Jopa yllättävää, miten helpolla päästiin vaikka pentue syntyi keskellä talvea. Pami piti laatikon viimeisen päälle siistinä melkeinpä siihen asti, kun pennut alkoivat käymään ulkona ja pennuthan oppivatkin huippuhyvin menemään takapihalle asioilleen. Nyt viimeisen viikon meillä vielä majailleet tulevat Keski-Suomalaiset ovat olleet kaikki työpäivät kakkaamatta sisälle. Siis oikeasti, melkoisen huikeita tyyppejä.
Milli muutti Ouluun ja sieltäkin kuuluu terveisiä, että ulos se menee aamulla asioilleen vaikka mittarissa on -20 astetta. Kelit pysyivät muuten täällä varsin mukavina pentujen ulkoiluviikkojen aikana! Ei tainnut olla juuri pakkasia ja jos oli niin pahimmillaan -10.
Pennuista Mana jää Whiplandian kasvatustyötä jatkamaan muuttamalla Lotalle isomummon ja isotädin luokse. Mukava pentue kaikinpuolin, tasaisia ja varmoja pentuja kaikki. Vietti tuntuu olevan kaikilla myös hyvin vahva. Jännästi sitä silmä tottuu tuohon mustaankin, kun sitä omassa pentulaatikossa tuijottelee, eli onhan nuo entisen inhokkivärin edustajat kyllä sittenkin aika nättejä!
Muilta osin tämän pentueen kanssa oli monta "note to self" -paikkaa. Näistä pitää yrittää ottaa opiksi ja muistaa, että koirat herättävät ihmisissä tunteita, joiden suuruus nousee jopa ihan järjettömän suuriin mittasuhteisiin ja tunneryöppy vie vallan kaikelta järkevältä ajattelulta. No, niin se nahka paksuuntuu.
Huomenna saa siivota pentunurkan pois ja alkaa taas keskittyä omiin ihaniin koiriin ja muihin omiin harrastuksiin, joille jää taas aikaa.
Huomenna saa siivota pentunurkan pois ja alkaa taas keskittyä omiin ihaniin koiriin ja muihin omiin harrastuksiin, joille jää taas aikaa.
Uni juhli 18.2 10-vuotissynttäriään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti