maanantai 29. toukokuuta 2017

Derbymaastot 2017


Meidän oman lauman kilpailukausi starttasi tänä keväänä suoraan maastojen arvokilpailuista. I-pentue on tänä vuonna derbyikäinen ja niillä olikin edessä nyt tuo "kerran elämässä" -kisa. Pami jätettiin ilmoittamatta maalis-huhtikuisen kiiman vuoksi, mutta kolme muuta Suomen puolella maastoissa kisaavaa sisarusta pääsi paikalle.






Me ajeltiin Inkooseen Vantaalta yhdessä edellisenä iltana Joensuusta matkustaneen Väiskin porukan kanssa. Sisko ja sen veli lepäsivät täysillä koko automatkan ja olivat täynnä intoa kisapaikalla. 
Kuva: Terhi Paavola

Kuva: Terhi Paavola
Håkan, joka joutui jättämään SuomiCupin väliin talven selkäongelmien vuoksi oli nyt iskussa ja sen alkuerä ylikorkeiden yhdistelmäsarjassa oli kuin olisi katsonut sen 8 kk ikäisen Håkanin menoa 2015 Iisalmessa derbyradan testaajana. Paljon en pystynyt katsomaan, koska lämmittelin samalla Nopsaa omaa vuoroaan varten. Mutta sen näin, että Håkan juoksi tiukat mutkat paremmin kuin ikinä ennen ja se painoi saha huutaen radan alusta loppuun. Odottelin sille hyviä pisteitä alkuerästä. Tuomarit olivat vissiin nähneet jotain toisin ja pistesaldo oli lopulta tosi laiha: 214p ja sijoitus 5/6. Plääh. Toiselle kierrokselle toivottiin sen verran parannusta, että viimeinen serti napsahtaisi plakkariin. 

Kuva: Terhi Paavola
Nopsa sai alkueräänsä pariksi sellaisen koiran, jonka jo tiedettiin osaavan vähän oikoa. Jännitti, miten käy seuraamisen pienelle nartulle suhteellisen pitkässä heinikossa, jos kaveri kovin oikoo ja viehettä vedetään alta pois. 
Kuva: Ida Salonen
Ja niinhän siinä kävi, että parin oikoessa liiankin orjallisesti juokseva Nopsa jäi tosi jälkeen, viehe vedettiin nyppylän taakse ja hukkahan siihen tuli, viimeiseen mutkaan. Voi persaus, että harmitti. Nopsa ei yksinkertaisesti olisi pystynyt tekemään mitään toisin, ettei viehe olisi hukkunut sen silmistä. No, viikon kiusannut jännitys katosi siihen ja ajattelin, että saanpahan kannustaa poikia ja seurata kisoja loppupäivän pellonlaidassa. Näitä sattuu. Onneksi kävin kuitenkin tsekkaamassa alkuerätulokset ennen, kun aloin antamaan koiralle ruokaa, koska olihan se alkueräjuoksu sittenkin pisteytetty nollan sijaan. Huonothan pisteet olivat, mutta kyllä niillä finaaliin pääsi. 

Kuva: Terhi Paavola
Väiskin alkuerässä riitti myös jännitystä. Juoksu oli hienoa ja tasaista, kunnes pari ajatteli rueta tuuppimaan Väiskiä kunnolla. Väiski nyt ei onneksi välittänyt häntä estävästä kaverista tuon taivaallista, vaan yritti kaikkensa raivatakseen tiensä vieheelle. Parille diski, Väiskille 246 pistettä ja urosten sarjan 2.sija alkuerien jälkeen. Kylläpä muuten rupesi jännittämään! 

Kuva: Harri Nurmela
Håkanin finaalista näin taas vain puolikkaan radan, mutta siellähän H pisteli semmoiseen tahtiin että repäisi kaikkien whippetsarjojen parhaat finaalipojot. Kaverin kanssa oli tullut törmäys heti alussa ja koirat olivat menneet volteilla ympäri, mutta onneksi ehjinä juosseet radan loppuun asti. Olin aika varma, että Håkan juoksi sen verran pisteitä, että saisi sen viimeisen sertinsä. 

Kuva: Harri Nurmela

Kuva: Harri Nurmela
Pikku-Nopo sitten. Se sai finaalissa parikseen HVK:n maastoista tutun mukavasti juoksevan nartun ja nyt olin hyvillä mielin siitä, että se saa tehdä hyvän juoksun parin sitä sabotoimatta. Ja Nopsahan juoksi, saha huusi ja koira puikkelehti uralla upeaan tahtiin. Tiesin, että pisteitä ropisee ja perseelleen mennyt alkuerä alkoi harmittaa entistä enemmän. Sen verran kuulin, että nartuissa tosi moni oli hukannut myös finaalissa ja arvelin että Nopo nousee varmasti reilusti sieltä seitsemänneltä sijalta ylöspäin. Ilo ja Bea olivat aikoinaan omissa derbyissään molemmat neljänsiä, joten olin alunperinkin toivonut että Nopsa vähän kirkastaisi meidän derbysijoitusta. Tottakai olin unelmoinut siitä keltaisesta viitasta, koska tiesin mihin Nopsasta parhammillaan on, mutta nyt huonon alkuerän jälkeen kaikki odotukset voitosta olivat kadonneet. 

Kuva: Harri Nurmela
Väiskin finaalia en nähnyt, mutta joku oli kuullut pisteitä sieltä ja täältä ja parinsa se oli voittanut. Mutta sijoituksesta ei ollut varmuutta, koska ei oltu seurattu muiden koirien pisteitä ollenkaan. Jännitettävää palkintojenjakoon siis riitti!


Mutta kukapa olisi niiden alkuerien jälkeen uskonut tähän?
Ylikorkeissa koira toisensa jälkeen kutsuttiin hakemaan palkintoa ja kävi niin, että Håkan nousi huimalla 253 pisteen finaalijuoksulla ylikorkeiden derbyhopealle! Ja kirsikkana kakun päällä viides serti ja maastovalioituminen. Håkanin saldo siis 467 pistettä SERT KVA-M ja sijoitus 2./6. Huimaa!! 

Nartuissa palkintoja jaettiin ja huomasin, että johtopari oli pudonnut tosi kauas kärjestä pieleen menneen finaalin vuoksi. Tultiin jo neljänteen sijaan, ei vieläkään Nopsaa. Eli kyllä se meni ja kirkasti sitä äitinsä ja Bean aiempaa sijoitusta, jee! Eikä ollut meidän nimi vielä kolmantenakaan. Kun toiseksi tulleen koiran nimi alkoi tälläkin kertaa Weikotin.. Putosi leuka ja vierähti kyynel, siis mitä täällä tapahtuu? Nopsa oli noussut varsin onnistuneella finaalijuoksullaan puolen välin huonommalta puolen derbyvoittajaksi. Aivan käsittämätöntä, olin aivan äimänkäkenä, koska en osannut todellakaan odottaa tuollaista nousua. Minun pieni taistelija-Nopsani. Melkoinen ylläri sen surkean alkuerän jälkeen. Nopsan saldo 466 pistettä, SERT, DVM-17 ja sijoitus 1./14, Huh, huh. 

No Väpä sitten. Niin sitä urosten sarjassakin nimi toisensa jälkeen lausuttiin ja kun toiseksi tulleen nimi alkoi Apple Gardens... Pääsi uusi itku. Väiski voitti urokset ylivoimaisesti kahdella upealla juoksulla. Väiskin saldo 492 pistettä (SERT), DVM-17 ja sijoitus 1./10. 

Upeita taistelijoita jokainen, kaikilla oli epäonnea joko alkuerässä tai finaalissa mutta periksi eivät antaneet tuumaakaan ja lopputulokset ovat parhaat mitä toivoa saattaa. Kaikilla kesti kunto mainiosti ja jokainen osoitti olevansa todella ketterä ja nopea. Upeita, upeita pentuja. 



Siinä viralliset tulokset vielä. Kivallehan se näyttää Whiplandian nimi siellä kahden listan ykkösenä ja yhden listan kakkosena. :) Huippu pentue!
Kiitos Minnalle ja Marialle & Nikolle poikien hyvästä huolenpidosta ja treenauksesta, huippusuoritukset molemmilta. 


Mamma möhis alkaa olla viimeisillään. Iltaruoka ei enää maistunut ja lämmöt ovat hiljalleen laskusuunnassa. Yö oli levoton, kakalla on ravattu ja nyt järjestellään pentulaatikossa peittoja. Voi pienet, joko me vihdoin tänään tavataan livenä! 

Loppuun vielä viralliset posekuvat. DVM-17 Whiplandian In Time

Upeat pienet punabrindlet. Huvittavaa, kun Nopsa seisoo aavistuksen lähempänä kameraa niin se näyttää Väiskiä isommalle. :D Eihän niillä toki kauhean suurta kokoeroa olekaan. 

FI KVA-M DVM-17 Whiplandian Indiana Jones




Nopsan kisakirja on kyllä Hailuodon täysin epäonnistunutta kisaa lukuunottamatta kivaa katsottavaa. Hieno, hieno, hieno tyttö. Minun tähteni. 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuulumisia kiinni

Heeeemmetin monen kuvan muodossa!


Milla Toivanen (www.varjosielu.kuvat.fi) nappasi taas upeita kuvia Nopsasta ja Memmusta Otalammella. 





Toukokuun puolivälin paikkeilla alkoi vihdoin ja viimein kelitkin lämmetä!





Naapurilla oli kissa narussa pihalla.


Möhis 43 vrk






Pami ja Väpä kävivät Tampere KV näyttelyssä ja Pami sai sen mitä meni hakemaan eli EH:n, mutta Väpä joutuu vielä toistamiseen kehiin, jos meinaa cacileita haluta. Väpälle siis H. Mitä söpöläisiä!

Isikoira Voitto kävi kylässä. 


Takapihan avara luonto.


Nopsalla rupeaa karvat kankuista lähtemään samalla, kun Ilo kasvattaa niitä takaisin. 

Harvinaislaatuinen kuva Noposta!


Mamma MursuMöhis 51 vrk. 






Luukin liejukylvyt.

Ilon tiineys on sujunut oikein hyvin tähän asti. :)


Väpä tuli käymään etelänlomalla ja samalla sydänultrassa. Samoin tuloksin kuin Nopsa, arvot lähes tismalleen samanlaiset eli muuten ihan terve, mutta DCM-diagnoosi jäi avoimeksi kunnes uusintaultrassa pystytään katsomaan arvojen pysyneen samana ja lausutaan terveeksi. Todella ihanaa, että neljä pentua on jo ultrattu eikä mitään sairauksia ole löytynyt ja nuokin arvot Väiskillä ja Nopsalla Ilon kaltaiset eli aika suurella todennäköisyydellä täysin terveitä pumppuja niilläkin. 


Grillausksen virallinen valvoja.


Ihana Väpä!

Väiski ja Nopsa



Mei ja Väiski










FI KVA-M Whiplandian Indiana Jones





Poika uskaltautui äitinsä pyhää aluetta haistamaan. Sai lähdöt. :D

ja sen päälle vähän viiksienleikkausta. 

Onnellinen mamma. 

Ensi lauantaina ollaankin Väiskin ja Nopsan kanssa Inkoossa derbymaastoilemassa, jännää. Ja sen jälkeen sitten on aika Ilon jakautua ja paljastaa ketä tuo massu kätkee sisäänsä. 



Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...