tiistai 28. tammikuuta 2020

Täydellistä!


Kaksi viimeisintä astutuskeissiä on olleet erittäin tarkkojen urosten kanssa, jotka ovat astuneet ainoastaan yhtenä oikeana päivänä ja ihminen on saanut olla vähän avittamassa muutenkin the hetkellä. Niistä on oppinut itse todella paljon ja mukava, että nekin molemmat ovat lopulta tuottaneet toivotun tuloksen. 

Nyt jännitettiin sitä, miten hommat etenee ja sujuu kahden ensikertalaisen kanssa. Häsä ei ollut tätä ennen kahdessa aiemmassa kiimassaan näyttänyt mitään merkkejä sen mahdollisista tärppipäivistä. Osasin aavistella niiden kuitenkin olevan mieluummin myöhäisillä vuorokausilla kuin kovin aikaisilla, jos ja kun on tullut äitiinsä ja myös siskopuoli Pami oli perinyt nämä myöhäiset tärpit. 

Oli parasta, että päästiin testamaan Häsän kiiman etenemistä useamman eri uroksen kanssa ja Häsän sekä tietenkin myös urosten reaktioiden perusteella lähdettiin sitten Ouluun 13. kiimapäivänä, sunnuntaina 26.pv, jolloin oli myös Henen 2-vuotissyntymäpäivä. 

Astutus sujui kaikkien oppikirjojen mallisuorituksen tavoin, eikä koiria tarvinnut avustaa ollenkaan. Muutaman minuutin soidintanssit ja homma täyteen käyntiin. 15 minuuttia nalkissa.

Kaikki meni niin täydellisesti ja hyvin. Kaiken kruunuksi Häsä osoitti jälleen kerran, kuinka sopeutuvainen ja hyväpäinen eläin se on: tultiin yökylään Millin perheen luo ja Häsä ei yleensä tykkää tuntemattomista lapsista, varsinkaan juoksevista sellaisista. Mutta mitä vielä, hän muokkasi käytöksensä vierailumoodiin ja oli kuin kala vedessä. Olin niin pakahtua ylpeydestä, miten Häsä hoitaa tilanteen kuin tilanteen. 


Kertakaikkiaan paras koira ikinä.

Nyt vaan peukut pystyyn ja odottelemaan. Niin jännä ja ihana kevät toivottavasti tulossa. Jos ei pentuja, niin sitten aletaan treenata derbyihin. Eli varasuunnitelmakin valmiina.. 😁

Mutta tottakai toivotaan näistä kahdesta jälkikasvua ja jos sitä siunaantuu niin mielellään useampaa hassunväristä koomista sirkuskoiraa, näitä odottaa moni. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Ymmärrystä


Ensimmäiseksi kerron jännittävät uutiset pentuprojektiin liittyen: Häsän juoksu on vihdoin alkanut! Reilun viikon päästä olisi Oulussa treffit Henen kanssa. 

Päivitin vanhaa puolijärkkäriä ostamalla siihen käytetyn objektiivin. Ihan kuin uusi kamera olisi käsissä. Huippuhienoja kuvia saa, just mun kuvailuun sopiva. Ja mallit on ammattilaisia!




Kuten Nipun ruokailuilmeistä voi päätellä, se vihaa lisäravinteita. Sinkkijauhe, kalkki, merilevä. Siinä pahimmat, niitä Nippu kiertää kupissaan viimeiseen asti mutta syö lopulta kuitenkin kaiken. 



Memmulle käytiin hakemassa propalin virtsankarkailuvaivoihin, on toiminut! Onneksi virtsankarkailua ei ole ollutkaan ihan 24/7, vaan rakko falskasi lähinnä silloin kun Mei oli juonut normaalia enemmän (jumit, kivut, vatsavaivat jne saavat greyhoundin lutkuttamaan vettä lähes neuroottisesti olon helpottamisen toivossa..), mutta varsin riittävää sekin. Puhutaan kuitenkin melkein 30-kiloisesta koirasta ja kun täysi rakko tyhjenee tulee sitä pissaa sitten jonkin verran. Ja sehän tuli aina nukkuessa eli peteihin. 

Suloinen Häsä.


9-vuotias Ilo.  



Emma Hiilesniemen ottamia ihania metsäilykuvia: 
Nippu ja Uni. 

Ilo

On päästy kyllä hyvin tekemään pohjakuntoa tänä talvena pitkillä metsälenkeillä, kun maa on ollut sula ja pehmeä koirien juosta. Arkisin ei edelleenkään ehditä valoisalla metsään, mutta lähipellolla käydään useampaan kertaan viikossa, torstaisin juostaan maneesissa ja viikonloppuisin tehdään sitten näitä 6-9km metsälenkkejä, joissa vierähtää aina pari tuntia. Remmilenkkejä ei ole päässyt tekemään aikoihin, kun kadut on viljelty paksulti hiekotushiekalla ja sitä me vältellään viimeiseen asti. 

Unilla ei ikä paina!

Nippu ja Nipun velipuoli Bamse. Majakka ja Perävaunu siis. 

Nopsa, täysillä tietenkin. 

Nippu ja Bamse.

Ilo

Memmu

Nippu


Iloinen hönö. 

Häsä

No sitten blogitekstin otsikkoon. Nippu on taas oppinut olemaan kotona nätisti ja rennosti. Se sai haukkumisellaan nostettua itselleen sellaiset kierrokset, että se pissasi lattialle ja/tai pureskeli jotain. Nyt se ei ole tehnyt enää mitään, joten oletan palikoiden sen päässä asettuneen paikoilleen. Jotenkaan ei edes tajunnut tai muistanut omassa muuttuneessa arjessaan ajatella sitä, kuinka suuri muutos tämä lopulta on ollut koirille. Muutto. Rivitalosta kerrostaloon. Uudet lenkkiympäristöt, uudet hajut, uudet äänet. Katosi koirien elämästä muuton mukana myös todella pitkään jokapäiväisessä elämässä mukana ollut ihminen, vaikka ne minun koiriani ovatkin ja minä olen aina ollut pääasiassa se, joka niiden kanssa on touhunnut. Niiden yksinoloajat pitenivät, tosin ne pitenivät sopivasti jo kuukausi ennen tänne muuttoa, kun joutuivat tottumaan yhden ihmisen töissä käymiseen. Eli aiemman n.6 tunnin sijaan yksinoloaika lisääntyi muutaman tunnin. Ehkä Nipulta vaati vähän "liikaa", koska whippetit vaan sattuvat olemaan harvinaisen nopeasti sopeutuvia eläimiä. 

Memmulla oli omat ongelmansa. Ei niinkään muutoksissa, mutta siinä että se pelkäsi Nipun sitruunapantaa (joka muuten toimi täydellisen hyvin, turhaumahaukku loppui kuin seinään!). Minulla olisi myös toimivaksi todettu petsafen ultraäänihaukunestolaite, mutta en voi käyttää sitä koska Mei saa siitä slaagin. Siis se oikeasti tärisee ja läähättää paniikissa ja yrittää poistua asunnosta, riittää että se kuulee laitteen käynnistymisäänen. 

Nyt on saatu arki rullaamaan niin, että aamulla Mei saa aptus relax -tabletteja ennen aamuruokaa ja ulkoilua. Ulkoilun jälkeen käyn parvekkeella käynnistämässä pannan, ettei Mei kuule siitä tulevaa käynnistysääntä. Nippu ei onneks vissiin hauku se kaulassa ollenkaan päivisin, koska videon perusteella koirat nukkuvat kaikki rennosti ja rauhassa päivän läpi. Yhtenä päivänä meinasin unohtaa aptukset, ja annoin ne liian myöhään. Mei alkoi heti läähättää ja täristä, kun panta oli Nipun kaulassa. Onneksi se videon perusteella rauhoittui n. tunnissa ja pystyi nukkumaan loppupäivän. 

Whippetit ovat joko tottuneet rapun ääniin tai sitten eteisessä päivän ajan soiva radio sopivasti häivyttää sieltä tulevia ääniä eivätkä koirat reagoi niihin juuri ollenkaan. On kyllä ollut säätöä ja omassa stressitilassa on ollut hankala tasoittaa omat tunnetilat niin, ettei ainakaan niillä lietso koirien olemista yhtään. 

Parhaat tytöt! Kuva: Emma Hiilesniemi


Maneesikausi startattiin muutama viikko sitten!

Aina vaan sataa ja kuraa kantautuu sisälle. Minua ei muuten haittaisi tämä lumettomuus, mutta kun joka päivä sataa vettä ja tuulee ihan kunnolla, se alkaa jo vähän tympäistä kun sitä on nyt jatkunut jo MONTA KUUKAUTTA. Hiekkaa on kämppä täys koko ajan. Ostin eteiseen metritavarana kuramattoa Tokmannista, on se itseasiassa vähentänyt tarvetta lakaista lattiaa joka välissä. 

Unilla on rinnassa pehmeä rasvapatti, joka myös patologin tutkimuksen jälkeen lausuttiin hyvälaatuiseksi rasvakasvaimeksi. Jossain vaiheessa voisi poistaa sen, se ei onneksi vielä vaivaa koiraa yhtään eikä estä mitään liikkumista tai nukkumista. On ehkä puolikkaan kananmunan kokoinen. Mutta hinta-arvio poistolle oli 650 euroa. Eheh, autokin pitäisi huoltaa ja pentuprojektiin on varattava euroja, joten Uni patteineen saanee odotella vielä vähän aikaa. Teräsmummu Unsku. 

Palataanpas sitten astutusreissun kuulumisilla reilun viikon päästä. Peukut pystyyn! 

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vaikealukuinen


Minä pidän koirassa kaikista tärkeimpänä ominaisuutena sellaista luonteen varmuutta ja itsenäisyyttä,  että palikat päässä pysyvät paikoillaan eivätkä muuttuvat tilanteet liikauta niitä mihinkään. Rauhoittuminen ja perusrauhallisuus on myös tärkeää, vaikka koiranpennun kuuluukin olla villi niin sen ei silti kuulu olla jatkuvasti rauhaton. 
Uni oli nuorempana sellainen, ettei se kestänyt olla erossa Beasta. Sille autossa yksin oleminen Bean kilpailusuoritusten ajan aiheutti järkyttävää huutamista. Edelleen, 11 vuotta myöhemmin, se tykkää ulvoa jos lauma hajotetaan (osa koirista lähtee treenaamaan tai kisoihin). Muuten Uni on todella itsekäs ja itsevarma koira, eikä se esimerkiksi pelkää yhtään mitään. Se on uskomattoman röyhkeä ja periksiantamaton mitä tulee vaikka ruokaan tai sen varastamiseen. Se käy surutta tappelemaan, jos lauman vieras narttu yhtään haastaa sitä. Hyvä ja varma koira, mutta ei noita kovin montaa samassa laumassa voisi olla.

Ilo on ollut aina hyväntuulinen ja tasainen tilanteessa kuin tilanteessa. Se on sopeutunut muutoksiin samantien, sitä ei ole hetkauttanut mikään. Se on laumakoira sanan varsinaisessa merkityksessä mutta sen pasmat eivät mene sekaisin vaikka laumakokoonpanossa tapahtuisi hetkellisiä muutoksia tai se itse heitettäisiin ihan muualle hoitoon. Mutta se jännittää  sirunlukulaitetta, toisinaan eläinlääkärissä ja lähtee menemään jos omistaja on pahalla päällä. Se myös säikähtää kaatuvia esineitä ja vaikka putoavaa kattilankantta. Sekunnissa se on kuitenkin valmiina syöksymään iloisena pusuttelemaan, jos omistajan mielenlaatu vaihtuukin lennosta tai sen säikähtämään saanut asia on lopettanut rämisemisen. Ilo reagoi asioihin selkeästi ja johdonmukaisesti, sitä ja käytöstä on helppo ennakoida ja se on erittäin hyväkäytöksinen, koska se ei halua huonoa palautetta. 

Nopsa on ollut aina itsenäinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Mutta se paineistuu jos siltä vaatii liikaa tai sille osoittaa negatiivisia tunteita, silloin se lopettaa yhteistyön kokonaan, näyttää keskisormea ja lähtee menemään. Paitsi jos kyseessä on jokin harraste, siellä se tekee täysillä eikä sitä tasan kiinnosta yhtään mitä tai miten ympärillä tapahtuu. Nopsallekaan muutokset eivät ole ikinä tuottaneet mitään ongelmia, se ei ole ikävöinyt tai ahdistunut mistään niin paljon että sen käytös olisi muuttunut. Nopsa on on tai off. Ollessaan on se on tulta ja tappuraa ja ollessaan off se on pumpulia. Hyvin helppo, tasainen ja järkevä.

Häsä on ollut pennusta asti todella itsenäinen. Sen on voinut viedä minne vaan, jättää minne vaan, ja vaikka se on kasvanut äitinsä helmoissa ja nukkuu omistajan ihossa kiinni joka yö, se ei ole IKINÄ ikävöinyt missään tai millään tavalla. Ei ihmisiä eikä muita koiria. Se ei ahdistu, paineistu tai hätäänny mistään. Joissakin uusissa tilanteissa se saattaa hetken jännittää mutta ei aikaakaan kun se on jo kotonaan oli paikka tai tilanne mikä hyvänsä. Ärsyttävä puoli Häsässä on, että se tekee hyvin paljon ratkaisuja itse ja rohkeasti ja on hyvin herkästi ääntään käyttävä eli se haukkuu muille koirille remmissä, jos sille ei anna muuta ohjetta. Mutta se varmaan on tuon itsenäisyyden ja välittömyyden hinta. Reagoin omalla tavallani  ja reagoin nyt heti.

Mei on hirveän kiltti ja pehmeä koira, joka peittää pehmeytensä järjettömällä ilolla ja riemulla. Mei tulee kaikkien kanssa toimeen ja rakastaa kaikkia. Nuorena Mei oli rauhaton, se halusi olla kaikkialla ja kaikkien kanssa ja koko ajan. Se kusi sänkyyn maalla jos se jätettiin sisälle ihmisten lähtiessä vaikkapa kalaan järvelle. Se sähläsi ja riehui ihan päättömästi. Kotona se on aina osannut olla eikä ole ollut liian riippuvainen ihmisistä. Rauhoittui parivuotiaana ja siitä tuli oikein ihana. Mutta Mei pelkää ääniä. Se pelkäsi pakettiautossa matkustamista, koska takatila oli niin meluisa. Se jännitti ja oli rauhaton uutena vuotena kunnes aloin rauhoittaa sen aivoja tryptofaanilla. Kun laitoin edellisessä asunnossa kerran päiväksi sellaisen ultraäänilaitteen makkariin Nipun turhanpäiväisen turhaumahaukkumisen lopettamiseksi, Mei sai laitteesta niin kauheat traumat ettei suostunut sen jälkeen menemään aamuisin makkariin ikinä enää. Jos laitteen laittoi päälle ja se kuuli ainostaan käynnistymisäänen, se alkoi täristä kauttaaltaan eikä sitä saanut palautumaan ihan hetkessä vaikka laitteen sammutti ja vei piiloon. Muuten Mei on avoin, tasainen ja selkeä eleissään.

Nippu on aina ollut vaikeasti luettava koira. Jo nuorena se alkoi vahtia luitaan ja paikkoja, joissa oli syönyt luun. Meillä ei laumassa kukaan tappele ruoasta, mutta Nippu kokeili onneaan muutaman kerran Unin kanssa erehtyessään näykkäämään sitä kuonosta, kun tyhjensin raksusäkkiä peltiastiaan ja koirat tulivat tietysti kalastamaan lattialle putoavia raksuja. Nippu oli pentuna aivan hirveä, pureskeli kaiken ja oli ja on edelleen rauhaton. Ehkä se rauhaton luonne näkyi myös siinä, että se riehui aivan 24/7. Ihan sama miten paljon aktiviteettia niin silti riehui. Siis sen luonne on sellainen kaikkeen, siis ihan kaikkeen, reagoiva mutta se ei tiedä miten reagoida. Eli se kyttää miten muut reagoivat ja ajatus sen päässä kimpoilee niin että silmät pyörivät hedelmäpelinä. Mutta siinä miten reagoida omistajan töissä olemiseen se ei kyttää miten muut reagoivat vaan se reagoi itse. Se ei hillitse itseään eikä malta juuri mitään tai missään. Jos Nippu turhautuu/ahdistuu tms se pissaa, koska pissaaminen helpottaa oloa. Sitten voi pureskella jotain, joko tylsyyttään tai jos ahdistaa. Muutto uuteen asuntoon laukaisi Nipussa jonkunlaisen eroahdistuksen. About joka paikka kustiin, makkarin ovenkarmia syötiin ja päivätolkulla haukuttiin. Reilun viikon Nippu osasi jo välissä olla ihan rauhassa ja hiljaa, mutta viikon loma palautti ahdistuksen entistä laajemmassa skaalassa. Sen käytöksessä ei tunnu olevan mitään logiikkaa eikä minkään ole tarvinnut muuttua rutiineissa että se alkaa oirehtia. Erittäin vaikealukuinen.

Kaikki koirani ovat tietenkin minulle ihan äärettömän rakkaita, omine piirteineen ja tapoineen. Silti arvostan kuitenkin toisia luonteenpiirteitä enemmän kuin toisia. Kaikissa koiristani on piirteitä, joista en pidä tai joitakin juttuja joita muuttaisin jos voisin. Mutta Nippu on ainoa, joka hankaloittaa arkea nyt huomattavan paljon tekemällä ylimääräistä mekkalaa kerrostaloasumiseen.

On hankalaa, jos arkea joutuu miettimään tai pyörittelemään ihan kauheasti koiran takia. On hankalaa, jos muutaman päivän vapaita tai lomia ei voi odottaa innolla, koska riskinä on että niiden jälkeen koira taas reagoi muutokseen ja yksinolo aiheuttaa haasteita. On hankalaa, kun joutuu miettimään että uskaltaako lyödä päiväksi makkarin portin kiinni ettei Nippu pääse kusemaan sänkyyn vai ahdistuuko se siitä ja alkaa syödä ovenkarmeja.
Koirat poistavat ihmisen stressiä mutta ne totisesti voivat nostaa kortisolitasot taivaisiin.

Toivon todella, että arki asettuu pian ja pysyvästi. Nyt Nippu voitti itselleen sitruunapannan työpäiviksi, koska seurasin eilisen kauppareissun ajan videolta sen käytöstä ja siinä ei ole ahdistuneisuudesta tietoakaan. Viime viikolla aamuvuoropäivänä se nukkui 06:15-09:15, jonka jälkeen heräsi, venytteli ja rupesi haukkumaan. Haukkuminen taitaa olla sille hyvä keino purkaa turhautumista ja siitä muodostuu helposti tapa. Peukut pystyyn, että Nippu saa palikat päässään järjestettyä oikeille paikoilleen ja mielellään pian. 

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...