maanantai 29. elokuuta 2016

Päivä, joka ei unohdu koskaan.

Niin, Mei oli tosiaan ilmoitettu SMM-kisaan 27.8.2016.  Kiimasta oli reilusti aikaa, fyysinen puoli oli parhaimmillaan ja koira huollettu viimeisen päälle kuntoon fyssarilla. Kauheita odotuksia kisaan en silti uskaltanut luoda, koska greyhoundeja oli ilmoitettu kokonaiset neljä kappaletta. Eli juuri se minimimäärä vinttiliiton tittelinjakoon. Kuudella olisi ollut jaossa virallinen SMM-titteli, mutta tällä kaudella hyväksyttyjä tuloksia olikin vain viidellä greyllä. Kun vielä perjantaina kaikki neljä olivat tulossa kisaan, alkoi pieni (siis tajuton perhoskasa) jännitys kipristellä vatsanpohjassa. Yö vietettiin Pamin luona Pirkkalassa ja sieltä aikaisin aamusta Jumesniemelle. Aamu oli kauhean kylmä ja tuulinen, pelto oli pinnalta kostea. Jännitti, pelotti. Kauhistutti. Uskallanko laittaa nopean Mein pellolle vieheen perään? Millainen rata on, miten se pysyy pystyssä sen? Onkohan siinä vaarallisia kohtia?

Kävin tuijottelemassa muutaman startin, nojoo. Aika tiukkoja mutkia, mutta pelto oli kuivunut tuulessa ja auringossa plus, että viikon sateiden jäljiltä se oli kimmoisa ja hyvä tassuille. Olihan minulla sellainen pieni kutina, että Mei vetää varmaan hyvin. Tiesin, että sillä on niin upea kropanhallinta, vauhti ja ketteryys että se voi vetää pellolla vielä paremmin kuin hiekalla, koska pääsee käyttämään vauhtiaan paremmin. Mutta koska tiedän, että se ajaa niin tunteella ja täysillä, en olisi laittanut sitä juoksemaan märälle pellolle. Enkä laittaisi vieläkään, vaikka näin mihin siitä pellolla on. 


Alkueräpariksi Mei sai kokeneen Jassun (Estet Classic Jasmine). Arvelin Jassun osaavan ennakoida tuollaisella metsään ja viljapeltoon rajautuvalla kisa-alueella jonkin verran ja toivoin vain, etteivät koirien ajolinjat risteäisi liikaa ja vältyttäisiin törmäyksiltä. Heti alkukiihdytyksessä Jassu yritti ottaa linjan keskemmältä peltoa ja ne ottivat Mein kanssa kylkikontaktia. Sieltä Mei repi kuitenkin itsensä irti ja kääntyi ekan järkyttävän jyrkän mutkan ihan superhienosti. Muuta ei nähnyt lähtöpaikalta. Kuuntelin vaan sahan ääntä ja toivoin, ettei se lakkaa ja näen pian koiran saapuvan loppusuoralle ehjänä neljällä jalalla.
Mei ja Jassu alkuerässä
Kuva: Ida Salonen


Mei ja Jassu alkuerässä
Kuva: Ida Salonen

Sieltähän se Mei nopeasti tulikin, upeasti suorastaan ne pari vikaa käännöstä, jotka kilpailuttajan silmiin näkyivät. Kävin kaikki jalat läpi jo vieheellä: ei vekkejä, kaikki varpaat tallella, kävelee normaalisti, ei onnu.. Vaikutti harvinaisen ehjälle itselleen. HUH! Tässä oli jo tuuletuksen aihetta. Päästiin eka peltostartti ehjin nahoin alusta maaliin asti. Toimittaja jostain paikallislehdestä oli napannut pari kuvaa Mein ja Jassun startista ja haastatteli meitä muutaman kysymyksen verran ja halusi vielä lähikuvan allekirjoittaneen ja Memmun hikisistä naamoista. OMG. 

Sitten kuulinkin jo kaikilta startin pellon laidalta katsoneilta, että Mein juoksu oli ihan huikea. Että kääntyili ihan sairaan ketterästi ja teki hienon juoksun. 

 
Heidi Lonnakon kuvaama alkuerä.

Toisessa parissa juosseet Jose (Pineron Poker Face) ja Zara (Fionn Clann Zabrina) törmäsivät siinä ekassa tiukassa mutkassa kerran ja toisessa mutkassa toisen kerran. Pisteet olivat tästä hyvästä ropisseet reippaasti alakanttiin. Mein pari Jassu turvotteli toista rannettaan. Oli vähällä, että Mei olisi joutunut juoksemaan finaalit yksin. Onneksi Zara oli selvinnyt kuperkeikastaan ehjin nahoin ja se pääsi Mein kaveriksi finaalikierrokselle. Mein palautuminen jaksaa yllättää minut kerrasta toiseen. Se oli juossut 700 metrisen todella vaativan maastoradan vieheen perässä ja silti sen askel oli kepeä ja mieli virkeä. Onhan se toki kunnossa ja olen pitänyt huolen siitä, että kestävyyspuolessa ei ole vajausta, mutta se on kuitenkin grey joka on nykyään pitkälti jalostettu rykäisemään kerran viikossa lyhyen spurtin. 

No, kun ne alkueräpisteet, 261, lävähtivät taululle, oli se uskottava. Kyllä se oli ollut hieno juoksu. Josen omistaja Heidi laittoikin videota heti youtubeen, joten näin startin jo ennen pisteiden julkistamista ja arvelin että jotain 250 pisteen luokkaa juoksu voisi ollakin. En oikein edes tajua, miten Mei pystyy kääntymään ketterämmin kuin whippetit tuosta hurjasta vauhdista noin tiukkiin mutkiin. Miten se on edes mahdollista? Jotenkin ihan uskomaton koira. Se vaan tykitti kuin pikajuna lipsumatta raiteilta yhtään. Ei alkanut askel painaa eikä ote herpaantunut hetkeksikään. Hiekalla sen vielä ymmärtää, kun koira uskaltaa kantata pitävällä pehmeällä alustalla, jossa vauhtikaan ei kohoa niin lujaksi. Mutta että pellolla, jossa pääsi tykittämään lähes täyttä vauhtia, kunnes piti taas tehdä tiukka käännös. Huh! 

Muissa roduissa pistesaaliit olivat varsin vaatimattomia ja kutkutteli sellainenkin ajatus, että Memmulla on mahdollisuudet Best In Fieldiin, jos juoksee samanlaisen finaalin. Finaaliradastakaan ei paljoa nähnyt, alun käännökset ja sitten lopun viimeiset mutkat. Jotka minun mielestä meni vähän pitkiksi. Josen omistaja Heidi oli taas ihanana kuvannut finaalin videolle ja heitti linkkiä. No, näyttihän se meno kyllä aika huipulle, Mei juoksi radan alusta loppuun hurjalla vauhdilla juuri kuten ratamestari oli ajatellutkin: jokaisen mutkan nätisti ja tarkasti. Myös Zara juoksi hyvin, näytti menevän mutkat tiukasti ja reagoi vieheen liikkeisiin säpäkästi, toki jäi vauhdissa sekalinjaiselle Memmulle selkeästi. Mutta perässä tuli aika upeasti. 


Melko huippua, että tuosta päivästä jäi noin monta videomuistoa ja kuvaa. Nimittäin palkintojenjaossa se leuka vasta putosikin..

Mei ja Zara finaalissa.
Kuva Ari Salmela 
https://www.facebook.com/AriSalmelaPhoto/?fref=ts

Ylituomari ei sanonut koirien suorituksista mitään puheessaan, koska halusi pitää jännityksen yllä. Kun tuli greyden vuoro, laskeskelin toiseksi tulleen Zaran finaalipisteiden olleen tosi kovat koska sen kokonaispisteet olivat ihan hyvät. Sitten sainkin kuunnella, että: "annetaampa aplodit greyhoundien voittajalle, joka juoksi huikeat 544 pistettä ja on näin olleen myös Best In Field.." Huonolla matikkapäälläni yritin tehdä päässälaskutoimistusta, mutta en saanut päähäni paljonko Mein on täytynyt juosta finaalista. Niinpä kurkkasin pisteet kirjasta heti sen käsiin saatuani: 
283 pistettä finaalista

Kuva: Liina Niemelä
Öö, niinkun mitä? En ole kertaakaan oman harrastusuran aikana nähnyt tuollaisia pisteitä. En kertaakaan. Sain niin paljon onnitteluja ja Memmu sai niin paljon rapsutuksia, että oltiin molemmat varmaan aika puulla päähän lyötyjä. On se vaan superkoira, ihan superkoira. Kolme maastokisaa takana, kaikista yli 500p. kahdessa BIF ja yhdessä kisan toisiksi parhaat pisteet kaikista roduista. Kai Memmun taidoista voi kiittää metsää, ja Iloa. Ilo treenasi Mein pennusta asti juoksuttamalla sitä monenlaisessa maastossa ja pienestä asti Mei on juossut myös metsässä ja oppinut hallitsemaan vauhtinsa ja kääntyilemään tiukasti. Sehän ei irtilenkeilläkään ikinä törmäile muihin tai puihin. Väistelee ihan ilmiömäisesti. Ja Nopolle ja Ilolle kiitos Mein kunnossa pitämisestä, kun ovat jaksaneet jahdata sitä pitkin soita ja peltoja. Olipahan päivä, ei kyllä unohdu ikinä.  
Kuva: Liina Niemelä

SVKLMM 2016 Little Bucharest What's My Name
Kuva; Jonna Kainulainen



Pami, Väiski, Nopo, Ilo ja Håkan'
Kuva: Jonna Kainulainen

Sunnuntaina oli vuorossa whippetit ja koska omilla ei ehtinyt kertyä tarvittavia tuloksia tältä kaudelta, kannustettiin sitten kavereita ja Ilon pentuja eritoten. Odotukset oli aika korkealla, mutta kaikilla kolmella oli alkuerässä liikaa vauhtia ja liian vähän ajatusta ja pistesaaliit jäivät melko laihoiksi: Pami 214, Håkan 228 ja Väiski 225.
Väiski alkuerässä punaisella. Kuva Kati Kanerva

Finaaleissa Pami surffaili täysillä pitkin peltoa, eikä paljon viitsinyt kääntyillä mutkiin. Ihan surkeat pisteet 194 ja serti jäi kauas haaveeksi. ;D Sen ajaminen ei näyttänyt yhtään samalta kuin alkukesästä, eli kyllä kiima on laittanut sen pään hyvin sekaisin. Ajoi sentään alusta loppuun sekä alkuerän että finaalin, pahin skenaario oli että jättäisi kesken. Pamppu oli kolmas loppupäästä eli 11./13 isoissa tytöissä..  :D 
Kuva: Sakari Lampola

Håkan juoksi finaalin alkuosan todella mallikkaasti, mutta viimeiset mutkat tuli löysin rantein ja liian kovalla vauhdilla, pitkäksihän ne menivät. Jännitettiin, että juoksikohan se riittävästi pisteitä sertiin. Kilpakirjaa ei löytynyt ennenaikojaan toimistolta, joten H olisi joko kuuden parhaan joukossa sertillä tai juossut sertipisteet joltain muulta sijalta. 
Håkan ja ajohaukku, kuva Kati Kanerva

Väiskin finaali näytti hyvälle, pari tosin surffaili ihan ihmeellisiin ilmansuuntiin ja leikkasi viimeisessä alamäessä suoraan Väiskin eteen ja sitten mentiinkin kuperkeikkaa. Vissiinkin tästä raakattiin pisteitä pois aika paljon, koska laihaksi jäi finaalipistesaalis ja yhteispisteet harmittavan lähelle sertiä: 444. Sijoitus 25./34
Väiski finaalissa. Kuva Kati Kanerva

Hååkkani suoriutui lopulta kuudennelle sijalle isoissa pojissa ja sai sen himoitun sertin! Jeee! Yllättävä hyvin siihen nähden, että H ajatteli vauhdin korjaavan virheet. :D 

Ihan jäätävän pitkä päivä oli sunnuntaina ja kisapellolla joutui olemaan semmoisen 13h ja hitto ihan turistina! Kotona iltakymmeneltä ja tänään aamuvuoroon töihin.. No, ensi viikonloppunakaan ei nukuta pitkään, kun olisi vihdoin ja viimein Nopon vuoro päästä kisaamamaan! Iiiik, niin jännää. 


Hurri kipaisi samaan aikaan länsinaapurissa taas voittoon raidallisella manttelilla:


Kuva: Roger Englund

Kuva: Roger Englund

Mini-isi Zeke punaisella manttelilla supersprintillä, ihan käsittämätön tuo lähtökiihdytys!


Mei vetäisi koko sm-viikonlopun parhaan pistesaaliin ja kotimatka meni kyllä hymyssä suin. Varmaan hymyilyttää kyllä vielä aika kauan tuon koiran tekoset. :) 

Tässä vielä ihan huikea fiilistelyvideo Eva Piiparisen kuvaamana


löytyy myös tuolta https://www.facebook.com/tulisielujenmamma/?fref=ts




sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kauheena kaikkee!

Lähdetääs purkaa vähän aikajärjestyksessä näitä tapahtumia. 

Heinäkuun lopussa tein sellaisen extempore-reissun Västeråsiin, kun Hurri oli selvittänyt tiensä Ruotsinmestaruusfinaaleihin ratakisoissa ja oli ihan pakko päästä näkemään finaalit livenä. Varsinkin, kun löysin hyvän tarjouksen meno-paluu lennoista ja Hurrin omistajien tytär Carina tarjoutui majoittamaan minut yhdeksi yöksi ja kuljettamaan kentälle. Lento oli aamusta Arlandassa, minulla oli vallan aikaa etsiä syötävää ja bussi, jolla pääsisin 170 kilometrin päähän Västeråsiin. Västeråsista nappasin paikallisbussin, jolla menin kisapaikan lähellä olevalle ostarille ja sieltä Carinan kyydissä radalle. Hurrin ja omistajiensa Åken ja Annikan ilme oli näkemisen arvoinen, kun pamahdin yllärinä paikalle. Kisapäivä oli kiiretön ja pitkä, vähän väliä satoi kaatamalla ja lähdöissä pidettiin taukoa aina pahimpien kuurojen ajan. Rata meni kuravelliksi ja vieheenveto ei toiminut kaikissa starteissa. 

Hurri ihana murunen! Niin on ihana luonne tälläkin pojalla ja en osaa kirjaimin sitä ilmaista, miten lämmin rakkaudentunne jäi sydämeeni siitä, että sain nähdä Hurrin pitkästä, pitkästä aikaa. Voi rakkaus. Hurri oli aika kookas uros, mutta erittäin sporttinen ja ihan nättikin. 





Ruotsissa ei pidetty kiirettä kisojen läpi viemisessä. Kaikki tuntuivat olevan varsin hyvällä tuulella ja kisat kruunasi palkintojenjaossa soitettu "we are the champions". Ruotsissa palkinnot jaettiin heti jokaisen startin jälkeen ja lanaustaukoja pidettiin myös aina starttien välissä. 

Lyhyemmän matkan mestaruuksia.

Hurrin kotijoukot Åke ja Annika sekä heidän lapsenlapsensa Linus keltaisessa Gästriken paidassa.


Ennakkospekulaatiot radan varrella ennustelivat litimärästä radasta etua Mambo Jambolle, joka on tottunut treenamaan merenrannalla ja näin ollen jaksaa painaa märällä hiekalla kuin juna. Hurri oli viikolla kellottanut harkkamatkana alle sen hetkisen rataenkan, mutta näin märällä radalla ei tultaisi ennätysvauhteja juoksemaan. 





Rakas hännänheiluttaja. Omistajansa kertoivat Hurrin olevan oikein helppo ja hyvä laumakoira. Kisapaikoilla älyttömän helppo ja rauhallinen, mutta vieheen perässä periksiantamaton ja taistelutahtoinen. Ruokansa se kuulema hotkii ihan sadasosasekunneissa. :D


Hurrille oli arpoutunut varsin huono lähtökoppi. Se starttasi keskeltä kolmoskopista ja ulkokopista lähti mm. puoliveli Dirham, joka vetää todella rajusti kiskolle yleensä matkalla muihin törmäillen. Hurri jäikin lähdössä pahasti pussiin, mutta pusersi sieltä itsensä johtopaikalle ensimmäisessä kaarteessa. Takasuoralla meno näytti lupaavalle, mutta kaarteessa mustat kilpakumppanit blokkasivat Hurrin menon ja siirtyivät sen edelle. Etusuoralla eroa oli jo niin paljon, ettei Hurri enää millään saavuttanut johtokaksikkoa. Mambo Jambo puksutti kuin juna tänäkin vuonna SM-voittoon. Huonoille ei hävitty. Kolmantena ylittyi maaliviiva ja olihan se jo upea saavutus alle kaksivuotiaalta vähän kilpakokemusta omaavalta Hurrilta. Ulkokoppi ja sieltä hyvä lähtökiihdytys... Ainakin kisa olisi ollut tosi tiukka sillä tavalla. Mutta ensi vuonna Hurri tulee olemaan todella kova koira Ruotsin radoilla, ja onhan se sitä jo nyt. Uskomattoman hienoa. 
https://www.facebook.com/greyhoundbilder.blomkvist/posts/1774222649458112 linkki videoon.

Aivan ihana reissu. Aivan ihanat ihmiset. Åke oli niin tyytyväinen Hurriin, vaikka varmasti ensimmäisenä tunteena oli pieni pettymys kun tiesi mitkä mahdollisuudet Hurrilla oli. Sain niin lämpimän halauksen kisan jälkeen, ettei minun tarvitse hetkäkään miettiä mikä Hurrissa on sen omistajille kaikkein tärkeintä: ei kisat, ei voitot. Koira itse. Sitä rakastetaan ja hoidetaan viimeisen päälle, onhan se kuulema ihan "Husses hund". 

Ikimuistoinen viikonloppu länsinaapurissa, ei kyllä jää viimeiseksi kisamatkaksi Ruotsiin. 

Seuraavana viikonloppuna Hurri nappasi voiton ja samalla uuden takin. 

Mehukatti juoksi HVK Cupissa keskiviikkona 17.8. Vähän jännitti kelien puolesta, kun alkuviikko oli saatu vettä niskaan ja kisapäivän aamunakin vielä satoi. Luontoäiti antoi kuitenkin tämän kisan sujua mukavasti alusta loppuun ja taivas repesi vasta palkintojenjaossa. Mei voitti odotetusti starttinsa, mutta kv-aika jäi parin kymmeyksen päähän. Nyt kuitenkin keskitytään ylläpitämään kestävyyspuoli, kun edessä on muutamat maastokisat. Hyvin on Memmu laumalleen ruokaa tienannut talveksi, jo kolmekymmentä kiloa. :)


Memmun kisakuvista kiitos Marko Pessille

No, sitten joku aivopieru oli heinäkuun helteissä ilmoittaa Ilo ja Nopsa Heinolan näyttelyyn. 

Mimmun mielestä näyttelyssä oli tosi tylsää.



Pamppu oli myös ilmoitettu näyttelemään. Pamin kuvat on ottanut Jonna Kainulainen.

Mutta niinhän se tuomari tykkäsi lihaksikkaista koirista ja palkitsi whippetejä vuolaasti parhaalla laatuarvosanalla. Jokunen koira sai EH:n ja arvelin, että Nopsa voi olla yksi niistä: vaikka sen kroppa on tosi kiva, sen korvat ja piippanokka lahjakkaasti pilaavat sen ulkomuodon noin niinkun näyttelymielessä. Pikkulikat olivat JO avoimessa luokassa täytettyään kaksi. Nopsa esiintyi kivasti, eikä se edes jännittänyt pöydällä tai pelännyt tuomaria! Jee, miten se on reipastunut!! Ravissa sillä oli niin kivaa, että se loikki kuin kenguru, mutta en kyllä antanut sen häiritä. Nopsan kanssa pääasia kaikessa on saada mukavia kokemuksia. Korvat sillä oli pystyssä koko ajan, mutta seisoipahan reippaana ja kontaktissa! Tuomari selitti, että on ihana kroppa ja niin lihaksikas ja kiva, mutta nuo korvat ja tuo pää, hän ei valitettavasti voi antaa kuin EH:n. Minä vaan nauroin ja kehuin Nopoa, niin hienosti se esiintyi. Nopo hyppäsi pusuhalimaan ja kiitettiin tuomaria oikein iloisina. :D

Nopsa siis AVO EH tämmöisellä arvostelulla:
"Juoksijatyypin narttu, jolla on erittäin hyvä aktiviteettitaso. Erittäin hyvässä lihaskunnossa. Pää voisi olla tyypillisempi ja elegantimpi. Korvat eivät ole kovin hyvin kannetut."

Pamikin esiintyi ihan mukavasti ja se sai ERIn!
"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi ja tyypillisempi. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet"

Pamilla valeraskaus on laittanut pään aika sekaisin, ja sitä ei viehe kiinnostanut pari viikkoa sitten ollenkaan. Nisät sillä on vieläkin täynnä maitoa, inhottavasti juuri SM-maastojen alle ylimääräinen jännitysmomentti ehtiikö pää palautua ajoissa. Kassellaan! 

Ilo oli käyttöluokassa kahden muun ratalinjaisen nartun kanssa ja se sai ERI:n ja SA:n ja oli kolmas. JEE! Pelkkä ERI olisi riittänyt, mutta vielä SA! Nyt Pilli on virallisesti Kaunis Juoksija ja saadaan anoa Whippet-Harrastajien diplomi. Ilo oli kyllä varsin ihana näyttelykaveri, kiltisti odotteli vaikka oltiin Nopsan kanssa kehässä ja oli ihan fiiliksissä, kun pääsi omalla vuorollaan tuijottelemaan mammaa silmiin namin toivossa. 
"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi. Korvat eivät kovin hyvin kannetut. Rintakehä voisi olla hieman syvempi. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet."

Kuva: Eija Lähdesmäki

Kuva: Marko Pessi

Väiski on harrastellut aktiivisesti radalla ja maastossa. Tampereella 350 ratastartti ei ollut ihan onnistunein. Ulkokopista lähtenyt koira haki rankasti sisälle ja Väiski taas otti enempi linjaa ulkoa ja näinhän siinä sitten käy. Aika jäi pari kymmenystä kv-ajasta, eli ihan hyvin tuohon muiden välisenä pingispallona olemiseen nähden. Väiski juoksee nyt enempi 280 metrin matkaa, jotta vältetään kaarteeseen starttaaminen ennen kuin poika on vähän oppinut ja saanut kokemusta ovaalista ja sen kaarteista. Sitkeä pikkumies!

Kuva: Kati Kanerva

Maastoissa sen sijaan onkin kulkenut. Väiski juoksi Luhtisaalistuksessa kaksi erittäin tasaista ja upeaa juoksua ja oli KOLMAS kahdestakymmenestä uroksesta. Finaalipojot olivat todella huikeat: 252, ja taisivatpa olla kaikkien whippetluokkien parhaat finaalipisteet. Väiski tulee olemaan tosi kova luu SMM-kisassa ensi sunnuntaina. 


Mida murunen 2v! Mida kävi Nopsan kanssa synttärijuoksuilla metsässä ja Nopo pisti siskon kunnon koordinaatioharjoitukseen. Hyvin jalka kestää irtiolot, ihan huippumahtavaa!!



Nii. Ja sit Nopsan juoksuharrastus. Juoksupöhöt alkaa olla lähteneet ja neiti näppärä on ollut niin riehakkaalla tuulella, että lähdettiin kokeilemaan harkkoihin yhden hienon yksinjuoksun jälkeisellä viikolla parivetoa lyhyellä matkalla. Nopsa juoksi Iivari-whippetin kanssa. Ensimmäinen harjoitus meni hyvin, mutta selvästi Nopsa vielä hieman ihmetteli, että miten kaverin ohi pääsee ja tuli rinnalle kaarteessa pujahtaen sisäradalle ja maalissa olikin aavistuksen ennen.Vieheellä Nopsa lähinnä haukkui metrin päässä, ei ihan uskaltanut käydä sitä kunnolla tappamaan kaverin ollessa siinä. Seuraavalla viikolla otettiin uusinta, sama matka ja sama kaveri. Yllä video siitä vedosta. Nyt Nopsa teki sen, mitä piti ja survoi ohi heti tilaisuuden tullen ja oli maalissakin selkeästi ekana. Vieheellä Nopo raivosi ja repi ihan fiiliksissä ja murisi Iivarille, että minun pupu perkele. Jes, tuommoinen asenne sen olla pitää!! 

Tästä innostuneina otettiin eilen ensimmäinen ryhmäkoejuoksu. Iivari ykköskoppiin, Nopsa kolmoseen ja Ilo vitoseen. Nopsa otti älyhyvän lähdön ja puski heti kaarteessa kärkeen ja piti paikkansa koko matkan maaliin asti. Pupulle tultiin voltilla ja se tapettiin perusteellisesti. Ihan mahtavaa! Sanonko vielä, ihan mahtavaa!!! Siis huippuahuippua, että tuo kakara on kasvanut kisakoiraksi ja onneksi maltoin odotella ekan juoksun ja sen pöhöt ennen pariharkkoja tai kisasuunnitelmia. Nyt se on satavarma ja kisavalmis raitapaita. Eka maastokisailmo lähti siis matkaan, jännää! Mikään tykki se ei radalla ole, eikä varmaan tule olemaankaan. Mutta eiköhän se kv-aikoja kulje helposti. Tänä syksynä keskitytään enempi maastoilemaan ja hakemaan sieltä itseluottamusta ja harkkaillaan radalla sopivien kavereiden kanssa hyviä kokemuksia hakien. Jos sitä ihan loppukaudella jonkun ratastartinkin saisi alle. :) 

Ensi viikonloppuna edessä siis ne SM-maastot, Memmulla lauantaina ja Ilon pennuilla sunnuntaina. Harmi, kun Nopsa ei vielä ehtinyt kekkereihin mukaan.. mutta ensi vuonna sitten!








keskiviikko 10. elokuuta 2016

I-pennut 2v!

Håkan

Hurri

Väiski

Mida

Nopsa

Pami

Ihanaa syntymäpäivää rakkaat pikinokat! 

Blogi päivityksineen laahaa nyt vähän jäljessä, mm. Ruotsin reissu tuli tehtyä tuossa.. pikapikaa kirjoittelen!

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...