tiistai 23. lokakuuta 2012

Hailuoto ja kausi päätökseen

Sonjaa, meidän tämänkertaista kuskia, jännitti etukäteen lauttaan ajaminen, mutta sehän sujui, kuin vanhalta tekijältä! Tietty, jos ennen lauttarantaa alla on jo kolmisensataa kilometria, on sopivasti lämmitelty tuota ajoneuvonhallintaa vaativaa suoritusta varten. Muistan kyllä elävästi, kun itsekin kaksi vuotta sitten jaguaarin ratissa nieleskelin, että ajankohan mereen panikoidessani. 

Majoituksena meillä oli tavasta poiketen Pölläntien pikkumökki jossakin (pimeä kun saa merkityksensä vasta tuolla saarella), jonne ihme kyllä auringonlaskettua suunnistettiin ihan vain Nokian kartan avulla, kun navigaattorit ei pelanneet. Oltiin matkalla ehditty vitsailla, että kunhan sisävessa, -suihku löytyy niin niillä pärjätään mainiosti. Never say never. Vuokraisäntä antoi meille avaimenhakureissulla ison tonkan VETTÄ! Ja määränpäässä huomattiin, että tultaisiin käyttämään ulkohuussia pakkasessa. Huussin käsidesikin oli jäässä. 

Mökki oli ihan merenrannalla ja valoisalla varmasti upealla paikalla, nythän ei nähnyt kuin valtavan tähtitaivaan ja sen, mihin samsungin taskulamppusovellus osoitti. Se kuitenkin huomattiin, että hengitys höyrysi ja auton mittari oli pakkasen puolella. Rantahiekka oli myös aivan jäässä ja tämä kostautuikin kisapäivän aamuna. 

Nostin varulta kerrossängystä patjan lattialle, koska tiesin, että viereeni yrittäisi yön aikana loikkia useampi pitkäkoipi ja jos koipien haluaa olevan ehjinä aamulla, parempi nukkua lattiatasossa. Sehän ei tietenkään olisi haitannut mitään, että yläsängystä puuttui kokonaan laidat ja sieltä olisi ollut helppoa pyörähtää unissaan lattialle. Tästäkään ei tosin olisi ollut pelkoa, niin sikeässä unessa ei tuona yönä käynyt kukaan ;) Sähköt meidän mökistä sentään löytyi, että älypuhelimet oli virroissaan myöskin kisapäivänä. 
kauniit kisareissaajat: Vanni, Iitu, Ilo ja Uni sekä turistina ollut Bea taustalla.

Itse kisapäivä valkeni hyisen kylmänä ja eläinlääkärin jonossa varpaansa palellutettuaan sai udella, että kisojen alkamisajankohtaa joudutaan myöhästyttämään: ranta oli jäässä. Käytiin kävelemässä rata läpi ja ihan järkevä päätös kisajärjestäjiltä, nimittäin osa rantahiekasta oli kivenkovaa. 

tyttöjen kuvat: Sonja Kumpulainen

puolen päivän maissa saatiin aloitettua ja ekat lähdöt juostiin lyhyemmällä radalla. Uni ja Ilo juoksivat peräkkäisissä lähdöissä ja Unin juoksu loppuikin lyhyeen: ensimmäisessä puskaosuudessa tuli hukka ja sinimanttelinen blondi hyppelehti heinikon seassa pupua metsästäen huomaamatta, että pupu ja kaveri olivat karanneet jo aivan toiseen suuntaan. Harmi, ettei Uni päässyt juoksemaan koko rataa loppuun, eikä edes tappamaan pupua. Tuloksena siis pyöreä nolla! Ilo pääsi Tuulikellon Canellacon peesiin juoksemaan oman lähtönsä. Nyyti kokeneemman koiran ottein juoksi järkevästi hieman ennakoiden, mutta ei kuitenkaan kuupoillut omiaan ja Ilokin sai suorittaa omaa juoksuaan. Vähän hakemiselta Lillin meno taas näytti, merenrantaa se ei juossut vesirajassa ja pari mutkaa meinasi karata hanskasta. Lälläri kantoi korviini pisteet 233, yhden pisteen paria paremmin. 

Muiden yk-narttujen pisteitä kuulin sivukorvalla. Vanni juoksi hienosti pisteille 230, Olga oli juossut Ilon kanssa tasapisteet omistajansa kuuleman mukaan ja pari muuta oli suorittanut lähes 240 pisteen edestä. Loput olivatkin sitten juosseet hieman huonommin. Ilon sijoituksen arvelin olevan viides ja harmittelin, ettei se pääsisi enää finaalissa näyttämään taitojaan.  
Ilon kuvat: tarja luusua

Alkuerien perusteella siis mentiin ja Ilo tosiaan oli Olgan kanssa samoilla pisteillä. Toimitsijat olivat joutuneet menemään tuomareiden osa-aluepisteisiin, valitsemaan sieltä osa-alueista yhden ja katsomaan siitä, kumpi oli saanut siltä osin paremmat pisteet. Olgan eduksi kääntyi ja se nappasi kolmannelta sijalta SERTin Lillin kuonon edestä. Onhan näitä SERTejä ennenkin mennyt nenän edestä, mutta että tasapisteillä! Huono tuuri! Voittaja oli tuttuun tapaan jo valio Oochigeas Izbyiwanna, toisena Storktown's May Day May Day kera SERTin, sitten Olga, Ilo, Nyyti.. Vanni oli hienosti seitsemäs ja pienillä piste-eroilla oli sijat jaettu. Finaaleissa olisi luultavasti tullut enempi eroa koirien kesken ja sijat selvempiä. Hienosti Ilolla silti meni, sijoitus kuitenkin 4./13 eli monta koiraa jäi taakse. Omistaja vaan tässä pähkäilee, miten saisi tytön viriteltyä oikeaan moodiin jo alkueriin jatkossa.. Olisi mukava nähdä sitä Ilon kalakukkomaastojen finaalimenoa tulevaisuudessakin. :) 

Harmi, kun Ilolla jäi maastot tällä kaudella vain kolmeen kisaan, joten tulos ei ole vertailukelpoinen cup-listalla. Ensi keväänä sitten jo yhtä kautta varmempana pupujahtiin! Unillekin jäi varmasti jotain hampaankoloon, kun perkeleen pupu karkasi heinikkoon.. Ehkäpä jatkossa pitää vähän tarkkaavaisemmin sen silmissään ja apinanraivolla perään. 

Nyt on kisailut tältä kaudelta kisailtu. Jyväskylän näyttelyt vielä (ja armoton lihotusyritys kisakuntoisille hevosille alkaa) tällä syksyllä ja sitten voisi laittaa tämän kauden pakettiin ja siirtyä ansaitulle levolle odottelemaan ensi kevättä :)

Kiitos kuluneesta kaudesta kisakaverit ja erityiskiitos järjestäjille, että teette mahdolliseksi tämän hullun ajelun ympäri Suomea kisojen merkeissä jatkossakin. 


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Ilo isosisko!

12.10 Lilleri Pilleristä tuli isosisko(-puoli), kun ihana Dippa-mamma pyöräytti maailmaan viisi tyttöä ja yhden ainoan pojan! Semmonen feministi Disa kyllä onkin, etten ihmettele sukupuolijakaumaa yhtään xD Minä myös veikkasin pentumäärän aivan oikein, sunnuntaina 7.10 annoin masulle yhteensä kuusi suukkoa ja sanoin antaneeni jokaiselle pennulle oman ;)

Tyttösiä on vielä vapaana ja voin suoraan sanoa, että tekee ihan hemmetin vaikeaa pysyä järjissään ja olla ottamatta tuosta Ilolle pikkusysteriä. (Onneksi ykkösnarttu on musta! Allekirjoittaneella on joku ykkösnarttujen "kirous", kaikki omat on pentueensa ekoja tyttöjä..) Disa, aivan ihana pusuloinen.. Onhan tämä jo nähty, miten mahtavia tyyppejä se omalta osaltaan on saanut aikaan Ilon ja sisarusten verran. Nyt voisi olla tulossa myös kompaktin kokoisia likkoja, joiden kanssa monipuoliset harrastusmahdollisuudet normaalin whippetinelämän lisäksi. Suunnitelmissa on kuitenkin tulevaisuudessa ihan Ilon itsensä pentu, joten pakko pitää nyt järki päässä! Aivan ällösöpöjä pentusia, pitää ne mennä ihan livenä vilkaisemaan Jyväskylän kv-näyttelyn aikaan 10.11ja voiii hyvä ihme, sitten se vasta vaikeaa tekeekin!


Jos jotakuta tätä kirjoitusta tällä hetkellä lukevaa kiinnostaisi kertakaikkiaan mahtavaluonteinen, tasapainoinen, reipas ja nopsajalkainen whippetnarttu hurmaavien vanhempien tekemänä, voip olla Teemuun yhteydessä 
http://whiplandian.nettisivu.org/pentuja-2/ 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kipaistiin Kartanolla kilpaa

Kerran kesässä kartanolla. Tai no nythän on jo syksy ja ratakausi päättyi lauantaina. 

Meiltä kipaisi kaikki kolme tyttöstä! Uni 480m sijoituksessa, Bea etanakisassa ja Ilo k-svkk:n team race joukkueessa. Koirat oli kyllä kunnossa, mutta vauhti oli jossakin hakusessa märällä nurmella. Beakaan ei parantanut ennätystään, joka on kesältä 2011 Hyvinkäältä 20,09 sek,  vaan juoksi taas muutaman kymmenyksen huonommin. Hieno taistelu oli vaan taas etanakisassa neidillä, toisena paineli maaliin Betjanova Kulkurikaunottaren perässä, joka juoksi huiman hienosti 19,06 sek ja näin ollen sillä ei ole enää ensi vuonna asiaa etanoimaan. Bea on parantanut lähtemistään viime kesästä, mutta se edelleen meinaa innostuksessaan pyöriä kopissa ja sitä se teki nytkin. Juoksu oli joka tapauksessa hienoa katsottavaa, vaikkei omaa ennätystä tullutkaan. Ja voi sitä riemua, joka taas loisti neidin naamasta juoksun jälkeen! Bean kisakausi päättyi tähän etanalähtöön ja ensi kausikin juostaneen pelkästään radalla.

Bea, Hali ja Lempi (kuva S.Aalto)

Ilo juoksi kyllä selkeästi omaa tasoaan huonommin. Lie uusi rata, sen märkyys ja heinäkuinen juoksuaika yhdessä saaneet aikaan sen, että Ilo juoksi 350m aikaan 24,72sek! Ihme kuupoilua juokseminen olikin. Lotta kopitti Pillin ja omistaja sai jännittää radan varressa. Ilo lähti hyvin, mutta sitten alkoi taas se tavallinen "haen itselleni tilaa ulkoa" -asenne ja sinne painui, ihan liian ulos kiskolta. Jäi kavereista reilusti jälkeen ja loppusuoralla hipoi melkein ulkoaitaa, siis oikeasti niin törkeän ulkona se juoksi! Totta se vaan on, että juoksujen jälkeen vauhti on hukassa ja Lillin kohdalla se pätee. Fyysisesti ja henkisesti se on muuten aivan kunnossa, ainut asia mistä huomaa, ettei se ole aivan alkukesän iskussa on reidet. Niissä on nyt karvaa, alkukesällä ne oli aika kaljut XD
lähtökiihdytys 280 metrin lohdutusfinaaliin
Pikkuliisan Majuri, Elgedane Storm Runner, Harmi (Nyanssin Bellis) ja Ilo
(kuva S.Aalto)

kuva S.Aalto

Ja sinne vaan, ulkoradalle.. 

Uni juoksi ensimmäistä kertaa ikinä ratakisoissa! Neiti on aika huimassa kunnossa, joten ilmoitin sen 480m sijoitukseen. Pariksi sattui Tuulikellon Dinaco, pois jäi Sopisco Bengal Tiger (Topi), joten mitään jännitettävää ei kisassa sinällään ollut. Uni suoritti kyllä aivan mainiosti! Se sujahti koppiin, ei iskenyt otsaansa etuveräjään eikä kääntyillyt minnekään. Lähti pirun hyvin ja iski suoraan kiskoon kiinni ja siinä menikin sitten koko radan ympäri. Dina meni kolmoskaarretta ennen ohi, mutta siis yllättävän hyvin pysyi meidän näyttelyponi perässä! Voittajan aika 35,22 ja Unin 35,72sek. Maalissa Unsku tappoi pupun ja koikkelehti sitten kahdella jalalla etsien mammaa, ja huomatessaan minut juoksi vielä pupun luokse varmistamaan, että se on kuollut!

kuva S.Aalto

Uni sai Nuttunurkan tekemät takit itselleen, kun se on kulkenut lähinnä Bealle isoiksi jääneissä takeissa aiemmin. 


Ilo juoksi sitten vielä team race lohdutusfinaalin 280 metrin matkalla. Tässä lähdössä oli enempi asennetta ja neiti tuli ykköskopista hirvittävän hienosti ulos. Kuitenkin tavalliseen tapaansa haki linjansa kiihdytyksen jälkeen ulkoradalta ja sinne hävisi kymmenyksiä, maaliin toisena ajalla 19,51sek. Ei siis ainuttakaan kv-aikaa napannut Ilo Kartanolta. :D Hiekkaradat ja kallistetut sellaiset taitaa sopia tuollaiselle "widerille" paremmin.. Ensi kaudella voitais käydä enempi maastoilemassa ja mahdollisuuksien mukaan treenata pelkkää kaarretta radalla, ennen juhannusta ;) Virpiniemeen on päästävä vaikka mikä tulis. 

Lilli sai ehkä maailman hienoimman pannan!!
Vähän tuolle tytölle sopii musta väri! 

Parin viikon kuluttua Jumpy (meidän kisa-auto) suuntaa kohti Oulunsalon lauttarantaa ja HAILUOTOA kaudenpäätösmaastoineen! Jipii, ei sieltä osais pois ollakaan!

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...