perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pentukuulumisia

Pienet pötkylät kasvavat hurjaa vauhtia ja nyt on jo kaikilla silmät auki. Puremista ja pusuttelua harjoitellaan vuorotellen. Luonteet ovat pysyneet aika samanlaisina kuin ihan pieninä. 

Nyt pentuaika on todella helppoa. Pennut vain nukkuvat ja syövät vuoron perään tyytyväisinä. Kohta se alkaa, meno ja melske! Sopivasti myös kesäloma juhannukselta, joten pennut pääsevät ulos riehumaan. 
Ihana Appi, kaikinpuolin täydellinen äitinsä kopio. Aivan ihana tyttö.

Twiitti. Edelleen kiltti ja hymyileväinen sekä vähän muiden jalkoihin jäävä. 

Insta, kovaääninen ja luonteikas typy, joka kuitenkin tykkää ihmisistä jo nyt ja söpöstelee minkä ehtii.

Feissi, the man. Kovapäinen ja kovaääninen. Tunkee heti syliin, kun pentulaatikkoon istuu. 

Bookki, maailman rennoin mies! Älyttömän söpö nallekarhu. 
Kaikki ylläolevat kuvat ottanut isikoira Voiton omistaja Kerttu Tuomi. 

Ja Hästä, joka ei edelleenkään pysy paikoillaan hetkeäkään, raivaa tiensä parhaalle tissille eikä valittele turhaan. 

Easy puppylife.

Bookki.

Yksi typy saattaisi olla vailla tuttua harrastavaa kotia, laitahan viestiä jos kiinnostuit! :) 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pennut syntyivät, 2 + 4

Ilo aloitti sunnuntaiaamuna ruokakupilla nirsoilun ja lopettikin syömisen päivällä kokonaan. Lämpö alkoi pikkuhiljaa hiipua lähemmäs 37 astetta ja niinhän me sitten vihdoin tavattiin masuasukkien kanssa maanantaina 29.5 aamupäivällä. Synnytys sujui alkuun todella sutjakkaasti: ekan pennun ja pienen tauon jälkeen viisi pentua syntyi puolen tunnin sisään, mutta sitten tuli pitkä odotus. Ilo supisteli ja puski, työnsi ja supisteli, taas puski ja taas supisteli. Välillä ei tapahtunut oikein mitään ja välillä taas ponnisti. Lopulta jouduin hieman avittamaan takajalat edellä tulevan pennun ulos puoli kolmelta iltapäivällä. Se oli iso, 400 grammainen narttu. Harmillisesti se oli eloton. 


Eikä siinäkään vielä kaikki. Ilo jatkoi supistelua ja ponnistelua taukojen välissä vielä ilta kahdeksaan asti, kunnes päätin, että nyt joudun kaivamaan viimeisen pennun ulos ettei meidän tarvitse lähteä sitä leikkaamaan. Se oli myös tulossa takajalat edellä ja jouduin oikeasti aika voimalla vetämään sen ponnistusten mukana ulos. Jäätävän pitkä ja iso kaunis punainen uros. 425 grammaa, mutta tiesin ettei se olisi enää elossa niin monen tunnin jälkeen. Eikä se siitä vironnut. Suretti nuo kaksi isoapientä pentua, jotka eivät saaneet mahdollisuutta elämään kun joutuivat aivan liian kauan olemaan synnytyskanavassa. Ne olivat vain aivan liian isoja ja kaikenpäälle väärässä asennossa tulossa ulos. Koko päivä oli mennyt synnyttäessä ja olin aivan puhki ja kun viimein se vika pentu oli ulkona, itkin vaan helpotuksesta että saatiin se Ilon kanssa ponnisteltua se luonnollisesti ulos. Ilo oli tehnyt aivan hurjan urakan, synnyttänyt pentuja 12 tunnin ajan. Ja siinä se tunnollisesti niitä kuutta elossaolevaa hoivasi ja huokui äitiydenonnea. 

Pystyi vihdoin nauttimaan ihanista kuudesta virkeästä pennusta, jotka tissillä tuhisivat. Poikia tuli vähemmän kuin oli tilattu ja narttuja taas yksi extra. Kaikki pennut kasvavat huimaan tahtiin ja voivat hyvin. Luonne-erotkin ovat jo selkeästi nähtävissä näin pienillä. Pidemmittä puheitta esitellääs meidän ihanat somepentueen tyypit:

Ensin tytöt:
Insta, on pentueen kovaäänisin ja vaativin typy. Se vaikuttaa olevan varsin temperamenttinen ja "älykäs" jos nyt kohta viikon vanhasta pennusta voi niin sanoa. Insta on yleensä Bookin vieressä nukkumassa ja ne syövätkin vierekkäisillä tisseillä. Insta ei rauhoitu punnittaessa vaikka mitä kikkoja sen kanssa tekisi. Vahva on tahto. 

Hästäg on iso ja vahva tyttö, joka taistelee itsensä voimalla takatisseille muiden ali tai yli tunkien. "Läpi harmaan kiven" sopii tähän pentuun hyvin. Hästäg taistelee vaa'alla ja käsissä aikansa, mutta sen saa kuitenkin rauhoitettua ihan paikoilleen silittelemällä.

Appi on perusihana pentu. Sillä on sopivasti luonnetta ja tahtoa, mutta se on yleensä aina hyväntuulinen eikä itke turhia. Se kuitenkin näyttää hyvin vahvasti, jos esimerkiksi punnitus ei ole sen mieleen ja kampeaa itsensä vaakakupista voimalla pois. Appi vaikuttaa kaikinpuolin äitinsä Ilon kaltaiselle, samanlainen piirtokin naamassa. 

Twiitti syntyi ekana pentuna, se oli aika kujalla alkuun ja sitä piti herätellä että älysi alkaa imeä tissiä. Twiitti jää helposti muiden jalkoihin, koska on pentueen pienin (vaikkei nämä siis pieniä ole kukaan, Twiittikin oli syntyessään 321 grammaa) mutta sitkeästi se roikkuu tississä kiinni vaikka isoveli työntäisi sitä voimalla irti. Twiitti ei valittele, se hymyilee vaan ja sopeutuu kaikkeen. Twiitillä ei vaikuta olevan mikään kovin suuri taisteluntahto luonteessaan, mutta tuolla määrällä söpöyttä voi hurmata kaikki ihan muullakin tapaa., 

Sitten pojat:

Bookki on sopivan luonteikas, ei mikään päällepäsmäri mutta ei mikään jalkoihinjääväkään. Aika rennonoloinen tyyppi, jolla on äärettömän hauska väritys päässä. Bookki voisi olla aika pitkälti isi-Voiton tyyppinen luonteeltaan. Leikkisä ja iloinen, ei mikään nakkikiskan riidanhaastaja, mutta ei mikään kiusattu nörttikään. Sellainen peruspoju. 


Sitten meidän Feissi. Kaikista pennuista ehdottomasti voimakastahtoisin. Todella äänekäs, todella luonteikas ja ehkä vähän sitä nakkikiskalla tappelijatyyppiä. Pennuista isoin jo syntyessään, todella jämäkkä ja vahva ruumiinrakenne. Feissiä tympäisee kaikki muu paitsi syöminen tai nukkuminen ja se ei todellakaan taisteluitta asetu vaa'alle. Ihan tulee Väiski i-pentueesta mieleen. Hauska nähdä mikä demoniriiviö Feissi on kuusiviikkoisena. 



Appi ja Hästäg sekä maitoöverit.

Feissi ja Hästä

Bookki ja Insta

Hästä

Erisävyisiä punaturkkeja. Hästä, Feissi, Bookki ja Insta.

Appi

Feissi

Insta

Bookki ja Insta

Appi

Bookki

Hästä, Appi ja Feissi

Bookki ja Insta

Suloinen Twiitti

Insta ja Bookki, aina vierekkäin!

Twiitti

Twiitti. Aika jännä oli, että vain yksi pennuista jäi merkittömäksi ja muille pennuille taas tuli suuriakin valkoisia merkkejä kaulaan, päähän, tassuihin ja vatsaan. 

Hästä

Hästä


Sitten Nopsan kanssa käytiin eilen Kartanolla kipaisemassa 280 metrin sijoituslähtö ja tsekkaamassa mikä se sprinttikunto maastokisojen ja niihin valmistautumisen jälkeen on. 

Nopsa valkealla kolmosmanttelilla. Kuva: Heli Poikonen


Kuva: Harri Nurmela

Nopsa siellä kolmantena pinnistelee kahden nopean tytön perässä. 





Sitten Antti Ruotsalon linssiin oli osunut näin upeita kuvia meidän Nopsasta. Aivan mahtavia! Nopsan sijoitus 3./4 ja aika 18,96s. Alle 19 sekunnin meillä olikin tavoite ja hikiseen se alitettiin. Hyvä näin! Vähän ehkä takkuisena näköistä oli Nopsan laukka, mutta ihan hyvä suoritus kaikenkaikkiaan. Varasin sille ja Memmulle osteopaattiajat Tähtisprinttiä edeltävälle viikolle, joten käydään vielä tsekkaamassa kroppa kuntoon, jos siellä jotain kiristää. Toinen vaihtoehto oli se, että Nopsakaan ei ollut saanut levättyä ihan normaaliin tapaan koska laatikollinen pentuja oli jollain angstituulella pe-la välisen yön ja omistajankin unet jäivät muutamaan tuntiin. Huh, kisojen jälkeen vedettiinkin sitten kolmen tunnin päiväunet. Mutta olen minä tosi tyytyväinen tuohon Nopsaan, onnistunut pakkaus. Juoksee hienosti molemmissa lajeissa ja on aivan ihana koira muutenkin. Ainoa miinus, että se käy kisapaikoilla vuoroa odottaessa ihan kauhean kuumana jos kuulee tai näkee vieheen. Vie ihan turhia paukkuja ja Kartanolla kun ei pääse tosiaan sinne 280 kopeille mistään piilosta niin sekä Nopsan että Mein kilpailuttaminen siellä on aika haastavaa. Ja tuskin iän myötä yhtään helpottuukaan. 

Huomenna pennut tulevat viikon ikään, sitten voisi taas napsia uusia kuvia. Keskiviikkona Nopsa kipaisee Kartanolla taas Kesäleskessä 280 metriä, jospa olisi tuollainen suht tasainen lähtö luvassa silloinkin. 

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...