torstai 19. joulukuuta 2013

jään keskellä

Ei ole Savossa whippetin tai greyn kelit, ei. MISSÄÄN ei voi juoksuttaa irti. Lumihangen päälle satanut ja sen osittain sulattanut vesi jäätyi oikein mukavasti luistinradaksi. Kaikkialla on jäätä. Maanantaina pääsi  hieman viimeksi revittelemään takapihan nurtsilla, jota peittävä lumi oli plussakelien ansiosta pohjaa myöden pehmeää, sen yhden päivän siis. Sitten taas pakastui. Ei pysy itsekään pystyssä lenkkipoluilla, jotka heti lumien tultua tampattiin latupohjaksi (latuja eivät kuitenkaan ehtineet vielä tehdä) ja nyt vesikelien jälkeen ovat silkkaa jäätä! Tallustellaan siis katujenvarsia, ai miten rentouttavaa.. Harmittaa, varsinkin kun Ilo on ottanut Mein treenattavakseen ja Mein koordinaation kehittymiselle olisi oikein hyvä päästä juoksemaan whippetin perässä useammin, kuin kerran viikossa..
Viime viikonlopun meno oli sanalla sanoen RENTOA!


Eilisaamun leikit.

Eilen pidettiin päiväkodin joulujuhla ulkona ja lasten toiveesta toin koirat tottakai tonttuasuissaan juhlaan vierailemaan. Ja vinttejä väsyttää vielä tänäänkin niin paljon, ettei edes Mei ole jaksanut tehdä mitään iltapäivällä ja veikkaan, että ovat päivänkin vain nukkuneet. Ilo ei ole ainakaan yhtään rauhoittunut pennun tultua, on ihan oma iloinen itsensä. Kaksi apinaa hyppää sänkyyn hännät heiluen heti kellon soidessa pusuttelemaan, kun kaksi vanhempaa nauttivat mahdollisimman pitkistä aamu-unistaan. Ilo ja Mei on siis oikea riemukaksikko, rakkautta jaetaan yksissä tuumin omistajille.

Mei herää aina kaveriksi aamulla, kuten Ilokin. Voihan uskolliset apinat.

Väsynyttä juhlaporukkaa.

Unin kanssa käytiin pitkän tauon jälkeen toisen kerran agihallilla sunnuntaina. Mei lähti opettelemaan uusia asioita (mm.odottamaan hihnassa mamman mennessä muualla toisen koiran kanssa) ja Uni harjoittelemaan ekalla kerralla opeteltua putkea ja estettä ja nyt myös uutena rengasta. Uni sai heti karmeet hepulit, kun laskettiin koirat irti esteiden siirtelyn ajaksi: se juoksi putkea ees taas loikki esteitä Mei perässään ja veti aivan aivot narikassa kenttää ympäri peppuhepulia. :D Uni oli ihan mahtava, tosi innoissaan ja oppi uusia asioita nopeaa tahtia. Oli huippua!

Lauma alkaa olla kokonaisuudessaan nyt hyväksynyt uuden jäsenen. Uni ei enää komenna pentua tai välttele sitä ollenkaan, Ilo tietenkin rakastaa kuten heti toisesta päivästä lähtien ja Bean suhtautuminen on edelleen varsin neutraali. Antoi se tänään pennun putsata silmänsä, yleensä Bea ei tällaisista hellyydenosoituksista välitä.


ihanat samansävyiset samassa pedissä. Bea ei rahvaiden seurassa viihdy.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen reilun kahden viikon joululomaa, huh! Töistä päästyä vois pakata auton täyteen koiria ja kamoja ja suunnata kohti Iisalmea. Porukat hakee lauantaina itselleen 11 viikkoisen heelerpennun Kemistä, joten se siitä joulurauhasta.. :D Vai miten se meni: 
"On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen, 
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.."

Voitte uskoa, että toivon jouluksi otollisia ulkoilukelejä, jotta saa päästää porukan pihalle juoksemaan aina välillä. 
Hauskaa joulua kaikille lukijoille ja tutuille!

loppuun viitisen minuuttia apinakaksikon leikkejä
(outo, kun ei näytä esikatselukuvaa..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häsä

 Koska voin, aion kirjoittaa tänne muistoksi fiiliksiä ja tunnelmia niistä ajatuksista, kun vieressä sohvalla nukkuu minun ensimmäinen kansa...