tiistai 31. toukokuuta 2011

Jyväskylässä tapahtui..

Reilu viikko takaperin käytiin kipaisemassa Bean kanssa Jyväskylässä Derbymestaruuksissa! Ajelin aamulla Iisalmesta köörin kera Vesankaan, kun edellinen ilta olisi mennyt liian myöhäiseksi saapua valmiiksi jo Keski-Suomeen. Kisapaikka oli tuttu jo viime vuoden SMM:sista ja K-SVKK:n kesäkauden päättäreistä. Ajelin muuten ekaa kertaa ihan itekseni kisapaikalle! :D Aina on ollu joku, yleensä Lotta, mukana!

Bea kipaisi ihan kelpo suorituksen pellolla. Alkueristä pisteitä kertyi tutun kilpaparin Viiman (kiiturin nn-black pearl) kanssa se perus 233 (veikkasin 234:jää! :DD) parin kipittäessä vieheen perässä tarkemmin. Bea siis päästeli liiankin innokkaasti menemään, ja jätti muutaman mutkan välistä kokonaan..  :D Noh, tätä osasin odottaa peltokisalta, se näkee liikaa ja ehtii ennakoida. Vaikka taas lämmittelin sen jo alkueriin hyvin ja heittelin keppiä jne, silti energiaa oli liikaa. Sijoitus oli kuitenkin tuollakin kohelluksella 11 whippetderbyläisen joukossa 5. ja finaaliinhan sillä pääsi! Finaaleissa pariksi sattui 6.sijalta Dawnie (infamous calormene dawn) ja me Annan kanssa ajateltiin, että hyvä ja tasainen pari, molemmilla varmasti suotuisat olosuhteet juosta ihan kivasti. No, Bea veti radan täysiä, siis ihan tajuttomalla vauhdilla, vissiinkin ajatellen sen korjaavan virheet, ja jätti Dawnien yrittämään juosta kauniisti ja oikein vieheen perässä.. Jeps, ajattelin, että sille 6.sijalle ainakin päästiin, koska finaaliin ei siis enempiä otettu! Hyvä sijoitus.

Palkintojenjaossa kuitenkin yllätyin, kun pikkutiikeri olikin pinkonut toiseksi parhaat finaalipisteet, 243, derbyikäisten kesken ja noussut sillä lopulta 4.sijalle. Kolmantena oli Kirppu, joka sai vikan sertinsä ja valioitui, toisena Viima hurjan putken jatkoksi kolmannesta tämän kauden kisastaan kolmas serti ja ekana suvereenisti urosten Cup-voittaja, jo käyttövalio, Sökövintin EB-Fox, eli Foxi. Se SERTi meni siis taas pikkuisen kuonon edestä, uskomatonta! En taaskaan uskonut, että neiti kipittelisi noin hienosti kovassa Derbysarjassa!! On se vaan mainio koira :) Onnea hurjasti vielä Kirpulle, Viimalle sekä Foxille omistajineen! Unohtamatta avoimen luokan narttujen voittanutta Iisaa (besties lumpeenkukkaa), joka nappasi neljännen SERTinsä upeilla juoksuilla ja näytti kisakavereille, mistä pieni sininen on tehty! onnea, onnea Tiina ja Iisa!

kuvat: laura muuri
Kisapäivä oli hurjan lyhyt ja kaikki toimi mainiosti, oikein mukava kisareissu siis.

Sunnuntaina sitten Hillakujalla hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin montuille ulkoiluttamaan laumaa, joka koostui Disasta, Riesasta, Riemusta, Unista, Beasta ja Ilosta. Otettiin pikkulikoille viehevedot, ja neidit pisteli oikein mallikkaasti menemään! Tässä Ilon tyylinäyte:


Niin ja Ilo on jo isompi, kun bea. itseasiassa siskoista isoin, jonkun 46cm korkea. Painoakin oli kertynyt jo enemmän, kuin Bealla. Että ohi meni! Bea taas oli kutistunut: mittailtiin sitä ja lähelle 45cm mitta meni, jotain 45,3 ja pienempääkin sieltä tuli. Unista taas ei saisi enää 48,4cm korkeaa, se oli 48,8 ja 48,9cm muutamilla nopeilla mittauksilla. Että niin ne mitat voi muuttua, kun ikää tulee lisää. :) Jospa Ilo lopettaisi tuon kasvunsa pikkuhiljaa, neiti poni! ;) 

perjantai 20. toukokuuta 2011

6kk taaksepäin

syntyivät pienet whiplandian w-pennut 


8 viikkoa siitä haettiin kotiin tällainen pieni koiranalku


Ja nyt 4kk kotiinhausta tuo pieni nyytti on tällainen koipieläin

Onnea sisaruksille!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Parhaista paras


Huh huh. Onpahan vieläkin aika uskomaton fiilis viime viikonlopusta! Lauantaiaamuna lähdin Iisalmesta kera Bean ja Ilon ajelemaan kolmen jälkeen aamuyöstä Unin jäädessä porukoille seuraneidiksi. Iskän navigaattori kuitenkin teki itsemurhan jossakin pyhäjärven tienoilla, joten yli 250km oli vielä matkasta tekemättä ja reitti hieman mysteeri! Nokian puhelimen navigaattori onneksi pelasti tilanteen, vaikkakin ajatti minua about 50km ylimääräistä lenkkiä. Lotan kanssa törmättiin Kyyjärven tienoilla aamukuuden maissa ja ajeltiin peräkkäin kohti Ylistaroa ja Untamalaa, kunnes Priuksen bensamittari alkoi vilkuttaa siinä olevaa viimeistä palkkia. Äskenhän niitä oli ollut vielä kaksi ja LUULIN, että vastaan tulee ennen kisapaikkaa vielä joku huoltamo, josta saan bensaa. No p*skat tullut. Jätettiin sitten auto hyvälle levikkeelle ja hyppäsin kamoineni ja koirineni Lotan kyytiin.
Huoh. No ehdittiin oikein hyvissä ajoin kisapaikalle ja ihana aurinkoinen ilma saatteli meitä ell-tarkkiin ja arvontaan, alkueristä finaaleihin asti! UPEA ILMA OLI!
Ilo kisaturistina. Kuva: Karoliina Heikkinen

Noh, itse SUOMI-CUPIIN! Nartuista kisaamassa olivat Sökövintin JR-Desiree, Macarenan Baccarat, Tarumetsän Pocanhontas, Silentkaze Dancing Delight, Puhurin Zaphire ja Finlady V.Dia-Robinne ja meidän Bea. ja hahah me lähdettiin tosiaan hakemaan se 7.sija.. Alkueriin Bea starttasi viime vuodesta tutun Doriksen(Silentkaze Dancing Delight) parina. Likat pinkoivat hienon näköisesti yhdessä, tosin Doris ei yltänyt ihan viimevuotiseen suoritukseen jostain syystä.

Joo.o, ihan kivasti pinkoi Bea tosiaan. Alkuerin jälkeen piikkipaikka pistein 256(täysin samat, kuin viime vuonna Ylistaron maastoissa alkueristä!!) ja 4 pisteen johto hallitsevaan Cup-voittajaan Kirppuun. Pikkusen handlerin mahassa oli perhosia, mutta kun pessimisti ei pety, olin aivan varma, että Bea tulee vielä alaspäin tuolta 1.sijalta. Finaaleissa likka juoksi siis Kirpun kanssa, vieherikko ekaan mutkaan ja uudestaan lähetys.. muuten tosi tasaisen ja hyvännäköistä oli meno. 
Bea ja Kirppu (Puhurin Zaphire) finaalissa, kuva: Aila Viitanen

Tuomarit eivät kertoneet radiopuhelimilla pisteitä toimistoon, joten jännitettäväksi jäi palkintojenjakoon asti, mikä olisi Bean lopullinen sijoitus. Kisakaveri Nemo oli alkuerien jälkeen hienosti uroiden kakkosena ja senkin tulosta jännitettiin. Toki Kirpunkin tulos jännitti, (vaikka se Bean "vastustaja" olikin) saisiko se vikan sertinsä ja valioituisi maastosta. Muidenkin tuttujen koirilla oli tassunpuolikas sertissä kiinni omassa sarjassaan.. 

Palkintojenjako alkoi, ensin muilla roduilla, kuten cirnecoilla, rhodeilla. Ja sittenpä onkin vähän hämärää, mitä tapahtui :D Whippetnarttuja alettiin palkita 6.alkaen, koska Vendi(Macarenan Baccarat) oli loukkaantunut alkuerien jälkeen. Kolmanneksi julistettiin Doris hienon finaalijuoksun saattelemana ja kun Ninni sanoi, että meidän Bean kilpakirja näkyy olevan siellä viimeisenä, ja samalla toiseksi palkittiin Kirppu.. Alkoi väkisin valua onnenkyyneliä. Kiitos kaikille jo paikanpäällä onnitelleille, en varmaan tajunnut sanoa oikein mitään, kun olin niin puulla päähän lyöty! "CVM-11 PIKKUNOKAN BEDAZZLED" Siinä sitten otin muistaakseni halauksia vastaan, suukottelin koiraani ja pillitin kunnes tajuttiin, että Nemo oli urosten kakkonen ja sai kolmannen SERTinsä ja eihän niille kyynelille sen jälkeen loppua tullutkaan..

Siis ai meidän Bea.. käytiin jo välissä kuvaamassa voittajaa
kuva: Ninni
, jonka jälkeen sain jälleen kuunnella haavi auki, kun vintyt ry palkitsi Bean päivän parhaista pisteistä. Se oli siis parhaista paras, kaikista Cupiin otetuista koirista paras, juossut parhaat pisteet kaikista whippeteistä ja kaikista muistakin vinttariroduista, joita oli edustettuna viime vuoden parhaimmistona. HUH HUH.

Elämän tähtihetkiä, ainutlaatuisia ja unohtumattomia sellaisia, elettiin 7.5 Ylistaron Untalamassa. Päivä oli kertakaikkisen huikea, kiitos kaikille ystäville mukavasta seurasta.

Bea pokkasi itselleen siis tittelin lisäksi toisen SERTin, jota en sen koskaan uskonut saavan. Ja missä porukassa se juoksi vielä tuon voittonsa!! U S K O M A T O N T A. Se päihitti Kirpun, Kirpun, jonka kanssa en koskaan uskonut Bean edes juoksevan, koska olin kuvitellut Bean olevan niin eri tasolla noiden muiden "huippunarttujen" kanssa. Bea itse oli vain ajanut pupua parhaan taitonsa mukaan. Hiekkakisat sopii sille paljon paremmin, pellolla se meinaa ennakoida vieheen liikkeitä vähän liikaa.. Mennään nyt kuitenkin käymään vielä tänä keväänä Derbyissä 21.5 kun Bea on sen ikäinen. Jyväskylässä kisat juostaan pellolla ja Bealla tuskin on siellä asiaa kärkikahinoihin. Eli minnekään ei nouse ainakaan koiran omistaja leijailemaan tämän tittelin johdosta. Monet sattumukset ja ripaus onnea mahdollisti Suomi-Cup -voiton Bealle. Mutta on se vaan niin paras! <3

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

koiranpentuilme?

Pyykkitupavisiitin aikana olivat eräät hieman tutkineet eteiseen hetkeksi unohdetun roskapussin sisältöä. Tässä torumisen tuotokset:



 Bea ei ainakaan omasta mielestään ollut osallistunut pikkusiskojen tihutöihin, eikä siis tarvinnut kunnon koiranpentuilmettä.

 Take it easy!

Palataas viikonlopun jälkeen Suomi Cup -tuloksilla :)

Ilon bullygeenitestin tulos tuli, ja normaali on likka siltä osin! Samoin äitinsä Disa(vaikkei uskoisi sen lihaksen määrästä ja koosta päätellen;) ) ja Riesa-sisko!

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...