perjantai 22. helmikuuta 2019

L-pentue maailmalle



Jopa yllättävää, miten helpolla päästiin vaikka pentue syntyi keskellä talvea. Pami piti laatikon viimeisen päälle siistinä melkeinpä siihen asti, kun pennut alkoivat käymään ulkona ja pennuthan oppivatkin huippuhyvin menemään takapihalle asioilleen. Nyt viimeisen viikon meillä vielä majailleet tulevat Keski-Suomalaiset ovat olleet kaikki työpäivät kakkaamatta sisälle. Siis oikeasti, melkoisen huikeita tyyppejä.

Milli muutti Ouluun ja sieltäkin kuuluu terveisiä, että ulos se menee aamulla asioilleen vaikka mittarissa on -20 astetta. Kelit pysyivät muuten täällä varsin mukavina pentujen ulkoiluviikkojen aikana! Ei tainnut olla juuri pakkasia ja jos oli niin pahimmillaan -10.

Pennuista Mana jää Whiplandian kasvatustyötä jatkamaan muuttamalla Lotalle isomummon ja isotädin luokse. Mukava pentue kaikinpuolin, tasaisia ja varmoja pentuja kaikki. Vietti tuntuu olevan kaikilla myös hyvin vahva. Jännästi sitä silmä tottuu tuohon mustaankin, kun sitä omassa pentulaatikossa tuijottelee, eli onhan nuo entisen inhokkivärin edustajat kyllä sittenkin aika nättejä!


Muilta osin tämän pentueen kanssa oli monta "note to self" -paikkaa. Näistä pitää yrittää ottaa opiksi ja muistaa, että koirat herättävät ihmisissä tunteita, joiden suuruus nousee jopa ihan järjettömän suuriin mittasuhteisiin ja tunneryöppy vie vallan kaikelta järkevältä ajattelulta. No, niin se nahka paksuuntuu.

Huomenna saa siivota pentunurkan pois ja alkaa taas keskittyä omiin ihaniin koiriin ja muihin omiin harrastuksiin, joille jää taas aikaa.
Uni juhli 18.2 10-vuotissynttäriään!

lauantai 9. helmikuuta 2019

Häsän matka onnettomuudesta takaisin normieloon

Mitä vaatii kuntouttaa keppiin juossut koira takaisin normaaliarkeen? Syyskuun lopussa Häsä siis juoksi suolla oksaan, joka tökötti maasta ilmassa. Oksa nähtävästi katkesi koiran alla ja paineesta viilsi eturinnan vasemman puolen auki pitkältä matkalta. Tapahtumahetkellä ei jääty paljoa tutkimaan ja tuijottelemaan, koska verta tulvi sydämenlyöntien tahdissa katkenneesta verisuonesta.

Eläinlääkärissä selvisi, että keppi oli ihon lisäksi viiltänyt myös kahta lihasta. Ei onneksi poikki asti, mutta repinyt mennessään kuitenkin ja käynyt syvällä kudoksissa. Lihakset olivat kaulalta rintaan tuleva pitkä lihas ja sen alapuolella oleva alempi rintalihas eli lähentäjä. Suurin riski oli hermotuksessa, koska heti ei tiedetty onko keppi katkaissut mahdollisesti mennessään myös hermoja.

Kuulosti lohduttomalle. Ensin viikot menivät haavanhoidossa, kun suuri osa tikatusta ihoalueesta meni kuolioon. Haavojen umpeuduttua oli aloitettava muu kuntoutus. Näillä eväillä selvittiin:

Suunnitelma. Mitä tehdään minäkin päivänä ja minäkin viikkona. Miten lisätään vastusta harjoituksiin.
Maneesilla 

Pallojumppaa. Kerttu Tuomi otti kuvan. 



Potkupyöräilyä pimeässä. 

Uintia. 

Osteopatiaa. 


Portaita. 

Häsä rakasti pallojumppaa! 

Fyssarilla

Remmissä satoja kilometrejä 

Ortopedilla. 

Rahaa. Kuntoutus maksaa. Asiantuntijoiden palvelut maksavat. Uinti sisällä maksaa. Maneesi maksaa. 

Aikaa. Töiden jälkeen kotihommat jäivät pitkäksi aikaa toiselle sijalle, kun piti huolehtia ensin muu lauma ja sitten Häsän sen päivän kuntoutus.

Sisukkaan ja pitkäjänteisen koiran ja omistajan. Motivoituneen omistajan ja motivoituneen koiran. 

Rohkeutta. Luottaa, päästää koira remmistä kun sen aika on. 

Tarkkaa työtä. Joka ikinen spurtti vaatii alleen lämmittelyn ja jälkeensä jäähdyttelyn. Olipa kello 22:45 torstai-iltana ja olet maneesilla 15 kilometrin päässä kotisängystä. Hommat hoidetaan alusta loppuun hyvin.

Lepoa. Kahtena peräkkäisenä päivänä ei saanut rasittaa toipuvia lihaksia liikaa, mutta niitä piti kuitenkin liikuttaa. Tarvittiin siis otsalamppu ja rohkeutta lähteä tarpomaan klo 18 pilkkopimeään sysimustaan metsään.

Koska täällä Uudellamaalla on kaikki mahdolliset osaajat tarjolla, hyödynsin niitä kaikkia kuntoutuksessa. Nyt näyttää ihan huippuhyvältä: Häsä on palannut täysin normaaliarkeen ja liikkuu muun lauman mukana, ihan kuin aiemmin. :) 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Ei meinaa lähteä

Tämä blogin päivitys. Johtunee siitä, että mobiililla tämä on niin isotöinen verrattuna muihin somekanaviin. Tässä nyt kuitenkin muutama tuore Mari Juntusen ottama upea kuva pennuista ja omista aikuisista. 


Whiplandian Lyrica-Lyydia, Celia 6 viikkoa. 


Whiplandian Levozin-Leila, Leia 6 viikkoa.


Whiplandian Leponex-Lennart, Lenni 6 viikkoa


Whiplandian Litium-Lissu, Mana 6 viikkoa. 



Whiplandian Latisse-Laila, Milli 6 viikkoa. 

Tälläkin kertaa pennut muuttavat suhteellisen kauas. Kolme lähtee Jyväskylään, yksi Kuopioon ja yksi Ouluun. Onneksi näitäkin tulee näkemään aktiivisten omistajiensa kanssa kisakenttien laidalla jo varmasti tulevana kesänä. Pääsevät mukavasti jo itsekin harjoitusten makuun kesän aikana, kun on sopivasti ikää. Nyt on ollut vähän erilainen pentue siltä osin, ettei meillä kummallakaan ole lomia. Paitsi Joonaksella tuleva viikko, mutta minulla ei ollenkaan. Pennut ovat toisaalta mukavasti tottuneet arkirytmiin ja ne nukkuvat öisinkin paremmin kuin aiemmat "lomapennut", jotka ovat tottuneet heräämään muutaman tunnin välein. 

Omat whippetit Nopsa, Uni, Häsä ja Ilo. 

ja omat greyt Mei ja Nippu. 

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...