tiistai 21. helmikuuta 2012

Ihahaa.

Hevonen. Eikun whippet. 
 Ilo ja Disa 

Pakko myöntää, että sunnuntaina mittatikun pysähtyessä 50,1 cm kohdalle Ilon säkään osuessaan, tyhjeni tämän koiranomistajan pää ajatuksista sillä samalla sekunnilla. Paljon asioita päässään pohtiva allekirjoittanut oli jotenkin iskostanut päähänsä, että Ilo on alle 49cm korkea. Siinä epätavallisen vastahakoista koiraa asetellessa tuijotin vain epäuskoisesti mittalaitetta, joka kerta toisensa jälkeen pysähtyi samaan, aivan liian suureen, lukemaan. 

Olin jo ehtinyt miettiä, miten ärsyttäisi jos Ilo olisi vain muutaman millin ylikorkea ja jäisi siten helposti jalkoihin radalla isojen tyttöjen ja poikien sarjassa. Nyt ajattelin, että niin, se onkin sitten Ilo, jonka joku voi ajatella jyräävän muut. Kaikista omituisinta on, että Ilo ei todellakaan vaikuta 50 senttiselle ja 14 kiloiselle. Se on jotenkin niin sopusuhtainen. Mutta nuohan ovatkin vain numeroita.

Kaiken tämän sekaan voisin lainata nyt maikkarilla pyörivää Putousta ja J-P:tä ja kysyä "Haittaakse?" No ei se oikeasti haittaa. Kun asiaa on tässä sulatellut pari päivää, on oma "hysterisointi" alkanut tuntua aivan naurettavalle ja hölmölle. Koira ei sentään mitenkään reilusta ylikorkeudestaan kärsi ja noin täydellisessä koirassa se on hyvin pieni vika. Ehkä asia tuntui siksi niin isolta (ehehhe), kun olin etukäteen ajatellut niin varmaksi sen, että Ilo ei olisi todellakaan noi iso. No spekuloinnit voi tulevaisuudessa jättää osaavimpien hommaksi ja katsella itse rauhassa, mitä tulee eteen.  


Disa mamma jäi siis lastaan reilusti pienemmäksi! Iiiihana munamies Nitro oli erittäin hyvät 49,7cm ja systeri Riesa 49,4cm. Eli Ilo on siis oletettavasti pentueensa isoin, koska Puh tuskin menee yli 50cm ja Betsy on varmaan Riesaakin pienempi. Riemusta nyt puhumattakaan ;)


Perjantainahan yksi hullu ajeli siis ensin tuulessa ja tuiskussa Jyväskylään, jonne heitti kasvattajan riesoiksi yhden osaomistuskasvatin ja kaksi muuta puikkonokkaa, hyppäsi Whipshipiin istumaan yhteensä kuudeksi tunniksi ja toi Lotan ja Adan kanssa takaisin Hillakujalle tällaisen ällöttävän juoksijanalun. Pentukuumetta ei tuo pieni riiwiö saanut aikaiseksi, ihme kyllä!


Uni vietti lauantaina railakkaasti synttäreitä montturallien merkeissä ja päätti isoksi kasvettuaan vääntää Disan kanssa tassua. Saldona yksi musta silmä, Unille.


Näin hienosti kolme palveluswhippetiä oli käskyn alla rauhoittumassa, kun tuo pieni mustuainen aiheutti Ilossa hepuleita perjantai-iltana ja meinasi mennä meno vallattomaksi.  


Ilona oli kyllä jälleen kerran varsin esimerkillinen kaveri. Itsekin ihan täysi kakara leikki pennun kanssa hurjan kauniisti ja oli oikein fiksu kaikinpuolin. Bea leikitti pentua myös ihanasti koko viikonlopun(taisi silti huokaista helpotuksesta, kun tuo ei lähtenytkään meidän mukana Joensuuhun) Unin lähinnä mulkoillessa sitä sohvalta. 

Uni ja Ilo kävi rokotuksilla torstaina ja painoa oli melkein näyttelykuntoisella Unilla 13,7kg (kisapaino 12,6kg :DD) ja Ilolla 14,2kg :D Hevonen on kyllä ihan timmissä kunnossa. 

Lauantaina mennään Tuusniemelle Unin kanssa, raporttia sitten sieltä. Ja maanantaina lähtee meidän muuttokuorma sitten Kuopiota kohti!:)





keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Helmikuuta

Helmikuu, jokin hiljainen kello soi.. Mitä merkittävää on aina helmikuussa, keskitalvessa..? Uni, se se muuten täyttää kokonaiset kolme vuotta 18pv! Hui, senhän pitäisi nyt jollakin mittakaavalla olla aikuinen? Tänään tuo kohta kolmevuotias aikuinen nimittäin taas söi muun muassa Bean paskaa, yritti koko lenkin pyrkiä askeleen edelle omistajaansa, leikki Ilon kanssa ennen uloslähtöä päättömänä pitkin kämppää ja on muutenkin töhöttänyt tavalliseen tapaansa..

Tänään käytiin jäällä, kun ilma oli kerrankin siedettävä. Taisi muuten olla saksansukuisen eka oikea kerta! Neiti reisilihas oli aivan riemastuksissaan tilasta ja avoimesta alasta. Tässäpä videonäyte neitosten menosta: 

Loppupäivän tyypit onkin sitten olleet aika tiiviisti unten mailla..

Ilosta parit uudet seisotuskuvat vielä tähän. Se kyllä osaa seisoa niin kauniisti ja rentona, varmasti hyötyä tulevaisuudessa kehissä, koska meillä on tavoite saada se ERI sieltä hämähäkille! Rintakehä tuosta vielä kehittyy, niin tulee siitä oikeastikin kaunis juoksija :)

Ilo lähes 15kk. Viikonloppuna mennään Jyväskylään kasvattajia, äippää ja siskoa moikkaamaan ja saadaan toivottavasti semmoinen "pieni" virallinen mitta tällekin hevoselle. Omistaja ennustaa mitaksi 48,8cm. Vaikeaa sanoa, koska välillä se näyttää täysin samankorkuiselta, kuin Uni (48,4cm) ja toisinaan taas korkeammalle. Katsotaan, mitä sieltä lopulta tulee. Hurjaa, kohta sitä pääsis tuonkin pennun kanssa radalle oikeasti harjoittelemaan ja kisaamaankin! Niitä toisia juoksuja tässä on tovi jo odoteltu alkavaksi ja omistaja ennustaa niiden alkavan kuukauden sisällä. ;) Katsotaan toteutuuko kumpikaan ennustus. 



sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Day 7

ilman, että kolme ruoskahäntää olisi päässyt sinkoilemaan metsiin. Todellisuudessahan yhden ainoan kerran on päästy korttelia kauemmas lenkille koko viikolla. Silloinkin omistaja sai hyvää treeniä, kun yritti juosta itse koko lyhyen lenkin ajan. Bea, joka rrrrakastaa talviulkoilua, jäi aina tassu pystyssä seisomaan niille sijoilleen, eikä liikkunut askeltakaan. Ihan hiki siinäkin tuli, kun kantoi lähes koko matkan ajan kymmentä kiloa kainalossaan.  
Sisällä on keksitty kaikkea pientä tekemistä, kuten näyttelyharjoituksia. Tuusniemellä parin viikon päästä pääseekin Uni esittämään yhden koiran sirkustaan taimitarhoille. On vähän sellainen aavistus, että käydään tänäkin vuonna hakemassa sininen vajaan 40 euron arvoinen muovinauha näyttelyremmiä koristamaan. Viime vuonnahan sora-alustalla kävi kokeilemassa ravaamista Bea, joka sai sinisen pystykorviensa takia. Nytkin tuomari on tuosta länsinaapurista ja kuulema todella tarkka liikkeistä, jotka ovat Unilla.. eh.. varsin lennokkaat. :) Sinällään hauskaa, että on vaan käynyt meidänkin näyttelyharrastuksen suhteen niin, että nälkä kasvaa syödessä. Ennen sitä hihkui riemusta, jos omat koirat sai tosiaan sen Erittäin Hyvän.

Ei kukaan edes oikeastaan huomaisi, että täällä asuu kolme vinttikoiraa, jotka eivät ole viikkoon pääseet kunnolla ulkoilemaan. Yllättävän rauhassa on tyypit chillailleet, vaikka Ilosta huomaa, että sen pää alkaa tarvita jo revittelyä. Muutenhan täällä on oltu tavalliseen tapaan hirmu kiltisti, mutta Ilo on uudelleenmuotoillut kaikki suuhunsa osuneet pikalukot. Omistaja voinee syyttää ihan itseään, että on jättänyt takkeja ja valjaita lattioille lojumaan. 

No, ettei todellisuus unohtuisi, niin mehän saatiin taas RIPULI tänne kyläilemään. En hitto tajua, miten tästä meidän nurkilta saa kaikki s**tanan mahataudit, mitä on vaan mahdollista saada. Voin sanoa, että tässä viimeisen kolme päivän aikana omistajan yöunet on keskeyttänyt useampaan kertaan Unin piippaus tai Bean ravaaminen. Ja koska omistaja ei todellakaan ole täydellinen vaan sangen kärsimätön ja heikkohermoinen varsinkin juuri heränneenä, on välillä raivo pursunnut suustakin ulos. Varsinkin, kun Bea perjantaiaamuna ei viitsinyt ilmoittaa mitään vatsavaivoistaan, vaan omistajan uneen tunkeutuui se epäilyttävä ääni, johon herään nykyään vaikka vettä väkevämpää nauttineena baarireissun jälkeen. 


Bea oli sitten vesisuihkun tavoin päästänyt perästään ruskeaa liejua pitkin niiden petiä, häkkiä ja Iloa. En oikeastaan viitsi edes kirjoittaa, mitä kaikkea päässä liikkui sinä aamuna. Ilo ottaa kaiken minun äksyilyn heti itseensä ja vaikka koitan siivota paskaa sanomatta mitään kenellekään, se menee heti vaikeaksi ja välttelee tekemästä mitään pientäkään väärää. Iloa ei oikeastaan ole tarvinnut niin paljoa ravuuttaa ulkona, on senkin maha sekaisin ollut, mutta se on tehnyt asiansa ilman erikkoreissuja. Uni tai Ilo ei ole kumpikaan tehnyt sisälle mitään, mutta Bea sitten siitäkin edestä. Kaiken hyvän lisäksi näillä pakkasilla on miellyttävää käyttää koiria pihalla, kun niitä saa ensin pukea sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen pitää vielä hankkiutua omiin ulkoiluvaatteisiinsa, ettei jäädy pystyyn. Ja kun kolme koiraa jokainen haluaa ulos eri aikaan.. No happihyppelyä! 

Meillä sitä on yllättävän usein näitä paskatauteja, en tiedä mistä ihmeestä tämä johtuu. Ruokamuutoksia ei ole nyt tullut ja samoja aineita on pantu kuppiin, kuin aiemminkin. Viime viikollahan näiltä meni mahat hieman kuralle sellaisista kuivatuista ydinluista. Muuten ei yleensä luut aiheuta mitään vaivoja, eikä oikeastaan pahemmin mitkään ruuatkaan. Ja kun musta tuntuu, että näiden ripulit Iisalmessa ollessa on laskettavissa yhden käden sormilla koko tämän lähes neljän vuoden aikana. No, jospa tämä taas tästä.  

torstai 2. helmikuuta 2012

Day 5

Sisällä. Ilman pissalenkkejä pidempiä ulkoiluja. Pakkanen ei ole lauhtunut -20 asteen paremmalle puolelle kohta viikkoon. Oikeastaan elohopea on pysytellyt lähempänä -30 celsiusta. Punto on jäässä. Polkupyörä on jäässä. Keittiön nurkassa vetää ja lattia on kylmä. 
"Itä-Suomessa pakkasvaroitus"


Mitäs tänään keksitään, whippetit? Harjoitellaanko vielä istu-maahan-istu -sarjaa, vai otetaanko tämänkin päivän tavoitteeksi nukkua mahdollisimman paljon? Se, joka nukkuu eniten saa isoimman palan lihaa iltapalalla. Sovittu.

Mutta, viikon päästä pitäisi olla enää -10 astetta! Sehän on ihan shortsikelit sitten. 

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...