perjantai 31. heinäkuuta 2015

Mein ensikilpa

Ajattelin odotella tämän tekstin julkaisemisen kanssa, jos löytäisin joitakin kuvia viime viikon kisoista, mutta eipä niitä näytä vastaan tulevan. Mein kasvattaja oli napannut kuitenkin nämä kaksi:

Mei siis juoksi Hyvinkäällä 25.7.2015 ensikilpansa radalla ja kuinka hienosti se juoksikaan! Kaverina lähdössä oli aikojen perusteella selvästi nopeampi sisko Raisu. Pitkältä matkalta Raisulla ei tosin ollut kellotusta, mutta lyhyellä se oli painellut muutaman kymmenyksen Memmua nopeammin. Ajattelin kuitenkin, että Mei saattaa viedä pitkän matkan kisan, se on kuitenkin niin huikeassa kunnossa ja enempi keskimatkan koira muutenkin. Koppi kolahti auki ja Mei ponkaisi hienon startin turvin muutaman metrin etumatkalle, jonka se piti koko matkan. Olin vähän ihmeissäni, koska olin ajatellut, että Raisu veisi juoksua ainakin ekat 200 metriä. Mei painoi minkä tassuistaan pääsi sille aivan tuntemattomalla radalla ja pysäytti kellon aikaan 30,49 sek. Ihan hyvä aika siis, mutta parempaankin olisi periaatteessa voinut olla mahkut, mutta uusi rata ja Hyvinkään rataprofiili saattoivat viedä ajasta ne pari kymmenystä. Juoksu oli kyllä muuten oikein mallisuoritus, hirmu hieno Mei!

Nopsa juoksi 280 metrin nollakoirana aikaan 19,81 sek. Edelleenkään se ei ole tajunnut, että kopista pääsee pupun perään eikä osaa olla täysin valppaana. Nätisti se siellä pysyy ihan paikoillaan ja odottaa kärsivällisesti. Olen siis pitänyt sitä vielä paikoillaan kopissa nämä kaksi kertaa, kun se on radalla päässyt juoksemaan. Niin siis käytiin heinäkuun puolivälissä Tampereella Pamin luona kylässä ja samalla harkoissa: Ilo juoksi ekan widerharkan ja Nopsa & Pami ekan kerran kokonaisen 280 metriä. Molemmat pennut suorittivat kyllä hienosti, Pami aikaan 19,79 ja Nopsa 19,97. Olin tosi tyytyväinen, että kakarat menivät molemmat ekalla vedolla alle 20 sekunnin. Siitä sitä aikaa ruetaan parantamaan ja Nopsa paransikin reilussa viikossa heti melkein kaksi kymmenystä! Harjoitellaan sitten se koppilähtö kuntoon täällä Kuopiossa. Mutta Nopsalla on kyllä asennetta, on se ihan huikeaa, että 6kk sitten se ei tajunnut vieheestä mitään ja nyt juoksee radalla ihan asenteella välittämättä mistään ympärillä olevasta. Ainiin ja maastossakin! Meidän kerhon derbymaastojen rataa päästiin nimittäin testaamaan kolmen whiplandian i-pennun voimin 3.7 perjantaina. Nopsa ja Pami juoksivat ihan kivasti, mutta selvästi kropaltaan aikuisempi Håkan juoksi aivan superhienosti. Siitä olisi herunut ainakin 250 pistettä, jos minulta kysytään. Huiput! Nytpä ne ei maastoharkkaa tarvitsekaan, hoidetaan pariharkat sitten radalla. Väiski juoksi Hyvinkäällä kisojen lopuksi 280 metriä ja käsikellotettiin n.19,70sek. Nopeammin se minusta kuitenkin tuli, kuin Nopsa. Etusuoralla Väiski tuli jo ihan täysiä ja näytti kyllä hienolle senkin meno!

Ilolle Hyvinkään uusi rataprofiili ei sopinut ollenkaan ja se juoksi oman lähtönsä taas kirotusta ykköskopista lähdettyään aivan ulkona surkeaan aikaan 19,73. Oli se kuitenkin lähtönsä toinen, kun yksi ratalinjainen oli kopissa väärinpäin veräjän auettua. Neljäs koira olikin näyttelylinjainen. Tässä kuitenkin vielä fiilistelypätkä Ilon valiojuoksusta:



Ihan ulos se Kartanollakin ajoi heti kaarteessa, mutta sai vissiin paremmin pitoa tassuihinsa. Tuo lähtö on niin superhieno!

Loppuun vielä video meidän tavallisesta metsälenkistä.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Ilo FI KVA-R!

22.7.2015 pentujen, juoksujen ja muiden kommelluksien takia melkein kahden vuoden ratatauon jälkeen Ilo palasi vihdoinkin ovaalille. Tultiin pienelle kesälomareissulle pk-seudulle Midan perheen luokse ja samalla Ilon oli suunnitelmissa kipaista kilpaa kartanon kannussa sijoituslähdössä. Ei ihan ehditty suorittaa widerharkkoja ajoissa, joten ihan normaaliin koppiarvontaan jouduttiin taas. Ilon lähtö vaikutti aivan mainiolle, siinä oli tilastollisesti neljä hitaampaa koiraa, joten Ilolla olisi hyvän startin turvin mahdollisuus tehdä ihan oma juoksunsa ja hakea ajolinjansa vapaasti törmäilemättä muihin.

Mutta, Tuomarinkartanon nurmirata uhkasi mennä liian liukkaaksi. Meidän majapaikassa Espoossa satoi koko yön ja aamupäivän vettä. Helsingin puolella iltapäivällä saatiin niskaan onneksi enää vain yksi kuuro ja sen jälkeen aurinkoinen kisailta.

Ilo oli saanu viikko sitten Tampereella yhden harkan alle ja olin siltä osin hyvillä mielin laittamassa sen kisaan, se oli myös kunnossa: ei enää rikkinäistä jarrunappulaa vaivaamassa eikä kiimaa alla.

Ilon siskopuoli Maya oli lähdöstä pois, joten starttiin otti osaa neljä koiraa. Koppiarvonta osui meille perinteisesti päin peetä: kakkoskoppi. Ilo otti kuitenkin tavoilleen uskollisena ihan superstartin ja kuroi heti ensi metreillä kaulaa muihin. Takasuoran se juoksi suoraa linjaa ja kaarteessa paineli ulkolaitaan, mutta muut olivat niin kaukana että se sai tehdä reittivalintansa ihan rauhassa. Kaarteen ja etuosuoran Ilo tuli aivan ulkona, mutta piti hyvin kaulan muihin ja oli maalissa reilusti ennen kavereita.

Lähdön jäljeen kädet tärisivät ja jännitti aivan sikana, aikoja kuulutettiin. Lähdön voitti valkoisella kolmosmanttelilla juossut koira ajalla 19... 10. 19,10 sek!!!! Siinä se oli hitto, se viimeinen kv-aika!!! En ollut uskaltanut ajatella, että se saisi sen nyt. Ja oma ennätys!! Halasin Iloa ja kyynelten läpi näin Lauran pinkit lenkkarit, kun hän juoksi onnittelemaan meitä.

Viimein päästiin Ilon kanssa hakemaan sitä viimeistä kv-aikaa muualta kuin Oulusta niin, että koira kulki ja oli kaikinpuolin kunnossa. Viime kausi meni pentupuuhissa ja sitä ennen kaksi kautta on mennyt katki kiiman takia.. Olipa melkoinen voitto! Huippuhieno ja maailman ihanin, uskollisin ja helpoin kisakaveri. Ilo, se on tehnyt kaiken mitä olisin ikinä saattanut siltä toivoa. Unelmien täyttymys jo ennen yhtäkään kisasuoritusta ja nyt se on täyttänyt kaikki haaveet ja toiveet. Olen niin suunnattoman ylpeä tuosta kauniista juoksijastani.

Maailman paras Ilo, tästä eteenpäin virallisesti:

Fi KVA-R Fi KVA-M SVKLMM-13
Whiplandian Wonderchild

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...