Näistä kisoista ei saatu juuri mitään kuva- tai videomuistoja, mutta kyllä päivä jäi silti muistoihin huikeana kokemuksena. Ilo palasi kisakentille muutaman vuoden tauon jälkeen ja samalla aloitti viimeisen kisakautensa. Ilo oli pysynyt terveenä ja kuntoa oli saatu tehtyä suunnitellusti, joten startattiin heti kauden ekoista arvokisoista.
Ilo on osallistunut rotujärjestön maastokokeeseen kerran aiemmin, kolmevuotiaana vuonna 2013. Silloin irtosi voitto ylikorkeissa nartuissa ja Ilo kruunattiin Whippet-Harrastajien maastomestariksi. Nyt oli edessä ensimmäinen startti veteraanina. Alkueräpariksi Ilo sai Maunon (Softrack Fast'n'slow). Siinä se mammakoira oli lähtöviivalla kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan: keskittyneenä ja tietäen tarkasti, mitä on tultu tekemään. Ilon juoksu oli kaunis, se jaksoi hienosti kumpupeltoa alas ja ylös menevän radan ja juoksi kaikkensa antaen yllättävästi ihan hyvin mutkiin taittuen. Kruununa kunnon tappoloikka vieheelle ja hymyilevä koira. Minä itkin. Siinä se meni, minun täydellinen Iloni. Niin upeasti 7,5-vuotiaana. Pisteitä en odottanut kovinkaan kummoisia vaikka juoksu olikin siisti ja hyvä.
Ilo kuitenkin johti alkuerien jälkeen, kaula ei ollut mikään varma eli finaalista tulisi jännittävä.
Finaalissa veteraanit laittoivat kaasun kaakkoon ja parina ollut Lily (Efflorescos Lilian) näytti vetävän vähän laajemmilla mutkilla mutta paremmalla vauhdilla ja kestävyydellä. Omaan silmään Lily juoksi selvästi paremmin, joten jännitys säilyi ihan palkintojenjakoon asti siitä, mikä oli kenenkin lopullinen sijoitus.
Tiukaksi se sitten menikin. Ilo voitti yhdellä pisteellä. Mutta se riitti, kaiken päälle mammakoira vetäisi sertipisteet. Olipa huikea kisakauden, ja Ilon viimeisen kilpailukauden, aloitus.
Mikään superstara Ilo ei ole maastoissa ikinä ollut, mutta juossut aina riittävän hyvin ja tasaisesti omassa sarjassaan. Toisinaan taso on riittänyt kärkisijoihin ja toisinaan muihin, mutta Ilo suorittaa aina luotettavasti omalla parhaallaan. Tasainen ja varma suorittaja ja sen lisäksi ihanteellisin kilpailutettava. Monta voittoa Ilo on ehtinyt ottaa urallaan, vaikkei starttejakaan ole kertynyt edes kisakirjan toiselle sivulle asti.
Minusta on erityisen hienoa, että sama koira vetää ns. Tuplavoiton näissä rotujärjestön karkeloissa. Eli voittaa nuorena ja voittaa veteraanina.
Ilolla on toukokuun lopussa edessä vielä toinen veteraanien arvokisa Kankaanpäässä hiekkamontulla. Hiekka ei ole oikein Ilon alusta, mutta eiköhän se sielläkin kaksi tasaista tulosta tee. Katsotaan mihin ne riittävät. 😊
Ilon kanssa maalla aurinkoa ottamassa.
Kohta vuosikas Kali.
Kohta vuosikas Häsä.
Hannan ottamia kuvia Pilvin ja Supin tapaamisesta.
Ja omia kännyräpsyjä maalta, kun oltiin pitkällä viikonlopulla nauttimassa mitä ihanimmasta kesäsäästä.
Häsä on kaikkien suosikki ja lellipentu. Ukin sylissä kuvassa.
Kohta vuosikas Supi. Kuva Hanna.
Supin naama 😍 kuva Hanna
Kali ja Mida, Espoon tytöt. Kuva Mari.
Väiski juoksi myös Whippet-Harrastajien maastoissa ja sijoittui uroksissa kuudennelle sijalle, eli meitä kutsuu Tanska ja EM - maastot juhannuksena. Minulta mukaan lähtee Memmu. Suomi Cupissa Väiski nousi hienolla finaalijuoksulla hopealle viidenneltä sijalta. Huippu Väpä. Väiskin kuvan ottanut Terhi Paavola.
Häzä 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti