keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kauden 2011 tuloskimara

Huh, vaan olipahan loistava kausi! Uni ei osallistunut yhtiinkään virallisiin maastokisoihin juoksujensa ja valeraskauksiensa takia, Ilo on vielä alaikäinen, joten ainut kisaavat oli Bea. 

Bea aloitti hienon kautensa Mustialan talvimaastoissa ja teki eritoten finaalissa vaikean ja kylmän talven jälkeen mahtavaa työtä! Bean treenaaminen kun vaatii kaikenlaisia kikkakolmosia, tuo koira ei turhaa juoksentele. Varsinkaan talvella. Hieno suoritus ja likka näytti olevan jo kisakunnossa.
kuva:Karo

Huhtikuussa kyläiltiin Espoossa ja käytiin samalla kiekalla Whippetharrastajien maastomestaruuksissa ottamassa varaslähtö ja hieman jo opettelemassa ennakoimista. Bealla oli intoa liiankin kanssa ja ennen niin helppo lähetettävä luiskahti finaalissa käsistä sekunnin tuhannesosaa ennen lupaa. (Tai no, kuvista kun katsoo, niin lähettäjä jo läppää selkään, kun Bea lähtee liikkeelle..) Mutta tuloksena varaslähtö ja pistevähennys!


Tämän jälkeen oli vuorossa meidän eka kutsukilpailu, eli Suomi-Cup! Bea juoksi jo alkuerissä huimat pisteet johti narttuja koko kilpailun ajan. Itseasiassa se johti kaikkia koko kisan, kun neiti nappasi päivän parhaat pojot ja sen uskomattoman CVM-11 tittelin mukaansa. Huh, vieläkin kyyneleet kohoaa silmiin, kun tuota päivää ja sen tapahtumia muistelen. Oli maailman onnellisin koiranomistaja sinä päivänä Ylistaron Untamalassa pienen tiikerinsä kanssa. On vähän sekalaiset muistot tuosta päivästä, ensin kamalassa jännityksessä pitkä päivä ja sitten onnenhuumassa loppuilta. Mutta siis voinen sanoa jo nyt, että minun koiraharrastuksen ikimuistoisin päivä.


Cupien jälkeen kipaistiin Jyväskylässä Derbyissä ja Bea juoksi yllättävän hyvin, vaikkakin taas ennakoiden ja mutkia oikoen. Pieni breikki maastoilusta olikin paikallaan, ja onneksi kisojakaan ei ollut lähellä pariin kuukauteen!
kuva:Karo

Päätin sitten jossakin vaiheessa, että haluan Bean kanssa opetella nuo ratahommat ennen Ilon kisaikää ja niin parien koppitreenien jälkeen hurautettiin Mikkeliin juoksemaan soolokoe. Beahan kääntyi kopissa ym mukavaa, mutta kiitokset Tiihosille kärsivällisyydestä, saatiin neiti ymmärtämään, mistä vieheen perään pääsee ja soolo kirkkaasti läpi! Juhannuksena lähdettiin Ouluun seuraamaan juhannusjuoksuja ja Bea pääsi siellä juoksemaan ryhmäkokeensa! Ja niiin hienosti painoi molemmat ryhmät läpi! Taas sulka hattuun, yksi huikea saavutus Bealta: Ratakirjat! (ei mikään itsestäänselvyys, jos lähimmälle radalle on Joensuusta 300km ja Iisalmesta 200km ja koirakin on vielä näyttelylinjainen;D!)


Sitten "lomailtiin" vaan koppiharkoissa pari kertaa käyden ja muuten kuntoa ylläpitäen ja Heinäkuun lopussa reissattiin Hyvinkäälle ekoihin ratakisoihin!


Kivasti meni ja Bea juoksi omalla tasollaan hienot suoritukset ja omistajaa puraisi aika äkäinen ratakärpänen.


Omistajalla oli suuret luulot siitä, että saa Unin vihdoin syyskuussa kisoihin, kun koko kesän oli siitä nestepöhöä edellisten juoksujen takia puristanut pois ja nyt se olikin tosi hyvässä kondiksessa! Allekirjoittanut oli siis omalta osaltaan tehnyt kaikkensa, että Unilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset suorittaa kaksi ehjää maastorataa, mutta Uni päätti toisin. Viikkoa ennen Kajaanin maastoja sen perä alkoi vuotaa. Onneksi olin jo aiemmin ilmoittanut Beankin vastoin kaikkia suunnitelmiani kisaamaan, joten matkaan lähdettiin siis vain tiikerin kanssa. Beahan otti ja yllätti voittamalla whippetien yhdistelmän vaativalla radalla ja pokkasi kolmannen SERTin itselleen. Ja minä en alunperin ajatellut koko koiraa kilpailuttaa ennen Hailuotoa!

No kiitos Unin, ilmoitin Bean myös kalakukkomaastoihin, koska tuntui typerältä jättää väliin vain 39km kisamatka. Bea suoritti mukavasti ennakoiden, mutta päätyi kuitenkin hyvälle sijoitukselle, selvästi koirasta jo näki, että nyt on taas tullut liikaa muovipussia jahdattua pitkin peltoa. 

Lokakuussa käytiin sitten päiväseltään !hullu! Helsingissä Kartanolla juoksemassa nurmella etanakisoissa. Bea juoksi taas hirmu hienosti ja kiva päivä oli! Kyllä tuo rataharrastus vei ihan mennessään ja onkin tarkoitus, että hullu pääsee muuttamaan koirineen hieman lähemmäksi rataa vielä ensi kevään aikana!

Hailuodon maastoista on päivitys tuossa ihan vasta, joten tarvinneeko siitä enää kirjoittaakaan?:D Toisaalta harmi, että kisakausi päättyi noin "kehnosti" , mutta mitäpä sitä muutakaan pystyi odottamaan, kun huomasi koiran oppineen ennakoimaan ja oikomaan. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin aivan kertakaikkisen mahtava kisakausi ja hyvillä mielin jäädään talvitauolle.

Tässäpä vielä kootusti Bean tämän kauden maastosaldo uusimmasta vanhimpaan(paikka, aika, pisteet ja sijoitus):
______________________________________________

Hailuoto, perinteiset syysmaastot 16.10.2011. 457p. 13./17 SA
______________________________________________

Kalakukkomaastot, Nilsiä 10.9.2011. 468p. 4./11 SA
———————————————————————

Kajaanin maastot, 4.9.2011. 485p. 1./9 SERT
———————————————————————

Derby- ja veteraanimestaruus, Vesanka 20.5.2011. 476p. 4./11 SA
———————————————————————–

Suomi-Cup 2011, Ylistaro 7.5.2011. 516p. 1./7 SERT ja CVM-11
————————————————————————

Vantaa, W-H:n maasto- ja veteraanimestaruus 25.4.2011. 426p. 7./15 SA
—————————————————————————

Mustiala, Talvimaastot 13.3.2011. 501p. 3./10 SA
___________________________________________________

Kuvassa Bea ja tämän kauden palkintosaalis

Hienolle näyttää saldo ja eritoten nuo kaksi voittoa olivat sitten ihan täysin suvereeneja, Kajaanissakin eroa toiseksi tulleeseen oli yli 20 pistettä, samoin ylikorkeiden whippetien yhdistelmän voittajalla oli muistaakseni 10 pistettä vähemmän ja Bea jäikin vain 5 pistettä päivän parhaasta. Eli onnistumiset on ollu sitten todellisia onnistumisia. :) Ihan huikeaahan tämä on, pieni tiikeri.

Ilo kunnostautui turisteraamalla pitkin kesää kisoissa ja harjoitteli myös itse pikkuisen ratahommia! Pääsi likka maastorataakin kokeilemaan! Kylläpä omistaja odottaa innolla, että pääsee oikeasti sellaisen koiran kanssa radalle, ketä kehtaa siellä juoksuttaakin!;) Ilo on muutenkin osoittautunut ihan mahtavaksi tyypiksi, oikeasti se on maailman paras koira, vaikkei ikinä Bean paikkaa tulekaan lunastamaan. Unin kesä meni siis taas hengaillessa, ja se tosiaan sterkataan talven aikana. Jospa sitten ensi kesänä sekin pääsisi pelleilemään maastokisoihin!:D

Näyttelytiivistyksen kirjoittelen Jyväskylän kv:n jälkeen. Se ei onneksi ole pitkä, kun meille mahtui hurjat neljä näyttelyä tälle kaudelle kisakalenteriin!;)

loppukevennyksenä Ilon pakarat ja "huomioliivi", jonka virkaa toimitti 5 mantteli, koska Ilo on lihaksillaan rikkonut jo kaksi tavallista heijastinliiviä :D



keskiviikko 19. lokakuuta 2011

kauden päätös: Hailuoto

kuva: Ilkka Niemelä

Viikonloppu vietettiin aivan ihanien ilmojen kera perämerellä päättämässä kisakausi maastokisojen merkeissä! Aurinko paistoi sekä lauantaina, että sunnuntaina ja lämmin lounaistuuli helli kilpailuttajia ja ruoskahäntäkoiria koko viikonlopun! Matti-myöhäiset, eli me, jotka ei olla turhan ajoissa tuon majoituksen kanssa, saatiin taas tuurilla mökki viikkoa ennen kisaviikonloppua! Lotan, Nemon ja Disan kanssa otettiin whipship ja suunnaksi Oulunsalo jo lauantaina aamupäivästä. Paikanpäällä kasapäin vaatetta varannut allekirjoittanut ihmetteli, miten luodossa ei ollutkaan pakkasta ja räntäsadetta! Katseltiin sitten muiden rotujen finaaleita aurinkolasit päässä ja kylmät fizzit kädessä ja oli kyllä niin mukavaa! Merituuli puhalsi raikkaasti, mutta lämpöisesti kasvoihin, upeat vinttarit juoksivat kilpaa muutaman metrin päässä ja olo oli niiin rentoutunut.

Sunnuntaina edellisillan "nuotiosavut" sattui vähän tukkaan, mutta eikun FRESHinä koiraa vaan eläinlääkärin tarkkiin ja kohtapa jo upealle radalle viemään. Rata oli kyllä huikean hieno taas! Siinä mitattiin niin koiran nopeutta, ketteryyttä kuin seuraamistakin. (ja tyhmyyttä: kuinka moni koira menis pupun perässä mereen? Yksi afgaani lauantaina menikin!)

kuva:Ilkka Niemelä
 Bea juoksi alkuerissä Jewgenistajan Rakkauspakkauksen kanssa ja oikomiseksihan se meni. Pari kyllä oikoi vielä enemmän ja Bea omalla ennakoinnillaan meinasi hukata vieheenkin pusikkoon, kun pari meni toisella puolen heinäkasaa ja viehettä piti vetää niin, että kumpikaan ei juoksisi sen eteen. Alkueräpisteet vaivaiset 226 (24pistettä vähemmän, kuin vuosi sitten!:D) ja sijoitus 13. kaikista startanneesta 17:sta nartusta. Finaaliin pääsi kuitenkin viimeisenä, joten eikun taas eläinlääkäriin tarkistelemaan.

Ylläolevasta kuvasta näkee hyvin, miten Bea juoksee vieheen vieressä, eikä seuraa enää ollenkaan niin tarkasti, kuin vielä vuosi sitten. Finaalissa neiti sai siis juosta yksin ja tyyppi piti kivaa.. :D "tuonne pupu ei tasan jää, oikaisempa tästä kohtaa tämän puskan. Ehei, mereen se EI mene, voin hyvin juosta tästä näin.."
 kuva:Ilkka Niemelä


Eipähän ainakaan päässyt pilaamaan kenenkää muun juoksua tuolla menollaan. Pisteitä tuli 231, (siis 33 vähemmän, kuin vuosi sitten!!!) ja sijoitus pysyi samana, eli 13./17 ja yhteispisteet 457 :D Ihan kiva, yhteensä siis 57 pistettä kehnommin, kuin vuosi sitten.. Mutta Bea pysyi ehjänä, jaksoi hienosti ja sillä oli hymy kasvoilla koko radan pituuden ja vielä pitkään sen jälkeen, paras palkinto siis.

 Tosi mukavaa, että kaksi kautta kisannut koira osaa jo noin lahjakkaasti oikoa ja ennakoida. Suunta on tuskin ainakaan ylöspäin enää tuosta. Johan tämän näki keväällä whippetharrastajien maastoissa ja derbyissä, mutta kun Cupeissa se juoksi niin hyvin, joten ajattelin, että hiekalla&näköesteiden kera se voi vielä juosta omaa tasoaan. No ei näköjään. On tauko ihan paikallaan ja ehkä ensi kaudella Bea ei Cupeja lukuunottamatta maastossa kisaakaan. Katotaan, miten siellä menee.

kuva: Ilkka Niemelä

Lainailen tässä Ilkka Niemelän hienoja kuvia, kun oman kameran kuvat ja Disan huikean hieno finaalijuoksuvideo on vielä kamerassa, kun ollaan lomailemassa siis porukoilla ja kameran piuha Joensuussa..

Disa teki siis aikamoisen hienon juoksun varsinkin finaalissa ja nousi sillä yk-narttujen kolmanneksi! Alkuerien meno oli pelottavaa katseltavaa, vauhtia oli liikaakin ja broileri törmäsi mm.yhteen hiekkadyyniin aika inhottavan näköisesti. Finaalissa Disan juoksu oli upeaa katsottavaa! Nyt pysyi vauhdissa käännöksetkin mukana ja pisteet olikin hienot 254! Yk-narttujen finaalin parhaat siis, mutta kun alkueräpisteet oli niin "huonot" jäi SERT YHDEN pisteen päähän!! Harmitti kyllä niin vietävästi, kun pisteitä laskin ja yhteen ynnäsin ja vertasin muihin narttuihin siinä dyynin reunalla seisoessa.. Suoritus oli kuitenkin tosi mahtava ja Disa näytti, että kyllä se osaa maastoissakin tosiaan painella!

Reissu oli ihan kertakaikkisen mahtava, vaikkei omalle kisakoiralle menestystä tullutkaan. Tuonne on lähdettävä ensi vuonnakin, ja jospa Ilo pääsisi näyttämään omat taitonsa silloin!:)

Nyt jäädään ansaitulle kisatauolle ja lihotaan kaikki talven varalle. Bea teki taas aivan kertakaikkisen loistavan kauden ja omistaja täällä on niin ylpeä pienestä tiikeristään.

tiistai 11. lokakuuta 2011

makkaramaastoilemassa


Käytiin viikonloppuna Kuopio-Iisalmi-Nilsiä -rundi ja Uni & Ilo pääsivät SSVH:n makkaramaastoihin sunnuntaina. Ilo juoksi pentujen sarjassa ja tuli toiseksi ruhtinaallisin pistein: 96/100 :D Mutta siis hienosti se vetikin! Vauhtia on hurjan paljon (juoksi taas alkukiihdytyksessä vieheen kiinni, kunnes vetäjä hokasi lisätä kaasua!) mutta Lilli juoksi muuten, kuin olisi ennenkin maastovieheen perässä juossut. Ketterästi kääntyi ja veti n.300 metrisen radan. Tappoi pupun hienosti ja jäi sitä vahtimaan, vaikkei minua nyppylän takaa nähnytkään. Olen erittäin tyytyväinen pentuun! Tuo vauhti vaan hieman hirvittää, luulen, että käydään aluksi varuilta hiekkamaastoissa kisaamassa ja katsotaan, miten pysyy likka pystyssä! :) Mutta radalle, radalle, siellä sitä vauhtia saa ollakin! Erittäin hyvälle näyttää ainakin vielä tässä vaiheessa Lillin tulevaisuus vieheenkauhuna.

Uni juoksi myös, kun ei oikeisiin kisoihin koko kautena kerennyt valeraskauksien, juoksujen ja taas valeraskauden takia. Tai nyt se ei vielä pahasti valeraskaana ole, mutta nestepöhössä kyllä. Uni oli häiritsevän rauhallinen odotellessamme juoksuvuoroa ja lämmitellessä. Arvelin, ettei se lähde ollenkaan perään tai keskeyttää koko vieheenajon. No joo, ei jäänyt paikalleen. Lähti heinät ja mudat lentäen täysiiiiiii ja menikin pirun kovaa! Oikaisi ekaa mutkaa jotenkin oudosti, mutta muuten juoksi yllättävän hienosti ja hurrrjalla innolla. Edellinen koirakko oli vaan jättänyt kaksi vikaa trissaa välistä (viehe palautettiin itse, joten on varmaan jäänyt naru väärälle puolen tai unohtunut kokonaan), joten Uni juoksi hieman lyhyemmän version radasta. Kauhee tappoluisu ja ravistelut päälle. Oli sillä ainakin hauskaa! :D Pisteitä oli Elina taas antanut aika paljon, intoa kyllä piisasi, mutta tuo oikaisu.. 92/100 oli Unin saldo! Ei jääty odottelemaan palkintojenjakoa, koska olisi pitänyt odotella about sata vääränrotuista, vaan lähdettiin kotiin. 


Ilo sai palkinnoksi mm.lelun ja sitähän piti juoksuttaa pitkin porukoiden pihaa, jonne päästessään pitkästä aikaa neiti oli silminnähden riemuissaan! Sinne pääseekin Ilo ja Uni nyt ensi viikonlopuksi hoitoon, kun lähdetään Bean kanssa kauden viimeiselle kisareissulle Hailuotoon! Muutenkin ollaan siellä sitten viikko, kun omistajalla on syysloma(töitä!). 

^^ ja ^ Unin ja Ilon joka-aamuinen, klo 06:45, "ihana uusi päivä tänään!" -leikki. Ne siis herää joka aamu tuosta asennosta toistensa kainalosta. (kun ne on pariin otteeseen ensin yöllä potkittu alas sängystä)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Team Race ja Etanat Kartanolla 1.10

Bea sininen 2. kuva: Jaakko Stenroos

Huh, kaikkee sitä tekee oikeesti sen eteen, että koira käy kipaisemassa radalla yhteensä n. 50 sekuntia. Tässä tapauksessa ajaa päiväseltään 900 kilometriä ja kuluttaa tankillisen bensaa. Nooo, jospa me jo ens kesänä asuttais pikkuisen lähempänä ko.harrastusmahdollisuutta ;) 

Bea oli siis ilmoitettuna sijoitusmatkalle 350m ja etanakisaan 280 metrille. 350 juostiin ensin ja siihen sattui tämmöinen porukka: 
#1 Effloresco's Kajanos 23"61 SERTK
#2 Besties Näin on Näreet 24"16 SERTK
#3 Berenike van de Waterram 24"48
#4 Pikkunokan Bedazzled 25"28  
#5 Mallyfield Dream Ace 25"37

Eli ihan kovia menijöitä oli myös. Bea lähti taas viimeisenä, mutta meni koppiin huomattavasti mieluummin, kuin kertaakaan aiemmin ja seisoi siellä etuveräjää kuoputtaen. Otti hyvin kuitenkin kiinni ja tuli takakaarteessa vielä Ässän ohikin! Aika ei päätä huimannut, mutta oli se huima parannus Hyvinkään aikaan, joka oli 26,06! Voi taas miettiä, että jos neiti oppisi lähtemään kopista muiden vauhdilla ja pääsisi juoksemaan väljemmin, joutumatta juoksemaan sumpussa ja ohittelemaan isompiaan (:D) niin se voisi juosta jopa alle tuon 25 sekunnin. No, ensi kaudella taas uudestaan!

Etanalähtöön osui sitten ihan mukavia tyyppejä ja odoteltiin ihan tasainen lähtö ja sitä se olikin:
#1 Tuulikellon Didco 19"46
#2 Pikkunokan Bedazzled 20"18
#3 Infamous Caspian-X 20"20
#4 C'mere Jäätelötötterö 20"54  
#5 Play A While Iittala 20"69

Bea teki taas erinomaista työtä nousten hienosti porukassa Nonin(I.Caspian-X) rinnalle ja tiukan taiston jälkeen olikin maalissa aavistuksen ennen. Aika oli huonompi, kuin Hyvinkäällä ja minä jopa odotin, että se olisi voinut mennä nurmella alle 20 sekunnin. No siinä meille tavoite ensi kaudelle! :) Aika oli etanasarjan 9.nneksi paras ööö 19:sta etanasta(?) Nemo (N.Beyond Biceps) oli koko sarjan hitain ja Lotta sai kotiinviemisiksi aivan upean pedin, jossa passaa etanoiden etanan tassujaan lepuuttaa!:D 

Väliajalla järjestettiin pennuille jonkin sortin kiihdytyskilpailu käsivieheen perässä etusuoran verran ja me Lauran kanssa ajateltiin, että no hemmetti, kerran täällä ollaan ja pennut mukana niin eiköhän laiteta Ilo ja Riemukin "kisaan". Niin laitettiin ja mietin tovin kopitanko Iloa, mutta päädyin kuitenkin laittamaan sen vain kopin edestä, kun uusi paikka tuo rata muutenkin jne en tiedä, oiskai sen voinu ihan hyvin koppiinkin tunkea ja jättää vaikka takaluukun auki. (Kun se kerran on jo suljetustakin lähtenyt:D) Ilo oli ihan huippu! Se on niin tosissaan tuolla radalla, kun näkee pupun. Silloin unohtuu jopa maailman ihanin kasvistäti Lotta ja silloin keskitytään töihin! Lilli hönki siis vieheen perään jo muiden pentujen juostessa ja taisi omalla vuorollaan yllättää vieheenvetäjänkin: meinasi nimittäin juosta pupun kiinni jo puolessa matkassa ja sai vetäjä veivata viehettä, minkä käsistään jaksoi! Pupu tapettiin huolellisesti ja sitten mentiin muina miehinä pienen jäähdyttelyn jälkeen autoon tyytyväisenä unille. Mainio tyyppi. Turhia ei Ilo radalle huudellut, tuijotti vaan tiukasti muovipussia, eikä päästänyt sitä silmistään. Riemu veti kanssa ihan hirmuisen hienosti ja VAUHDILLA kokoonsa nähden. Pieni taskuraketti. Betsy oli myös katsomassa kisoja, muttei voinut osallistua kiihdytyskisaan, kun oli jättäytynyt hepan kavion alle menneellä viikolla ja varpaat oli vielä hieman hellänä.

Disa teki upeaa työtä K-SVKK:n teamissa ja erityisesti sen 280 m veto oli huikea! Lillin Äippähän ei ole mikään lyhyen matkan koira, mutta nyt näyttää juoksu todellakin kulkevan ja repäisi likka lähtövoiton ajalla 18,98! Wau, hienoa! Kausi vaan loppui kesken, prkl! Disan menoa oli hienoa katsoa ja muutenkin taas sen menoa kisapaikalla. Se on niin mainio, ja ihan sitä samaa on tyttärensä. Ilo on niin samanlainen kuin äitinsä, ettei uskokaan. Ja tosi monessa asiassa :) 

Bea sai pokaalin(kuten se näkyy saavan jokaisesta kisasta, mihin ikinä sen ilmoitan, oli sijoitus sitten mikä hyvänsä, ihme tuuria!:D) ja nyt myös Annelta(T:mi Taulukas) tilaamamme aivan ihanan ja kauniin ja suloisen ja upean ja parhaan ja lämpimimmän umpihaalarin talveksi! Voi että, nyt ihan odottaa jo viileämpiä kelejä, että Bea saa haalarin päällensä. Se on niin hieno, kiitos vielä tuhannesti Annelle!


Lillikin sai pari takkia. Lotta oli tilannut lapsille whiplandian tiimitakit(sori, ei oo kuvaa, kamerasta loppu akku ja laturi Jonnan luona..) talven varalle ja pitihän Ilon saada myös ikioma fleece ja kun se on niin tyttömäinen (NOT!;D) niin vielä vaalejanpunainen! Poikosen Heli oli tehnyt nuttunurkkaansa tyrkylle tuon aivan ihanan pupufleecen ja pakottava tarve oli se varata ja Kartanolla se nyt sovitettiin ja lunastettiin kotiin. Hyvin se sopii neidolle ja on oikein sievä. 



 Unillakin oli varmaan tosi hieno päivä. Se sai makoilla autossa ja käydä välillä pissillä. Palkintojenjakoon sekin sai osallistua ja töhötti omaan tapaansa iloisena kaikille. Mikä oli kuitenkin hienoa, Uni on oppinut tosiaan olemaan autossa rauhassa ja huutamatta. Ennenhän se siis ulvoi aina Bean perään, minkä kitusistaan irti sai. Nyt se oli mielestäni ihan hiljaa, vaikka Ilo oli kiihdyttelemässä ja Bea eläinlääkärin tarkissa ja Uni autossa Disa seuranaan. Hienoa Unsku, kyllä se siitä!

Ens viikonloppuna Ilo ja Uni pääsee SSVH:n makkaramaastoihin ja seuraavalla Bea hailuotoon! Sitten ois tämä kisakausi taputeltu ja saatais jäädä koko sakki ansaitulle talvitauolle. Beakin on ansainnut sitten aimo kasan herkkuja ja paaljon ruokaa ja lepoa. On se niin mahtavan kauden tehnyt taas :) 


Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...