maanantai 27. kesäkuuta 2016

I-pojat vauhdissa


Väiskin 350 metrin ryhmäkoe. Väiski vaikuttaa olevan ainoa, joka on perinyt äidiltään nuo varsin laajat juoksulinjat. Toki Väiskillä on todella vähän kokemusta vielä radalta. Ihan mahtava lähtö ja hieno, asenteella vedetty viimeinen ryhmäkoe! Jee Väpä!
Mini-Väiski ja ryhmäkoekavereina olleet kokeneet konkarit Kylli ja Irmeli. 


Håkanin ihkaeka ratastartti. Håkan, joka on yleensä ollut tosi hyvä lähtijä, hämmentyi vissiin mekkalasta ja tuli kopista ulos ihan muita jäljessä. Eipä tuo näyttänyt tahtia haittaavan, sieltä ulkokautta kaikista ohi ja vitosvaihde silmään. Ihan kertakaikkiaan mahtava ensistartti ja aika oli ihan superhyvä: 23,42s/350m. Ihan mahtava Håkan!! 

Håkan juoksi myös seuraavan päivän sijoituslähdössä tosi kovassa porukassa. Heti lähdössä oli tullut kunnon kontaktia ajolinjoja hakiessa ja tämä kostautui sitten maaliviivalla, kun Håkan oli tönäissyt vieressä juoksevaa kaveria pari kertaa. Suoritus hylättiin. Todella, todella harmi. 

Harmillista oli myös se, että Håkanin omistajan oloa oli pahennettu entisestään huutamalla radan varrella, miten hullu koira häiritsi kilpakumppaniaan koko matkan. Oikaisen tätä nyt hieman. Asia on varmistettu kolmelta lähtöä arvioineelta tuomarilta ja häirintää ei tapahtunut muualla kuin maalisuoralla kaksi kertaa. Ei ennen eikä jälkeen. Mistään aggressiivisesta päälle käymisestä ei ole ollut kyse. 

Nuori koira, raskas reissu ja paljon uutta.. Håkanilla on hieroja ja fyssari tulossa, joten toivottavasti lähdössä tapahtunut törmäys ei ole kipeyttänyt siltä aiemmin keväällä oireillutta selkää. Olipa diskin syy mikä hyvänsä, Håkan aloittaa nyt rataharkat alusta. Ensin itsekseen ja sitten pikkuhiljaa sopivien kavereiden kanssa. Eiköhän ikä ja varmuus tee tehtävänsä ja tuo nopea raitapaita saadaan vielä radoille oikealla asenteella. :) 



Hurri on kilpaillut länsinaapurissa ahkerasti ja vauhtia tuntuu olevan kivasti sielläkin. Videolla Hurri raidallisella 6-manttelilla. Olen kyllä aika hämmentynyt, että Ilon pennuista tuli näin nopeita. Kunnian voinee osoittaa sinne Blåsmarkiin Zeke-isille. :)
'
Hurri raidallisella kutosmanttelilla 18,86s/286m


Hurri punaisella ykkösmanttelilla 32,28s/484m


Hurri punaisella manttelilla 550 metrillä. Varsin tapahtumarikas startti, siellä velipuoli juoksee kaarteessa vähän kintuille ja meinaa mennä rytmit sekaisin.. Mutta eipä näyttänyt Hurria haittaavan ja maaliviiva ylittyy lopulta reilusti ennen muita. 

Komea Hurri!

 Ja no, eihän näiden kolmen muun vauhdista osaa sanoa vielä mitään kun kellotuksia on niin vähän ja tytöillä juoksut tähän kauden alkuun. Mutta veikkaan, että Hurri ja Håkan ovat ihan omaa luokkaansa tuon vauhdin suhteen. Mida ei tule luultavasti ollenkaan kilpailemaan metakarpaalimurtuman vuoksi, koska murtunut varvas on eri asennossa muihin nähden ja riski olisi aika iso vieheen perässä. Nopsa ja Pami harkkailevat kesän ja katsotaanpa ekoja ratastartteja sitten elokuulla. Väiskillä on nyt kirjat plakkarissa, mutta taitaa olla ensin ohjelmassa parit maastot. 
Upea pikku-Nopo aivan upeassa Marko Pessin kuvassa. Nopsalla on asenne kohdallaan ainakin tuolla harkoissa, käy melkoisen kuumana vieheelle. 


Ja heikkopää-Heimo. Lähti jo tämän kauden eka ratakisailmo, ei se vielä nopeimmillaan ole, mutta kokeillaan. 

Pami oli meillä kuukauden verran hoidossa, ensin kisareissun, jonka jälkeen aloitti heti juoksun. Ihana Pamppulainen, on kyllä harvinaisen riemullinen ja iloinen koira. Onhan Ilokin tietty, mutta Pami on vielä enemmän. :D Pami meni kyllä laumanjatkona niin helposti: ei yhtään mitään ongelmia missään. Sitä pystyi pitämään helposti irti, kun se on niin kuuliainen. Sen pystyi vaan viskaamaan autoon kenen kanssa vaan samaan häkkiin ja siellä se hymy naamalla matkusteli. Käytiin Iisalmessa, Raahessa, Iisalmessa ja Iisalmessa ja Iisalmessa. Aina yhtä iloisena ja reippaana paikassa kuin paikassa.


Juhannusta vietettiin tänä vuonna maalla.













Kotona aamupalapöydän ääressä pekonikerjuulla.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ratakoejuoksuja ja maastokisoja

Näin siinä vaan käy, että se kausi pyörähtää käyntiin tänäkin kesänä.

14.5 oli ohjelmassa derbymaastot Liedossa. Minulta oli mukana Mei ja reissukaveriksi saatiin Elina ja Sisu Kuopiosta. Sääennusteet näyttivät hyviltä vielä viikkoa ennen kisaa, mutta siitä alkoivat huonontua päivä päivältä. Niinhän siinä kävi, että Liedossa oli satanut kisaa edeltävän yön ja niin se satoi koko kisapäivänkin. Voinette arvata, että greyn kilpailuttaminen ei kuulostanut kovin järkevältä.

Käytiin aamuvarhain Elinan kanssa kävellen rata läpi ja erityisesti huolestusta aiheutti yksi kohta, jossa koirat menivät pellolta toiselle. Ojat oli rajattu oranssilla työmaa-aidalla ja ennen ylitystä oli todella tiukka mutka. Nopea koira ja kova vauhti, vielä jos sattuu ennakoiva pari ja viehe vedetään alta pois... törmää aitaan. Lisäksi täytimme ainakin 10 myyränkoloa heinällä keskeltä juoksu-uraa. Greyt olivat kolmas juokseva rotu, joten ensin mietin että katson sloughit ja skotit ja teen päätöksen kilpailuttamisesta niiden perusteella.

Käytin koiran eläinlääkärintarkastuksessa ja menin autoon pitämään sadetta. Siinä sateen hakatessa kattoon tajusin, minkä riskin otan laittamalla koiran liukkaalle ja myyränkoloiselle radalle ja menin siltä istumalta vetämään sen pois kisasta. Ja päätös osoittautui lopulta täysin oikeaksi: suunnilleen joka toisessa lähdössä koira/koirat törmäsivät aitaan. Whippetit vetivät myös melkoista volttia, ja niistä volteista grey ei olisi enää noussut jaloilleen.. No, kiva päivä oli turistinakin ja tsempatessa kavereita. Pami oli ilmoitettu seuraavalle päivälle, mutta päätimme Jennin kanssa ettei Pami tule vauhdillaan ja nuoruuden innolla rikkomaan itseään tuolle radalle.

Pamilla olikin seuraavaksi edessä viimeinen ryhmäkoe 22.5, jonne saatiin kaveriksi äiti-Ilo ja mummo-Disa.

 Ihana, kun Pilvi Vähämäki oli ikuistamassa tämän kolmen sukupolven viehepyrähdyksen kuvien muodossa ja Kerttu suostui videoimaankin vielä.
Kaikki kolme ottivat hienon startin ja mentiin rinta rinnan, kunnes kaarteeseen tullessa Pami laittoi vitosen silmään ja jätti äipän ja mummon nielemään hiekkaa. Ilo yllätti juoksemalla yllättävän sisällä, ei ollenkaan niin ulkona kuin yleensä.



Super-Pami tuli ekana maaliin ajalla 19.09s.  
Hurri on aloittanut kisauransa länsinaapurissa ja sehän on ihan sairaan nopea koira. Noihin kehnoihin startteihin nähden sen ajat ovat ihan uskomattomia. Todella jännittävää seurata Hurrin kilpauraa. :-) 


Hurri siellä lukee aftonbladetia..


Superhieno poika. 


Pami lähtikin Tampereelta meidän mukaan Vantaalle ja siitä ajettiin 27.5 ensin yöksi maalle Iisalmeen. Iisalmesta matka jatkui lauantaina Raaheen ja sieltä sunnuntaiaamuna Lumijoelle. 

Matkaseurana pitkästä aikaa Sonja ja olipa taas jännitystä matkassa, kun aamulla ajettiin "yleinen tie päättyy" kylttien ohi. Pieniä kinttupolkuja kilometri toisensa jälkeen ja usko oli koetuksella perille pääsemisen suhteen. 

Päivä oli todella lämmin ja hiekkamonttu melkoinen pätsi. Onneksi montulla oli pohjavesialtaita, joihin koiran sai heti startin jälkeen viilenemään ja jumpy pysyi viileänä läpivedon ansiosta. 

Pami ja Håkan oli ilmoitettu parina kilpailuun.


 Mei juoksi Hailuodosta tutun Josen kanssa ja Väiskillekin arpa antoi mukavan parin alkuerään. Mein startti oli nro 1 tasan klo 0900. Omistajaa ei tällä kertaa oksettanut tai polvia tutisuttanut: rata oli oikein turvallinen ja järkevä ja tiesin että Mei osaa kyllä. 
 500 metrinen rata oli enemmän tekninen kuin juostava, joten Jose pysyi hyvin Mein kyydissä koska nopeutta ei ehtinyt käyttää mutkaisella radalla juurikaan. Molemmat juoksivat varsin mainion näköisesti. 

Mei kääntyi mutkat lähes ilmassa ja nosti itseltäkin ihon kananlihalle. Huhtikuinen kiima näkyi Mein menossa kuitenkin hiukan, eikä se mielestäni ollut ihan täydessä terässä. Rata oli todella raskas juosta pehmeän hiekan päällä ja kuntoa testattiin toden teolla. Mein kunto riitti tuolle radalle, mutta pidempää se ei olisi täysillä jaksanut. Mei sai alkuerästä mahtavat 258 pistettä. 

Sitten oli Pamin ja Håkanin vuoro. Kyllä juoksivat hienosti yhteen. Vauhtia oli ehkä kuitenkin vähän enemmän kuin keskittymistä ja Håkan puutui lopussa harmittavasti ja se varmaan pudotti siltä kestävyyspisteitä jonkun verran. Silti molempien juoksu näytti omaan silmään oikein mallikkaalta, mutta pisteitä ei kuitenkaan tullut kummoisesti: Pamille 226 ja Håkanille 225. 

Väiskin alkuerää en ehtinyt nähdä, mutta pisteet olivat oikein mahtavat 241! Minä niin tiesin Mustialan finaalin nähtyäni, että seuraavassa kisassa Väiski vetää huippuhyvin. 

Pami oli kyllä vähintään yhtä helppo kisakaveri kuin äitinsä ja se lepäsi hyvin rauhassa Mein kanssa autossa. Jännitin vähän etukäteen, miten saan siihen nesteitä menemään mutta Pami yllätti juomalla varsin hyvin starttien välissä. Muutenkin muun kuin omassa arjessa elävän koiran kilpailuttaminen oli jännää. 

Finaalistarteista ensimmäinen oli taas greylähtö. Finaali oli myös ihan mallikasta menoa, Mei sai siitä pisteitä 247. Onneksi oli uintipaikka heti maalin vieressä ja päästiin viilentämään greyt nopeasti. Mei palautui nopeasti ja oli selvästi hyvin tyytyväinen itseensä. 

Tämän jälkeen oli vuorossa sisarusten lämmittely ja hyvin olivat palautuneet nekin alkuerästä. Ihanan rauhassa molemmat omaa vuoroaan odottelivat ja säästivät paukkuja radalle. Finaalissa meno oli upeaa, nyt oli turha into pois keskittymisen tieltä ja tyypit vetivät oikein hienosti yhdessä. Mutkat sujuivat kuin tanssiaskeleet ja ajohaukku tuli kuorossa samoissa kohdissa. Radan loppuosalla Håkanin tassu alkoi painaa, mutta Pami vetäisi jostain vielä isomman vaihteen silmään ja teki kirsikkana kakun päälle mahtavan tappoloikan vieheeseen. 

Väiskin finaali oli tarkkaa ja keskittynyttä juoksemista. Pari veti himpun paremmin lopun mutkat ja saikin finaalista paremmat pisteet, mutta mini-mies Väpä juoksi kaksi tosi tasaista huippusuoritusta, kyllä olin ylpeä koko katraasta. 

Lopputuloksissa Håkan suoriutui debyytistään todella upeasti kevään lihasongelmien jälkeen, juoksi sertipisteet 462 ja sijoittui tiukassa kisassa ylikorkeissa 13/21 sijalle. 
Pami huikean finaalijuoksunsa ansiosta niin ikään ylikorkeissa kolmas (tasapistein kakkosen kanssa ja vain 4 pistettä voittajaan) 475 pistettä sertin kera ja Väiski normisarjan 27:n osallistujan joukosta kolmas pistein 489 ja sert!!
Ihan mahtavaa! 

Mei juoksi päivän toisiksi parhaat pisteet: 505 ja voitti luokkansa sertin kera. 

Kotimatkalla jumpysta putosi pakoputki, se onkin sitten jo toinen tarina. Onneksi Maria ja eritoten Niko pelastivat meidät tienposkesta.

Ajoituksen mestari Pami aloitti juoksun kisaa seuraavana päivänä ja jäi meille siis vielä vähän pidemmälle lomalle. Myös Mida oli aloittanut ekan juoksun tänään.


Nopsan kanssa otetaan iisisti ja odotetaan loppukesää ja syksyä kisojen suhteen, saa toipua ihan rauhassa omasta toukokuisesta juoksustaan. Nopohan oli aivan huurussa koko juoksun ja oli sitä mieltä, että Mein pitäisi alkaa sille mieheksi. Käytin sen Hyvinkäällä rataharkoissa juuri juoksun loputtua ja pää oli ainakin kunnossa ja into vieheeseen tutun hullu. Nyt pidetään vähän taukoa ja katsotaan mihin jälkikiima etenee.



Ihana ja kiltti Pamppu. On sillä todella tasapainoinen ja hyvä luonne, se on ollut meillä kuin kotonaan ja jaksoi raskaan kisareissunkin noin hyvin. 

Mahtava pentue treenareineen, ei voi muuta sanoa. 




Muillekin koirille kuuluu hyvää, Uni ja Bea nauttivat täysillä kesästä. 

Yhtään en osaa sanoa, mitkä kisat meillä on seuraavat. Radalle ei oikein ole nyt kilpakoiraa ennekuin vauhti palaa kiimojen jälkeen ja maastoja ei oikein ole. Kouvolaan lähtee ehkä maastoilemaan Ilo ja Mei, jos rata on kunnollinen ja koirat mahtuvat kisaan.. oli taas jokin rajoitettu osanotto. 





Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...