, että se hyppäsi rissalippujen yli... Kaikenkaikkiaan nuo kisat olivat ikimuistoiset ja varsin onnistuneet arvokilpailut, samalla meidän ensimmäiset kilpailut ulkomailla. 


P-pentueen tytöt ovat treenailleet ahkerasti radalla. Koneaikojakin on saatu osalle: Kali on vetänyt 350 metriä aikaan 23,35 ja 280 metriä aikaan 18,76!!, Häsä on vetänyt 280 metriä aikaan 19,45s,

 Pilvi 280 metriä aikaan 19,11
 ja Supi jolle ei ole oikein aikaa meinattu saada on juossut jonnekin 20 sekunnin pintaan. 
Hienoja likkoja! Pojista Vuudi on harkkaillut ahkerasti Liperissä kopista suoraa ja Loki on käynyt tutustumassa Oulussa konevieheeseen parin etusuoran verran. Huipuista huipuinta, että Supin pentuna murtunut jalka ei vaivaa sitä eikä näytä estävän harrastamistakaan. 

Sitten kävi niin, että viikonlopun koeajon jälkeen meidän laumaan sujahti puhdas ratajuoksijagreyhound Nippu! Nippu on Mein pikkuserkku ja upean ulkomuotonsa lisäksi viimeisenpäälle ihana grey vaikuttaisi hänestä kasvavan. Vitsit odotellaan innolla tulevaisuutta kilpakentillä tämän nuorison, Häsän ja Nipun kanssa. 
Kuva: Kerttu Tuomi 

Kuva: Kerttu Tuomi 







Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...